En saanut kutsua kummipojan synttäreille

lähetä!! Jos ei kutsuta synttäreille tai reagoida mitenkään onnitteluihin, ei tarvitse antaa lahjaakaan!! Varsinkaan postissa ruveta lähettämään!!

Minä lähettäisin sitten postitse paketin. Ei lapsen tarvitse kärsiä (JOS?) aikuisilla on mennyt sukset ristiin

takia sinä sitä postitse laittaisit (kulutkin on melkoiset)?

Odota kunnes saat kutsun - joko näille tai jollekin muulle
tämän lapsen juhlille ja viet lahjan sinne. Meilläpäin lahjaa ei
anneta kellekään (ei myöskään lapsille), ellei jonkinasteisia kahvitteluita pidetä ja
sinne tietenkin olla kutsuttu. Meillä kutsutaan yleensä ainakin viikkoa
aikaisemmin.

Tai jos et malta tätä odottaa, kysy tekstarilla äitiltä tietoa eli
esim "mikäs päivä ne synttärit nyt sitten olikaan, kyselen vaan kun
on muutama iltameno jota voin vielä hyvin siirrellä ....."

jo kutsun? onko tilannemitenkään muuttunut?

Asuvatko he samassa kaupungissa?
Jos asuvat niin piipahda ohikulku matkalla lahjan tuontiin ja samalla kysy että pidetäänkö juhlia, niin itse toimisin.
Jos taas asuu jossain toisessa kaupungissa ja kaukana niin koita vielä vaikka pirauttaa puhelu, mutta jso vastausta ei kuulu niin lähetä paketti postissa. Ei lapsen tarvitse kärsiä.
Omituista kuitenkin tuollainen toiminta..

Minäkään en ole saanut kutsua enään moneen vuoteen kummipoikani synttäreille. Parina ekana vuonna ostin lahjan ja odottelin kutsua, kun ei kutsuttu en antanut lahjaakaan.
Synttäri- ja nimpparikortin lähetän joka vuosi.

Tosin jouluna vien paketin lapselle, sisälle ei kutsu kun ovella seison lahjan kanssa.
Tämän vuoden joululahja odottaa kaapissa jo, mutta vein sen vasta lähempänä joulua. On muuten melkoinen kynnys mennä edes ovelle, sen verran olen pettynyt....

Minut sivuutettiin ihan täysin kun erosimme mieheni tahdosta muutama vuosi sitten ja lisäksi he ovat sisaruksia kummilapseni toisen vanhemman kanssa.

Huvittavinta tässä on se että kun minua pyydettiin kummiksi he kyselivät että onko minusta kummiksi kun kärsimme mieheni kanssa lapsettomuudesta. Todistelin silloin että haluan kummiksi ihan oikeasti. No aikaa on kulunut ja exän jälkeen olen uudessa suhteessa ja onnellinen pienen vauvan äiti.

Sama juttu. Olen jo lähettänyt synttäripaketit postissa, mutta eipä tule mitään viestiä että ovat menneet perille. Näin on jatkunut jo kolme vuotta. Että nyt riittää. Jos lapsi ei itse älyä kiittää lahjasta, luulisi että vanhemmat edes. Mutta kun ei ole tapoja koskaan oppinut on niitä vaikea opetella enää.

Kummipojan äiti, joka on sukua puolisolleni, ei ikinä kiittänyt mitään lahjoista, joita ostimme kummipojalle ja hänen pikkusisaruksilleen. Kun koetin soittaa ihan vain jutellakseni, ei koskaan ollut aikaa, ja kun lupasi itse soittaa takaisin ei ikinä soittanut. Ajattelin, että otapa sitten yhteyttä kun kerkiät. Ollaan sen jälkeen nähty ainoastaan hautajaisissa, viimeisimmällä kerralla ei kummipoika ollut edes mukana. Syykin selvisi, en sitä tähän laita, joku saattaisi tunnistaa perheen ja tapauksen. Ehkä joskus on vielä mahdollisuus tavata kummipoika, mutta paljon se vaatii, enkä kummipojan äitiä tuon vuoksi juuri arvosta. Kummipojalla ei itsellä ole moneen vuoteen ollut mahdollisuutta ottaa yhteyttä, ja olen sitä mieltä, että pikkulasten yhteys kummeihin rakennetaan kotona vanhempien toimesta, sitten kun ovat kännykkäikäisiä ja oman puhelimen päässä, voivat itsenäisesti pitää yhteyttä. Meillä lapset ovat saaneet omat puhelimet 8-9 vuotiaina, siihen asti me vanhemmat pidimme huolen lasten ja kummien yhteyksistä.

Ensimmäisinä vuosina sain kutsun syntymäpäiville ja nimipäivillekin. Joululahjat ja muut ostin ja näin vaivaa hankkiakseni mieleisen ja toivotun lahjan. Muutenkin vierailin kummilapsen luona muutaman kerran vuodessa. Viime vuonna ei tullut kutsua synttäreille, joten laitoin viestiä ja kysyin. Sitten pyydettiin tulemaan ja meninkin. Tänä vuonna ei tullut kutsua, joten en itseäni tyrkyttänyt juhliin pääsemään. Muutenkaan en olen minkäänlaista yhteydenottoa saanut sieltä suunnalta, itse olen aina yhteyttä ottanut. Tiedän että perheessä vanhemmilla ollut vaikeuksia keskenään, mutta silti tuntuu pahalta kun suljetaan pois kummilapsen elämästä. Voinhan toki jatkossa lähettää kortteja juhlapäivinä. Inhottava asia on siinäkin mielessä että samassa kaupungissa asutaan, ei siis välimatkakaan ole este.

En ole saanut kummitytön synttäreille kutsuja ennen kuin vasta nyt, kun tyttö täytti 7 vuotta, eikä tyttö edes enää muista minua. Kun muksu oli pienempi, tytön vanhempien ja minun tieni veivät erilleen. Luulin kuitenkin, että saisin kutsun edes synttäreille. En saanut. Pari vuotta meni niin, ja sitten sain kutsun kahville synttärijuhlien jälkeen?? Olin kovin hämmästynyt, mutta kävin kuitenkin. Kun tyttö täytti 7 vuotta sain kutsun 3 päivää ennen synttäreitä. Kieltäydyin kutsusta, kun olin jo ehtinyt sopia muuta. Enhän osannut arvata, että tänä vuonna kutsu tulisi.

Nyt harmittaa, että aikanaan edes suostuin kummiksi. Olimme tosin siihen aikaan paljonkin tekemisissä tytön vanhempien kanssa, mutta emme enää. Tiedän, että syytä on paljon minussakin, mutta elämäntilanteet muuttuvat ja olemme kaikki vieraantuneet toisistamme.