Asumme maalla ja naapurin lähes villi emokissa toi pentunsa meidän pihaan. Yksi pentu on todella kiintynyt meihin ja olemme sitä kesyttämässä (jäi siis ihan omasta tahdostaan meille). 3 muuta lähtivät takaisin naapuriin, mutta aina silloin tällöin tulevat myös meille, mutta tämä meidän pentu sähisee ja "murisee", kun muut pennut tulevat. Ei tee tätä ihmisille, ei meidän vanhalle kissalle eikä meidän koiralle vaan ainoastaan näille sisaruksilleen. Pentu on noin 1,5kk ja kolli. Onko siis kissanpennuilta normaalia käytöstä, että ei hyväksy enää sisaruksiaan? Tämähän on sen ns. omaa reviiriä nyt eikä millään hyväksy enää muita pentuja tänne.
Tämä meidän pentu on vähän kuin hylätty (emo hylännyt), muut pennut kyllä kulkevat emonsa perässä vielä vähän. Voiko se olla syynä kylmään käytökseen muita kohtaan? Ihan hyvä silti, että pitää puoliaan eikä päästä ulkopuolisia. En ole ikinä törmännyt moiseen pentujen kohdalla.
Tämä meidän pentu on vähän kuin hylätty (emo hylännyt), muut pennut kyllä kulkevat emonsa perässä vielä vähän. Voiko se olla syynä kylmään käytökseen muita kohtaan? Ihan hyvä silti, että pitää puoliaan eikä päästä ulkopuolisia. En ole ikinä törmännyt moiseen pentujen kohdalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voi hyvinki olla. :) eipä ole vaarallista, ehkä se vaan ei halua päästää muita uuteen ihanaan kotiinsa. :D
Jos pentusi on vasta 1,5 kk sen ei pitäisi murista kellekkään / millekkään. Pentusi on siis 5 viikkoinen. Tiesitkö että sille pitäisi syöttää maidonkorviketta? Ja että kissanpentu on valmis olemaan erossa muusta poikueesta ja emostaan vasta 12 viikon ikäisenä? Tuo 12 viikkoa on suositus, 10 viikkoa on ehdoton minimi... alle tuon niin on todennäköisetä ettei kehity normaalisti. Voi olla että ennenpitkään esiintyy käytöshäiriöitä ym. Ihan vaan tiedoks, en siis hauku tms. Jos emo on sen hylännyt, sillä on ollut siihen jokin syy. Niin ikävältä kuin se kuullostaa, luonto hoitaa omansa pois.
(Ja nyt on sitten ihan turha syyttää mua kylmäksi ja tunteettomaks eläintenvihaajaks.
Työni puolesta joudun joka päivä näkemään sen nurjan puolen elämästä, liittyen eläimiin. Ja varsinkin kohtaamaan ihmisten ajattelemattomuutta ja välinpitämättömyyttä, ja kohtaamaan kärsiviä eläimiä.)