minne otan yhteyttä?

hyödyttää yhtään mitenkään saada diagnoosi jos kuitenkin kykenee normaaliin elämään? Tai itse pystyn ainakin melkein, en vielä tiedä kuinka työelämässä tulee käymään, koska pitkäjännitteisyyttä ei löydy. Olen vielä nuori ja työpaikat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin ja itseasiassa tykkään siitä, vaikka rahan kannalta se ei kannata. On vaikeaa saada impulssit hallintaan. Tuntuu että joka päivä haluan eri asioita, mutta loppujenlopuksi vaan haaveilen kaikesta.
Oletko sinä saanut diagnoosin myötä erikoiskohtelua tai neuvontaa, mihin kannattaisi suuntautua ym.ta?

se loppujenlopuksi kirjoitti:

hyödyttää yhtään mitenkään saada diagnoosi jos kuitenkin kykenee normaaliin elämään? Tai itse pystyn ainakin melkein, en vielä tiedä kuinka työelämässä tulee käymään, koska pitkäjännitteisyyttä ei löydy. Olen vielä nuori ja työpaikat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin ja itseasiassa tykkään siitä, vaikka rahan kannalta se ei kannata. On vaikeaa saada impulssit hallintaan. Tuntuu että joka päivä haluan eri asioita, mutta loppujenlopuksi vaan haaveilen kaikesta.
Oletko sinä saanut diagnoosin myötä erikoiskohtelua tai neuvontaa, mihin kannattaisi suuntautua ym.ta?

muuten en diagnoosia välttämättä tarvitse, mutta suhde-elämä alkaa olla niin äärirajoilla, että haluaisin diagnoosin, että voisin helpommin selittää miksi olen sellanen kun olen ja miksi kaikki tuntuu joskus niin käsittämättömän vaikealta...

se loppujenlopuksi kirjoitti:

hyödyttää yhtään mitenkään saada diagnoosi jos kuitenkin kykenee normaaliin elämään? Tai itse pystyn ainakin melkein, en vielä tiedä kuinka työelämässä tulee käymään, koska pitkäjännitteisyyttä ei löydy. Olen vielä nuori ja työpaikat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin ja itseasiassa tykkään siitä, vaikka rahan kannalta se ei kannata. On vaikeaa saada impulssit hallintaan. Tuntuu että joka päivä haluan eri asioita, mutta loppujenlopuksi vaan haaveilen kaikesta.
Oletko sinä saanut diagnoosin myötä erikoiskohtelua tai neuvontaa, mihin kannattaisi suuntautua ym.ta?

Jos adhd-piirteet eivät häiritse työntekoa, opiskelua tai sosiaalista elämää, niin diagnoosi ei tietenkään ole välttämätön.

Minäkin elelin vuosia näennäisesti aivan normaalia elämää. Opiskeluista selvisin kunnialla kiinnostuksen ja hyvän muistin turvin, mutta työkuviot hajosivat lopulta käsiin. Syötyäni turhaan mieliala- ja unilääkkeitä (on yleistä, että adhd tai add tulkitaan masennukseksi) raahauduin lopulta neurologille, joka diagnosoi tarkkaavaisuushäiriön. Nykyisin olen työpaikassa, joka natsaa yhteen "addiominaisuuksieni" kanssa ja olen suht´ tyytyväinen elämääni, joten ainakin omalla kohdallani diagnoosista oli hyötyä.

Paniikkihäiriö kuuluu adhd:n liitännäisoireistoon, joten sinuna hakeutuisin neurologille tai psykiatrille, jonka erikoisalana on aikuisten adhd. Neurologiaan perehtyneitä psykiatreja ei ole olemassa, vaan kyse on kahdesta eri tieteenalasta. Neurologit tutkivat ja hoitavat aivojen ja hermoston sairauksia, ja psykiatrit mielenterveyden häiriöitä. Kummatkin voivat hoitaa addeja. :)

"Tai itse pystyn ainakin melkein, en vielä tiedä kuinka työelämässä tulee käymään, koska pitkäjännitteisyyttä ei löydy."
Oletko käynyt työkkärin ammatinvalintapsykologilla? Sitäkin kautta saattaisit päästä neurologisiin tutkimuksiin ja saada tukea oikean alan ja työpaikan löytämiseen.

Tyyyytyväinen kirjoitti:

Jos adhd-piirteet eivät häiritse työntekoa, opiskelua tai sosiaalista elämää, niin diagnoosi ei tietenkään ole välttämätön.

Minäkin elelin vuosia näennäisesti aivan normaalia elämää. Opiskeluista selvisin kunnialla kiinnostuksen ja hyvän muistin turvin, mutta työkuviot hajosivat lopulta käsiin. Syötyäni turhaan mieliala- ja unilääkkeitä (on yleistä, että adhd tai add tulkitaan masennukseksi) raahauduin lopulta neurologille, joka diagnosoi tarkkaavaisuushäiriön. Nykyisin olen työpaikassa, joka natsaa yhteen "addiominaisuuksieni" kanssa ja olen suht´ tyytyväinen elämääni, joten ainakin omalla kohdallani diagnoosista oli hyötyä.

Paniikkihäiriö kuuluu adhd:n liitännäisoireistoon, joten sinuna hakeutuisin neurologille tai psykiatrille, jonka erikoisalana on aikuisten adhd. Neurologiaan perehtyneitä psykiatreja ei ole olemassa, vaan kyse on kahdesta eri tieteenalasta. Neurologit tutkivat ja hoitavat aivojen ja hermoston sairauksia, ja psykiatrit mielenterveyden häiriöitä. Kummatkin voivat hoitaa addeja. :)

"Tai itse pystyn ainakin melkein, en vielä tiedä kuinka työelämässä tulee käymään, koska pitkäjännitteisyyttä ei löydy."
Oletko käynyt työkkärin ammatinvalintapsykologilla? Sitäkin kautta saattaisit päästä neurologisiin tutkimuksiin ja saada tukea oikean alan ja työpaikan löytämiseen.

helpoin tie ehkä on mielenterveyskeskus, psykiatrin vastaanotolle, toinen tosiaan yksityinen. Mulla ei tarvinnut tehdä neurologista tutkimusta, riitti käynnit MTK:ssa. (johtunee siitä että perheessä on tyttärellä jo ADD-diagnosoitu)