mies uhkaa jättää jos lähden ulkomaille

Lähde vaan , miehellä heikko itsetunto , ja yrittää vierittää syyllisyyttä sinulle . Vielä kerran lähde , hän ei välitä sinusta penninvertaa kun tuommosia vaatii.
Eihän kaikki kihlatkaaan ole lopullisia ,mene ja nauti harmittelisit myöhemmin , sehän on ihana jo kielenkin takia , näen asian näin ja se on varma .
Onnea matkaan
Jk eihän

mummeli kaikki kokenut ja nähnyt kirjoitti:

Lähde vaan , miehellä heikko itsetunto , ja yrittää vierittää syyllisyyttä sinulle . Vielä kerran lähde , hän ei välitä sinusta penninvertaa kun tuommosia vaatii.
Eihän kaikki kihlatkaaan ole lopullisia ,mene ja nauti harmittelisit myöhemmin , sehän on ihana jo kielenkin takia , näen asian näin ja se on varma .
Onnea matkaan
Jk eihän

Lue lisää

Kyllä mies on aivan oikeassa!

Mun avovaimo lähti tuon ikäisenä vaihtoon ja siellähän se sitten petti! Sain tietää kiertotietä ja katkaisin suhteen välittömästi, eli ei ollut enää kotia kotomaassa.

Kyllä se on niin että jos vaimo/mies lähtee puoleksi vuodeksi ulkomaille, se on melkein sama erota.

sadcxölkcxvxvc kirjoitti:

Kyllä mies on aivan oikeassa!

Mun avovaimo lähti tuon ikäisenä vaihtoon ja siellähän se sitten petti! Sain tietää kiertotietä ja katkaisin suhteen välittömästi, eli ei ollut enää kotia kotomaassa.

Kyllä se on niin että jos vaimo/mies lähtee puoleksi vuodeksi ulkomaille, se on melkein sama erota.

Lue lisää

Ei tarvita huonoa itsetuntoa mutta jos jompikumpi laittaa ääripiste vaihdoehdot ei ole sen arvosta pysyä yhdessä. Mee maailmalle nää ja opi. Ite olin aupparina suhde katkes ku lähin mutta muutaman seurustelu kerran jälkeen on tullu vastaan se oikea. Mistään ei koskaan tiä mitään. Miehet/naiset tulee ja menee mutta sie et pysy aina 20 vuotiaana! Sulla on vain yks elämä elä se! Jos oikeesti rakastaa niin ei siinä petetä ihan sama vaikka olis VUODEN ulkomailla!

Ja sulle mikä lie oletkaan eipä tainu olla sinun avovaimo sulle se oikea, mitä sie sitä itkemään alat!!

sadcxölkcxvxvc kirjoitti:

Kyllä mies on aivan oikeassa!

Mun avovaimo lähti tuon ikäisenä vaihtoon ja siellähän se sitten petti! Sain tietää kiertotietä ja katkaisin suhteen välittömästi, eli ei ollut enää kotia kotomaassa.

Kyllä se on niin että jos vaimo/mies lähtee puoleksi vuodeksi ulkomaille, se on melkein sama erota.

Lue lisää

... pitää jättää elämättä sen takia, että 'pelkää' elämää. Nuorena - eikä minkään ikäisenä - pidä jättää tekemättä mitään sen takia, että toinen puolisto, olis mies tai nainen, pelkää seurauksia.

Kuolleena syntynyt ajatus ...

Mene ihmeessä, itseäni harmittaa vieläkin etten nuorena lähtenyt kielikurssille vaikka olisi ollutu mahdollisuus

ikuinen opiskelija kirjoitti:

Mene ihmeessä, itseäni harmittaa vieläkin etten nuorena lähtenyt kielikurssille vaikka olisi ollutu mahdollisuus

Olen samaa mieltä ikuisen opiskelijan kanssa.

Itse en lähtenyt aikoinaan ja nyt vielä 12 vuoden päästäkin se vaivaa. Edelleen haaveilen lähtemisestä, mutta joka vuosi se tuntuu olevan vaikeampaa ja on alkanut keksiä tekosyitä, miksi ei hakisi ulkomailta töitä... 12 vuotta sitten minua kiristettiin olemaan lähtemättä ja suostuin. En kuitenkaan pystynyt unohtamaan sitä ja suhde päättyi eroon juuri niihin aikoihin, kuin olisin tullut takaisin.

Sisareni lähti suhteesta reissuun, tuli takaisin miehen takia ja on katunut sitä. Sisareni reissusta on yhdeksän vuotta ja hän yhä edelleenkin katuu takaisin tulemistaan.

Annan muille pohtiville seuraavan neuvon, kun ketjun aloittaja teki jo oman valintansa:

Lähde, äläkä tule takaisin ensimmäisestä vastoinkäymisestä tai koti-ikävästä.

Hieno vastaus ketjun aloittajalle,nuori aikuinen.

Pulassa olevalle sanoisin,kuten sanoin itsellenikin kauan sitten,että lähde ihmeessä kun on tilaisuus.
Sain ulkomailta niin suuren repullisen evästä elämään,josta ammennan vieläkin.Eikä pohjaa näy.
Tosin reissuni venähti neljäksi vuodeksi.

Miehesi pitäisi osallistua asiasta käytävään keskusteluun tosissaan,siis keskittyä sinuun.
Istuta hänet sohvalle ilman mitään tietokonepelejä tai muita vermeitä ja puhukaa asia ihan selväksi.

Tämä on vähän paha sanoa mutta noin omistavan tuntuinen kaveri pahenee vuosien saatossa ja kun
sinä kohtaat sitten ne ongelmat,on piru irti,jo senkin takia kun et mennyt.
Kaikkein pahimmalta sinusta tuntuu,kun et Lontooseen lähtenytkään,vaan uhrauduit aivan turhaan.

sadcxölkcxvxvc kirjoitti:

Kyllä mies on aivan oikeassa!

Mun avovaimo lähti tuon ikäisenä vaihtoon ja siellähän se sitten petti! Sain tietää kiertotietä ja katkaisin suhteen välittömästi, eli ei ollut enää kotia kotomaassa.

Kyllä se on niin että jos vaimo/mies lähtee puoleksi vuodeksi ulkomaille, se on melkein sama erota.

Lue lisää

Kuulehan,nimimerkki sadcxölkcxvxvc.Mitäpä sanoisit siitä,jos lähtisit itse vaikkapa rauhanturvaajaksi?
Siellä on pitkät pestit,niin kävisköhän sulle niin,ettei olis enää kotia kotimaassa?

Vaikk'ei ne herrat sinne tuollaisia jauhopäitä valitsekaan,olihan vaan esimerkki.

Tyttö,joka laisestasi madosta eroon pääsi,voitti.Oleks miettinyt,miks hän petti sua?Jospa hän ei
nähnyt sinussa miestä,vaan nulikan.

Olet niin nuori, että kadut lopun ikääsi ja tulet katkeraksi miehellesi, jos suostut hänen tahtoonsa.
Itse lähdin 19 vuotiaana Saksaan ja jäin sinne kahdeksaksi vuodeksi. Tapasin siellä suuren rakkauteni, mutta tein sen virheen, että alistuin monessa asiassa hänen tahtoonsa sen niin sanotun rakkauden nimissä.
Se tuhosi avioliittomme, koska minusta tuli katkera, kun en saanut toteuttaa omia unelmiani.

Sinunkin miehesi rakkaus on vielä hyvin kypsymätöntä, hän haluaa omistaa sinut eikä pysty ymmärtämään sinun unelmaasi nähdä maailmaa ja saada elämänkokemusta ja kielitaitoa. Miehesi pelkää menettävänsä sinut, mikä on myös paljon mahdollista, jos satut tapaamaan jonkun , joka on henkisesti lähempänä sinun aaltopituuttasi.

Se rakkaus tuntuu aina niin suurelta, mutta usein jälkeenpäin ihmettelee, että mitä se mahtoi olla... Mielestäni oikea rakkaus sallii kumppanin kehityksen ja kasvun, eikä tukahduta tätä omien itsekkäiden mielihalujen alle.

Onnea matkaan, kyllä sä pärjäät!

Toivottaa paljon kokenut ja nähnyt ystäväsi, vm-56

Läksy on opittu kirjoitti:

... pitää jättää elämättä sen takia, että 'pelkää' elämää. Nuorena - eikä minkään ikäisenä - pidä jättää tekemättä mitään sen takia, että toinen puolisto, olis mies tai nainen, pelkää seurauksia.

Kuolleena syntynyt ajatus ...

Lue lisää

Elämäähän se on se puolison kanssa eläminenkin!

toinen näkökulma kirjoitti:

Elämäähän se on se puolison kanssa eläminenkin!

Niin, mutta huonointa laatua olevaa elämää jos puoliso rajoittaa, tavalla tai toisella, sitä, mitä itse tahdot ja halajat. Siinä jää oma elämä elämättä ja se ei voi olla minkäännimisen parisuhteen tarkoitus.

Okay; siis ei saisi olla. Mutta näin se aina vaan menee; jompikumpi uhrautuu, jotta parisuhde on hyvä (muka). Ja elämme 2000-lukua, joten mitään kasvua ja kehitystä ihmisessä ei tapahdu ...

Oman tiensä kulkija kirjoitti:

Niin, mutta huonointa laatua olevaa elämää jos puoliso rajoittaa, tavalla tai toisella, sitä, mitä itse tahdot ja halajat. Siinä jää oma elämä elämättä ja se ei voi olla minkäännimisen parisuhteen tarkoitus.

Okay; siis ei saisi olla. Mutta näin se aina vaan menee; jompikumpi uhrautuu, jotta parisuhde on hyvä (muka). Ja elämme 2000-lukua, joten mitään kasvua ja kehitystä ihmisessä ei tapahdu ...

Lue lisää

Kyllä 2000 luvun ihminen saa rakastella ja harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa ilman että siitä tarvitsee puolison korottaa ääntään. Me elämme vapauden aikaa, joten harjoittakaa sitä älkääkä antako puolison rajoittaa sitä mitä tahdot ja halajat! Siinä jää oma elämä elämättä ja se ei voi olla minkäännimisen parisuhteen tarkoitus!

Älkää uhrautuko, vaan kasvakaa ja kehittykää rakastelemalla muitakin ihmisiä ja alkakaa heidänkin kanssa parisuhteeseen!

fgjhg kirjoitti:

Kyllä 2000 luvun ihminen saa rakastella ja harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa ilman että siitä tarvitsee puolison korottaa ääntään. Me elämme vapauden aikaa, joten harjoittakaa sitä älkääkä antako puolison rajoittaa sitä mitä tahdot ja halajat! Siinä jää oma elämä elämättä ja se ei voi olla minkäännimisen parisuhteen tarkoitus!

Älkää uhrautuko, vaan kasvakaa ja kehittykää rakastelemalla muitakin ihmisiä ja alkakaa heidänkin kanssa parisuhteeseen!

Lue lisää

Etkö sinä raasukka osaa tehdä ihmisten kanssa mitään muuta kuin paneskella. Sitä luultavammin tarkoitat. Sillä siinähän ei ole mitään pahaa jos rakastaa lähimmäisiään, niinhän Ison Kirjan mukaankin tulee tehdä ...

Sinulla on vielä piiitkä matka - tiedätkö mihin ?

Höntti ! kirjoitti:

Etkö sinä raasukka osaa tehdä ihmisten kanssa mitään muuta kuin paneskella. Sitä luultavammin tarkoitat. Sillä siinähän ei ole mitään pahaa jos rakastaa lähimmäisiään, niinhän Ison Kirjan mukaankin tulee tehdä ...

Sinulla on vielä piiitkä matka - tiedätkö mihin ?

Lue lisää

Taivaaseenhan minulla on matka juuri siksi että rakastan ihmisiä niin paljon että voin rakastella jokaisen kanssa tuntematta siitä mitään häpeää että pidän hauskaa heidän kanssaan!

Sitähän te juuri edellä kommentoitte että ihmisten pitää vapautua ja toteuttaa itseään uhrautumatta muille!

tiuyiu kirjoitti:

Taivaaseenhan minulla on matka juuri siksi että rakastan ihmisiä niin paljon että voin rakastella jokaisen kanssa tuntematta siitä mitään häpeää että pidän hauskaa heidän kanssaan!

Sitähän te juuri edellä kommentoitte että ihmisten pitää vapautua ja toteuttaa itseään uhrautumatta muille!

Lue lisää

Ehei, taivasta en tarkoita vaikka sehän se lopullinen määränpää onkin.

Täällä maan päällä pitäisi vissiin ensin vähän kasvaa ja kehittyä - sillälailla henkisesti, you know - että pääsisi sitten sinne ...

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

Jotenkin kuvittelisin, että jos mies olisi mustasukkainen, niin tuskin hän päästäisi sinua silloin, ilman uhkaamista, edes reilaamaan tai muullekaan lomamatkalle pariksi viikoksi.

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

Totta kai lähdet. Et sinä tässä ole itsekäs, vaan miehesi, joka ei anna sinun toteuttaa viattomia unelmiasi. Mietipä sitä vaihtoehtoa, ettet lähtisikään: hankitte lapsia ja omaisuutta, ja sitten tulee syystä tai toisesta ero. Enää ei lähtö olisikaan niin helppoa. Ja vaikkette eroisikaan, jäisikö asia mielen pohjalle kaihertamaan? Yleensä ihmiset katuvat elämässään eniten asioita, joita eivät tehneet, kuin asioita, joita tulivat tehneeksi.

Suoraan sanottuna on mielestäni täysin kohtuutonta mieheltäsi pistää tuollaisia typeriä uhkavaatimuksia suhteelle vain 6 kk vuoksi. "Kaikkea ei voi saada" my ass. :D Mies vaihtoon! Ei hän ole mikään "se oikea" ellei tue sinua unelmissasi. 6 kk etäsuhteilu ei ole aika eikä mikään, nykyisten halpalentoyhtiöiden aikakaudella miekkonen pääsee poikkeamaan kylässä helposti. Itse selvisin 4 v. suhteessa miehen kanssa, joka asui eri maassa, nyt olemme asuneet 2 v. onnellisesti yhdessä samassa maassa.

Anyway, tsemppiä valintaan, minun kantani taisi tulla jo selväksi. ;)

Kuten muumit ovat asian ilmaisseet:
"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi." (Muumilaakson marraskuu)

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

Kuten mies tahtoaan läpi kiristämällä sinua.

Jos nyt jäät hänen alistettavakseen, kadut sitä lopun elämäsi. Etko sinä huomaa että miehen sinua kiristäessä nyt, se jatkuu entistä pahempana tulevaisuudessa. Hän kun huomaa miten sinua sätkytellään.

Kukaan ihminen, joka todella rakastaa toista, ei laita toista alas eikä noin raaasti riko eteenpäin menemisen halua.
Jo tuo yksistään saa punaiset varoitusliput liehumaan aivan villisti!

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

jotka luopuivat työ- ja koulutustilaisuudesta miehen mustasukkaisuuden tähden, eivätkä pystyneet antamaan sitä anteeksi koskaan.
Siis jos vähänkin epäröit, tee kuten itse haluat, jos et mielelläsi taivu toisen tahtoon, älä taivu ollenkaan.

... kirjoitti:

jotka luopuivat työ- ja koulutustilaisuudesta miehen mustasukkaisuuden tähden, eivätkä pystyneet antamaan sitä anteeksi koskaan.
Siis jos vähänkin epäröit, tee kuten itse haluat, jos et mielelläsi taivu toisen tahtoon, älä taivu ollenkaan.

Lue lisää

Väitän kanssa, että jos toisen vaatimuksesta jättää vastaavia asioita ja unelmia tekemättä, niin se hiertää ja katkeroittaa välejä lopun ikää.

... kirjoitti:

jotka luopuivat työ- ja koulutustilaisuudesta miehen mustasukkaisuuden tähden, eivätkä pystyneet antamaan sitä anteeksi koskaan.
Siis jos vähänkin epäröit, tee kuten itse haluat, jos et mielelläsi taivu toisen tahtoon, älä taivu ollenkaan.

Lue lisää

Jos mies asettelee tuollaisia, epäinhimillisiä, ehtoja saa hän mielestäni mennä omia teitään. Ei noin mustasukkaisen äijän kans kannata alkaa olemaan menee oma elämä pilalle.Etsi itselle hyvällä itsetunnolla varustettu mies, niitäkin onneksi löytyy.

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

Siis että olisko Sinusta kiva jos miehesi lähtisi esim.Englantiin puoleksi vuodeksi että saisi kokemusta ja näkisi miten sielläpäin elellään ,vaikkakin kyllähän se varmaan meille monelle on tärkeää nähdä mailmaa vähän laajempaa kuin siitä lähiympyröistä.
Oletko keskustellut miehesi kanssa esim.että voisitte yhdessä tehdä matkoja sinne mitkä maat teitä kiinnostavat ,eikös sekin olis ihan kiehtovaa ja näin olisitte toistenne tukena,
Mutta itsehän pätätte ja teette parhaan ratkaisunne kuten sanonta "kahden kauppa kolmannen korvapuusti".
Onnea teille molemmille.

Jo kauan aviossa ollut mies kirjoitti:

Siis että olisko Sinusta kiva jos miehesi lähtisi esim.Englantiin puoleksi vuodeksi että saisi kokemusta ja näkisi miten sielläpäin elellään ,vaikkakin kyllähän se varmaan meille monelle on tärkeää nähdä mailmaa vähän laajempaa kuin siitä lähiympyröistä.
Oletko keskustellut miehesi kanssa esim.että voisitte yhdessä tehdä matkoja sinne mitkä maat teitä kiinnostavat ,eikös sekin olis ihan kiehtovaa ja näin olisitte toistenne tukena,
Mutta itsehän pätätte ja teette parhaan ratkaisunne kuten sanonta "kahden kauppa kolmannen korvapuusti".
Onnea teille molemmille.

Lue lisää

Aivan oikein! Tuosta lähtökohdasta pitäisi aina lähteä, niin suhteet jopa voisivat toimia! Uskomatonta vain lukea naisten kommenteja joissa suositellaan välinpitämättömyyttä parisuhdetta kohtaa. Pitäisi lähinnä harkita onko noin nuorena ylipäätään järkeä harrastaa seksiä jos ei halua ottaa vastuuta ja sitoutua? Nuorten kuuluu totta kai liikkua jne. mutta jos jo asutaan yhdessä, niin on luovuttava kumpaisenkin osasta vapauttaan! Sopisi miettiä aina ennen kuin aloittaa...Parisuhde on aina kompromisseja ja luopumista, mutta nykynaiset tuntuvat haluavan kaiken yhtäaikaa; suhteen,vapauden jne. Enämmän ihmettelen ihmisten neuvoja kuin kysymystä!

vesuvius kirjoitti:

Aivan oikein! Tuosta lähtökohdasta pitäisi aina lähteä, niin suhteet jopa voisivat toimia! Uskomatonta vain lukea naisten kommenteja joissa suositellaan välinpitämättömyyttä parisuhdetta kohtaa. Pitäisi lähinnä harkita onko noin nuorena ylipäätään järkeä harrastaa seksiä jos ei halua ottaa vastuuta ja sitoutua? Nuorten kuuluu totta kai liikkua jne. mutta jos jo asutaan yhdessä, niin on luovuttava kumpaisenkin osasta vapauttaan! Sopisi miettiä aina ennen kuin aloittaa...Parisuhde on aina kompromisseja ja luopumista, mutta nykynaiset tuntuvat haluavan kaiken yhtäaikaa; suhteen,vapauden jne. Enämmän ihmettelen ihmisten neuvoja kuin kysymystä!

Lue lisää

mene kuitenkin epävarman parisuhteen edelle. Eihän sitä nuorena jaksa ajatella, mutta elämää nähneenä naisena voin sanoa, että naisen katkeruus maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle, siksi naisen luovuus on tärkeämpi vaalittava. Alistetut naiset siirtävät eteenpäin perinnettä, koska ei itse saanut mitä tahtoi, eivät muutkaan voi.
Eikö silti voi olla sidottu, kyllä kaverikin on miehistynyt puolen vuoden jälkeen.
Minun mieheni ei ikinä edes yrittänyt imeytyä työasioihini, tuollainenkin puolen vuoden matka olisi mennyt näin, kerron aamukahvipöydässä, lähden, vastaus: jaaha.

vesuvius kirjoitti:

Aivan oikein! Tuosta lähtökohdasta pitäisi aina lähteä, niin suhteet jopa voisivat toimia! Uskomatonta vain lukea naisten kommenteja joissa suositellaan välinpitämättömyyttä parisuhdetta kohtaa. Pitäisi lähinnä harkita onko noin nuorena ylipäätään järkeä harrastaa seksiä jos ei halua ottaa vastuuta ja sitoutua? Nuorten kuuluu totta kai liikkua jne. mutta jos jo asutaan yhdessä, niin on luovuttava kumpaisenkin osasta vapauttaan! Sopisi miettiä aina ennen kuin aloittaa...Parisuhde on aina kompromisseja ja luopumista, mutta nykynaiset tuntuvat haluavan kaiken yhtäaikaa; suhteen,vapauden jne. Enämmän ihmettelen ihmisten neuvoja kuin kysymystä!

