Elämä on ihanaa

epäonnistujacxxcx

Täytin eilen 18v ja KUKAAN ei sanonut mulle onnea, mutta eipä se ollut yllätys kun ei oo kavereita ollu ollenkaan yli 5 vuoteen.
Keskeytin opiskelut ja kaikki koska olen menettänyt toivoni elämän suhteen täysin sillä en tule koskaan saamaan kavereita ja en jaksa enään valehdella itselleni että ehkä joskus tai et kyl ne asiat menee paremmaksi joskus, joten ei ole väliä onko koulutusta vai ei.
Välillä jotku tuli jutteleen mutku oon ollu niin kauan ilman sosiaalista elämää joten en osaa enkä jaksa enään olla muiden ihmisten kanssa joten valehtelin heille että on kiire yms sillä en halua saada lisää pettymyksiä sillä en ole edes varma juttelevatko he minulle oikeasti vai vain vittuillakseen.
Nyt menee päivät kotona 24/7 ilman minkäänlaista sosiaalista elämää ei edes netissä ja ulos ei todellakaan kiinnosta mennä katsomaan kun muut elävät elämäänsä sillä se saa mielialani joka on jo täysin pohjalla entistäkin huonommaksi. Ja masentaa niin helvetisti että en jaksa harrastaa yhtään mitään ei yksinkertaisesti energia riitä.
Tuntuu että koko elämäni olisi rangaistus jostakin mitä olen tehnyt väärin mutta en vai tiedä mitä se on..
Rukoilen joka ilta että kuolisin mutta eipä taida jumalaa olla olemassa joten turhaa sekin, mut eipä siinä mitään pitää vaan kärsiä täällä "helvetissä" siihen asti että saan sydänkohtauksen tai jotaki :s

11

430

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • oman yrityksen puute

      Itsekin kuule pitäisi jotakin tehdä... Ei sitä voi toivoa kädet ristissä että muut tekisi jotakin puolestasi kun itse et edes yritä...!!!


      Parasta olisi ottaa yhteyttä työnvälitystoimistoon tms. tai kysellä onko heillä jotakin "erikoislaitosta" jne. Että pysyisit ylipäätään "sosiaalisessa verkostossa". Sitten vain yrität etsiä niin netistä kuin muualtakin kavereita ja uusia tyyppejä... Eihän tuo helppoa ole kun ihmiset ovat aika pinnallisia ja useimmilla on jo ne omat ympyränsä mutta kyllä sitä voi sitäkin kautta tulla uusia ihmisiä vähitellen elämään... Oma aktiivisuus vain on se tärkein juttu!!!

      Ehkä kannattaisi jokin mielenterveysseuran aikakin varata (ensin ottaa yhteyttä sinne) jos ongelmasi johtuu mm. masennuksesta (kuten hieman kuullostaa). Voisit saada piristystä tilanteeseen ihan juttelemalla tai sitten sopivilla mielialalääkkeillä joten yrittäminenkin alkaisi sujua...

      Aika monet vähättelevät itseään ja tekevät tilanteestaan paljon vaikeamman kuin se todellisuudessa olisikaan jos sitä yritystä löytyisi. Varsinkin monilla nuorilla tämä on "isoin ongelma". Ei niinkään se etteikö tilanne voisi mennä hyväksi.

      • 33333333333333

        Myöhästyneet onnittelut! Ei munkaan 18-vuotissynttäreitä muistanu kukaan muu kuin äiti...


      • Tiedän

        Jotkut eivät vain pysty yrittämään... Tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja ajaudutaan epätoivon alhoon. Surullista, mutta totta.


      • aloittaja..
        Tiedän kirjoitti:

        Jotkut eivät vain pysty yrittämään... Tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja ajaudutaan epätoivon alhoon. Surullista, mutta totta.

        Joo totta, joku vuosi sitten jakso viel yrittää mut nyt on jo niin pohjalla että on enään mahdotonta saada normaali elämää takas vaikka kuinka haluaisi.
        Sama tilanne jatkunu jo niin kauan että ei yksinkertasesti pysty enään pääsemään eroon siitä eli oon luultavasti jumissa samassa tilanteessa koko ikäni mut ei voi mitään oon jo tottunu olemaan yksin joten eipä sillä oo väliä enään..


      • aloittaja
        Tiedän kirjoitti:

        Jotkut eivät vain pysty yrittämään... Tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja ajaudutaan epätoivon alhoon. Surullista, mutta totta.

