Kertoisitko ihastuksesi kohteelle ihastuksestasi, jos tietäisit, ettette koskaan enää näkisi? Vai olisiko parempi jättää kertomatta ja unohtaa? Ajan myötä kuitenkin pääsisi ylitse toisesta...
Kertoisitko jos ei enää koskaan nähdä?
Mietin vain
172055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mitä siinä sitten enää on menetetävää jos ei kerta ikinä enää näe.
Jos emme koskaan enää näkisi, en välttämättä haluaisi jättää mahdollista taakkaa hänen harteilleen. En haluaisi hänen miettivän minua, jos tietäisin, ettemme tule näkemään. En mielelläni jättäisi hänelle velvollisuudentuntoja, että pitäisi esim. kohteliaisuudesta välillä viestitellä, mitä kuuluu. Eli todennäköisesti en kertoisi. Olisin hänelle muuten mahdollisimman ystävällinen ja kiittäisin häntä hänen olemassaolostaan.
unohdin mainita, että jos kertoisit niin sitten olisi mahdollisuus vielä nähdäkin? Eli jos et kerro, et näe enää koskaan ja jos kerrot niin voisi tapahtua vaikka mitä...
http://www.youtube.com/watch?v=qj-EcZr3WNo
Hih.. Tuo oli aika hyvin sanottu. Ihan niin kuin minä olisin jollekin joskus sanonut ettei nähdä enää ikinä. Suutuksissani tietenkin.. Ja kuinkas kävikään. Seuraavana päivänä jo toivoin et näkisinpä hänet taas pian. Ja ollaanhan me nähty siellä yhdessä paikassa useamman kerran.. Omasta mielestä kyllä liian harvoin. :)
Jos tietäisin, että se sotkisi joitain hänen kuvioitaan, niin sitten en ehkä kertoisi. Muussa tapauksessa kyllä. Eli koska ei voi tietää kumpaakaan, niin en kerro :-) Antaa ajan hoitaa homma.
No voi, miksi ette kerro? Toinenhan saattaisi vastata niihin tunteisiin, mutta jos ei kerro niin molempien pitää vaan yrittää unohtaa. Minusta silloin viimeistään pitäisi kertoa kun tietää, ettei muuten enää koskaan näe...
ettei koskaan enää nähdä ja sitten kerroin tunteeni. Nyt haluaisin kuitenkin nähdä hänet, mutta se taitaa olla mahdottomuus:(....en unohtanut vaikka niin luulin...rakkauttako...niin kai sitten.
kertomatta ja olen päätökseen ihan tyytyväinen. Ei sitä unohda, mutta ajan myötä se tasoittuu mukavaksi tunteeksi.
Ajattele, sinulla on vain tämä yksi elämä elettävänä. Jos tunnet jotain kohtaan syvää ihastusta, kerro hänelle tunteesi. Elämää pitää ELÄÄ, ettei sitten myöhemmin tarvitse katua, mitä jäi tekemättä tai sanomatta, kun olisi ollut sen aika....
Voi Nuuskamuikkutar, miten sitä uskaltaa?
.... Tota kertoisin facessa, kun en sitä muuten paljoa näe (en tunne sitä yhtään)
Katokku mul oli yks ihastus kaveripiiristä, josta en enää tykkää sillai, se ihastuksen kohde vaihtu niinku joku kaks vk sit, se vanha ihastus oli 3v, sille menisin kertoo iha hlökohtasesti.
Olen kertonut monesti kiinnostuksestani eikä siihen ole koskaan kuollut, päinvastoin. Sillä tavalla on saanut rauhan asioille.
Se sun täytyy itse päättää, onko kertomisesta enemmän haittaa vai hyötyä.
Enemmän se kaduttaa, jos jättää tekemättä.
En kertoisi . En kuitenkaan halua olla mikään stalkkeri.
Minä kertoisin. Samoin haluaisin itse tietää. Olen tällä hetkellä niin toivottoman ihastunut, että en haluaisi turhaan toivoa näkeväni hänet taas.. Voisi aloittaa rauhassa vieroituksen. Sitäpaitsi ihana yllätys olisi sitten myöhemmin, jos hän kuitenkin ilmestyisi näköpiiriin.
Mulla oli kesäihastus ja tiesin että emme enää koskaan luultavastikaan näe (no onhan sitä fb ym). No hänkin tykkäsi minusta ja päädyimme suutelemaan viimeisen viikon aikana ennen kuin tiet erosivat, ja voin sanoa että tästä toipuminen on nyt kyllä paljon hankalampaa! Toisaalta todella arvosta tätä kokemusta, ja ehkä loppujen lopuksi mieluummin koin sen näin.
Eli pääasiassa kertoisin, mutta arvioisin aina , aina tilanteen pohjalta!
Mitäs täältä löytyikään :O