Lue lisää

sekä vapauden että suhteen. Ei se silti ole sama kuin kaiken saaminen.

Matkustelin, olin vuoden poissa, ja vielä myöhemmin toisen vuoden. Mies kannusti ja tuki, suhteemme vahvistui.

Ja kukaan ei ole puhunut seksistä mitään!

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

Miehesi tai siis poikaystäväsi ei varmasti jätä sinua, jos hän on "se oikea", vaikka lähdetkin puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin. Monet ovat Suomessakin vuosien opiskelujen ajan erossa suurimman osan vuodesta. Tosi rakkaus kestää sen kyllä. Itse olen ollut aviossa 40 vuotta, puolen vuoden ero on pisara meressä.

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

Ihan vaan ajatuksena, että jos mies todella rakastaisi sinua sydämestään ja luottaisi sinuun, hän taatusti antaisi sinun mennä katsomaan maailmaa ja toivottaisi sinut tervetulleeksi kotiin kun aika on täysi... eikä rajoittaisi sinua ja pistäisi noin typerän valinnan eteen. Antaisitko sinä hänen mennä puoleksi vuodeksi työkeikalle/opiskelumatkalle esim. Australiaan ja jäisit siksi aikaa yksin koiran kanssa vai pistäisitkö hänet valitsemaan matkan ja sinun välillä?

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

Paksua puhetta, mistä tiedätte noin nuorina, mitä voi saada. Eikä hän mahda sille mitään, mitä sinä voit saada. Näin ikäloppuna voin sanoa, että sain ihan kaiken mitä tahdoinkin, toisten rajoitukset eivät tee kesää eikä talvea. Miehesi vain haluaa olla yläpuolellasi, samankaltaisessa tilanteessa hän ei edes kysyisi sinulta, mitä itse voi saada.

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

Älä ajattele sitä koiraa!
Vaan ajattele sinua!

go ahead :) kirjoitti:

Totta kai lähdet. Et sinä tässä ole itsekäs, vaan miehesi, joka ei anna sinun toteuttaa viattomia unelmiasi. Mietipä sitä vaihtoehtoa, ettet lähtisikään: hankitte lapsia ja omaisuutta, ja sitten tulee syystä tai toisesta ero. Enää ei lähtö olisikaan niin helppoa. Ja vaikkette eroisikaan, jäisikö asia mielen pohjalle kaihertamaan? Yleensä ihmiset katuvat elämässään eniten asioita, joita eivät tehneet, kuin asioita, joita tulivat tehneeksi.

Suoraan sanottuna on mielestäni täysin kohtuutonta mieheltäsi pistää tuollaisia typeriä uhkavaatimuksia suhteelle vain 6 kk vuoksi. "Kaikkea ei voi saada" my ass. :D Mies vaihtoon! Ei hän ole mikään "se oikea" ellei tue sinua unelmissasi. 6 kk etäsuhteilu ei ole aika eikä mikään, nykyisten halpalentoyhtiöiden aikakaudella miekkonen pääsee poikkeamaan kylässä helposti. Itse selvisin 4 v. suhteessa miehen kanssa, joka asui eri maassa, nyt olemme asuneet 2 v. onnellisesti yhdessä samassa maassa.

Anyway, tsemppiä valintaan, minun kantani taisi tulla jo selväksi. ;)

Kuten muumit ovat asian ilmaisseet:
"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi." (Muumilaakson marraskuu)

Lue lisää

Mahtavaa kun joku lainaa muumien ajatuksia.
Kuuntele muumeja, he tietävät kuinka pitäisi elää.


Ja sinun miehestäsi voisi varmaan sanoa, että tuollaisista uhkailuista näkee, että hänellä ei ole kaikki muumit laaksossa.

Jo kauan aviossa ollut mies kirjoitti:

Siis että olisko Sinusta kiva jos miehesi lähtisi esim.Englantiin puoleksi vuodeksi että saisi kokemusta ja näkisi miten sielläpäin elellään ,vaikkakin kyllähän se varmaan meille monelle on tärkeää nähdä mailmaa vähän laajempaa kuin siitä lähiympyröistä.
Oletko keskustellut miehesi kanssa esim.että voisitte yhdessä tehdä matkoja sinne mitkä maat teitä kiinnostavat ,eikös sekin olis ihan kiehtovaa ja näin olisitte toistenne tukena,
Mutta itsehän pätätte ja teette parhaan ratkaisunne kuten sanonta "kahden kauppa kolmannen korvapuusti".
Onnea teille molemmille.

Lue lisää

kyllä se itsenäistyminenkin voisi tehdä hyvää keskustelun aloittajalle, ei sitä miestä nyt tarvitse jokapaikkaan roudata. Mun mielestä toi jos mikään on hyvä testi parisuhteelle. Vähän niinkuin armeija. Itse olen siis mies eikä tulisi mieleenkään rajoittaa toisen uramahdollisuuksia tuolla tavalla (ei sillä että mun ois vaikeeta olla lähtemättä mukaan ulkomaille kerryttämään kokemuksia tossa tilanteessa), toi on henkistä väkivaltaa pahimmillaan.

---------------- kirjoitti:

Älä ajattele sitä koiraa!
Vaan ajattele sinua!

Siis mitä v....ua se koira tekee mitään tässä yhtälössä? Se varmaan loukkaantuu jos oot vähän aikaa pois...! Päin vastoin, koira on varmasti ilonen, kun tuut takas! Mut miten on miehes laita???

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

lähdet!

Miehesi on sinulle kateellinen! Ja se on erittäin huono alku suhteelle!

Mitäs sitten, kun suhteenne päättyy eroon, ja ex-miehesi vuoksi jätit hyvän mahdolisuuden käyttämättä?!

oppeliini kirjoitti:

Kuten mies tahtoaan läpi kiristämällä sinua.

Jos nyt jäät hänen alistettavakseen, kadut sitä lopun elämäsi. Etko sinä huomaa että miehen sinua kiristäessä nyt, se jatkuu entistä pahempana tulevaisuudessa. Hän kun huomaa miten sinua sätkytellään.

Kukaan ihminen, joka todella rakastaa toista, ei laita toista alas eikä noin raaasti riko eteenpäin menemisen halua.
Jo tuo yksistään saa punaiset varoitusliput liehumaan aivan villisti!

Lue lisää

Mies, jätä aloittaja!

Kaikkea ei voi saada, kuten nainen tahtoaan läpi lähtemällä pois.

Jos nyt suostut siihen että hän lähtee puoleksi vuodeksi au-pairiksi, kadut sitä lopun elämääsi! Etkö huomaa että naisen sinua kiristäessä nyt, se jatkuu entistä pahempana tulevaisuudessa. Hän kun huomaa miten sinua sätkytellään.

Kukaan ihminen, joka todella rakastaa toista, ei laita toista alas eikä noin raaasti riko suhteessa eteenpäin menemisen halua.
Jo tuo yksistään saa punaiset varoitusliput liehumaan aivan villisti!

Joten aloittajan mies, jätä itsekäs tyttöystäväsi, hän vain käyttää sinua hyväkseen! Käyttää teidän yhteisiä rahoja ja hankkii toisen miehen ulkomailta ja matkustelee ja toteuttaa muitakin elinikäisi unelmiaan sinusta ja teidän suhteesta välittämättä. Lapsia älä ainakaan teidän suhteeseen ala tekemään, joudut hoitamaan ne yksin kun äiti toteuttaa päähänpistojaan!

huono itsetunto=mustasukkainen kirjoitti:

Jos mies asettelee tuollaisia, epäinhimillisiä, ehtoja saa hän mielestäni mennä omia teitään. Ei noin mustasukkaisen äijän kans kannata alkaa olemaan menee oma elämä pilalle.Etsi itselle hyvällä itsetunnolla varustettu mies, niitäkin onneksi löytyy.

Lue lisää

Yleensä niin hyvällä itsetunnolla varustetut miehet ovat myös niitä jotka hankkivat lisää kokemuksia muistakin naisista koska eihän se parisuhde nyt yhdessäoloa ja yhdessätekemistä kaipaa kun pitää toteuttaa itseään ja halujaan ja unelmiaan. Sitähän voidaan pitää hauskaa muutenkin, vaikka yksin. Pitäähän sitä ihmisellä vapautta olla parisuhteessa ihan samalla tavoin kuin sinkkuna, muutenhan sitä ahdistuu ja alistuu toisen tahtoon, mikä nykymaailmassa on sairasta.

..... kirjoitti:

mene kuitenkin epävarman parisuhteen edelle. Eihän sitä nuorena jaksa ajatella, mutta elämää nähneenä naisena voin sanoa, että naisen katkeruus maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle, siksi naisen luovuus on tärkeämpi vaalittava. Alistetut naiset siirtävät eteenpäin perinnettä, koska ei itse saanut mitä tahtoi, eivät muutkaan voi.
Eikö silti voi olla sidottu, kyllä kaverikin on miehistynyt puolen vuoden jälkeen.
Minun mieheni ei ikinä edes yrittänyt imeytyä työasioihini, tuollainenkin puolen vuoden matka olisi mennyt näin, kerron aamukahvipöydässä, lähden, vastaus: jaaha.

Lue lisää

Missä kukaan on sanonut että aloittajan parisuhde on epävarma?

Sekö tekee epävarman parisuhteen että mies sanoo mielipiteensä lähdöstä?

Koittaisitte naiset alkaa pikkuhiljaa kasvamaan aikuiseksi. Ei siitä tosiasiasta pääse mihinkään että naiset ajattelevat tunteella ja miehet ajattelevat järjellä. Ehkä juuri siksi naiset hyväksyvät sen absurdin ja täysin virheellisen ja epäloogisen ajatuksen että on mahdollista hankkia parisuhde jossa vapautta täytyy olla niin paljon ettei toinen saa edes esittää mielipidettään, mutta kuitenkaan ei saa sitten esimerkiksi pettää toista.

Tuollaiset kuvitelmat ovat pikkuprinsessojen kuvitelmia, joissa ei ole muuta aikuista kuin ikävuodet.

tytutyt kirjoitti:

Missä kukaan on sanonut että aloittajan parisuhde on epävarma?

Sekö tekee epävarman parisuhteen että mies sanoo mielipiteensä lähdöstä?

Koittaisitte naiset alkaa pikkuhiljaa kasvamaan aikuiseksi. Ei siitä tosiasiasta pääse mihinkään että naiset ajattelevat tunteella ja miehet ajattelevat järjellä. Ehkä juuri siksi naiset hyväksyvät sen absurdin ja täysin virheellisen ja epäloogisen ajatuksen että on mahdollista hankkia parisuhde jossa vapautta täytyy olla niin paljon ettei toinen saa edes esittää mielipidettään, mutta kuitenkaan ei saa sitten esimerkiksi pettää toista.

Tuollaiset kuvitelmat ovat pikkuprinsessojen kuvitelmia, joissa ei ole muuta aikuista kuin ikävuodet.

Lue lisää

Kasva itse aikuiseksi. :D Kyllähän suhde selvästi on epävarma, jos se ei pysy koossa ilman, että toisessa nyhjätään kiinni 24/7. Mielipiteitä saa ja pitää esittää, mutta tuollaiset ap:n miehen esittämät ultimatumit eivät ole enää mielipiteitä, vaan kiristystä. Ja kiristäminen ei kuulu terveeseen parisuhteeseen.

Kuinkahan paljon ikää/kokemusta pitkistä parisuhteista itselläsi mahtaa muuten olla, kun muita lapsellisiksi moitit. Ei nimittäin hyvältä näytä, kommenttisi perusteella.

itituiuiu kirjoitti:

Mies, jätä aloittaja!

Kaikkea ei voi saada, kuten nainen tahtoaan läpi lähtemällä pois.

Jos nyt suostut siihen että hän lähtee puoleksi vuodeksi au-pairiksi, kadut sitä lopun elämääsi! Etkö huomaa että naisen sinua kiristäessä nyt, se jatkuu entistä pahempana tulevaisuudessa. Hän kun huomaa miten sinua sätkytellään.

Kukaan ihminen, joka todella rakastaa toista, ei laita toista alas eikä noin raaasti riko suhteessa eteenpäin menemisen halua.
Jo tuo yksistään saa punaiset varoitusliput liehumaan aivan villisti!

Joten aloittajan mies, jätä itsekäs tyttöystäväsi, hän vain käyttää sinua hyväkseen! Käyttää teidän yhteisiä rahoja ja hankkii toisen miehen ulkomailta ja matkustelee ja toteuttaa muitakin elinikäisi unelmiaan sinusta ja teidän suhteesta välittämättä. Lapsia älä ainakaan teidän suhteeseen ala tekemään, joudut hoitamaan ne yksin kun äiti toteuttaa päähänpistojaan!

Lue lisää

Onneksi suurin osa miehistä ei täällä ole maanuumenista esiin kaivautuneita luolamiehen fossiileja!

Halaus ja kiitos niille miehille, jotka tukevat naistansa opiskelussa, työnteossa ja elämän menossa!

Tämä kiitos ei siis koske esim. sinua....

; kirjoitti:

Paksua puhetta, mistä tiedätte noin nuorina, mitä voi saada. Eikä hän mahda sille mitään, mitä sinä voit saada. Näin ikäloppuna voin sanoa, että sain ihan kaiken mitä tahdoinkin, toisten rajoitukset eivät tee kesää eikä talvea. Miehesi vain haluaa olla yläpuolellasi, samankaltaisessa tilanteessa hän ei edes kysyisi sinulta, mitä itse voi saada.

Lue lisää

Joo on se niin että tuskin nuoren naisen ainakaan omaa työuraansa kannattaa paljonkaan uhrata miehensä hyväksi, oli tämä mies sitten komea ja ihana tai ei. Näin siksi kun se vaan tuppaa olemaan nykyään näiden parisuhteiden kanssa niin, että jos mies meneestyy( ja hänen naisensakin häntä siinä sitten huomattavalta osaltaan avittaaa uhraamalla omasta urastaan ja muutenkin) niin hän jossain siinä vaiheessa vaihtaa nuorempaan naiseen kun nuoruuden viehätysvoima entisestä naisesta on haihtunut. Tämä taphtuu niin helposti näin vaikka mies olisi korviaan myöten ollut rakastunut ja ihaillut tätä entistä naistaan silloin kun tämä oli nuori. Tämä tällainen naisen vaikkakin lähtökohtaisestsi hyvännäköisen ja ihaillun nuorempaan vaihto alkaa olla odotettavissa jo naisen täytettyä jotain 30 vuotta(eikä siinä tarvitse naisen olla mitenkään isommin edes lihonnut tai muuten lässähtänyt) ja siitä sen todennäköisyys ajan kuluessa vaan kasvaa.

Kulttuurissamme on vaan tapahtunut muutos näiden parisuhteiden kestävyyden suhteen verrattuna menneisiin aikoihin. Ei edes yhteiset lapset enää sido pariskuntia niinkuin aiemmin. Tavallaan olemme siirtyneet ainakin miehen(työurallaan menestyvän ja vaurastuvan) osalta moniavioisuuteen, joskaan emme ole esim. muslimeilta tätä omaksuneet vaikka siinä mielessä kansainvälistyneetkin olemme. Ei tietääkseni muslimimimaissa mies voi edes sysätä vastuutakaan entisen vaimonsa ja hänen kanssaan hankkimiensa lapsien huollosta ja elätyksestä yhteiskunnalle niinkuin tämä homma meillä onnistuu.

En tiedä sitten kannattaako lapsenhoitajaksi Britteihin lähteä. Kokemusta englannin kielenkin käytöstä siinä kyllä saisi, ja se nyt on joka tapauksessa kelle hyvänsä hyväksi.
Minä veikaan niin että jos mies todella naisestaan pitää niin uhkaukailuistaan huolimatta hän mielellään ottaa hänet vastaan puolen vuoden eron jälkeen. Puoli vuotta on kuitenkin sen verran lyhyt aikakin, eikä Lontoo ole edes niin kaukananakaan etteikö sieltä kohtuuhintaan pääsisi muutaman kerran kotonaankin käymään tuon puolen vuoden aikana. Lisäksi yhteydessä voi nykyään olla netinkin välityksellä puheluiden lisäksi.

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

Anna mennä tyttö, nokka kohti Lontoota! :)

Mulla oli tuollainen poikaystävä vähän sua nuorempana, seurusteltiin tosi pitkään, mentiin naimisiinkin.. Kauhea kontrollifriikki se poitsu oli mun tekemisten suhteen, mutta niin komea ja ihana muuten, kuulostaako tutulta? Aikani sitä touhua katselin ja uhkailua milloin milläkin asialla siedin, sitten tuli mitta täyteen ja lähdin kävelemään. Hetkeäkään en ole katunut vaikka ero oli tosi rankka kokemus.

Jos poikaystäväsi ei jaksa sua odottaa tuota aikaa niin mietippä, kannattaako hänen varaansa paljoa laskea? Älä tee sitä virhettä minkä moni täällä näyttää tehneen, myös minä, että jätät jonkin haaveesi toteuttamatta kypsymättömän poikalapsen takia. Lopun ikääsi sitä harmittelet, usko vaan.

vesuvius kirjoitti:

Aivan oikein! Tuosta lähtökohdasta pitäisi aina lähteä, niin suhteet jopa voisivat toimia! Uskomatonta vain lukea naisten kommenteja joissa suositellaan välinpitämättömyyttä parisuhdetta kohtaa. Pitäisi lähinnä harkita onko noin nuorena ylipäätään järkeä harrastaa seksiä jos ei halua ottaa vastuuta ja sitoutua? Nuorten kuuluu totta kai liikkua jne. mutta jos jo asutaan yhdessä, niin on luovuttava kumpaisenkin osasta vapauttaan! Sopisi miettiä aina ennen kuin aloittaa...Parisuhde on aina kompromisseja ja luopumista, mutta nykynaiset tuntuvat haluavan kaiken yhtäaikaa; suhteen,vapauden jne. Enämmän ihmettelen ihmisten neuvoja kuin kysymystä!

Lue lisää

Vapaus tehdä asioita ja toteuttaa unelmia ovat osa ihmisen persoonaa. Miksi niistä pitäisi luopua? Sitten kun on tehnyt maailmaan lapsen, ei voi enää tehdä mitä lystää. Terve mustasukkaisuus salliin toiselle vapautta, mutta vääränlainen mustasukkaisuus on vallankäyttöä, joka ikävä kyllä päättyy väkivaltaan ja kyyneliin. Vapaus ei tarkoita vastuuttomuutta. Parisuhteeseen sitoutunut muistaa kyllä rajansa. Eikä se sormus nimettömässä ja papin aamen tee kenestäkään suhteeseen sitoutunutta, siitä kertoo ne salarakassuhteet. Se sitoutuminen on tapahtunut jo paljon aikaisemmin, jos on tapahtuakseen. Pitää oppia tekemään kompromisseja. Olen ollut 30 v naimisissa ja olen elämääni tyytyväinen. Luovuin omasta urastani rakkauden vuoksi ja sitä en ole katunut. Mutta oli aika, jolloin jouduin tekemään paljon myönnytyksiä parisuhteen vuoksi ilman vastinetta ja silloin olin valmis lähtemään. Elämä kahden lapsen yksinhuoltajana ei kuitenkaan ollut helppo vaihtoehto muuten hyvän suhteen vaihtoehtona. Mutta se kaivelee vieläkin jossain syvällä... Ja harmittelen vieläkin, kun en naimattomana lähtenyt ulkomaille töihin niin kuin olin suunnitellut.

..... kirjoitti:

mene kuitenkin epävarman parisuhteen edelle. Eihän sitä nuorena jaksa ajatella, mutta elämää nähneenä naisena voin sanoa, että naisen katkeruus maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle, siksi naisen luovuus on tärkeämpi vaalittava. Alistetut naiset siirtävät eteenpäin perinnettä, koska ei itse saanut mitä tahtoi, eivät muutkaan voi.
Eikö silti voi olla sidottu, kyllä kaverikin on miehistynyt puolen vuoden jälkeen.
Minun mieheni ei ikinä edes yrittänyt imeytyä työasioihini, tuollainenkin puolen vuoden matka olisi mennyt näin, kerron aamukahvipöydässä, lähden, vastaus: jaaha.

Lue lisää

No tuo kertoo suhteesta paljon! Mies on se´, joka on alistettu, hän on havainnut parhaaksi selviytymiskeinokseen olla välinpitämätön ja ottamatta turhaan pahaa oloa toisen vaatimuksista.

pulassaolen kirjoitti:

Kun olen kysynyt syytä miksei hän anna minun lähteä, mies sanoo vain ettei kaikkea voi saada. Luulen kuitenkin hänen olevan mustasukkainen, koska hänellä on taipumusta siihen.

Tiedän ettei hänestä tunnu mukavalta ajatukselta, että lähden ulkomaille pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi puoli vuotta on lyhyt aika, meillä on sen jälkeen koko tulevaisuus aikaa yhdessä. Olen myös 100% rehellinen enkä koskaan pettäisi rakastani, joten se on turha pelko.

