Mulla on tosi huono omatunto. Mä tunnen itteni tosi rumaks, epämuodostuneeks ja tunnen oloni muista huonommaksi. Esim. pidän kavereita parempina kuin itseäni ja minusta tuntuu että olen ihan erillainen ja ne pitää mua kanssa epämuodostuneena. En osaa selittää, mut tuntuu et oon siis ihan EPÄMUODOSTUNUT. Outoo. Ja mulla on tosi huono itsetunto, paljon huonompi ku tutuilla on. Ja itken usein, koska oon niin ruma ja en osaa laihduttaa.
Yritän jatkuvasti laihduttaa, mutta epäonnistun. En kerro paljonko painan, ettei ystäväni tunnistaisi minua. Mutta olen kai ihan hieman alipainoinen ja silti mun tarvii laihduttaa. Mä vertaan itseäni toisiin, aina. Ja kaveritkin laihduttaa ja se ärsyttää kun ne valittaa et pitää laihtuu. Ne ei tiiä, ei tiiä mitä tää on! Pitää laihduttamista kivana leikkinä, hakee huomiota sillä, mut mä oikeesti en jaksa! Miks ne menee turhaan mua estittämään!!!?
Joten ajattelen koko ajan laihduttamista, unohdan jopa tärkeät asiat kun luen vain laihtumisesta. Väliläl itkettää paljon ja äitinikin on jo sen huomannut. Hän seuraa ruokailuani ja oon nyt päättänyt syödä ihan vähän vaan. Ja on muutenkin masentunut olo, koko ajan, silloinkin kun nauran. Tuntuu et kaikki vihaa mua, eikä kukaan ymmärrä. Kukaan ei tajuu mitä tää on ): Toisaalta haluisin psykologille. Mut ei kyl huvittais. Mikä mul ees on? Ei ainakaan bulimia koska en onnistu oksentamaan, vaikka kuinka syväkke ne sormeni tunkisin!
Yritän jatkuvasti laihduttaa, mutta epäonnistun. En kerro paljonko painan, ettei ystäväni tunnistaisi minua. Mutta olen kai ihan hieman alipainoinen ja silti mun tarvii laihduttaa. Mä vertaan itseäni toisiin, aina. Ja kaveritkin laihduttaa ja se ärsyttää kun ne valittaa et pitää laihtuu. Ne ei tiiä, ei tiiä mitä tää on! Pitää laihduttamista kivana leikkinä, hakee huomiota sillä, mut mä oikeesti en jaksa! Miks ne menee turhaan mua estittämään!!!?
Joten ajattelen koko ajan laihduttamista, unohdan jopa tärkeät asiat kun luen vain laihtumisesta. Väliläl itkettää paljon ja äitinikin on jo sen huomannut. Hän seuraa ruokailuani ja oon nyt päättänyt syödä ihan vähän vaan. Ja on muutenkin masentunut olo, koko ajan, silloinkin kun nauran. Tuntuu et kaikki vihaa mua, eikä kukaan ymmärrä. Kukaan ei tajuu mitä tää on ): Toisaalta haluisin psykologille. Mut ei kyl huvittais. Mikä mul ees on? Ei ainakaan bulimia koska en onnistu oksentamaan, vaikka kuinka syväkke ne sormeni tunkisin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
normi teiniangst. ei sua kyl sun painosta kukaan sun kaveri tunnistais...
ois pitäny arvata et kaikki laittaa "teiniangst"! Ku eihän nuorilla voi olla ongelmia, ne oon vaan sellasia angstaajia. Toi on ärsyttävää ja en oo mikään"teiniangst".
toihan on ihan normi teiniangst, haluut ehkä vaa huomioo ku teet siitä noin ison numeron. kipitä vaa sinne psykologille jos siltä tuntuu. ei se muuta sano ku että toi menee ohi ku oot kasvanu pari vuotta.
ihan oikeessa noi aikaisemmat vastaajat mun mielestä on. ei toi mun mielestä ainakaan oo mitään muuta kun normaalia teini ''angstailuu'', toisin sanoen olet normaali murrosikäinen tyttö ,joka ton tekstin perusteella haluaa tehdä kärpäsestä härkäsen.
niinkuin aikaisemman viestin kirjoittaja totesi, mene psykologille jos siltä tuntuu. Olen edellisen vastaajan kanssa siinäkin asiassa samaa mieltä, että psykologi luultavasti lohduttelee ja taputtaa olkapäälle, ja sanoo että kyllä toi kohta ohi menee.
Luuletko, että sinulla on joku sairaus? mikä sairaus sulla sitten sun mielestä olisi?
Eipähän vähätellä.
Voi olla, että murrosiällä on tekemistä asian kanssa, mutta ei se taa sitä yhtään helpommaksi. Et ehkä ole sairas, mutta omakohtaisesti voin ilmoittaa, että tuo muistuttaa harvinaisen paljon omia ensiaskeliani kohti syömishelvettiä. Tunsin itseni surkeaksi, rumaksi, läskiksi ja ties miksi, ja purin pahaa oloani laihduttamiseen, koska ''kaikki kaverit oli laihempia ja parempia''. Tie johti anoreksiaan ja bulimiaan.
Psykologille puhuminen voi olla hyvä idea. Tai jos olet peruskoulussa niin kuraattori on hyvä alku, voi ohjata sinut eteenpäin jos on tarve. Terveydenhoitajallekin voi puhua! Tyttö hyvä, muista, ettet sinä ole yksin ongelmiesi kanssa. Älä ikinä vähättele itseäsi ja murheitasi!