Menetin neitsyytni 20 vuotiaana miehelle joka on minua 5 vuotta vanhempi. Nyt viitisen vuotta jälkeen päin mua hävettää että menetin neitsyyden vasta siinä iässä vaikka olisin ollu valmis aikasemminkin, tilaisuutta vaan silloin ei löytynyt. Olen vieläkin yhdessä saman miehen kanssa mutta mua harmittaa ja hävettää että mies on minulle ainoa, mutta mä en ole hänelle.
Nyt mua vaan häiritsee koko ajan asiat 20 vuotiaana menetetty neitsyys ja yksi seksikumppani loppu elämän, sillä hän vaikuttaa siltä että vietän loppu elämän hänen kanssaan.
Miten pääsen tästä häpeän tunteesta ja inhosta eroon? Ja "kärsiikö" ketään muu samanlaisesta? Olen asian kanssa aivan yksin ja neuvoton. Oloni muuttuu päivä päivältä huonommaksi. En tiedä mikä avuksi. Mielipiteitä kiitos? Eri näkökulmia?
Nyt mua vaan häiritsee koko ajan asiat 20 vuotiaana menetetty neitsyys ja yksi seksikumppani loppu elämän, sillä hän vaikuttaa siltä että vietän loppu elämän hänen kanssaan.
Miten pääsen tästä häpeän tunteesta ja inhosta eroon? Ja "kärsiikö" ketään muu samanlaisesta? Olen asian kanssa aivan yksin ja neuvoton. Oloni muuttuu päivä päivältä huonommaksi. En tiedä mikä avuksi. Mielipiteitä kiitos? Eri näkökulmia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinua tonttua, voi meitä tonttuja... juu, kyllä se on niin, että minullakin on samantapaisia ajatuksia.
Minä menetin neitsyyteni 21 vuotiaana, nykyiselleni aviomiehelleni. Mieheni on kymmenkunta vuotta minua vanhempi. Miehelläni on useampi suhde ollut ja jopa yksi avioliitto takana.
Silti koen mieheni kanssa seksin melko yksitoikkoisena. Hän ei anna minun olla milloinkaan se aktiivisempi osapuoli. Joudun sopeutumaan hänen tahtiinsa. Olen ymmätänyt, että mies pitää itseään hyvänä sänkykumppanina, kun joku hänen entisistään on niin maininnut. Ollaan usein puhuttu molempien tarpeista ja haluista, mutta en saa miestäni oikein tajuamaan. Ihan kuin hän ei oikein uskoisi sitä, että en jaksaisi aina olla se passiivinen.
Mieheni ei tiedä olevansa minun ensimmäinen seksikumppani.
Loppujen lopuksi on aivan yhdentekevää, montako niitä kumppaneita on ollut. Tärkeintähän on suhteen kokonaisuus ja se, miten yhteisestä seksistä saisi molempia tyydyttävän.
Voithan lohduttaa itseäsi sillä, että ainakaan et ole keltään saanut sukupuolitauteja.
Ethän epätoivoisena lähde kokeilemaan seksiä kenenkään muun kanssa? Yhden illan jutut saattavat pilata nykyisen suhteesi ja satuttaa paljonkin. Vaikka itselläni sekin on mielessä käynyt, en sitä tule kuitenkaan tekemään.
Siis eihän sillä ole väliä, montako kumppania on ollut. Luuletko että kun useampi penis työntyy vaginaasi, että siitä se elämän kokemus ja riemu on kiinni? No, sitähän se on! Todella hassu ajatus!
Mutta, se että se seksi toimii onkin sitten se juttu. Sehän sitä seksikokemustakin on, sen yhden kumppanin kanssa voi harrastaa vaikka miten seksiä ja kokea kaiken ja todennäköisesti paremmin kun jollain yhden illan jutuilla, mistä suurin osa on turvattomia, nyherrystä tuntemattoman kanssa, aina alusta aloittamista jne. siis ei kaikilla, mutta kuule: suurimmalla osalla. Joten jäljelle jää tuo ensin mainittu: että montako penistä otat sisääsi. Aika köyhää ois elämän kokemus jos se vaan siitä olisi kiinni.
Sulla on vaan huono itsetunto ja sä vertailet itseäsi muihin. Ruoho näyttää aina vihreämmältä ja toisilla tuntuu aina olevan jotain, mitä itse haluaisi. Luulet, että kaikki muut ovat jotenkin totuuden äärellä, kun on ollut useita kumppaneita, mutta kyllä se on enemmän yläkerrasta kiinni se totuuskin.
Joillain on paljon hyviä eri kumppaneita, suurimmalla osalla ei todellakaan. Nykyään on häpeä, jos ei ole montaa ja ihmiset valehtelevat ja leuhkivat olemattomilla, ja se on ihan varmaa. Niinkun aina ja kaikesta. Esitetään ja pidetään kulisseja yllä. Se on inhimillistä, mutta siihen ei tarvitse mennä mukaan. Mitä siinä on jos jollain on 40 kumppania? Voin kertoa, etten ole tavannut 40 niin mielenkiintoista ihmistä, että ne jaksaisi edes yhtä iltaa kiinnostaa: kyllä täytyisi olla olematon tasoraja! Ehkä jollain vaan on.
Tai miten sun elämän laatusi nyt paranisi kun olisit ollut kahdenkin kanssa? Tai viiden? Eikö se elämänlaatu 99%sti ole kiinni sinusta itsestäsi?