Tuntuisi vaan todella kauhealta lähteä, jos ei olisi enää kotiin palaamista. Meidän koti ja suhde on kuitenkin niin tärkeitä mulle. Miehellä on myös 3v koira, josta on tullut mulle tosi tärkeä ja koira tykkää musta valtavasti. Tuntuisi pahalta myös jättää koira kokonaan.

Mieheni on muuten niin ihana, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on huomaavainen ja ahkera, rehellinen, komea ym. kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Olen ajatellut hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta, jopa naimisiin menoa joskus myöhemmin.

Sitä myös mietin että miksei minulle riittäisi matkustelu. Voisin hyvin lähteä kesälomalla vaikka pariksi viikoksi reilaamaan ja eurooppaa kiertämään. Olen siis työelämässä lähihoitajana, joten rahaa on matkusteluun opiskelijoita enemmän.

Ehkä kaikkea ei vain oikeasti voi saada, pitää valita. En halua kuitenkaan hyvästä suhteesta luopua "itsekkäistä syistä" vaikka salaa haaveilenkin Lontooseen muuttamisesta vähäksi aikaa lapsia hoitamaan. Pitää vielä miettiä..

Lue lisää

Asia on niin, että jos olet tyytyväinen siihen, että lähdit, sinulla ei tule aikaa, jolloin jäisit kotiin.
Tuppaa näet olemaan niin, että mikä on kivaa puoli vuotta, on kivaa läpi elämän!
Mutta jos lähdet, sano ensin hyvästit.
Kaksi ihmistä tekee yhteiset suunnitelmat. Ja yksi ihminen tekee yhden hengen suunnitelmat. Miehesi on oikeassa, kun aiot tehdä omat suunnitelmasi, niin hänkin tahtoo olla vapaa tekemään omia suunnitelmiaan jopa sille puolivuotisjaksolle jo, vaikka ne eivät miellyttäisi sinua yhtään enempää kuin nyt sinun matkasuunnitelmasi häntä.

möörkö kirjoitti:

Mahtavaa kun joku lainaa muumien ajatuksia.
Kuuntele muumeja, he tietävät kuinka pitäisi elää.


Ja sinun miehestäsi voisi varmaan sanoa, että tuollaisista uhkailuista näkee, että hänellä ei ole kaikki muumit laaksossa.

Lue lisää

Ei se mitään uhkailua ole, jos on hyvä ynnäpää!
Mikä venttari se mies naiselle on?
Olen nähnyt, että ne miehet, jotka ovat mielinkielin naisen kaikkiin vouhotuksiin, tulevat helpoimmin petetyiksi ja hyljätyiksi kunnollisuudestaan huolimatta.
Jos ollaan pari, niin sitten ollaan pari. Muu on teeskentelyä, eikä sen parin yhteiselämä kahdestaan ole koskaan tyydyttävää.
Itselleenhän mies vaimoa hakee, jos on sitä hakemassa.
Ja kyllä mies tietää, millaista vaimoa hän hakee.

tytutyt kirjoitti:

Missä kukaan on sanonut että aloittajan parisuhde on epävarma?

Sekö tekee epävarman parisuhteen että mies sanoo mielipiteensä lähdöstä?

Koittaisitte naiset alkaa pikkuhiljaa kasvamaan aikuiseksi. Ei siitä tosiasiasta pääse mihinkään että naiset ajattelevat tunteella ja miehet ajattelevat järjellä. Ehkä juuri siksi naiset hyväksyvät sen absurdin ja täysin virheellisen ja epäloogisen ajatuksen että on mahdollista hankkia parisuhde jossa vapautta täytyy olla niin paljon ettei toinen saa edes esittää mielipidettään, mutta kuitenkaan ei saa sitten esimerkiksi pettää toista.

Tuollaiset kuvitelmat ovat pikkuprinsessojen kuvitelmia, joissa ei ole muuta aikuista kuin ikävuodet.

Lue lisää

Ikävuodet eivät tee aikuiseksi - ketään. Tai; aikuisuus ei ole iästä kiinni. Aikuiseksi tekee asenne, asioiden ymmärtäminen ja elämän tajuaminen. Se, miten kannat vastuun omista teoistasi ja hoidat velvollisuudet, jotka kuuluvat elämään; parisuhde, perhe, omaiset, muut läheiset, työ, harrasteet, tämän maapallon tulevaisuus, j n e ...

Jos sinä ajattelet asioita vain järjellä, niin sinä et ajattele kovinkaan paljon. Kaikkiin asioihin liittyy myös tunne, siksi ihmiset, jotka ovat tunneälyisiä, pärjäävät muita paremmin ja pystyvät enempään ...

'Rinsessa' kirjoitti:

Ikävuodet eivät tee aikuiseksi - ketään. Tai; aikuisuus ei ole iästä kiinni. Aikuiseksi tekee asenne, asioiden ymmärtäminen ja elämän tajuaminen. Se, miten kannat vastuun omista teoistasi ja hoidat velvollisuudet, jotka kuuluvat elämään; parisuhde, perhe, omaiset, muut läheiset, työ, harrasteet, tämän maapallon tulevaisuus, j n e ...

Jos sinä ajattelet asioita vain järjellä, niin sinä et ajattele kovinkaan paljon. Kaikkiin asioihin liittyy myös tunne, siksi ihmiset, jotka ovat tunneälyisiä, pärjäävät muita paremmin ja pystyvät enempään ...

Lue lisää

Te naiset ette ajattele ikinä järjellä, vaan annatte tunteen viedä ja huijata teitä.

ryytikerttune kirjoitti:

Ei se mitään uhkailua ole, jos on hyvä ynnäpää!
Mikä venttari se mies naiselle on?
Olen nähnyt, että ne miehet, jotka ovat mielinkielin naisen kaikkiin vouhotuksiin, tulevat helpoimmin petetyiksi ja hyljätyiksi kunnollisuudestaan huolimatta.
Jos ollaan pari, niin sitten ollaan pari. Muu on teeskentelyä, eikä sen parin yhteiselämä kahdestaan ole koskaan tyydyttävää.
Itselleenhän mies vaimoa hakee, jos on sitä hakemassa.
Ja kyllä mies tietää, millaista vaimoa hän hakee.

Lue lisää

Erittäin hyvin kirjoitettu!

ertte kirjoitti:

Te naiset ette ajattele ikinä järjellä, vaan annatte tunteen viedä ja huijata teitä.

Heh ! Tosi 'hyvin' ymmärretty. Mutta eihän voi, jos / kun tunne puuttuu ...

Mun mielestä puoli vuotta on tosi lyhyt aika. Mikään ei edes kiellä poikaa käymästä lomalla tytön luona, minun mielestä normaaliin parisuhteeseen mahtuu myös tauot esim opiskelun tai töiden vuoksi. En minäkään riemusta hyppisi jos toinen esim lähtisi talveksi opiskelemaan vaihto-oppilaana, mutta ei tulisi mieleenkään kieltää toista. Mustasukkaisuus on tosi inhottava piirre ihmisessä ja kiristäminen samoin. Jos olisin ap menisin enkä neuvottelisi menosta, katsoisin sitten miten asiat on kun palaan. Siinä kun on sellainen pointti vielä, että kun tuollaiset reissut itsenäistää ihmistä ja kasvattaa seisomaan omilla jaloillaan niin kyttäävä mustasukkainen kiristävä poikaystävä ei sen jälkeen enää olekaan se unelmamies, hänet näkee ihan uudessa valossa kun on palannut, eli sen pojan todellisen luonnon näkee(ja sitä se poikaystävä tässä pelkää). Luultavasti ap alkaa aika pian katsella tasapainoista omilla jaloillaan seisovaa kumppania jolla on terve itsetunto.

3+1 kirjoitti:

Mun mielestä puoli vuotta on tosi lyhyt aika. Mikään ei edes kiellä poikaa käymästä lomalla tytön luona, minun mielestä normaaliin parisuhteeseen mahtuu myös tauot esim opiskelun tai töiden vuoksi. En minäkään riemusta hyppisi jos toinen esim lähtisi talveksi opiskelemaan vaihto-oppilaana, mutta ei tulisi mieleenkään kieltää toista. Mustasukkaisuus on tosi inhottava piirre ihmisessä ja kiristäminen samoin. Jos olisin ap menisin enkä neuvottelisi menosta, katsoisin sitten miten asiat on kun palaan. Siinä kun on sellainen pointti vielä, että kun tuollaiset reissut itsenäistää ihmistä ja kasvattaa seisomaan omilla jaloillaan niin kyttäävä mustasukkainen kiristävä poikaystävä ei sen jälkeen enää olekaan se unelmamies, hänet näkee ihan uudessa valossa kun on palannut, eli sen pojan todellisen luonnon näkee(ja sitä se poikaystävä tässä pelkää). Luultavasti ap alkaa aika pian katsella tasapainoista omilla jaloillaan seisovaa kumppania jolla on terve itsetunto.

Lue lisää

Varmaan ap olisi tosi iloinen, jos oma avomies lähtisi puoleksi vuodeksi Pattayalle katselemaan paikallista elämää.

Kyllä se niin on, että jos suomalainen nainen lähtee puoleksi vuodeksi ulkomaille, sinä aikana joku ulkomaalainen mies pääsee maistamaan suomalaista piirakkaa.

Itse ainakin ymmärrän apn miehen näkemyksen. Jos kerran haluaa matkustella maailman ympäri, niin ei avoliitto oikein sovellu sellaiseen elämäntapaan.

...oli paksua teksitä!
Jokainen tekee mitä omaksi parhaakseen näkee. Jos mies on epävarma omasta itsestään, että alentuu kiristämään suhteen jatkumisella toista, suhteella ei ole jatkuvuutta pidemmän päälle laisinkaan. 2-kymppisenä kuuluu toteuttaa unelmiaan ja kokeilla siipiensä kantavuutta kenenkään siihen puuttumatta. Myöhemmin on aika sitoutua ja mikäli nykyinen kumppani on se oikea suhde kestää 6kk eron. Rajoittamalla toisen unelmia ja haaveita ei saa aikaiseksi muuta kuin riitaa ja katkeruutta myöhemmissä vaiheissa.
Itse teini-iässä pitkän avioliittoon johtaneessa suhteessa eläneenä, ja myöhemmin eronneena, tiedän ettei pidä alistua uhkauksiin. Itselläni ei ollut haaveita ulkomaista, mutta monet asiat otettiin myöhemmin esiin. Jopa se ettei päässyt ylioppilaaksi oli lopulta minun vikani. Ja vaikka lupasi maat ja mannut viimeisissä aneluissaan, pidin pääni ja lähdin rakentamaan omaa elämääni lasten kanssa. Ja nykyisin olemme paljon iloisempia kaikki, toivottavasti myös ex-mieheni uuden perheensä kanssa.
Tee sinä, aloittaja, päätöksesi ihan itse äläkä anna kenenkään siihen vaikuttaa. Se ei ole itsekkyyttä että ajattelet itseäsi, sillä jos toimit omaa mieltäsi vastaan sen löydät edestäsi syytösten kera jossain muodossa. Luottamus kuuluu parisuhteeseen ja jos sitä ei ole ei myöskään parisuhteella ole tulevaisuutta.

Elämää nähnyt kirjoitti:

...oli paksua teksitä!
Jokainen tekee mitä omaksi parhaakseen näkee. Jos mies on epävarma omasta itsestään, että alentuu kiristämään suhteen jatkumisella toista, suhteella ei ole jatkuvuutta pidemmän päälle laisinkaan. 2-kymppisenä kuuluu toteuttaa unelmiaan ja kokeilla siipiensä kantavuutta kenenkään siihen puuttumatta. Myöhemmin on aika sitoutua ja mikäli nykyinen kumppani on se oikea suhde kestää 6kk eron. Rajoittamalla toisen unelmia ja haaveita ei saa aikaiseksi muuta kuin riitaa ja katkeruutta myöhemmissä vaiheissa.
Itse teini-iässä pitkän avioliittoon johtaneessa suhteessa eläneenä, ja myöhemmin eronneena, tiedän ettei pidä alistua uhkauksiin. Itselläni ei ollut haaveita ulkomaista, mutta monet asiat otettiin myöhemmin esiin. Jopa se ettei päässyt ylioppilaaksi oli lopulta minun vikani. Ja vaikka lupasi maat ja mannut viimeisissä aneluissaan, pidin pääni ja lähdin rakentamaan omaa elämääni lasten kanssa. Ja nykyisin olemme paljon iloisempia kaikki, toivottavasti myös ex-mieheni uuden perheensä kanssa.
Tee sinä, aloittaja, päätöksesi ihan itse äläkä anna kenenkään siihen vaikuttaa. Se ei ole itsekkyyttä että ajattelet itseäsi, sillä jos toimit omaa mieltäsi vastaan sen löydät edestäsi syytösten kera jossain muodossa. Luottamus kuuluu parisuhteeseen ja jos sitä ei ole ei myöskään parisuhteella ole tulevaisuutta.

Lue lisää

Itsekkyys ei kuulu parisuhteeseen.

Kun aletaan parisuhteeseen, silloin täytyy käsittää että on olemassa toinen ihminen jonka kanssa ollaan ja suuret päätökset tehdään sen kautta. Parisuhteessa joko ollaan kahdestaan, tai ei olla. Yksin parisuhteessa ei voi olla! Aloittaja, kysy itseltäsi että mihin sinä olet valmis repeytymään kun poikaystäväsi päättää alkaa toteuttamaan haaveitaan. Mitä sinä ajattelet jos poikaystäväsi puolen vuoden päästä päättää lähteä Kiinaan vaihtoon ja jättää sinut tänne yksin?

Luottamus ei ole sitä että annetaan toiselle kaikki periksi mitä päähänpistoja sattuu tulemaan. Luottamus on juuri sitä että asiasta keskustellaan ja siitä neuvotellaan ja katsotaan voisiko asian järjestää jotenkin toisin ja matka-asiat voi järjestää aina toisella tapaa. Noin pitkä ero näkemättä toista ja vielä tuossa iässä on niin suuri muutos elämässä että sitä ei käsitä.

Jos tässä elämässä voisi tehdä kaikkea sen perusteella "Kun olen siitä lapsesta asti haaveillut", niin täällähän tehtäisiin ihan mitä vaan eikä kysyttäisi toiselta mitään. Sinäkin edeltävä kommentoija olet katkera siitä että et ole oppinut elämään elämää. Et ole oppinut tekemään kompromisseja, vaan olet katkera siitä ettet ole saanut toteuttaa haaveitasi koska sinullehan ei mikään muu kelpaa kuin se mitä Sinä ajattelit! Et oppinut tekemään kompromiseeja, vaan vihapäissäsi päätit katkeroitua ja kieltää itseltäsi loputkin mahdollisuudet. Se on lapsellista!

Mikä estää matkustamasta englantiin sen jälkeen kun on parisuhde paremmalla tolalla ja viettää siellä aikaa vaikka vuosi yhdessä poikaystävän kanssa? Miksi pitää juuri NYT tehdä ja saada kaikki?

"2-kymppisenä kuuluu toteuttaa unelmiaan ja kokeilla siipiensä kantavuutta kenenkään siihen puuttumatta."

Paskapuhetta! Minä olen toteuttanut unelmiani vielä nelikymppisenäkin. Siivet ovat kantaneet jo nuoresta. Minä olen tehnyt tässä elämässä typeryyksiä ja olen niistä ottanut opikseni ja sen tiedän että jos aloittaja laittaa jonkun puolivuotisen matkan parisuhteen edelle, niin siitä ei hyvä heilu tulevaisuutta ajatellen! Ainoastaan katkeroituneet lapset ja ne lapset jotka ovat saaneet ihan kaiken haukkuvat aloittajan poikaystävän itsekkääksi, vaikka todellisuudessa he eivät suostu myöntämään olevansa itse itsekkäitä.

Aloittaja, älä anna noiden katkeroituneiden paskiaisten sekoittaa päätäsi ja halventaa miestäsi vaan kuuntele järkevästi mitä tässä on sanottu. Sinulla on mahdollisuus viettää vaikka koko loppuelämäsi ulkomailla matkustellen, mutta hyvän parisuhteen voit pilata hyvin helposti ja siihen ei tarvita kuin yksi ainoa kerta! Matkoja tulee aina lisää, mutta hyvä parisuhde, se "oikea", on yleensä kertaluontoista!

Elämää nähnyt kirjoitti:

...oli paksua teksitä!
Jokainen tekee mitä omaksi parhaakseen näkee. Jos mies on epävarma omasta itsestään, että alentuu kiristämään suhteen jatkumisella toista, suhteella ei ole jatkuvuutta pidemmän päälle laisinkaan. 2-kymppisenä kuuluu toteuttaa unelmiaan ja kokeilla siipiensä kantavuutta kenenkään siihen puuttumatta. Myöhemmin on aika sitoutua ja mikäli nykyinen kumppani on se oikea suhde kestää 6kk eron. Rajoittamalla toisen unelmia ja haaveita ei saa aikaiseksi muuta kuin riitaa ja katkeruutta myöhemmissä vaiheissa.
Itse teini-iässä pitkän avioliittoon johtaneessa suhteessa eläneenä, ja myöhemmin eronneena, tiedän ettei pidä alistua uhkauksiin. Itselläni ei ollut haaveita ulkomaista, mutta monet asiat otettiin myöhemmin esiin. Jopa se ettei päässyt ylioppilaaksi oli lopulta minun vikani. Ja vaikka lupasi maat ja mannut viimeisissä aneluissaan, pidin pääni ja lähdin rakentamaan omaa elämääni lasten kanssa. Ja nykyisin olemme paljon iloisempia kaikki, toivottavasti myös ex-mieheni uuden perheensä kanssa.
Tee sinä, aloittaja, päätöksesi ihan itse äläkä anna kenenkään siihen vaikuttaa. Se ei ole itsekkyyttä että ajattelet itseäsi, sillä jos toimit omaa mieltäsi vastaan sen löydät edestäsi syytösten kera jossain muodossa. Luottamus kuuluu parisuhteeseen ja jos sitä ei ole ei myöskään parisuhteella ole tulevaisuutta.

Lue lisää

Minä 30-luvulla syntyneenä,en haaveillut mistään ja mitään.Mutta olen matkallani kohdannut jotakin arvokasta ja pysyvää.

Elämää nähnyt kirjoitti:

...oli paksua teksitä!
Jokainen tekee mitä omaksi parhaakseen näkee. Jos mies on epävarma omasta itsestään, että alentuu kiristämään suhteen jatkumisella toista, suhteella ei ole jatkuvuutta pidemmän päälle laisinkaan. 2-kymppisenä kuuluu toteuttaa unelmiaan ja kokeilla siipiensä kantavuutta kenenkään siihen puuttumatta. Myöhemmin on aika sitoutua ja mikäli nykyinen kumppani on se oikea suhde kestää 6kk eron. Rajoittamalla toisen unelmia ja haaveita ei saa aikaiseksi muuta kuin riitaa ja katkeruutta myöhemmissä vaiheissa.
Itse teini-iässä pitkän avioliittoon johtaneessa suhteessa eläneenä, ja myöhemmin eronneena, tiedän ettei pidä alistua uhkauksiin. Itselläni ei ollut haaveita ulkomaista, mutta monet asiat otettiin myöhemmin esiin. Jopa se ettei päässyt ylioppilaaksi oli lopulta minun vikani. Ja vaikka lupasi maat ja mannut viimeisissä aneluissaan, pidin pääni ja lähdin rakentamaan omaa elämääni lasten kanssa. Ja nykyisin olemme paljon iloisempia kaikki, toivottavasti myös ex-mieheni uuden perheensä kanssa.
Tee sinä, aloittaja, päätöksesi ihan itse äläkä anna kenenkään siihen vaikuttaa. Se ei ole itsekkyyttä että ajattelet itseäsi, sillä jos toimit omaa mieltäsi vastaan sen löydät edestäsi syytösten kera jossain muodossa. Luottamus kuuluu parisuhteeseen ja jos sitä ei ole ei myöskään parisuhteella ole tulevaisuutta.

Lue lisää

"2-kymppisenä kuuluu toteuttaa unelmiaan ja kokeilla siipiensä kantavuutta kenenkään siihen puuttumatta."

Kyllähän noin voi ajatella, mutta tuohon yhtälöön ei kyllä mitenkään kuulu parisuhde, puhumattakaan avoliitosta! Ei miestä voida velvoittaa jäämään pitämään omimlla rahoillaan seiniä pystyssä ja toimimaan ilmaisena varastona!

"Myöhemmin on aika sitoutua ja mikäli nykyinen kumppani on se oikea suhde kestää 6kk eron. "

Tuo on naiivi näkökanta. Lisäksi tottakai tuo on erittäin hyvä diili lähtijälle, kotia jäävä kun ei saa tietää mitään, mitä siellä reissussa tapahtuu. Mitä jos ap rakastuu toiseen? Tuskinpa hän ilmoittaa kotia, että heitäppäs mun kamat asunnosta pois, minulla on uusi mies. Hän palannee aikoinaa kiltisti takaisin avomiehensä suokiin, kun tietää ettei ulkomaalaisen kanssa todennäköisesti mitään sen vakavampaa voi rakentaa.