        Oot oikeessa sillä oon ollu jo niin kauan pohjalla että ei vaan pysty enään yrittämään vaikka kuinka haluaisi, ja todellakin on tullut yritettyä kaikenlaista mut nyt ei vaan yksinkertasesti jaksa enään. Pienetkin asiat ovat jo todella vaikeita ja käyvät aina entistä vaikeammaksi esim kauppaankin alkaa olla jo vaikea raahata itsensä, mut oon jo niin tottunu oleen yksin et eipä oo väliä enään vaikka välillä tuntuu et sekoon kohta.
        Mut en vaan tajuu mikä mussa on vikana että en kelpaa kenellekkään kaveriksi, on kehuttu söpöksi ja siihen se sitten jääkin.. Oon aina kohtelias muille ja en oo ylimielinen ja en puhu muista pahaa enkä juo enkä edes polta, ja oon muutenkin maanpinnalla oleva, kait pitäis olla joku "massa-teini" ja ryypätä ja rellestää ja esittää et kelpais ..?
        Ja joku sano että pitäis olla yritystä enemmän niin sitä on kyllä ollut ja liikaakin mutta aina ku yrittää jotaki niin siitä tulee vaan huonompi mieli epäonnistumisien takia...
        Ja oon kokeillu netissäkin jutella muille mut kävi silleen esim et lisäsin yhen tyypin ja sit parin viikon jälkeen se ilmeisesti poisti mut mesestään et kiitti sillekkin... En oo sen jälkeen lisännyt ketään


      • kirjankansien välistä karannut olmi
        aloittaja kirjoitti:

        Oot oikeessa sillä oon ollu jo niin kauan pohjalla että ei vaan pysty enään yrittämään vaikka kuinka haluaisi, ja todellakin on tullut yritettyä kaikenlaista mut nyt ei vaan yksinkertasesti jaksa enään. Pienetkin asiat ovat jo todella vaikeita ja käyvät aina entistä vaikeammaksi esim kauppaankin alkaa olla jo vaikea raahata itsensä, mut oon jo niin tottunu oleen yksin et eipä oo väliä enään vaikka välillä tuntuu et sekoon kohta.
        Mut en vaan tajuu mikä mussa on vikana että en kelpaa kenellekkään kaveriksi, on kehuttu söpöksi ja siihen se sitten jääkin.. Oon aina kohtelias muille ja en oo ylimielinen ja en puhu muista pahaa enkä juo enkä edes polta, ja oon muutenkin maanpinnalla oleva, kait pitäis olla joku "massa-teini" ja ryypätä ja rellestää ja esittää et kelpais ..?
        Ja joku sano että pitäis olla yritystä enemmän niin sitä on kyllä ollut ja liikaakin mutta aina ku yrittää jotaki niin siitä tulee vaan huonompi mieli epäonnistumisien takia...
        Ja oon kokeillu netissäkin jutella muille mut kävi silleen esim et lisäsin yhen tyypin ja sit parin viikon jälkeen se ilmeisesti poisti mut mesestään et kiitti sillekkin... En oo sen jälkeen lisännyt ketään

        Niin. Joskus tuntuu että ihmiset hyväksytään jossakin yhteisössä pikemmin laiskuutensa ja piittaamattomuutensa takia kuin siksi että he kohtelevat muita hyvin. Mutta voi kai ajatella, että massat käyttäytyvät näin, tämä on massojen ajatus mukavasta ihmisestä. Ystävyyteen tarvitaan, että joku, persoonallinen omanlaisensa ihminen, huomaa meidät persoonallisina omanlaisinamme ihmisinä. Eli massojen tarjoama ystävyys ei tässä mielessä ole ystävyyttä.

        Luulen, että meille jokaiselle, minullekin, jolla on vain yksi ystävä, löytyy kyllä niitäkin ihmisiä, jotka meistä pitävät ihan omana itsenämme. Välillä voi uskonpuute iskeä, jos kohdellaan pitkään pahoin ja välinpitämättömästi. Kuitenkin elämä on ennustamatonta, sattuma voi tuoda tiellemme uusia tilanteita ja ihmisiä, joista emme tienneet mitään. Kunhan pidämme silmämme auki ja koetamme itsekin tarttua tilaisuuteen parhaamme mukaan. Vielä evästys runoilija Helena Anhavalta:

        "Ei yksi voi olla niin kuin kaikki, eivät useimmat kaikistakaan ole
        vaikka luulevat olevansa tullakseen hyväksytyksi."

        Tsemppiä meille yksinäisille. Vaikka syksy pimenee niin uskokaamme ystävyyden liekkiin.


