Onko joku kuullut siitä että ennen vanhaan kristillisyydessä olisi ymmärretty eri lailla sana "armoneuvo". Kun se nykyään tarkoittaa että pitää olla kuuliainen seurakunnan neuvoille. Tästä on kirjoitus jossa on selitetty Väinö Havaksen opillisista käsityksistä :
http://freepathways.wordpress.com/2009/09/20/armoneuvot-paalaellaan/
http://freepathways.wordpress.com/2009/09/20/armoneuvot-paalaellaan/
Vastaukset 10
Vanhimmat
tätä ei moni ole tullut ajatelleeksi. Että sanan merkitys on voitu noin vain vaihtaa...?
opilliset asiat eivät monia edes kiinnosta.
Mutta Kristuksen seurakunta on siellä missä julistetaan Jumalan sanaa oikein ja sakramentit jaetaan... näinhän se Lutteri opetti.
Eiköhän se niin ole että epäusko on suurin synti. Siitä tulee sitten kaikki muu.
Mutta miten se voi olla niin, kun ihminen ei voi itse sitä uskomista valita, vaan se on sekin Jumalan lahja?
Kun kerran usko on Jumalan lahja, silloin sen yritteleminen ihmisen puolelta raukeaa tyhjiin.
Kyllä ihminen itse valitsee täällä ajassa vcaeltaako taivastiellä. Hän valitsee joko siunauksen tai kirouksen.
Ja Lyylerin mielestä synnyttäminen. Omilla ansioilla kuitenkin vl pääsee kunniaan...
Nykyään kuulee kahdenlaisia saarnoja vl-seuroissa, toisissa keskitytään kieltoihin ja käskyihin ja toisissa saarnataan raamatun mukaan, mitä tekstissä on kirjoitettu.
Meneekö se sit oikein puhuja kieltää raamatun lukemisen ja poimii raamatusta käskyt ainakin nykyään suuntaukselle se toimii kun on kielto lista esim kärppä ottelut on kielletty sekin lukee raamatussa
Raamattu ei kyllä opeta että Pyhä Henki tulee jokin välityksellä. Ainakaan ei minkään teon välityksellä, vaan se on Jumalan armoa, se on armon Henki, eikä mikään joulupukin lahja kiltille ihmiselle.
Tai jos Pyhä Henki tulee jollain ihmisen tempulla, oli se mikä tahansa muu kuin Jumalan armo, niin kyse harhaopista.
Eikä sitä varmasti saa ketään herjaamalla.
Oliko tuohon syynä uusheäyksen hapatus.