"Itse teini-iässä pitkän avioliittoon johtaneessa suhteessa eläneenä, ja myöhemmin eronneena, tiedän ettei pidä alistua uhkauksiin."

Jos arvomaailmaa kuuluu, että vakavassa suhteessa ei olla 6kk ulkomailla ja kevyessä tai avoimessa suhteessa ei olla, niin onko sen kertominen muka uhkailua? Pitäisikö toimia niin, että samantien kun avokki on päässyt ulkomaille, irtisanoo vuokrasopimuksen, ilmoittaa että tämä oli tässä ja hankkii itselleen pienemmän asunnon? Näinhän voisi hyvinkin tehdä jos kyseessä olisi vain seurustelusuhde, eli katsoa onko toinen oikeasti menossa ja sitten lähtöpäivän kertoa, että tämä oli sitten tässä. Se vain ei onnistu, kun kyseessä on avoliitto.

"Tee sinä, aloittaja, päätöksesi ihan itse äläkä anna kenenkään siihen vaikuttaa. "

Ja tämän saman voi sanoa sille miehelle. Eli anna kenkää jos siltä tuntuu, äläkä kuuntele mitään liirumlaarum-vetoamisia. Tuossa iässä varmasti on vielä menohaluja, joten aisankannattajaksi ei kannata ruveta vapaaehtoisesti.

fdgrtfy6r7 kirjoitti:

Varmaan ap olisi tosi iloinen, jos oma avomies lähtisi puoleksi vuodeksi Pattayalle katselemaan paikallista elämää.

Kyllä se niin on, että jos suomalainen nainen lähtee puoleksi vuodeksi ulkomaille, sinä aikana joku ulkomaalainen mies pääsee maistamaan suomalaista piirakkaa.

Itse ainakin ymmärrän apn miehen näkemyksen. Jos kerran haluaa matkustella maailman ympäri, niin ei avoliitto oikein sovellu sellaiseen elämäntapaan.

Lue lisää

Hei ketjun aloittaja jos miehesi sanoo ettei kaikkea voi saada niin tokase sille ukolles et aina ei voi voittaa ja lähde sinne Lontooseen. Ketään kun ei voi omistaa jokaisen on elettävä elämänsä itse niin kuin sen haluaa elää. Itse halusin pitää vapauteni ja pidin sen myös, halusin elää lapsettomana ainakin toistaiseksi ja olen sitä myös, en ota lemmikkiä koska en ole juuri koskaan kotona. Sinuna miettisin lähinnä sitä mitä haluat miehesi miettikööt mitä itse haluaa ja jos ei toiveet kohtaa suosittelen lähtemään erisuuntiin niin tein minäkin ja päivääkään en ole katunut. Tosin katuisin varmasti jos olisin jäänyt nyrkin ja hellan väliin kontrollifriikin armoille tekemään tiliä joka asiasta.

nohuiovhnj kirjoitti:

Hei ketjun aloittaja jos miehesi sanoo ettei kaikkea voi saada niin tokase sille ukolles et aina ei voi voittaa ja lähde sinne Lontooseen. Ketään kun ei voi omistaa jokaisen on elettävä elämänsä itse niin kuin sen haluaa elää. Itse halusin pitää vapauteni ja pidin sen myös, halusin elää lapsettomana ainakin toistaiseksi ja olen sitä myös, en ota lemmikkiä koska en ole juuri koskaan kotona. Sinuna miettisin lähinnä sitä mitä haluat miehesi miettikööt mitä itse haluaa ja jos ei toiveet kohtaa suosittelen lähtemään erisuuntiin niin tein minäkin ja päivääkään en ole katunut. Tosin katuisin varmasti jos olisin jäänyt nyrkin ja hellan väliin kontrollifriikin armoille tekemään tiliä joka asiasta.

Lue lisää

Minäkin tokaisin vaimolleni käytyäni huorissa että aina ei voi voittaa, teki vähän mieli pillua. Sanoin myös että ketään ei voi omistaa ja että jokaisen on elettävä elämänsä itse niinkuin sen haluaa elää ja että halusin pitää vapauteni rakastella muiden kanssa.

Vaimoni sanoi että Aina ei voi voittaa, hän ottaa ja lähtee koska ketään ei voi omistaa ja jokaisen on elettävä elämänsä itse niinkuin sen haluaa elää ja että hän haluaa pitää vapautensa.

Sanoin vaan että tervemenoa, tämä on sitä feministien uutta ideologiaa ideaalisesta parisuhteesta!

Nyt tätä parisuhdetta on kestänyt jo pari vuotta enkä olekaan häntä sinä aikana nähnyt. Vapauttani olen toki harjoittanut ja naisia on riittänyt. Minä voin todeta että minä pidän tästä teidän parisuhteesta, olenhan suorastaan jo moniavioinen! Valitettavasti en vain muista joidenkin tyttöystävieni nimiä.

iuttåiåpi kirjoitti:

Itsekkyys ei kuulu parisuhteeseen.

Kun aletaan parisuhteeseen, silloin täytyy käsittää että on olemassa toinen ihminen jonka kanssa ollaan ja suuret päätökset tehdään sen kautta. Parisuhteessa joko ollaan kahdestaan, tai ei olla. Yksin parisuhteessa ei voi olla! Aloittaja, kysy itseltäsi että mihin sinä olet valmis repeytymään kun poikaystäväsi päättää alkaa toteuttamaan haaveitaan. Mitä sinä ajattelet jos poikaystäväsi puolen vuoden päästä päättää lähteä Kiinaan vaihtoon ja jättää sinut tänne yksin?

Luottamus ei ole sitä että annetaan toiselle kaikki periksi mitä päähänpistoja sattuu tulemaan. Luottamus on juuri sitä että asiasta keskustellaan ja siitä neuvotellaan ja katsotaan voisiko asian järjestää jotenkin toisin ja matka-asiat voi järjestää aina toisella tapaa. Noin pitkä ero näkemättä toista ja vielä tuossa iässä on niin suuri muutos elämässä että sitä ei käsitä.

Jos tässä elämässä voisi tehdä kaikkea sen perusteella "Kun olen siitä lapsesta asti haaveillut", niin täällähän tehtäisiin ihan mitä vaan eikä kysyttäisi toiselta mitään. Sinäkin edeltävä kommentoija olet katkera siitä että et ole oppinut elämään elämää. Et ole oppinut tekemään kompromisseja, vaan olet katkera siitä ettet ole saanut toteuttaa haaveitasi koska sinullehan ei mikään muu kelpaa kuin se mitä Sinä ajattelit! Et oppinut tekemään kompromiseeja, vaan vihapäissäsi päätit katkeroitua ja kieltää itseltäsi loputkin mahdollisuudet. Se on lapsellista!

Mikä estää matkustamasta englantiin sen jälkeen kun on parisuhde paremmalla tolalla ja viettää siellä aikaa vaikka vuosi yhdessä poikaystävän kanssa? Miksi pitää juuri NYT tehdä ja saada kaikki?

"2-kymppisenä kuuluu toteuttaa unelmiaan ja kokeilla siipiensä kantavuutta kenenkään siihen puuttumatta."

Paskapuhetta! Minä olen toteuttanut unelmiani vielä nelikymppisenäkin. Siivet ovat kantaneet jo nuoresta. Minä olen tehnyt tässä elämässä typeryyksiä ja olen niistä ottanut opikseni ja sen tiedän että jos aloittaja laittaa jonkun puolivuotisen matkan parisuhteen edelle, niin siitä ei hyvä heilu tulevaisuutta ajatellen! Ainoastaan katkeroituneet lapset ja ne lapset jotka ovat saaneet ihan kaiken haukkuvat aloittajan poikaystävän itsekkääksi, vaikka todellisuudessa he eivät suostu myöntämään olevansa itse itsekkäitä.

Aloittaja, älä anna noiden katkeroituneiden paskiaisten sekoittaa päätäsi ja halventaa miestäsi vaan kuuntele järkevästi mitä tässä on sanottu. Sinulla on mahdollisuus viettää vaikka koko loppuelämäsi ulkomailla matkustellen, mutta hyvän parisuhteen voit pilata hyvin helposti ja siihen ei tarvita kuin yksi ainoa kerta! Matkoja tulee aina lisää, mutta hyvä parisuhde, se "oikea", on yleensä kertaluontoista!

Lue lisää

Ja mun mielestä puoli vuotta, vuosi ulkomailla on sellainen, että se täytyy saada toteuttaa yksin. Matka kumppanin kanssa saattaa olla vähemmän antoisa, jos mies kihnaa kyljessä mukana koko ajan.
Miksi kaikkialle pitää raahata mukaansa se seurustelukumppani? Miksei mitään asiaa saisi tehdä yksin, jos toinen osoittaa hiukankin ei-myöntymisen merkkejä siihen?

"Sinulla on mahdollisuus viettää vaikka koko loppuelämäsi ulkomailla matkustellen, mutta hyvän parisuhteen voit pilata hyvin helposti ja siihen ei tarvita kuin yksi ainoa kerta! Matkoja tulee aina lisää, mutta hyvä parisuhde, se "oikea", on yleensä kertaluontoista!"

Kröhöm. Mun mielest' täysin päinvastoin. Hyviä parisuhteita tulee ja menee, mut mahdollisuuksia tasan kerran.
Miten määrittelet hyvän parisuhteen? Tällä väkimäärällä ihmiselle on olemassa 400 oikeaa. sitä paitsi jos poikaystävä on jo nyt noin kontrolloiva, niin miten se kehittyy jatkossa? Noin nuorena on aivan typerää edes päättää loppuelämänsä parisuhteista ja jäädä leikkimään kotia. Ensin on elettävä, ennen kuin tietää siitä asiasta sen enempää. Lisäksikään tyttö ei kertonut tarkemmin, millainen pojan luonne muuten sitten on - onko hän itse sellainen, että menee miten mielii mutta yrittää sitoa tytön kotiinsa? Uskoisin, että joissain määrin näin on tai tulee olemaan - viimeistään sitten jossain vaiheessa.

Mä olisin jo nauraen pakannut kamani, jos toinen olisi heittänyt noin ääripään juttuja - minä tai se matka. Jumaliste, kyllä mies odottaa jos on oikeasti välittää ja todella lapsellista edes heittää mitään tuollaista.

Mitä ap itse haluaa? Mitä ap aivan oikeasti sisimmissään haluaa, ja mitkä syyt (tekosyyt) ovat muka esteenä? Koira ja yhteisen kodin raunioituminen ei ole sellaisia. Niiden säilyttäminen ovat tahdosta kiinni. Miksi annat hallita itseäsi?

Sääli on sairautta ja täällä vasta ihme väkeä kommentoi kirjoitti:

Ja mun mielestä puoli vuotta, vuosi ulkomailla on sellainen, että se täytyy saada toteuttaa yksin. Matka kumppanin kanssa saattaa olla vähemmän antoisa, jos mies kihnaa kyljessä mukana koko ajan.
Miksi kaikkialle pitää raahata mukaansa se seurustelukumppani? Miksei mitään asiaa saisi tehdä yksin, jos toinen osoittaa hiukankin ei-myöntymisen merkkejä siihen?

"Sinulla on mahdollisuus viettää vaikka koko loppuelämäsi ulkomailla matkustellen, mutta hyvän parisuhteen voit pilata hyvin helposti ja siihen ei tarvita kuin yksi ainoa kerta! Matkoja tulee aina lisää, mutta hyvä parisuhde, se "oikea", on yleensä kertaluontoista!"

Kröhöm. Mun mielest' täysin päinvastoin. Hyviä parisuhteita tulee ja menee, mut mahdollisuuksia tasan kerran.
Miten määrittelet hyvän parisuhteen? Tällä väkimäärällä ihmiselle on olemassa 400 oikeaa. sitä paitsi jos poikaystävä on jo nyt noin kontrolloiva, niin miten se kehittyy jatkossa? Noin nuorena on aivan typerää edes päättää loppuelämänsä parisuhteista ja jäädä leikkimään kotia. Ensin on elettävä, ennen kuin tietää siitä asiasta sen enempää. Lisäksikään tyttö ei kertonut tarkemmin, millainen pojan luonne muuten sitten on - onko hän itse sellainen, että menee miten mielii mutta yrittää sitoa tytön kotiinsa? Uskoisin, että joissain määrin näin on tai tulee olemaan - viimeistään sitten jossain vaiheessa.

Mä olisin jo nauraen pakannut kamani, jos toinen olisi heittänyt noin ääripään juttuja - minä tai se matka. Jumaliste, kyllä mies odottaa jos on oikeasti välittää ja todella lapsellista edes heittää mitään tuollaista.

Mitä ap itse haluaa? Mitä ap aivan oikeasti sisimmissään haluaa, ja mitkä syyt (tekosyyt) ovat muka esteenä? Koira ja yhteisen kodin raunioituminen ei ole sellaisia. Niiden säilyttäminen ovat tahdosta kiinni. Miksi annat hallita itseäsi?

Lue lisää

Me varmaan tulisimme hyvin toimeen keskenämme kun ajattelet noin. Minäkin ajattelen juuri noin.

Eikö olekin parasta parisuhteessa juuri se että voi toteuttaa omia toiveitaan ja mielihalujaan ihan milloin haluaa. Kukaan muu ei sitä tunnu ymmärtävän. Esimerkiksi meillä töissä oli eräs erittäin hyvännäköinen ja mukava nainen ja kun kerran työmatkalla rakastelin hänen kanssaan niin vaimo otti nokkiinsa! Voitko kuvitella noin sairasta reaktiota, ihan niinkuin hän omistaisi minut ja saisi määräillä!

Kyllä parisuhde on määrätty sellaiseksi että silloin saa tehdä ihan mitä haluaa ilman että toinen voi alkaa tuosta vaan määräilemään mitä ei saa muka tehdä! Ei parisuhde tarkoita sitä että sinkkuvuosien vapaus olisi muka menetetty!

Kun hän halusi hallita ja rajoittaa minua, niin minähän nauraen pakkasin kamani ja häivyin työkaverin luokse.

Kun myöhemmin tapasin toisen mukavan naisen pikkujoulujen jatkoilla ravintolassa, niin tuo entinen mukava ja vapautta arvostanut nainen jonka luona asuin veti myös herneen nenäänsä niinkuin olisi muka omistanut minut! Minkä helvetin takia? Me tulimme niin hyvin toimeen ja hän väitti arvostavansa vapautta ja itsensä toteuttamista!

Olen ihan samaa mieltä että kyllä jumalista kotona voi nainen odottaa ja saahan ystävien luona vierailla ja harrastaa seksiä, koska eihän seksi ole mitään väärää! Todella lapsellista edes väittää toista!

Olen seurustellut jo melkein sadan naisen kanssa, mutta aina he haluavat omistaa minut ja vetävät herneen nenuunsa kun päätän tehdä jotain. Yhden kerran lähdin kavereitteni kanssa kiertämään Eurooppaa kesäksi etukäteen suunnittelematta ja silloinen tyttöystävähän pakkasi kamansa ja lähti taas pois!

Mikä ihme naisia riivaa kun he haluavat ripustautua. Minun mielestä parisuhteessa täytyy olla vapaa tekemään ihan mitä tahansa.

jossain vaiheessa, niin myös miehistä. Eli jos päästäisin naisen ulkomaille puoleksi vuodeksi se on vähän niinkuin kolikkoa heittäis miten käy.

--------- kirjoitti:

jossain vaiheessa, niin myös miehistä. Eli jos päästäisin naisen ulkomaille puoleksi vuodeksi se on vähän niinkuin kolikkoa heittäis miten käy.

>>Eli jos päästäisin naisen ulkomaille puoleksi vuodeksi se on vähän niinkuin kolikkoa heittäis miten käy.

Ja silläkö se parisuhteen onni ja uskollisuus taataan, että vahditaan toisiaan 24/7 eikä "päästetä" vähänkään pitemmäksi aikaa silmistä, koska oletetaan että petetään heti kun silmä välttää?

Tuollaisella oletuksella on taipumus toteutua. Sen sijaan vapauteen ja luottamukseen perustuvassa suhteessa ei tarvita vahtimista ja rajoittamista: jos parisuhde on kunnossa, niin kumpikaan ei yksinkertaisesti halua muita, vaikka siihen olisi tilaisuuskin.

Nutturatäti kirjoitti:

>>Eli jos päästäisin naisen ulkomaille puoleksi vuodeksi se on vähän niinkuin kolikkoa heittäis miten käy.

Ja silläkö se parisuhteen onni ja uskollisuus taataan, että vahditaan toisiaan 24/7 eikä "päästetä" vähänkään pitemmäksi aikaa silmistä, koska oletetaan että petetään heti kun silmä välttää?

Tuollaisella oletuksella on taipumus toteutua. Sen sijaan vapauteen ja luottamukseen perustuvassa suhteessa ei tarvita vahtimista ja rajoittamista: jos parisuhde on kunnossa, niin kumpikaan ei yksinkertaisesti halua muita, vaikka siihen olisi tilaisuuskin.

Lue lisää

>>Eli jos päästäisin naisen ulkomaille puoleksi vuodeksi se on vähän niinkuin kolikkoa heittäis miten käy.

>Ja silläkö se parisuhteen onni ja uskollisuus taataan, että vahditaan toisiaan 24/7 eikä "päästetä" vähänkään pitemmäksi aikaa silmistä, koska oletetaan että petetään heti kun silmä välttää?

Ei, vaan jos toinen haluaa lähteä ulkomaille ja pakosta menee, se on sen sorttinen että pettää varmasti. Toisin sanoen kannattaa lopettaa suhde siihen ja etsiä kumppani, jota oikeasti kiinnostaa sitoutuminen, ei meneminen.

Jos haluaa mennä niin ei pidä seurustella sillä jos haluaa seurustella, ei oikin voi mennä.

Nutturatäti kirjoitti:

>>Eli jos päästäisin naisen ulkomaille puoleksi vuodeksi se on vähän niinkuin kolikkoa heittäis miten käy.

Ja silläkö se parisuhteen onni ja uskollisuus taataan, että vahditaan toisiaan 24/7 eikä "päästetä" vähänkään pitemmäksi aikaa silmistä, koska oletetaan että petetään heti kun silmä välttää?

Tuollaisella oletuksella on taipumus toteutua. Sen sijaan vapauteen ja luottamukseen perustuvassa suhteessa ei tarvita vahtimista ja rajoittamista: jos parisuhde on kunnossa, niin kumpikaan ei yksinkertaisesti halua muita, vaikka siihen olisi tilaisuuskin.

Lue lisää

Toisenlaistakin on nähty.
Mies luottaa vaikka kaikki ympärillä tietää, että vaimo pettää.
Kyllä liekanarun on aina alettava omasta kaulasta eikä kumppanin kädestä.
Rakkaus on sellainen, että sitä pitää vaalia siellä, missä sen asuinsija on lähellä, omassa sydämessä. Eikä niinkuin naisenpuolikkaat odottavat, että toinen ihminen saisi aikaan hänessä rakkaudentunteen.
Tällainen ihminen etsii rakastajaa milloin sieltä ja milloin tuoltra.

Se on taivahan tosi kirjoitti:

>>Eli jos päästäisin naisen ulkomaille puoleksi vuodeksi se on vähän niinkuin kolikkoa heittäis miten käy.

>Ja silläkö se parisuhteen onni ja uskollisuus taataan, että vahditaan toisiaan 24/7 eikä "päästetä" vähänkään pitemmäksi aikaa silmistä, koska oletetaan että petetään heti kun silmä välttää?

Ei, vaan jos toinen haluaa lähteä ulkomaille ja pakosta menee, se on sen sorttinen että pettää varmasti. Toisin sanoen kannattaa lopettaa suhde siihen ja etsiä kumppani, jota oikeasti kiinnostaa sitoutuminen, ei meneminen.

Jos haluaa mennä niin ei pidä seurustella sillä jos haluaa seurustella, ei oikin voi mennä.

Lue lisää

Ma elän jo 2000-luvulla, sinä ilmeisesti pimeällä keskiajalla. Se, että haluaa elää ja toteuttaa itseään, ei tarkoita automaattisesti, että ei halua sitoutua.

Mutta kun parisuhteet on niin v-n pipejä, niin miksi 'pettäminen' olisi jotenkin paha tai väärin?

Ihmettelen vaan, enkä lakkaa ... kirjoitti:

Ma elän jo 2000-luvulla, sinä ilmeisesti pimeällä keskiajalla. Se, että haluaa elää ja toteuttaa itseään, ei tarkoita automaattisesti, että ei halua sitoutua.

Mutta kun parisuhteet on niin v-n pipejä, niin miksi 'pettäminen' olisi jotenkin paha tai väärin?

Lue lisää

Minä taidan elää 3000-luvulla. Minulla on avovaimo jonka kanssa seurustelen. Lähdin maailmalle neljä vuotta sitten, olen huorannut minkä olen ehtinyt koska niinhän te feministit täällä julistatte, että pitää toteuttaa itseään ja olla vapaa parisuhteessakin, eikä saa alistua toisen asettamiin rajoihin.