Mutta miten on sen muun laita, teetkö asioita mitä haluat? Oletko mielenkiintoinen ihminen, jolla on mielenkiintoinen elämä? Seikkailetko koskaan muuten? Tapaatko muuten ihmisiä, ja elätkö muuten niin, että koet siitä tyydytystä ja iloa? Se saattaisi tuoda perspektiiviä ja auttaa unohtamaan jatkuva vertailu.
Tee elämästäsi sängyssä mielenkiintoista, ala mielikuvituksekkaaksi, ja ala toimimaan itse. Hanki sitä kokemusta, sen yhden ja saman kanssa.
Sun ei todellakaan tarvitse olla kokematon, vaikka olisit vaan yhden miehen kanssa, kunhan päätät niin.
Sun ei todellakaan tarvitse hävetä itseäsi, vaan olla tyytyväinen: ei ainakaan teiniraskautta, ei sukupuolitautia eikä hyväksikäyttöä nuorena. Ei sähellystä nolosti jonkun satunnaisen kanssa: ja se vasta noloa saattaa olla! Ei mitään nöyryyttävää ja surkeeta kännipanoa. Ei tautimiestä, jolle oisit tullu paksuksi 18-vuotiaana. Ei aborttia, ei huonoja miehiä kasaa. Joo, kuule, asiat voisi olla paljon pahemminkin!
Ole siis onnellinen siitä, mitä on, äläkä haaskaa aikaasi murehtimalla sitä, mitä ei ole. Ota ohjat omiin käsiisi, seksielämäsi on vasta alkanut :D
Tiedät varmasti, että vaihtoehtoja on tasan kaksi. Joko hyväksyt sen, että sinulla on mahdollisesti elämäsi aikana vain yksi kumppani tai sitten rikot suhteesi ja haet kumppaneita lisää.
Itse pidän hyvänä päätöksenä sellaista, jota ei kadu kun vanhana muistelee elettyä elämäänsä. Jos olet löytänyt sinulle sopivan kumppanin ja ylipäänsä kumppanin, jonka kanssa harrastaa seksiä vasta 20 vuotiaana ja kumppanin jonka kanssa olet pystynyt olemaan yhdessä jo 5 vuotta, voit miettiä kuinka todennäköistä sinun on löytää samanlainen suhteen rikkomisen jälkeen.
Tiedän täysin mistä sinä puhut. Minä olen mies ja menetin poikuuteni 2 vuotta takaperin myös 20 vuotiaana ja kadun todella etten käyttänyt niitä tilaisuuksia, jotka minulla oli ennen tätä kyseistä naista. Tai olisin jättänyt tämän naisen ennen kuin ehdin rakastua häneen. En koskaan kuvitellut, että alkaisin seurustelemaan naisen kanssa, jonka kanssa harrastin ensimmäisen kerran seksiä. Hän kuitenkin on tapaamistani naisista suloisin ja ystävällisin.
Tyttöystäväni ei tiedä olevani minulle ainoa, koska minulla on naispuolisia ystäviä ja saan heitä helposti lisää. Silti asia kaivaa minua todella paljon toisinaan, koska pelkään katuvani valintaani pysyä hänen kanssaan yhdessä myöhemmin. Olen kuitenkin miettinyt, että kumpaa minä tulisin katumaan vanhana enemmän. Sitä, että harrastin seksiä vain naisen kanssa jota todella rakastin vai sitä että rikoin suhteen naiseen jota todella rakastin. Kun nämä ajatukset laitan rinnan niin valitsen ehdottomasti tyttöystäväni, koska vietän hänen kanssaan onnellisempaa elämää kuin koskaan sinkkuaikanani johon kuului paljon juhlimista.
Sitäpaitsi aika jolloin ihminen seksiä harrastaa on pitkä. Se, että olet suhteessa nyt ei tarkoita että olisit välttämättä siinä loppu ikääsi. Minun suhde tuntuu nyt hyvältä enkä aio sitä lopettaa sen takia, että nainen sattuu olemaan minun ainoani enkä minä ole hänen ainoansa, vaikka se kieltämättä toisinaan kaiveleekin. He, jotka eivät ole pitkäaikaisessa suhteessa ilman aiempaa kokemusta eivät tätä tilannetta ymmärrä. Kyse ei ole seksikumppaneiden määrästä vaan siitä että niitä olisi edes joku muu kuin oma kumppani, jotta olisi jotain vertailukohtaa ja voisi olla varma siitä että ei rakastunut kyseiseen ihmiseen juuri seksin takia.
Minä olen päätökseni tehnyt ja aion pysyä suhteessa niin kauan kuin se toimii. Myönnän kyllä, että tämän asian takia olen varmasti herkempi katkaisemaan suhteen jos ongelmia ilmenee, koska toisinaan haluan kartuttaa seksikokemuksiani muiden kanssa, vaikka seksi tyttöystäväni kanssa on molempien mielestä ihanaa ja tiedän ettei se varmasti olisi sitä yhden yön jutun kanssa.
Sinun täytyy vain laittaa asiat vaakakuppiin ja miettiä kumpaa tulisit katumaan enemmän. Riippuu paljon persoonastasi, että löytäisitkö uuden kumppanin vielä suhteen rikkoutumisen jälkeenkin vai palautuisitko suhteen loppumisen myötä samaksi pelkuriksi kuin olit ennen suhteen alkua. Vaikka tätä asiaa kuinka miettii niin ei oikeaa vastausta voi löytää. Täytyy vain päättää mitä tekee ja pitäytyä omassa valinnassasi. Pettäminen ei tule kysymykseenkään, koska jos et pysty tätä taakkaa kantamaan niin et varmasti pysty kantamaan myöskään pettämisen taakkaa ja suhde tulee kaatumaan tämän myötä. Eli vaihtoehtoja on vain kaksi.