"Rikokset peitetään"

Jumalasta lähtevä rakkaus antaa anteeksi, unohtaa huonot asiat ja haluaa kaikkea hyvää. Rakkaus on kärsivällinen ja pitkämielinen... -ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa...-ja tämä rakkaus on uskon hedelmä, tärkein uskon hedelmä. Rakkaudesta meidät tunnetaan Kristuksen omiksi.

Paljon syntiä ja rikkomuksia.
Kun itse rakastaa niin omat rikkomukset peittyy sen rakkauden alle, Mutta ei sen rakkaus saa olla, että suoranainen synti sillä peitettäisiin..

Tarkoitan että julkinen synti jota ei ole hoidettu ja joka koko ajan sotii Jumalaa vastaan peitettäisiin rakkaudella, joka itse asiassa on hempeyttä joka sekin on vääryyttä Jumalaa kohtaan, ei sanota vääryyttä tekevälle, ettei noin saa tehdä, vaan se *muka* rakkaudella peitetään.

Kuinka tämä on mahdollista että Kaikkivaltiasta Jumalaa voi seurakunta noin viilata silmään, ja he itse vielä sanovat ettei Jumalaa voi pettää, ja itse sitä kuitenkin tekevät..

Käytännössä näyttää sikltä että Jumalaa voi seurakunta pettää, joskin ne yhteiset päätökset olisivat helposti kumottavissa, YHDISTYSLAIN kautta...
Mutta kuka on joka rohkenee asian viedä tuomioistuimeen, vähän vaikea asia ja tähän seurakunta luottaakin, ettei heitä kukaan uskalla vetää tuomittavaksi.
Voimme vain toivoa Jumala että hän itse tekisi sen jollakin muotoa.
Mutta eihän se olisi rakkauden hedelmää, no ei kyllä se vääryyskään joka tapahtuu.
Uskonvaakalla mitattuna, kumpi niistä on suurempi vääryys?.

käyttävät rikosten tilalla sanaa synnit.

Ymmärtäisin, eet kun me rakkauden keskenämme pidämme, silloin emme katsele toisiamme "rikoksia" "syntejä", "virheitä" etsien vaan selitämme aina kaikki parhain päin, kuten Lutherkin opettaa.

REttä saan veljiltä viedä omaisuuden ja kiksiä heidän akkojaan ja se on minulle jo anteeksiannettu esilahjana.

Ainakin tästä saa sellaisen kuvan, ja että tätä voin tehdä niinpaljon kuin haluan..

olisiko se mielestäsi oikein.