Kun kävin kaksi vuotta sitten kotoa ja kerroin tästä emansipaatiostani niin vaimokin pakkasi kamansa ja alkoi toteuttaa omaa vapautumistaan. Hän on toteuttanut sitä jo niin paljon että yhtään viestiä ei ole ehtinyt kirjoittaa tai puhelimella soittaa ja kun olen yrittänyt häneltä joskus kuulumisia kysellä puhelimitse niin numero ei ole edes käytössä!

Olen matkoillani tavannut jo satoja naisia joiden kanssa elän avorakkaussuhteessa ja joista joitakin olen nähnyt viimeksi vuosia sitten. Tämä feministien ideaalinen parisuhdeideologia sopii ainakin minulle erinomaisen hyvin kun voin olla todella vapaa kerrankin elämässäni! Jos olisin vanhassa parisuhteessa elänyt niin olisin saanut maksimissaankin vain kourallisen lapsia ja järkyttävät elatusavut, mutta nyt lapsia on muistaakseni yli sadan ja minun ei tarvitse maksaa mitään koska olen niin vapaa!

KIITOS FEMINISTIT TÄSTÄ VAPAUDESTA JA UUDESTA PARISUHTEEN IDEAALIMALLISTA JOKA SOPII ERITYISESTI MEILLE MIEHILLE!

KIITOS!

LIITYINKIN JO FEMINISTIJÄRJESTÖÖN KANNATTAJAJÄSENEKSI JA VOIN SUOSITELLA TÄTÄ KAIKILLE MIEHILLE!

Se on taivahan tosi kirjoitti:

>>Eli jos päästäisin naisen ulkomaille puoleksi vuodeksi se on vähän niinkuin kolikkoa heittäis miten käy.

>Ja silläkö se parisuhteen onni ja uskollisuus taataan, että vahditaan toisiaan 24/7 eikä "päästetä" vähänkään pitemmäksi aikaa silmistä, koska oletetaan että petetään heti kun silmä välttää?

Ei, vaan jos toinen haluaa lähteä ulkomaille ja pakosta menee, se on sen sorttinen että pettää varmasti. Toisin sanoen kannattaa lopettaa suhde siihen ja etsiä kumppani, jota oikeasti kiinnostaa sitoutuminen, ei meneminen.

Jos haluaa mennä niin ei pidä seurustella sillä jos haluaa seurustella, ei oikin voi mennä.

Lue lisää

Ei, vaan jos toinen haluaa lähteä ulkomaille ja pakosta menee, se on sen sorttinen että pettää varmasti. Toisin sanoen kannattaa lopettaa suhde siihen ja etsiä kumppani, jota oikeasti kiinnostaa sitoutuminen, ei meneminen.

Minä te jotkut sitä ulkomaille menoa oikein pidätte? Siellä on tarkoitus tutustua vieraaseen kulttuuriin, oppia kieltä, kokea ja nähdä uutta..
Yhtä hyvin pettäminen voi tapahtua vaikka täällä kotoSuomessa, ei se maasta ole kiinni. Jos toista pitää vahtia mustasukkaisena 24/7, niin eikö silloin kannata lopettaa suhde kokonaan? Ja se taas ei liity tohon aupairhommaan mitenkään.
Ja miksi pitää olla niin ehdoton? Eihän kukaan jaksa kihnuttaa toisen kyljessä vuorokaudet ja kuukaudet läpeensä muutenkaan, ja 6 kk on pisara valtameressa. Ihan järjetön perustelu tuo, että "silloin kun seurustelee niin joko sitoutuu tai ei ollenkaan".
Miksi musta tuntuu et suurin osa ei-vastaajista on omassa elämässään joko kynnysmattoja, tai sitten miehiä jotka haluavat hallita?

ityuyyu kirjoitti:

Minä taidan elää 3000-luvulla. Minulla on avovaimo jonka kanssa seurustelen. Lähdin maailmalle neljä vuotta sitten, olen huorannut minkä olen ehtinyt koska niinhän te feministit täällä julistatte, että pitää toteuttaa itseään ja olla vapaa parisuhteessakin, eikä saa alistua toisen asettamiin rajoihin.

Kun kävin kaksi vuotta sitten kotoa ja kerroin tästä emansipaatiostani niin vaimokin pakkasi kamansa ja alkoi toteuttaa omaa vapautumistaan. Hän on toteuttanut sitä jo niin paljon että yhtään viestiä ei ole ehtinyt kirjoittaa tai puhelimella soittaa ja kun olen yrittänyt häneltä joskus kuulumisia kysellä puhelimitse niin numero ei ole edes käytössä!

Olen matkoillani tavannut jo satoja naisia joiden kanssa elän avorakkaussuhteessa ja joista joitakin olen nähnyt viimeksi vuosia sitten. Tämä feministien ideaalinen parisuhdeideologia sopii ainakin minulle erinomaisen hyvin kun voin olla todella vapaa kerrankin elämässäni! Jos olisin vanhassa parisuhteessa elänyt niin olisin saanut maksimissaankin vain kourallisen lapsia ja järkyttävät elatusavut, mutta nyt lapsia on muistaakseni yli sadan ja minun ei tarvitse maksaa mitään koska olen niin vapaa!

KIITOS FEMINISTIT TÄSTÄ VAPAUDESTA JA UUDESTA PARISUHTEEN IDEAALIMALLISTA JOKA SOPII ERITYISESTI MEILLE MIEHILLE!

KIITOS!

LIITYINKIN JO FEMINISTIJÄRJESTÖÖN KANNATTAJAJÄSENEKSI JA VOIN SUOSITELLA TÄTÄ KAIKILLE MIEHILLE!

Lue lisää

Oletko ajatellut hakea apua ongelmiisi? Itsensä toteuttaminen ei tarkoita sitä, mitä esität kuin ehkä joillekin ongelmaisille.

Mutta kun parisuhteet ovat pipejä, niin eihän sitä 'pettämistä', tai miksi kukakin tahtoo kutsua, voi millään välttää. Ihmispolot haluavat, suorastaan janoavat hellyyttä, syliä, lämpöä, lempeä ...

Onx feministi jotenkin pahempi kuin sovinisti? kirjoitti:

Oletko ajatellut hakea apua ongelmiisi? Itsensä toteuttaminen ei tarkoita sitä, mitä esität kuin ehkä joillekin ongelmaisille.

Mutta kun parisuhteet ovat pipejä, niin eihän sitä 'pettämistä', tai miksi kukakin tahtoo kutsua, voi millään välttää. Ihmispolot haluavat, suorastaan janoavat hellyyttä, syliä, lämpöä, lempeä ...

Lue lisää

Ei suinkaan, vaan feminismi on ehdottomasti parempaa kuin sovinismi koska nyt saan ihan ideologiaan perustuen toteuttaa itseäni ihan niinkuin haluan ja rakastella naisten kanssa niin paljon kuin vain sielu sietää tarvitsematta alistua jonkun määräysvallan alle tilanteessa jota kutsutaan parisuhteeksi.

Ellet sinä halua elää vapaana niin hanki vaan itse itsellesi sitä apua. Sinua vaivaa sellainen kuin kiltteyshäiriö. Olet liian kiltti ja uhrautuvainen ja tapat vielä sillä itsesi kun annat muiden polkea sinua kuin jotain helvetin ovimattoa!

Voi tietä reppanoita kirjoitti:

Ei, vaan jos toinen haluaa lähteä ulkomaille ja pakosta menee, se on sen sorttinen että pettää varmasti. Toisin sanoen kannattaa lopettaa suhde siihen ja etsiä kumppani, jota oikeasti kiinnostaa sitoutuminen, ei meneminen.

Minä te jotkut sitä ulkomaille menoa oikein pidätte? Siellä on tarkoitus tutustua vieraaseen kulttuuriin, oppia kieltä, kokea ja nähdä uutta..
Yhtä hyvin pettäminen voi tapahtua vaikka täällä kotoSuomessa, ei se maasta ole kiinni. Jos toista pitää vahtia mustasukkaisena 24/7, niin eikö silloin kannata lopettaa suhde kokonaan? Ja se taas ei liity tohon aupairhommaan mitenkään.
Ja miksi pitää olla niin ehdoton? Eihän kukaan jaksa kihnuttaa toisen kyljessä vuorokaudet ja kuukaudet läpeensä muutenkaan, ja 6 kk on pisara valtameressa. Ihan järjetön perustelu tuo, että "silloin kun seurustelee niin joko sitoutuu tai ei ollenkaan".
Miksi musta tuntuu et suurin osa ei-vastaajista on omassa elämässään joko kynnysmattoja, tai sitten miehiä jotka haluavat hallita?

Lue lisää

"Siellä on tarkoitus tutustua vieraaseen kulttuuriin, oppia kieltä, kokea ja nähdä uutta.."

Sen voi tehdä myöhemminkin ja sen voi tehdä myöhemmin vaikka yhdessä miehensä kanssa.

Yritä perustella että miksi tuo pitäisi toteuttaa juuri nyt? Aupair ei tutustu mihinkään eikä näe mitään uutta, vaan tekee töitä hoitaen lapsia. Kieli siinä varmasti kehittyy, mutta kieltä voi kehittää suomessakin vaikka koko ajan erilaisilla puhekursseilla ja säästää se matkustaminen myöhemmäksi kun elämä on tasoittunut.

Puolivuotta seurustelua, vuosi yhdessäasumista ja sen jälkeen puoleksivuodeksi ulkomaille toisen ulottumattomiin, ei kerro sellaisesta ihmisestä joka haluaisi parisuhteessa pysyä yhtään. Siksi en ihmettele lainkaan sitä reaktiota minkä mies esitti, että on parasta pistää suhde jäihin ja katsoa mahdollisesti myöhemmin mitä tapahtuu kun nainen vaikuttaa niin impulsiiviselta että ihan mikä tahansa päähänpisto pitää toteuttaa heti. Tässä maailmassa täytyy kuitenkin oppia optimoimaan ja järjestelemään asiat tärkeysjärjestykseen. Jos jokin lastenhoito ulkomailla on tärkeämpää kuin oma parisuhde, eikä sitä matkailukuumetta voi hoitaa myöhemmin todellakin tutustumalla sen maan nähtävyyksiin ja kulttuuriin ilman häiritseviä kakaroita, niin ei se oikein hyvältä perustalta vaikuta parisuhteelle. Turhaan tässä miestä syytetään mistään, kun nainen on osoittanut että hän on impulsiivinen eikä osaa suunnitella tulevaisuutta.

oiuoiu kirjoitti:

Ei suinkaan, vaan feminismi on ehdottomasti parempaa kuin sovinismi koska nyt saan ihan ideologiaan perustuen toteuttaa itseäni ihan niinkuin haluan ja rakastella naisten kanssa niin paljon kuin vain sielu sietää tarvitsematta alistua jonkun määräysvallan alle tilanteessa jota kutsutaan parisuhteeksi.

Ellet sinä halua elää vapaana niin hanki vaan itse itsellesi sitä apua. Sinua vaivaa sellainen kuin kiltteyshäiriö. Olet liian kiltti ja uhrautuvainen ja tapat vielä sillä itsesi kun annat muiden polkea sinua kuin jotain helvetin ovimattoa!

Lue lisää

Oho ! Jooo-o, kyllä ma jo tiedän; sairastan kiltin tytön syndroomaa. Mutta yritän kaikin itselleni mahdollisin keinoin selviytyä siitä 'voittajana', siis parantua.

Parisuhteesta huolimatta elän aika vapaata elämää nykyään. Kukaan muu ei 'polje' enää ovimatoksi, ehkä vain itse itseäni. Virheitä on tehty eikä vielä tiedä mihin ne loppujen lopuksi johtavat ...

Mitään en pelkää - ja silti pelottaa. 'Apu' olisi enemmän kuin tarpeen ...

Se on vain hyväksyttävä.

mikä tahansa... kirjoitti:

Se on vain hyväksyttävä.

Olen tänään ja eilen puhunut miehelle, että oikeasti haluaisin lähteä. Se yrittää taivutella mua jäämään, sanoo mm. että mentäisiin kesälomalla yhdessä reissuun ja muutenkin käytäisiin ulkomailla yhdessä. Olisi ihanaa tehdä reissuja myös yhdessä, mutta ensin olisi hienoa kokea elämää au pairina. Uskon että se olisi hieno elämänkokemus ja kielitaito varmasti paranisi.

En ole vielä päätöstä tehnyt, vaikea päätös koska me molemmat rakastamme toisiamme.

pulassaolen kirjoitti:

Olen tänään ja eilen puhunut miehelle, että oikeasti haluaisin lähteä. Se yrittää taivutella mua jäämään, sanoo mm. että mentäisiin kesälomalla yhdessä reissuun ja muutenkin käytäisiin ulkomailla yhdessä. Olisi ihanaa tehdä reissuja myös yhdessä, mutta ensin olisi hienoa kokea elämää au pairina. Uskon että se olisi hieno elämänkokemus ja kielitaito varmasti paranisi.

En ole vielä päätöstä tehnyt, vaikea päätös koska me molemmat rakastamme toisiamme.

Lue lisää

Ei se matkailu ole sama asia, tiedät sen itsekin. Kyse ei ole siitä, ettetkö sinä rakastaisi miestä, sen uskon. Vaan miehesi ei vaikuta kovin rakastavalta. Ei tuollainen ole rakkautta.

pulassaolen kirjoitti:

Olen tänään ja eilen puhunut miehelle, että oikeasti haluaisin lähteä. Se yrittää taivutella mua jäämään, sanoo mm. että mentäisiin kesälomalla yhdessä reissuun ja muutenkin käytäisiin ulkomailla yhdessä. Olisi ihanaa tehdä reissuja myös yhdessä, mutta ensin olisi hienoa kokea elämää au pairina. Uskon että se olisi hieno elämänkokemus ja kielitaito varmasti paranisi.

En ole vielä päätöstä tehnyt, vaikea päätös koska me molemmat rakastamme toisiamme.

Lue lisää

enpä usko..toi on vaan mustasukkasuutta. et tule ikinä pääsemään yhtään mihinkään jos nyt et lähde.tuut olemaan hänen talutushihnassaan.

pulassaolen kirjoitti:

Olen tänään ja eilen puhunut miehelle, että oikeasti haluaisin lähteä. Se yrittää taivutella mua jäämään, sanoo mm. että mentäisiin kesälomalla yhdessä reissuun ja muutenkin käytäisiin ulkomailla yhdessä. Olisi ihanaa tehdä reissuja myös yhdessä, mutta ensin olisi hienoa kokea elämää au pairina. Uskon että se olisi hieno elämänkokemus ja kielitaito varmasti paranisi.

En ole vielä päätöstä tehnyt, vaikea päätös koska me molemmat rakastamme toisiamme.

Lue lisää

Kyllä sun täytyy mennä, jos kerran haluat ja se on sun unelmas.
Mies voi tuntua oikealta, mut säkin oot niin nuori, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Mulla itselläni oli melkeen vastaava tilanne n. 10 vuotta sitten, en lähtenyt ku en halunnu jättää miestä.. Noh, me ei olla enää yhdessä, mutta kylläpä vaan vieläkin joskus mielessä pyörii että eipä tullu lähettyä, mikä voiskaan olla toisin, ja pitkät ajat sitä harmitteli. Ajattele, vielä 10 vuoden päästäkin se joskus mietityttää, kun ei lähtenyt.

Älä tee samaa virhettä kuin minä ja moni muu, mene ja elä unelmaas!
Ja muutenkin paljon tsemppiä jatkoon! :)

Dannaaaaa kirjoitti:

Ei se matkailu ole sama asia, tiedät sen itsekin. Kyse ei ole siitä, ettetkö sinä rakastaisi miestä, sen uskon. Vaan miehesi ei vaikuta kovin rakastavalta. Ei tuollainen ole rakkautta.

Lue lisää

"Vaan miehesi ei vaikuta kovin rakastavalta. Ei tuollainen ole rakkautta. "

Millä perusteella kyseenalaistat miehen rakkauden? Hänen arvomaailmansa mukaan toisiaan rakastavat ihmiset eivät vapaaehtoisesti muuta pitkiksi ajoiksi toisiin maihin.

pulassaolen kirjoitti:

Olen tänään ja eilen puhunut miehelle, että oikeasti haluaisin lähteä. Se yrittää taivutella mua jäämään, sanoo mm. että mentäisiin kesälomalla yhdessä reissuun ja muutenkin käytäisiin ulkomailla yhdessä. Olisi ihanaa tehdä reissuja myös yhdessä, mutta ensin olisi hienoa kokea elämää au pairina. Uskon että se olisi hieno elämänkokemus ja kielitaito varmasti paranisi.

En ole vielä päätöstä tehnyt, vaikea päätös koska me molemmat rakastamme toisiamme.

Lue lisää

Parantamisen vuoksi lähteä,ulkomaille kotiapulaiseksi lähteä.Otapa selvää ekana mitä joudut tekemään kotiapulaisena perheessä?. Ja sitten harkitset vielä ajatusta uudelleen.

Dannaaaaa kirjoitti:

Ei se matkailu ole sama asia, tiedät sen itsekin. Kyse ei ole siitä, ettetkö sinä rakastaisi miestä, sen uskon. Vaan miehesi ei vaikuta kovin rakastavalta. Ei tuollainen ole rakkautta.

Lue lisää

Taidat olla jotenkin henkisesti pahasti sairas ihminen?

pyrizz kirjoitti:

Kyllä sun täytyy mennä, jos kerran haluat ja se on sun unelmas.
Mies voi tuntua oikealta, mut säkin oot niin nuori, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Mulla itselläni oli melkeen vastaava tilanne n. 10 vuotta sitten, en lähtenyt ku en halunnu jättää miestä.. Noh, me ei olla enää yhdessä, mutta kylläpä vaan vieläkin joskus mielessä pyörii että eipä tullu lähettyä, mikä voiskaan olla toisin, ja pitkät ajat sitä harmitteli. Ajattele, vielä 10 vuoden päästäkin se joskus mietityttää, kun ei lähtenyt.

Älä tee samaa virhettä kuin minä ja moni muu, mene ja elä unelmaas!
Ja muutenkin paljon tsemppiä jatkoon! :)

Lue lisää

Mikä estää menemästä nyt ulkomaille?

Katkerat akat huutelee ja syyttää miestä ja toivoo kaikenlisäksi parin eroa että voisivat voittaa kateutensa ja saada kostonsa miehiä kohtaan. Olette säälittäviä ihmisiä.

pyrizz kirjoitti:

Kyllä sun täytyy mennä, jos kerran haluat ja se on sun unelmas.
Mies voi tuntua oikealta, mut säkin oot niin nuori, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Mulla itselläni oli melkeen vastaava tilanne n. 10 vuotta sitten, en lähtenyt ku en halunnu jättää miestä.. Noh, me ei olla enää yhdessä, mutta kylläpä vaan vieläkin joskus mielessä pyörii että eipä tullu lähettyä, mikä voiskaan olla toisin, ja pitkät ajat sitä harmitteli. Ajattele, vielä 10 vuoden päästäkin se joskus mietityttää, kun ei lähtenyt.

Älä tee samaa virhettä kuin minä ja moni muu, mene ja elä unelmaas!
Ja muutenkin paljon tsemppiä jatkoon! :)

Lue lisää

Kaikki eivät kuitenkaan kadu sitä, että ovat jääneet unelmistaan huolimatta. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä mistäkin valinnasta voi seurata vuosien kuluessa.
Oikeaan parisuhteeseen kuuluu kompromissit ja yhteiset päätökset. Jos haluaa seurata vain omaa sisintään, kannattaa jättää kumppani. Onhan se kumppanillekin väärin, että vaaditaan asioita, joita hän ei kestä.

Lukekaa yhdessä näitä tekstejä. Kysy mitä mieltä hän on näistä vastauksista. Miten hän tekisi, jos hän olisikin lähtemässä?
Maailma on täynnä miehiä / naisia.

Älä IKINÄ luovu unelmistasi !!!!

Myöhemmin kaduttaa ettet lähtenyt ja sitä et saa takaisin.

Voi olla, että sairastut niin pahasti ettet sairautesi takia saa enää lentää. Jopa alkaa ahistaa.
Itse sain lentokiellon em. syystä vuonna 1996. Nyt 1 kk sitten sain luvan lentää Euroopan sisällä.
Että tuntuu taas hyvältä..."Heiiiiiiiiiii, me lennetään taas!!!!"""


nimim Aviation

Onko koskaan käynyt mielessä että voit toteuttaa tuon matkustelu-unelman nyt myöhemminkin?

Tuollaiset vastaukset jossa suoraan kehotetaan jättämään poikaystävä jonkun puolen vuoden matkustelun vuoksi, kertovat älyn puutteesta ja siitä vitutuksesta kun ei kyetä elämään aikuisten elämää jossa kaikkea ei voi saada. Olette saaneet kaiken tässä elämässä ja siksi yhden kerran kun jotakin ette enää saakaan, niin jäätte niin kovasti sitä miettimään että pilaatte elämänne. Ei se ole poikaystävän syy, vaan se on teidän oma syy!

Oppikaa hyväksymään ongelmat elämässä joita tulee väistämättä ja oppikaa sumplimaan vaihtoehtoja ja erilaisia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Jos ensimmäinen vaihtoehto epäonnistuu, niin vaihtoehtoja voi aina muuttaa! Mutta teillä on älyssä selkeitä puutteita, joten mitä te osaisitte tässä elämässä ajatella!