    • : )

      Pyydäppä Jumalta ystäviä. Ei sulla varmaan ole mitään menetettävää. Eikä ole väliä että uskotko Jumalaan kun pyydät ystäviä. Voin sanoa että 100% varmasti jumala vastaa.

      • epäonnistunut elämässä

        Aijaa? Ja minä voin sanoa, että 100% varmuudella se Jumalasi EI vastaa mihinkään.

        Minulla samanlainen tilanne kuin sinulla aloittaja, olen sinua neljä vuotta vanhempi. Opinnot keskeytetty, ei töitä, ei koulutusta, ei ystäviä, ei mitään.


      • : )
        epäonnistunut elämässä kirjoitti:

        Aijaa? Ja minä voin sanoa, että 100% varmuudella se Jumalasi EI vastaa mihinkään.

        Minulla samanlainen tilanne kuin sinulla aloittaja, olen sinua neljä vuotta vanhempi. Opinnot keskeytetty, ei töitä, ei koulutusta, ei ystäviä, ei mitään.

        Kokeile. : )


      • MääVaan
        : ) kirjoitti:

        Kokeile. : )

        Muut kuin mi mamma. Siltä saan varmaan ensi vuonnakin postikortin. Tämän vuoden puolella kerkesin jo innostuakin, että nyt on asiat paremmin. Joulupirskeet! Onnentoivotukset ystävältä!

        Mutta eipä kestänyt kauaa ennenkuin tämä ystävyys päättyi. Mulla ei ole uutta että ystävyydet päättyy. Nyt se vain päättyi ennätys lyhyessä ajassa ja olen paljolti samassa tilanteessa, mitä olen ollut ylä-asteesta saakka. Ystävät käy vähiin... en osaa sanoa että onko mulla enää yhtään ystävää. Ei ainakaan yhtään oikeaa tällähetkellä... niinkuin ei ole ollut vuosiinkaan, ennen tätä vuotta, jolloin onnistuin edes yhden ystäväsuhteen muodostaa. Tuntuu aivan hirveältä rangaistukselta että tämäkin ystävyys vietiin minulta... ja sekin vain parin mokan vuoksi.

        Ensivuosi on toivottavasti parempi. Mutta tällähetkellä en jaksa uskoa. Uskoinhan tästä keväästä lähtien että asiat parantuisi. Mutta kun ne pienen onnen jälkeen menivät takaisin vanhoille raiteilleen, niin en hirveästi usko että synttäri onnentoivotuksia tulen saamaan ensikään vuonna keneltäkään muulta kuin omalta äidiltä. Mutta toivon silti parasta.

        Älä sinäkään vaivaudu epätoivoon. Itsekin yritän välttää sen, ja elää toivossa että nykyisistä tuttavuuksista kehkeytyis oikeita ystävyyssuhteita korvaamaan sen ystävyyssuhteen jonka menetin. Vaikka edelleen toivon että nekin välit pystyisi jossain vaiheessa paikkaamaan.

        Mutta jaksamisia sullekin :) Ja toivottavasti säkin saat vielä niitä ihmisiä jotka toivottaa sulle hyvää syntymäpäivää ja ovat siellä sun tukenas.


      • voi kyllä tulla, ennemmin tai myöhemmin. Samoin ystävää/ystäviä kannattaa kyllä pyytää elämäänsä mutta ei niitä välttämättä saa. Oma kokemukseni todistaa siitä ja tuo kokemus kantaa kymmenien vuosien ajan jakson!


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ensi kesänä

      Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta
      Ikävä
      66
      3362
    2. Tukalaa kuumuutta

      Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh
      Ikävä
      43
      3157
    3. Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.

      Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      122
      2648
    4. Sinä, ihastukseni

      Mitä haluaisit tehdä kanssani ensimmäisenä?
      Ihastuminen
      43
      2538
    5. Tiedät ettei tule toimimaan.

      Mielenterveys ei kummallakaan kestä.
      Ikävä
      31
      1953
    6. Okei, myönnetään,

      Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘
      Ikävä
      27
      1850
    7. Onko kaivatullasi

      himmeä kuuppa?
      Ikävä
      48
      1636
    8. Mihin hävisi

      Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä
      Iisalmi
      85
      1465
    9. On jo heinäkuun viimeinen päivä.

      En taida nähdä sinua koskaan.
      Rakkaus ja rakastaminen
      39
      1320
    10. Lähtikö korvat

      puhtaaksi vaikusta?
      Tuusniemi
      82
      1189
    Aihe