Mielestäni se ei ole kiristämistä, jos rehellisesti kertoo, ettei kestä toisen lähtöä. Jos itse haluaa vankan parisuhteen, jossa tuollaiset matkat jätetään väliin, on myös oikeutettu se ilmaisemaan. Ja löytämään kotona pysyvän kumppanin, niitäkin on!

Pikemminkin sinun käytöksesi osoitti, ettet ollut se oikea miehelle.
Jos vauhtia rakkauteen pitää hakea kaukaa, niin silloin ei pidä palata entiseen.
Oikea suhde toimii niin, että siinä viihdytään yhdessä kaikenaikaa, tai sitten ei olekaan siitä kyse ja viihdytään huonosti koko elämän!

Hei! Jos saat tuollaisen tilaisuuden, käytä se ehdottomasti. Maailmaa kannattaa nähdä ja kokea. Ja vielä se, että jos miehesi jo tässä vaiheessa näyttää mustasukkaisuuden eleitä, niin tämä on sellainen piirre joka vain pahenee iän myötä. Käytä nyt tilaisuus ja lähde. Sinulla on ikään niin vähän, että vielä ehdit "kiikkustuolissa" istuskella. Usko pois, matkailu ja erityisesti tämä au-pair juttu antaa Sinulle hyvää potkua tulevaisuuteen. Jo kielitaidonkin kannalta ja siinä, kun joskus haet työpaikkaa.

Eiköhän tämä viesti sitten kertonnut sen miksi mies ei halua sinun lähtevän matkalle. kyllähän mies sen kestää mutta se on sitten eri asia että oletko enää se sama joka lähti matkaan, tuttavia on jotka ovat joutuneet tuon kokemaan ja sen myötä menettänyt koko perheensä. en siis ihmettele miehesi kantaa asiassa.

lähde vain matkalle,niinkuin tuolla aikaisemmin joku kirjoitti niin se kiristää sua koko loppu elämän sillä,että jättää sut .löydät varmaan paremman miehen joka osaa antaa arvoa myös toiselle puolisolle.

jotka ovat olleet ulkomailla opiskelemassa tai työssä parisuhteessa ollessaan. Kukaan heistä ei ole eronnut ennen eikä jälkeen pestin. Jos tunteet on aidot, suhde kestää yhden puoli vuotta, mikäli miehellä on halua ja varaa käydä sua katsomassa ja sun käväistä välillä kotomaassa. Jos miehesi saisi esimerkiksi työpaikan, joka vaatisi ulkomailla oleilua, esittäisitkö samalaisen vaatimuksen? Ole itsellesi rehellinen, jos haluaisit sitoa toisen, kai sunkin täytyy sitten jättää menemättä. Jos taas haluaisit suoda toiselle sellaisen kokemuksen, mikset käyttäisi sitä myös itse.

ja unelmaasi!!

Mä itte en saanut nuorena toteuttaa unelmaani ja kesti lähes 23 vuotta kunnes toteuduin unelmaani ja olen onnellinen vaikka 23 vuoteen mahtui katumusta ja pettymystä, että menetin unelmastani tosi pitkäksi ajaksi, suosittelen, tyttökulta, toteuttamaan unelmaasi ja miehessäsi alkaa näkyä merkkejä narssismisuutta, joten ei käy sellanen, minäkin elänyt miehen kanssa joka oli taipumusta kiristykseen ja uhkailuun, mitä vanhemmaksi kävi alkoi väkivallat tulla kuvioon mukaan.



Sano miehellesi että sinä valitset unelmaasi, koska unelmat ei oel mahdollisesti myöhemmin toteutavissa. Au-pairien ikä sijoituu alle 30:een yleisissä maissa, niin entä jos jätät unelmasi miehesi vuoksi, ja vuoden päästä teille tulisi lapsi ja sinä et pääsekään sitten toteuttamaan unelmaasi??

Miehesi pitää miettiä yksi juttu: Rakkaus ei vaadi mitään vaan antaa toiselle kaiken tuen mitä toinen kaipaa.

Jos sillä olisi vaikeuksia niin unohda hänet ja saa unelmaasi loppuun asti!!!!

Trolline kirjoitti:

ja unelmaasi!!

Mä itte en saanut nuorena toteuttaa unelmaani ja kesti lähes 23 vuotta kunnes toteuduin unelmaani ja olen onnellinen vaikka 23 vuoteen mahtui katumusta ja pettymystä, että menetin unelmastani tosi pitkäksi ajaksi, suosittelen, tyttökulta, toteuttamaan unelmaasi ja miehessäsi alkaa näkyä merkkejä narssismisuutta, joten ei käy sellanen, minäkin elänyt miehen kanssa joka oli taipumusta kiristykseen ja uhkailuun, mitä vanhemmaksi kävi alkoi väkivallat tulla kuvioon mukaan.



Sano miehellesi että sinä valitset unelmaasi, koska unelmat ei oel mahdollisesti myöhemmin toteutavissa. Au-pairien ikä sijoituu alle 30:een yleisissä maissa, niin entä jos jätät unelmasi miehesi vuoksi, ja vuoden päästä teille tulisi lapsi ja sinä et pääsekään sitten toteuttamaan unelmaasi??

Miehesi pitää miettiä yksi juttu: Rakkaus ei vaadi mitään vaan antaa toiselle kaiken tuen mitä toinen kaipaa.

Jos sillä olisi vaikeuksia niin unohda hänet ja saa unelmaasi loppuun asti!!!!

Lue lisää

Mieti mitä kirjoitat.

"Miehesi pitää miettiä yksi juttu: Rakkaus ei vaadi mitään vaan antaa toiselle kaiken tuen mitä toinen kaipaa."

Mitä tukea mies tässä tilanteessa kaipaa kun nainen ottaa ja lähtee? Onko miehen pakko tukea ja ymmärtää kaikkia naisen päähänpistoja ilman omia oikeuksia ja toiveita? Puolen vuoden ero tuossa iässä on pitkä aika ja erossa parisuhteessa se muuttaa ihmistä paljon, ja voi muuttaa niin paljon että nainen löytää itselleen uuden miehen. Väitättekö te tuotakin miehen syyksi?

Unohda omat kokemukset huonon miehen kanssa. Aloittajan mies ei ole sellaisia merkkejä antanut että kiristäisi ja uhkailisi. Kyllä se on perkele semmoinen homma tässä maailmassa että jos nainen päättää lähteä pois yhteisesestä kodista maailmalle, niin pitää siinä olla miehellä mahdollisuus sanoa mielipiteensä ilman että häntä haukutaan ja panetellaan. Ette te naiset saa kaikkea mitä te haluatte vaikka luulettekin että tasa-arvo tarkoittaisi juuri sitä. Koittakaa lopettaa ne prinsessakuvitelmat ja astukaa oikeaan elämään!

Matkoja tulee ja matkalle pääsee myöhemminkin, mutta hyvän parisuhteen voi helposti pilata itsekkyydellä jossa valehdellaan "tätä mä olen aina halunnu".

On ihan turha puhua että rakkaus kestää kaiken. Ei se kestä. Sellainen on prinsessakuvitelmaa ja suoraan jostakin satukirjasta luettua.

Minun vaimoni opiskeli täällä suomessa neljä vuotta, niin että näimme pelkästään viikonloppuisin ja joinakin pitkinä lomina toisiamme. Aiemmin kiihkeä suhde muuttui arkiseksi tylsyydeksi ja "kasvoimme erillemme". Ei seksiä, ei lähelläoloa, ei yhteisiä suunnitelmia, vaan suhde muuttui pikkuhiljaa rakkaussuhteesta pelkäksi ystävyyssuhteeksi jossa olimme kavereita joilla oli omat elämät ja suunnitelmat. Me emme tehneet enää mitään yhdessä. Olimme kuin kämppäkavereita. Arvaa kuinka kauan kestää korjata sellaisia haittoja parisuhteessa? Neljän vuoden opiskelut kannattivat ja minä kannustin häntä opiskelemaan haluamaansa alaa ja minä tuin häntä siinä koko ajan. Mutta ero on sellainen joka vaikuttaa parisuhteeseen väkisinkin. Eikä meidän kohdalla ollut kyse siitä että se normaali arki olisi tullut kuvioihin mukaan. Puolentoista vuoden seurustelu on lyhyt aika että suhteen voi pistää puoleksi vuodeksi katkolle. Siinä menettää niin paljon toisesta ihmisestä että on ihan sama pistää koko suhde pakettiin ja etsiä itselleen uusi jos ei arvosta suhdettaan jotakin matkaa enempää.

hohoihoih kirjoitti:

Mieti mitä kirjoitat.

"Miehesi pitää miettiä yksi juttu: Rakkaus ei vaadi mitään vaan antaa toiselle kaiken tuen mitä toinen kaipaa."

Mitä tukea mies tässä tilanteessa kaipaa kun nainen ottaa ja lähtee? Onko miehen pakko tukea ja ymmärtää kaikkia naisen päähänpistoja ilman omia oikeuksia ja toiveita? Puolen vuoden ero tuossa iässä on pitkä aika ja erossa parisuhteessa se muuttaa ihmistä paljon, ja voi muuttaa niin paljon että nainen löytää itselleen uuden miehen. Väitättekö te tuotakin miehen syyksi?

Unohda omat kokemukset huonon miehen kanssa. Aloittajan mies ei ole sellaisia merkkejä antanut että kiristäisi ja uhkailisi. Kyllä se on perkele semmoinen homma tässä maailmassa että jos nainen päättää lähteä pois yhteisesestä kodista maailmalle, niin pitää siinä olla miehellä mahdollisuus sanoa mielipiteensä ilman että häntä haukutaan ja panetellaan. Ette te naiset saa kaikkea mitä te haluatte vaikka luulettekin että tasa-arvo tarkoittaisi juuri sitä. Koittakaa lopettaa ne prinsessakuvitelmat ja astukaa oikeaan elämään!

Matkoja tulee ja matkalle pääsee myöhemminkin, mutta hyvän parisuhteen voi helposti pilata itsekkyydellä jossa valehdellaan "tätä mä olen aina halunnu".

On ihan turha puhua että rakkaus kestää kaiken. Ei se kestä. Sellainen on prinsessakuvitelmaa ja suoraan jostakin satukirjasta luettua.

Minun vaimoni opiskeli täällä suomessa neljä vuotta, niin että näimme pelkästään viikonloppuisin ja joinakin pitkinä lomina toisiamme. Aiemmin kiihkeä suhde muuttui arkiseksi tylsyydeksi ja "kasvoimme erillemme". Ei seksiä, ei lähelläoloa, ei yhteisiä suunnitelmia, vaan suhde muuttui pikkuhiljaa rakkaussuhteesta pelkäksi ystävyyssuhteeksi jossa olimme kavereita joilla oli omat elämät ja suunnitelmat. Me emme tehneet enää mitään yhdessä. Olimme kuin kämppäkavereita. Arvaa kuinka kauan kestää korjata sellaisia haittoja parisuhteessa? Neljän vuoden opiskelut kannattivat ja minä kannustin häntä opiskelemaan haluamaansa alaa ja minä tuin häntä siinä koko ajan. Mutta ero on sellainen joka vaikuttaa parisuhteeseen väkisinkin. Eikä meidän kohdalla ollut kyse siitä että se normaali arki olisi tullut kuvioihin mukaan. Puolentoista vuoden seurustelu on lyhyt aika että suhteen voi pistää puoleksi vuodeksi katkolle. Siinä menettää niin paljon toisesta ihmisestä että on ihan sama pistää koko suhde pakettiin ja etsiä itselleen uusi jos ei arvosta suhdettaan jotakin matkaa enempää.

Lue lisää

Omasi tiesi, mutta en ymmärrä miksi pitäisi kiristää ja uhkailla että jos toinen lähtee nii ei ole takaisin tulemista?

Sekö muka tasa-arvoisuutta parisuhteessa??

Jos mie oon samassa jamassa ku nuori nainen tilanteessa, niin miettisin unelmaani ja parisuhdetta tarkkaan.

Unelmaa voi saada kerran elämässä toteutettua , parisuhde joko kestää tai ei.

hohoihoih kirjoitti:

Mieti mitä kirjoitat.

"Miehesi pitää miettiä yksi juttu: Rakkaus ei vaadi mitään vaan antaa toiselle kaiken tuen mitä toinen kaipaa."

Mitä tukea mies tässä tilanteessa kaipaa kun nainen ottaa ja lähtee? Onko miehen pakko tukea ja ymmärtää kaikkia naisen päähänpistoja ilman omia oikeuksia ja toiveita? Puolen vuoden ero tuossa iässä on pitkä aika ja erossa parisuhteessa se muuttaa ihmistä paljon, ja voi muuttaa niin paljon että nainen löytää itselleen uuden miehen. Väitättekö te tuotakin miehen syyksi?

Unohda omat kokemukset huonon miehen kanssa. Aloittajan mies ei ole sellaisia merkkejä antanut että kiristäisi ja uhkailisi. Kyllä se on perkele semmoinen homma tässä maailmassa että jos nainen päättää lähteä pois yhteisesestä kodista maailmalle, niin pitää siinä olla miehellä mahdollisuus sanoa mielipiteensä ilman että häntä haukutaan ja panetellaan. Ette te naiset saa kaikkea mitä te haluatte vaikka luulettekin että tasa-arvo tarkoittaisi juuri sitä. Koittakaa lopettaa ne prinsessakuvitelmat ja astukaa oikeaan elämään!

Matkoja tulee ja matkalle pääsee myöhemminkin, mutta hyvän parisuhteen voi helposti pilata itsekkyydellä jossa valehdellaan "tätä mä olen aina halunnu".

On ihan turha puhua että rakkaus kestää kaiken. Ei se kestä. Sellainen on prinsessakuvitelmaa ja suoraan jostakin satukirjasta luettua.

Minun vaimoni opiskeli täällä suomessa neljä vuotta, niin että näimme pelkästään viikonloppuisin ja joinakin pitkinä lomina toisiamme. Aiemmin kiihkeä suhde muuttui arkiseksi tylsyydeksi ja "kasvoimme erillemme". Ei seksiä, ei lähelläoloa, ei yhteisiä suunnitelmia, vaan suhde muuttui pikkuhiljaa rakkaussuhteesta pelkäksi ystävyyssuhteeksi jossa olimme kavereita joilla oli omat elämät ja suunnitelmat. Me emme tehneet enää mitään yhdessä. Olimme kuin kämppäkavereita. Arvaa kuinka kauan kestää korjata sellaisia haittoja parisuhteessa? Neljän vuoden opiskelut kannattivat ja minä kannustin häntä opiskelemaan haluamaansa alaa ja minä tuin häntä siinä koko ajan. Mutta ero on sellainen joka vaikuttaa parisuhteeseen väkisinkin. Eikä meidän kohdalla ollut kyse siitä että se normaali arki olisi tullut kuvioihin mukaan. Puolentoista vuoden seurustelu on lyhyt aika että suhteen voi pistää puoleksi vuodeksi katkolle. Siinä menettää niin paljon toisesta ihmisestä että on ihan sama pistää koko suhde pakettiin ja etsiä itselleen uusi jos ei arvosta suhdettaan jotakin matkaa enempää.

Lue lisää

>>Puolen vuoden ero tuossa iässä on pitkä aika ja erossa parisuhteessa se muuttaa ihmistä paljon, ja voi muuttaa niin paljon että nainen löytää itselleen uuden miehen. >>

Jos noin käy, niin sitten käy. Voihan se oikea mies tulla vastaan kotipaikkakunnallakin, töissä, bussissa, kirjastossa. Elämä on. Ei sitä voi estää kieltämällä toista matkustamasta. Ihmiset tosiaan muuttuvat, kehittyvät ja viisastuvat iän ja kokemusten myötä, kuka enemmän kuka vähemmän. Ja matkailu avartaa. Sitäkö tuo poikaystävä pelkää, että kun tyttö näkee vähän maailmaa ja oppii ajattelemaan uusia asioita, niin hänenlaisensa perähikiän taavi ei enää kelpaa?

Ja sekö siihen auttaa, että pakotetaan tyttö pysymään tietämättömänä muusta maailmasta, estetään häntä tutustumasta muihin ihmisiin, joilta voisi vaikka tarttua ties mitä kauheita ajatuksia ja tietoja? Sekö on hyvä ja pitävä perusta suhteelle, että tyttö ei tiedä paremmasta? Silloinko mies voi olla tyytyväinen itseensä?

Aikuiset miehet nykymaailmassa sentään useinkin ymmärtävät, että silloinhan se suhde on vahvoilla kun kumpikin valitsee toisensa ihan vapaaehtoisesti, ei siksi että toinen pakottaa. Kumma miten juuri nuoret pojat ovat järkyttävän vanhoillisia, jutut on kuin jollain kiihkouskovaisella äärikonservatiivilla. Naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä, ni.

ollaan sitä niin viisaina eiköhän jokaisen pitäs ihan ite pystyä (tajuta) miettiin aina et miten tekee menee aika heikosti jos netis pitää vuodattaa, et mitä mä teen niinkö ei olis itel minkäänlaisia avoija pään sisäs sit viel nää jotka neuvoo niin innoissaan kait ne saa siitä pienet kickist ko saa tuntee ittensä niin viisaaksi.. et voi muillekki kertoa et miten muka pitäs tehä et kaikki olis hyvin ja aurinko paistais pilvettömältä taivaalta just joo, kyllä taitaa olla neuvojilla vaan tekemisen puute tai jotain .. muuta vähän vinksallaan

Itse olen seurustellut vakavammat suhteeni miesten kanssa joilla on joko ollut paljon pitkiä työmatkoja (1-4kk maapallon toisella puolella), sekä reissutöissä olevan miehen kanssa (rekkakuski) joka oli käytännössä kotona kahden kuukauden välein viikon tai kaksi joulu ja kesäloma. Se on raskasta, äärimmäisen raskasta, mutta toimii kyllä. Itse olen aina työskennellyt miesvaltaisilla ja liikkuvilla aloilla joissa mustasukkaisuudelle ei ole sijaa. Olen myös sen virheen tehnyt, että olen antanut periksi miehelle ja myös pakottanut miehen antamaan periksi minulle tuon kotiin jäämisen suhteen. Molemmat suhteet kariutuivat puolen vuoden sisällä tästä hyvin yksinkertaisesta syystä: Ihmistä ei voi kahlehtia, toista ei voi koskaan omistaa. Jos sitä yrittää ja jollain tasolla onnistuu niin jäljelle jää vain hyvin hyvin sairas suhde jossa kaikki on väärinpäin. Tulevaisuudessa tulen itsekin olemaan työssä jossa kotona tulee oltua vain sen viikon kuussa ja mikäli silloin olen tämänhetkisessä suhteessa edelleenkin niin tämä pätee myös miehen työkuvioihin. Seuraa unelmiasi, tee niinkuin sinä tahdot. Kukaan ei sinua voi eikä saa omistaa. Kompromisseja toki täytyy tehdä aina, mutta joku raja. Kompromisseja tehdään elämässä, ei elämästä!!!!!

Jättää se "mies" sinut kumminkin ei sillä ole väliä lähdetkö vai et! Jos kerta tulee mieleen kiristää toista, niin on aika kiireesti kerätä kimpsunsa ja kampsunsa kasaan ja häipyä. Kaveri ei kunnioita sinua yhtään ja jos yksi kiristys onnistuu, niin niistä kiristyksistä ei tule loppua. Aina löytyy syy jättää sinut jos et tee sitä tai tätä.

Kun haluan miehenä huoriin, niin sanon tuon vaimolleni? Takuulla menee hiljaiseksi! Tänks!

kuten nimim. vesuvius asian osuvasti eri sanoin ilmaisi. Jos "oikeasti rakastat" avopuolisoasi, niin annat hänelle kaiken tuen, mitä hän kaipaa: siis kaiketi et lähde Lontooseen puoleksi vuodeksi.

Unohtakaa pyyteettömän rakkauden harha. Näyttää melko varmalta, että et kestä miestäsi kymmentä vuotta ja kahta lasta pidempään, vaan vähintäänkin tulet "kasvamaan eri suuntaan". Vaihda siis miestä nyt, ja tulevaisuudessakin aina ja vain, kun suurempi/intohimoisempi rakkaus tulee vastaan.

On lähteä kylmään ja sateiseen Englantiin?
Ja toisten kotiorjaksi?
Jos on unelma ottaa välimatkaa parisuhteeseen niin ok.
Mutta puhu asioista niiden oikeilla nimillä.
Myönnä itsellesi että haluat elämältä jotain muutakin
kuin nyt tällähetkellä olevan tilanteen.
Ja jos suhde on niin tärkeä, mies lähtee tietty mukaan.

BecosBill kirjoitti:

On lähteä kylmään ja sateiseen Englantiin?
Ja toisten kotiorjaksi?
Jos on unelma ottaa välimatkaa parisuhteeseen niin ok.
Mutta puhu asioista niiden oikeilla nimillä.
Myönnä itsellesi että haluat elämältä jotain muutakin
kuin nyt tällähetkellä olevan tilanteen.
Ja jos suhde on niin tärkeä, mies lähtee tietty mukaan.

Lue lisää

Niin minä ajattelin aivan samaa. Mahtava unelma.
Jos olisi menossa lontooseen vaikka opiskelemaan puoleksi vuodeksi, niin se olisi ymmärrettävää.
Mutta mennä kotiorjaksi (kuvaa sitä hyvin), niin silloin on jokin mainospuhe saanut aikaan vääristyneitä kuvitelmia.

Mutta ehkäpä se ei tässä ollutkaan ideana, vaan se uhkaileva mies.
Joka tietenkin on ihmissaastaa.

nuo jotka kehottaa pistää miehen kiertoon mustavalkosin perustein. TÄRKEIN peruste ei mun mielestä ole se että onko kumppani valmis päästämään tollaselle reissulle ilman napinoita "hyvän itsetunnon ansiosta" VAAN se että miten keskustelu ja kommunikaatio asiasta onnistuu. Varmasti tulee uusia haasteita eteen ja tärkeintä on kyky yhdessä selvittää ja puhuu asioista jos haluu et suhde vois oikeesti olla toimiva ja syvä.

Tää poikaystävä tässä kieltämättä ei tälläkään mittapuulla oo tainnu mitenkään erityisen hyvin pärjätä kylläkään..

nuorena se on vitsa väännettävä.kyllä se äijä odottaa,vaikka uhmaileekin nyt.
keräätte sillä aikaa kumpikin kultaisia kokemuksia ja nautitte elämästänne.sitten kun palaat,entisellä miehelläsi on sängyssänne korttelin pahin jakotoosa,hyppykuppa,puhelin täynnä helppojen naisten numeroita ja sinä odotat muhammed nimiselle mustalle miehelle lasta.

näistä lähtökohdista on sitten mukava alkaa elvyttämään parisuhdetta.

silti kyllä itse lähtisin nauttimaan elämästä.vakavammin ehtii sitoutua,kun siltä tuntuu.olethan nuori vielä.

kokemuksia keryttävä kirjoitti:

nuorena se on vitsa väännettävä.kyllä se äijä odottaa,vaikka uhmaileekin nyt.
keräätte sillä aikaa kumpikin kultaisia kokemuksia ja nautitte elämästänne.sitten kun palaat,entisellä miehelläsi on sängyssänne korttelin pahin jakotoosa,hyppykuppa,puhelin täynnä helppojen naisten numeroita ja sinä odotat muhammed nimiselle mustalle miehelle lasta.

näistä lähtökohdista on sitten mukava alkaa elvyttämään parisuhdetta.

silti kyllä itse lähtisin nauttimaan elämästä.vakavammin ehtii sitoutua,kun siltä tuntuu.olethan nuori vielä.

Lue lisää

...hyvästä naurusta! :) En voinut sille mitään, mutta kun luin vastaustasi, niin jokin kirjoitustyylissäsi
vetosi "mustanhuumorinpuoleeni" ja sain hetkellisen hilpeyden puuskan...hymyilyttää muuten vieläkin!

Tässä keskustelussa on valitettavasti tullu ilmi sellainen tosiasia kulttuurillemme ominaisesta ajattelutavasta joka on suorastaan absurdi. Hyvää tarkoittavat ihmiset kertovat kuinka on oltava yksilöllinen ja toteutettava unelmiaan jne. Hieno tarkoitus toki heillä, mutta kun ajatellaan asiaa laajemmassa mittakaavassa, onko onnellisuus tosiaan sitä että lähdetään nyt hoitamaan lapsia parin tuhannen kilometrin päähän, niin jokainen ymmärtää ettei siitä ole kyse.

Onnellisuus on jotain ihan muuta, ei se riipu niinkään ulkoisista seikoista. Ihmiset ovat pitkään valinneet valtaosa elämisen parisuhteessa, koska se on luonnollista, ja rakkaus ja onnellisuus kulkevat pitkälti käsi kädessä.

Suomeen on pesiytynyt valitettavan feministisiä asenteita niin miehillä kuin naisillakin. Täälläkin moni nainen kertonut että on kärsinyt katkeruudesta yms. tunteista kun ei ole lähtenyt miehen takia. Näkisin että ongelma on juuri tässä. Kun nuoresta asti opetetaan tätä individualismia ja itsemääräämisoikeutta, niin se ei oikeastaan lisää onnellisuutta. Eihän noissakaan tapauksissa naiset ole siksi onnettomia että eivät olleet jossain ulkomailla, vaan koska näkevät että olisivat saattaneet lähteä eivätkä sit lähteneetkään.

On tutkittu juttu että päinvastoin kuin moni tiedostaa, nainen itsekin on onnellisempi jos ottaa luonnollisemman roolin parisuhteessa, ja luonnollisella tarkoitan sitä mihin olemme geneettisesti kehittyneet vuosituhansien ajan, eli siihen että nainen kunnioittaa ja rakastaa miestään, ja mies rakastaa ja huolehtii vaimostaan.

Näin tehden ei naisen tarvitse katua tai tuntea mitään typeriä onnettomia tuntemuksia, vaan hän saa nauttia rakkaudesta hellyydestä ja luottamuksesta ja onnesta joita rakastava mies tarjoaa. Ei se onni ole yksityiskohtia, matkoja tai tavaroita. Se on tunnetila joka syntyy olosuhteissa joihin meidät on luotu mutta kulttuuri tehnyt sen oivaltamisen hyvin vaikeaksi.

ville ssavolainen kirjoitti:

Tässä keskustelussa on valitettavasti tullu ilmi sellainen tosiasia kulttuurillemme ominaisesta ajattelutavasta joka on suorastaan absurdi. Hyvää tarkoittavat ihmiset kertovat kuinka on oltava yksilöllinen ja toteutettava unelmiaan jne. Hieno tarkoitus toki heillä, mutta kun ajatellaan asiaa laajemmassa mittakaavassa, onko onnellisuus tosiaan sitä että lähdetään nyt hoitamaan lapsia parin tuhannen kilometrin päähän, niin jokainen ymmärtää ettei siitä ole kyse.

Onnellisuus on jotain ihan muuta, ei se riipu niinkään ulkoisista seikoista. Ihmiset ovat pitkään valinneet valtaosa elämisen parisuhteessa, koska se on luonnollista, ja rakkaus ja onnellisuus kulkevat pitkälti käsi kädessä.

Suomeen on pesiytynyt valitettavan feministisiä asenteita niin miehillä kuin naisillakin. Täälläkin moni nainen kertonut että on kärsinyt katkeruudesta yms. tunteista kun ei ole lähtenyt miehen takia. Näkisin että ongelma on juuri tässä. Kun nuoresta asti opetetaan tätä individualismia ja itsemääräämisoikeutta, niin se ei oikeastaan lisää onnellisuutta. Eihän noissakaan tapauksissa naiset ole siksi onnettomia että eivät olleet jossain ulkomailla, vaan koska näkevät että olisivat saattaneet lähteä eivätkä sit lähteneetkään.

On tutkittu juttu että päinvastoin kuin moni tiedostaa, nainen itsekin on onnellisempi jos ottaa luonnollisemman roolin parisuhteessa, ja luonnollisella tarkoitan sitä mihin olemme geneettisesti kehittyneet vuosituhansien ajan, eli siihen että nainen kunnioittaa ja rakastaa miestään, ja mies rakastaa ja huolehtii vaimostaan.

Näin tehden ei naisen tarvitse katua tai tuntea mitään typeriä onnettomia tuntemuksia, vaan hän saa nauttia rakkaudesta hellyydestä ja luottamuksesta ja onnesta joita rakastava mies tarjoaa. Ei se onni ole yksityiskohtia, matkoja tai tavaroita. Se on tunnetila joka syntyy olosuhteissa joihin meidät on luotu mutta kulttuuri tehnyt sen oivaltamisen hyvin vaikeaksi.

Lue lisää

Juuri oikeanlaista tekstiä!! Luin näitä ihmisten ja suurin osa aivan varmaan naisten kirjoittamia ohjeita ja kommentteja. Tuntuu todella säälittävältä kuinka yksimielisiä naiset ovat sanoessaan, että tottakai pitää lähteä, ei ole muuta vaihtoehtoa. Tyypillistä itsekästä nykynaisen ja ehkä juuri sen "katkeroituneen" vanhemman naisen tekstiä. Osuit asian ytimeen mainitsemalla, että tämä on nykyajan trendi olla itsenäinen ja pitää ajatella itseään mikä tuntuu parhaalta ja onnellisuus ei ole vaan matkoja ja materiaa.

Opiskella pitää täytyä saada ja onko se Lontoon matka ainut vaihtoehto? oppiiko kukaan kunnolla kieltä puolessa vuodessa lapsia hoitamalla ja saako siitä sen pääoman mitä kukaan tarvitsee? Vaikuttaa siltä, että ap hakee etäisyyttä poikakaveristaan ja näinhän sitä sitten saa. perhe-elämä ja yhdessäolo ovat vasta sitten tulevaisuuden asioita nyt haluttaisi ehkä hieman bailata ja tutustua uusiin ihmisiin. Oma kommenttini on, että rakastavatko tuonikäiset vai onko se vaan sananhelinää? Tietävätkö parikymppiset oikeasti mitä rakkaus on?

Mutta jokatapauksessa kirjoitit hyvin ja osuvasti. Puit sanoiksi kaiken mitä minä olin ajatellut ja olisi hyvä, jos joku muukin palstan naisista pysähtyisi ajattelemaan.

ville ssavolainen kirjoitti:

Tässä keskustelussa on valitettavasti tullu ilmi sellainen tosiasia kulttuurillemme ominaisesta ajattelutavasta joka on suorastaan absurdi. Hyvää tarkoittavat ihmiset kertovat kuinka on oltava yksilöllinen ja toteutettava unelmiaan jne. Hieno tarkoitus toki heillä, mutta kun ajatellaan asiaa laajemmassa mittakaavassa, onko onnellisuus tosiaan sitä että lähdetään nyt hoitamaan lapsia parin tuhannen kilometrin päähän, niin jokainen ymmärtää ettei siitä ole kyse.

Onnellisuus on jotain ihan muuta, ei se riipu niinkään ulkoisista seikoista. Ihmiset ovat pitkään valinneet valtaosa elämisen parisuhteessa, koska se on luonnollista, ja rakkaus ja onnellisuus kulkevat pitkälti käsi kädessä.

Suomeen on pesiytynyt valitettavan feministisiä asenteita niin miehillä kuin naisillakin. Täälläkin moni nainen kertonut että on kärsinyt katkeruudesta yms. tunteista kun ei ole lähtenyt miehen takia. Näkisin että ongelma on juuri tässä. Kun nuoresta asti opetetaan tätä individualismia ja itsemääräämisoikeutta, niin se ei oikeastaan lisää onnellisuutta. Eihän noissakaan tapauksissa naiset ole siksi onnettomia että eivät olleet jossain ulkomailla, vaan koska näkevät että olisivat saattaneet lähteä eivätkä sit lähteneetkään.

On tutkittu juttu että päinvastoin kuin moni tiedostaa, nainen itsekin on onnellisempi jos ottaa luonnollisemman roolin parisuhteessa, ja luonnollisella tarkoitan sitä mihin olemme geneettisesti kehittyneet vuosituhansien ajan, eli siihen että nainen kunnioittaa ja rakastaa miestään, ja mies rakastaa ja huolehtii vaimostaan.

Näin tehden ei naisen tarvitse katua tai tuntea mitään typeriä onnettomia tuntemuksia, vaan hän saa nauttia rakkaudesta hellyydestä ja luottamuksesta ja onnesta joita rakastava mies tarjoaa. Ei se onni ole yksityiskohtia, matkoja tai tavaroita. Se on tunnetila joka syntyy olosuhteissa joihin meidät on luotu mutta kulttuuri tehnyt sen oivaltamisen hyvin vaikeaksi.

Lue lisää

tuo sinun kaunis ajatuksesi?

ville ssavolainen kirjoitti:

Tässä keskustelussa on valitettavasti tullu ilmi sellainen tosiasia kulttuurillemme ominaisesta ajattelutavasta joka on suorastaan absurdi. Hyvää tarkoittavat ihmiset kertovat kuinka on oltava yksilöllinen ja toteutettava unelmiaan jne. Hieno tarkoitus toki heillä, mutta kun ajatellaan asiaa laajemmassa mittakaavassa, onko onnellisuus tosiaan sitä että lähdetään nyt hoitamaan lapsia parin tuhannen kilometrin päähän, niin jokainen ymmärtää ettei siitä ole kyse.

Onnellisuus on jotain ihan muuta, ei se riipu niinkään ulkoisista seikoista. Ihmiset ovat pitkään valinneet valtaosa elämisen parisuhteessa, koska se on luonnollista, ja rakkaus ja onnellisuus kulkevat pitkälti käsi kädessä.

Suomeen on pesiytynyt valitettavan feministisiä asenteita niin miehillä kuin naisillakin. Täälläkin moni nainen kertonut että on kärsinyt katkeruudesta yms. tunteista kun ei ole lähtenyt miehen takia. Näkisin että ongelma on juuri tässä. Kun nuoresta asti opetetaan tätä individualismia ja itsemääräämisoikeutta, niin se ei oikeastaan lisää onnellisuutta. Eihän noissakaan tapauksissa naiset ole siksi onnettomia että eivät olleet jossain ulkomailla, vaan koska näkevät että olisivat saattaneet lähteä eivätkä sit lähteneetkään.

On tutkittu juttu että päinvastoin kuin moni tiedostaa, nainen itsekin on onnellisempi jos ottaa luonnollisemman roolin parisuhteessa, ja luonnollisella tarkoitan sitä mihin olemme geneettisesti kehittyneet vuosituhansien ajan, eli siihen että nainen kunnioittaa ja rakastaa miestään, ja mies rakastaa ja huolehtii vaimostaan.

Näin tehden ei naisen tarvitse katua tai tuntea mitään typeriä onnettomia tuntemuksia, vaan hän saa nauttia rakkaudesta hellyydestä ja luottamuksesta ja onnesta joita rakastava mies tarjoaa. Ei se onni ole yksityiskohtia, matkoja tai tavaroita. Se on tunnetila joka syntyy olosuhteissa joihin meidät on luotu mutta kulttuuri tehnyt sen oivaltamisen hyvin vaikeaksi.

Lue lisää

Tuo oli aivan hauskaa. Mutta näkee, että tuo on peikkokirjoitus.
Tuota pitäisi hieman muokata, niin sitten se tuntuisi oikeasti jonkun mielipiteeltä.

ville ssavolainen kirjoitti:

Tässä keskustelussa on valitettavasti tullu ilmi sellainen tosiasia kulttuurillemme ominaisesta ajattelutavasta joka on suorastaan absurdi. Hyvää tarkoittavat ihmiset kertovat kuinka on oltava yksilöllinen ja toteutettava unelmiaan jne. Hieno tarkoitus toki heillä, mutta kun ajatellaan asiaa laajemmassa mittakaavassa, onko onnellisuus tosiaan sitä että lähdetään nyt hoitamaan lapsia parin tuhannen kilometrin päähän, niin jokainen ymmärtää ettei siitä ole kyse.

Onnellisuus on jotain ihan muuta, ei se riipu niinkään ulkoisista seikoista. Ihmiset ovat pitkään valinneet valtaosa elämisen parisuhteessa, koska se on luonnollista, ja rakkaus ja onnellisuus kulkevat pitkälti käsi kädessä.

Suomeen on pesiytynyt valitettavan feministisiä asenteita niin miehillä kuin naisillakin. Täälläkin moni nainen kertonut että on kärsinyt katkeruudesta yms. tunteista kun ei ole lähtenyt miehen takia. Näkisin että ongelma on juuri tässä. Kun nuoresta asti opetetaan tätä individualismia ja itsemääräämisoikeutta, niin se ei oikeastaan lisää onnellisuutta. Eihän noissakaan tapauksissa naiset ole siksi onnettomia että eivät olleet jossain ulkomailla, vaan koska näkevät että olisivat saattaneet lähteä eivätkä sit lähteneetkään.

On tutkittu juttu että päinvastoin kuin moni tiedostaa, nainen itsekin on onnellisempi jos ottaa luonnollisemman roolin parisuhteessa, ja luonnollisella tarkoitan sitä mihin olemme geneettisesti kehittyneet vuosituhansien ajan, eli siihen että nainen kunnioittaa ja rakastaa miestään, ja mies rakastaa ja huolehtii vaimostaan.

Näin tehden ei naisen tarvitse katua tai tuntea mitään typeriä onnettomia tuntemuksia, vaan hän saa nauttia rakkaudesta hellyydestä ja luottamuksesta ja onnesta joita rakastava mies tarjoaa. Ei se onni ole yksityiskohtia, matkoja tai tavaroita. Se on tunnetila joka syntyy olosuhteissa joihin meidät on luotu mutta kulttuuri tehnyt sen oivaltamisen hyvin vaikeaksi.

Lue lisää

"ja luonnollisella tarkoitan sitä mihin olemme geneettisesti kehittyneet vuosituhansien ajan"

No jos mennään johonkin geneettiseen alkuun, vaikka simpansseihin. Niin siellä laumaa hallitsee naaras, ja kaikki tasaväkisesti pyrkivät pitämään huolta toisistaan.
Ja sitten jos hypätään pari miljoonaa vuotta eteenpäin, niin ihmisten kulttuureja hallitsivat naiset, ja uskottiin äitimaahan.
Vasta aivan vähän aikaa sitten, "geneettisesti", miehet huomasivat, että voimalla voi orjuuttaa heikompiaan.

Ja luonnollisuudella/luonnolla ei ole mitään tekemistä ihmisten pahojen tekojen kanssa.
Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi.

ville ssavolainen kirjoitti:

Tässä keskustelussa on valitettavasti tullu ilmi sellainen tosiasia kulttuurillemme ominaisesta ajattelutavasta joka on suorastaan absurdi. Hyvää tarkoittavat ihmiset kertovat kuinka on oltava yksilöllinen ja toteutettava unelmiaan jne. Hieno tarkoitus toki heillä, mutta kun ajatellaan asiaa laajemmassa mittakaavassa, onko onnellisuus tosiaan sitä että lähdetään nyt hoitamaan lapsia parin tuhannen kilometrin päähän, niin jokainen ymmärtää ettei siitä ole kyse.

Onnellisuus on jotain ihan muuta, ei se riipu niinkään ulkoisista seikoista. Ihmiset ovat pitkään valinneet valtaosa elämisen parisuhteessa, koska se on luonnollista, ja rakkaus ja onnellisuus kulkevat pitkälti käsi kädessä.

Suomeen on pesiytynyt valitettavan feministisiä asenteita niin miehillä kuin naisillakin. Täälläkin moni nainen kertonut että on kärsinyt katkeruudesta yms. tunteista kun ei ole lähtenyt miehen takia. Näkisin että ongelma on juuri tässä. Kun nuoresta asti opetetaan tätä individualismia ja itsemääräämisoikeutta, niin se ei oikeastaan lisää onnellisuutta. Eihän noissakaan tapauksissa naiset ole siksi onnettomia että eivät olleet jossain ulkomailla, vaan koska näkevät että olisivat saattaneet lähteä eivätkä sit lähteneetkään.

On tutkittu juttu että päinvastoin kuin moni tiedostaa, nainen itsekin on onnellisempi jos ottaa luonnollisemman roolin parisuhteessa, ja luonnollisella tarkoitan sitä mihin olemme geneettisesti kehittyneet vuosituhansien ajan, eli siihen että nainen kunnioittaa ja rakastaa miestään, ja mies rakastaa ja huolehtii vaimostaan.

Näin tehden ei naisen tarvitse katua tai tuntea mitään typeriä onnettomia tuntemuksia, vaan hän saa nauttia rakkaudesta hellyydestä ja luottamuksesta ja onnesta joita rakastava mies tarjoaa. Ei se onni ole yksityiskohtia, matkoja tai tavaroita. Se on tunnetila joka syntyy olosuhteissa joihin meidät on luotu mutta kulttuuri tehnyt sen oivaltamisen hyvin vaikeaksi.

Lue lisää

Meille kaikki heti nyt,
mä olen savossa syntynyt.
Maa kuuluu metsän pomoille,
ei homoille vinkuintiaaneille.

rouva51 kirjoitti:

tuo sinun kaunis ajatuksesi?

En ymmärrä kommenttiasi, selitystä kaivataan...

karelska kirjoitti:

En ymmärrä kommenttiasi, selitystä kaivataan...

Eihän siinä mitään pahaa, jos kaksi ihmistä sopii asioista, kotiin sitominen sopii molemmille, naisen mielestä on oikein totella miestä. Tavallisen maanmoukun on kuitenkin elätettävä itsensä, hieno arvomaailma edellyttää rahaa. Tai sitten työpaikan on oltava lähellä, että on mahdollista tarkkailla naista.

rouva51 kirjoitti:

Eihän siinä mitään pahaa, jos kaksi ihmistä sopii asioista, kotiin sitominen sopii molemmille, naisen mielestä on oikein totella miestä. Tavallisen maanmoukun on kuitenkin elätettävä itsensä, hieno arvomaailma edellyttää rahaa. Tai sitten työpaikan on oltava lähellä, että on mahdollista tarkkailla naista.

Lue lisää

Tavallinen maamoukka pystyy elättämään itsensä, vaikka ei juuri tuona hetkenä lähtisikään Lontooseen pakkomielteen lailla. Tavallinen maamoukka saa aina töitä!! Sille ei mahda mitään, jos sinä koet itsesi maamoukaksi, mutta todellisuudessa kieliä voi opiskella mm. yliopistoissa, korkeakouluissa Suomessa, ja sitäpaitsi puolen vuoden oleskelu Lontoossa tuskin tekee neidosta englanninkielen proffessoria ettei tarvitse olla moukka!!

Toki kokemus aur- pairina on mahtava, mutta välttämättä ei anna muita eväitä kuin itsenäiseen ajatteluun vieraassa kulttuurissa ja tietty huikaisevia ajatuksia jatkaa oleskelua ulkomailla ja lopulta jättää oma rakkaansa Suomessa.

Et voi menettää sitä mikä on sinun.
Ja mikä lähtee eikä palaa, ei sinun ollutkaan, eikä sitä kannata jäädä suremaan, sillä suremiseen elämä on ihan liian lyhyt.

Jos mies on sinun, hän ei häviä mihinkään.

Ulkomaan kokemuksilla on kyllä paha vika: tiedät yhtäkkiä enemmän kuin ne jotka jäivät ja tämän jälkeen sinua pidetään ylimielisenä ja itserakkaana ja sitä rataa. Ja parisuhde joutuu kovalle koetukselle.

Mitä rakkaus on? Korinttolaiskirjeessä sanotaan, että ...
Rakkaus on pitkämielinen. ... Rakkaus ei kadehdi. ... Rakkaus ei etsi omaansa.
Rakkaus ei katkeroidu. ...

kuinka nuori ja kakaramainen nainen on tämänkin kirjoittanut..anteeksi, jäi vielä mainitsematta, että itsekäs ja itsestään tärkeä ihminen....Uskomatonta, että tollasia ohjeita annetaan ihmisille, joita ei edes tunne, onko se teidän itserakkaiden nuorten naisten elämän ohje nykyään? Varmaankin sun elämäsi ei ole hänen elämäänsä, vaikka niin toivotkin, että kaikki elävät "yhtä fiksusti" kuin sinä. Hitto, teitä paskantärkeitä ämmiä näkee työssä päivittäin ja teidän kuvanne yleisesti ei ole mitenkään mairitteleva ns. naisena mutta koneena kylläkin.

Aika hyvä kommentti, että uusia tulee ja vanhoista suhteista viis, siinä näkee taas kerran nyky-suomi-L- ajatusmaailman. Sinne vaan ulkomaille, niin vanhat heilat unohtuu samantien. Uusia rakkaita löytyy toki, mutta miten käy vanhan rakkaan? Ap kertoo, että rakastaa tätä miestään niin paljon, että on vaikeaa päättää asiaa, mutta palstan femakot ja ylimiesnaiset sanovat, että heitä vaan romukoppaan ja kyllä sieltä löytyy uusia miehiä, minäkin LÖYSIN!! Kannattaa kuunnella asiantuntijaa.....

Ei muuta kuin menoksi ja hyvää matkaa,mutta älä vaadi miestä odottamaan hänhän voi löytää elämänsä naisen matkailujesi aikana.Orjuuden aikahan on ohi ei muuta kuin onnea "molemmille unelmissaan".

Jos se on sinun unelma.. tietysti lähdet. kornia sanoa mutta olet nuori. et tule koskaan olemaan suhteessa tasavertainen ettekä koskaan tule saamaan asioita tasapuolisesti sovittua niin että sinunkin mielipiteesi otetaan huomioon. tiedän että rakastat tätä miestä,mutta miehen pitää tajuta ettei voi estää sinua elämästä ja kokemasta unelmaasi. olen itse ollut suhteessa missä ei saanut käydä missään tai ero tulee.. no loppujen lopuksi 1 lapsen jälkeen se ero tuli minun päätöksestä enkä ole päivääkään katunut. sain miehen joka kuuntelee myös minun puolen asiasta ja teemme kompromissejä päätöksissä.. joskus minunkin mielipiteeni on pitemmän päälle enemmän harkittu ja parempi vaihto-ehto kun miehen. tein myös hyvinkin selväksi ettei minua voi omistaa 100%. pitää saada mennä myös omia menoja ja antaa tilaa.. tämä ei tarkoita sitä että juostaan vieraissa vikittelemässä vaan arkipäivän shoppailureissuja YKSIN tai ystävän kanssa. ravintola-iltoja kavereiden kanssa pari kertaa vuodessa.. LÄHDE sinne Lontooseen ja katso odottaako hän.. ainakin näytät ettet aijo jäädä hänen mielipiteen alle.

kerran ollut kirjoitti:

Jos se on sinun unelma.. tietysti lähdet. kornia sanoa mutta olet nuori. et tule koskaan olemaan suhteessa tasavertainen ettekä koskaan tule saamaan asioita tasapuolisesti sovittua niin että sinunkin mielipiteesi otetaan huomioon. tiedän että rakastat tätä miestä,mutta miehen pitää tajuta ettei voi estää sinua elämästä ja kokemasta unelmaasi. olen itse ollut suhteessa missä ei saanut käydä missään tai ero tulee.. no loppujen lopuksi 1 lapsen jälkeen se ero tuli minun päätöksestä enkä ole päivääkään katunut. sain miehen joka kuuntelee myös minun puolen asiasta ja teemme kompromissejä päätöksissä.. joskus minunkin mielipiteeni on pitemmän päälle enemmän harkittu ja parempi vaihto-ehto kun miehen. tein myös hyvinkin selväksi ettei minua voi omistaa 100%. pitää saada mennä myös omia menoja ja antaa tilaa.. tämä ei tarkoita sitä että juostaan vieraissa vikittelemässä vaan arkipäivän shoppailureissuja YKSIN tai ystävän kanssa. ravintola-iltoja kavereiden kanssa pari kertaa vuodessa.. LÄHDE sinne Lontooseen ja katso odottaako hän.. ainakin näytät ettet aijo jäädä hänen mielipiteen alle.

Lue lisää

Putosin kyllä nyt kärryiltä aivan kokonaan. Tämä on kyllä yksi elämäni parhaimpia vastauksia, josta en tajunnut yhtään mitään mitä kirjoitit kommenttiini. Erikoista, ettei sinulta löydy edes 10 rivin kirjoituksessa kuin yksi isokirjain lauseen aloituksessa ja sekin koko kirjoituksen viimeinen lause pienellä kirjaimella sekin aloitettu. Lisäksi jotain ihme pisteitä lauseen lopussa. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ..

Kirjoituksesiolitodellinenpohjanoteerausikinä!

Mars mars kouluun ja opettelemaan ja kirjoittamaan!

On tainnut lääkkeet jäädä sinulta väliin.

Tee jotain tolle tuhoavalle naisvihallesi! Lue kirjallisuutta tai hakeudu terapiaan tai jotain. Ihan oikeesti.

Vai onko jäänyt lääkitys vähemmälle ilman valvontaa???

Lähes kautta linjan niin itsekkäitä mielipiteitä etten enää ihmettele eronneita pareja enkä heitteille jääneitä lapsia

Perheensä puolesta taistellut kirjoitti:

Lähes kautta linjan niin itsekkäitä mielipiteitä etten enää ihmettele eronneita pareja enkä heitteille jääneitä lapsia

ihme käsitys itsekkyydestä. Minun käsittääkseni itsekkyyttä on olettaa toisen hyppivän oman pillin tahtiin ja uhkailla jättämisellä, jollei näin tapahdu.

Perheensä puolesta taistellut kirjoitti:

Lähes kautta linjan niin itsekkäitä mielipiteitä etten enää ihmettele eronneita pareja enkä heitteille jääneitä lapsia

Olet täysin oikeassa!

Ei auta järkipuhe noin itsekkäisiin ihmisiin.

Toiset on itsekkäitä ja toiset taas katkeroituneita prinsessoja jotka ensimmäistä kertaa elämässään eivät saaneetkaan sitä mitä halusivat ja kielsivät itkuparkukiukuissaan loputkin mahdollisuudet itseltään. Ja heidän mielestään syyhän ei ole ikinä heissä.

mieti uusiks kirjoitti:

ihme käsitys itsekkyydestä. Minun käsittääkseni itsekkyyttä on olettaa toisen hyppivän oman pillin tahtiin ja uhkailla jättämisellä, jollei näin tapahdu.

Sekö ei sitten ole itsekkyyttä että pitää varta vasten jättää tuore suhde ja mies ja painua ulkomaille "Kun se on ollut haave lapsesta asti?"

Silloin pitää olla jo itsekkyyss huipussaan jos joutuu edes pohtimaan sitä että vaarantaako suhteensa jonkun hikisen puolen vuoden matkan vuoksi!

Matkustella ehtii myöhemminkin ja silloin voi ottaa myös miehen mukaan.

ppuupoiiouuio kirjoitti:

Sekö ei sitten ole itsekkyyttä että pitää varta vasten jättää tuore suhde ja mies ja painua ulkomaille "Kun se on ollut haave lapsesta asti?"

Silloin pitää olla jo itsekkyyss huipussaan jos joutuu edes pohtimaan sitä että vaarantaako suhteensa jonkun hikisen puolen vuoden matkan vuoksi!

Matkustella ehtii myöhemminkin ja silloin voi ottaa myös miehen mukaan.

Lue lisää

Luepa nyt tuo tekstisi uudestaan ajatuksella. :D Eihän tuossa ollut päätä eikä häntää.

"Sekö ei sitten ole itsekkyyttä että pitää varta vasten jättää tuore suhde ja mies ja painua ulkomaille "Kun se on ollut haave lapsesta asti?""

Eihän tuo ole itsekästä, jos minun kumppanillani on tilaisuus toteuttaa lapsuudenhaave, en tulisi mieleenikään yrittää estää häntä. Eikä ap ole jättämässä miestään, vaan mies ap:n. Ja kyse ei tosiaan ole kuin MUUTAMASTA KUUKAUDESTA LONTOOSSA, herranjestas! :D Sinne pääsee parilla kympillä muutamassa tunnissa, jos ikävä yllättää.... Jos tunteet ovat todellisia, tuossa ei ole mitään ongelmaa. Jos tunteet toisaalta edellyttävät 24/7 kainalossa kyhnäämistä, koska "poissa silmistä on poissa mielestä" ... no ehkä sitten se pakko kyhnätä sen toisen kainalossa, mutta ei kyllä kovin kaksista kestoa suhteelle tuollainen pinnallisuus lupaa....

elä kun olet nuori vielä

Anna pesää! Kyllä se siitä!

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

pulassaolen kirjoitti:

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

Lue lisää

Samaa suosittelin alempana, huomaamatta sinun jo päätyneen siihen. Onnittelut! Opiskele sairaanhoitaaksi ja sitten töihin vaikka Englantiin. Töitä pitäisi löytyä...

pulassaolen kirjoitti:

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

Lue lisää

Sääli. Toivottavasti et kadu myöhemmin. Tilaisuuksia ei ihan oikeasti tule loputtomasti, siihen ei kannattaisi tuudittautua. Mutta omapa on valintasi ... vai oliko sittenkään?

pulassaolen kirjoitti:

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

Lue lisää

Ei sun poikakaverillasi ole mitään oikeutta eikä velvollisuutta pakottaa sua pysymään suomessa. Teeppä testi ja sano meneväsi 3 vuodeksi opiskelemaan vaikka Rovaniemelle tai johonkin nykyisestä asuinpaikasta mahdollisimman kauas ja saat saman vastauksen siltä pojalta, älä mene, älä jätä mua. Haisee tosi pahasti narsistilta, suhteenne ei tule kestämään tai ainakaan se ei ole tasapuolinen, sen voin sanoa. Sinuna pakkaisin laukun ja lähtisin mitä pikimmin, se kasvattaisi sinuakin, sitä tarvitsisit sen perusteella mitä luin noita juttujasi. Ala elää omaa elämääsi omilla ehdoillasi, parisuhteessa on aina kompromisseja, muttei kiristystä!

pulassaolen kirjoitti:

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

Lue lisää

kun et lähtenyt. jos kerran olet parisuhteeseen alkanut.
Täällä palstalla jotkut kannustavat lähtemään ja syyttävät miestäsi. Kuinka moni heistä päästäisi oman miehensä vaikka thaimaan reissulle poikaporukassa? Luulen että erouhkailuja tulisi.
Parisuhteessa joutuu luopumaan paljosta mutta saa tilalle myös paljon.

pulassaolen kirjoitti:

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

Lue lisää

Vai niin se sitten meni, että äitikin neuvoi alistumaan poikaystävän kiristykseen, ja sinä tottelet kiltisti. He vieläpä saivat sinut manipuloiduksi uskomaan, että et oikeastaan halunnutkaan niin kovasti Lontooseen.

Toivottavasti muistat nämä täällä saamasi vastaukset, kun parin vuoden kuluttua poika kiristää sinua jonkun muun asian takia. Tee niin, tai suhde loppuu tähän. Jos teet noin, niin suhde loppuu siihen. Miksi haluat elää sellaisen miehen kanssa, jolle suhteenne ei ole tärkeä? Jos hän on valmis jättämään sinut heti kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaisesti, niin ei hän oikeasti sinusta välitä. Muutaman vuoden päästä teillä on koiran lisäksi lapsikin, ja sitten on tosi vaikea enää lähteä mihinkään. Kyllä sinä nyt itsesi laitoit talutusremmiin.

En tosin ymmärrä miksi joku haluaa juuri aupairiksi, kotiorjaksi kuten joku totesikin. Parempi olisi mennä opiskelemaan tai töihin. Mutta jos sinä halusit aupairiksi, niin ilman muuta sinun olisi pitänyt mennä. Ja vaikka et sitten loppujen lopuksi niin kovasti haluaisikaan mennä, niin suhde kannattaisi lopettaa jo ihan sen takia että poika asetti tuollaisen uhkavaatimuksen. Niitä tulee lisää jos jatkat hänen kanssaan. Huonon valinnan teit. Mutta turha uskoa muita, elämäähän sekin on kun saa itse oppia omista virheistään. Onnea valitsemallasi tiellä. Tulehan tänne kertomaan parin vuoden päästä miten sinulla menee.

pulassaolen kirjoitti:

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

Lue lisää

Valitsit ihan oikein tässä tilanteessa.

Minä tiedän mitä teille olisi tullut eteen. Ikävä ei aina pelasta suhdetta eikä vahvista sitä vaikka prinsessasaduissa niin luulisi tapahtuvan. Noin pitkä ero muuttaa ihmistä ja ihmisen elämäntapaa niin että yhteiselo voi olla sen jälkeen hyvin vaikeaa koska tavat ja elämänrytmi on toisenlainen kuin mitä se oli aikaisemmin.

Sinä voit opiskella kieltä suomessakin. Koko ajan on menossa joitakin keskustelukielikursseja joten sinne vaan mukaan.

Tulevaisuudessa voitte matkustella niin paljon kuin haluatte ja tällä kerralla oikeasti nauttia kulttuurista ja tutusta siihen ilman että joka päivä on töitä ja illat väsyneitä.

Jos haluat ulkomaille töihin, se ei ole enää EU:ssa mikään ongelma, vaan voit lähteä työn perässä miehen kanssa ulkomaille vaikka lopullisesti.

Parisuhdetta joka on noin alussa, ei kannata lähteä vaarantamaan puolen vuoden erolla. Sinä tulet sen vielä huomaamaan että ratkaisusi oli oikea ja että sinulla on samanlaiset mahdollisuudet vielä myöhemmin elämässäsi. Rakkautta ei kannata vaihtaa johonkin puolen vuoden reissuun, vaan rakkauden eteen kannattaa tehdä töitä.

Älä kuuntele noita katkeroituneita ja sinulle kateellisia olevia vanhoja piikoja jotka haluavat vain kostaa huonot kokemuksensa kaikille miehille ja onnellisessa suhteessa oleville naisille. He ovat katkeroituneet niin pahasti etteivät tajua, tai oikeammin, eivät edes halua tajuta että voisivat ihan minä päivänä tahansa lähteä ulkomaille kokemaan uusia elämyksiä! Älä kuuntele katkeria ihmisiä koska jos he ovat vieläkin noin katkeria, niin heidän neuvonsa ei voi olla hyviä!

ihanOUTOlintu kirjoitti:

Ei sun poikakaverillasi ole mitään oikeutta eikä velvollisuutta pakottaa sua pysymään suomessa. Teeppä testi ja sano meneväsi 3 vuodeksi opiskelemaan vaikka Rovaniemelle tai johonkin nykyisestä asuinpaikasta mahdollisimman kauas ja saat saman vastauksen siltä pojalta, älä mene, älä jätä mua. Haisee tosi pahasti narsistilta, suhteenne ei tule kestämään tai ainakaan se ei ole tasapuolinen, sen voin sanoa. Sinuna pakkaisin laukun ja lähtisin mitä pikimmin, se kasvattaisi sinuakin, sitä tarvitsisit sen perusteella mitä luin noita juttujasi. Ala elää omaa elämääsi omilla ehdoillasi, parisuhteessa on aina kompromisseja, muttei kiristystä!

Lue lisää

Taidat olla henkisesti vähän helvetin sairas ihminen?

sääli.... kirjoitti:

Sääli. Toivottavasti et kadu myöhemmin. Tilaisuuksia ei ihan oikeasti tule loputtomasti, siihen ei kannattaisi tuudittautua. Mutta omapa on valintasi ... vai oliko sittenkään?

Lue lisää

Mitä sinä oikein valehtelet. Näin nelikymppisenä tilaisuuksia on ainakin minulla niin paljon kuin haluan. Voin lähteä vaikka heti huomenna.

Sääli että sinä olet katkerana munannut elämäsi etkä suostu näkemään mitään hyviä puolia missään.

Hankia apua itsellesi!

pulassaolen kirjoitti:

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

Lue lisää

Koskaan ei kannata luopua haaveista miehen takia. Niitä tulee ja menee mutta olet nuori vain kerran.
20 vuotiaan ei todellakaan kannataisi edes harkita Suomeen jäämistä parisuhteen takia!!

hevitukka kirjoitti:

kun et lähtenyt. jos kerran olet parisuhteeseen alkanut.
Täällä palstalla jotkut kannustavat lähtemään ja syyttävät miestäsi. Kuinka moni heistä päästäisi oman miehensä vaikka thaimaan reissulle poikaporukassa? Luulen että erouhkailuja tulisi.
Parisuhteessa joutuu luopumaan paljosta mutta saa tilalle myös paljon.

Lue lisää

Thaimaahan poikaporukalla ja au pairiksi lontooseeen on kai sama asia sinun mielestä?????!!!!!
Ei voi kun nauraa :D :D :D Et ole tainut käydä kummassakaan!

utyuuy kirjoitti:

Mitä sinä oikein valehtelet. Näin nelikymppisenä tilaisuuksia on ainakin minulla niin paljon kuin haluan. Voin lähteä vaikka heti huomenna.

Sääli että sinä olet katkerana munannut elämäsi etkä suostu näkemään mitään hyviä puolia missään.

Hankia apua itsellesi!

Lue lisää

Siinäpä kerrassaan tasapainoinen viesti. Ei kerro kauhean tyytyväisestä elämänasenteesta tuollainen tuntemattomien morkkaaminen.

Sen myöntäminen, että tilaisuuksia ei tosiaan välttämättä enää tule, ei ole katkeruutta vaan realismia. Elämä tulee elää tässä ja nyt, 100%:sti. Älä lykkää asioita huomiseen "no sitten kun...", sillä huomenna mahdollisuudet voivat olla todella vähissä. Läheiseni joutui muutama vuosi sitten vakavaan onnettumuuteen. Hän oli onnettomuushetkellä 25-vuotias korkeakouluopiskelija. Onnettomuus vangitsi hänet pyörätuoliin ja vei kyvyn opiskella. Keskusetlin asiasta jonkin aikaa sitten hänen kanssaan. Hänen aseenteensa on ihailtava: hän ei ole vähäänkään katkera, mutta haluaa muistuttaa, ettei koskaan, ikinä kannata lykätä asioita tulevaisuuteen, sillä sitä tulevaisuutta ei ehkä tulekaan, tai se ei tuo muassaan enää mahdollisuuksia näihin samoihin asioihin.

Toivottavasti jaksoit lukea tämän viestin ja todella ajatella asiaa.

Ja ikävintähän ap:n tilanteessa on, ettei hän lopulta tehnyt päätöstä itse, vaan sen tekivät hänen äitinsä ja poikaystävänsä....

pulassaolen kirjoitti:

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

Lue lisää

Raportoi joskus, tuliko ero kuitenkin :)

pulassaolen kirjoitti:

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

Lue lisää

Minusta on kurjaa, että tuon päätöksen teki äitisi ja poikaystäväsi, et Sinä :(

pulassaolen kirjoitti:

Tulipa paljon vastauksia. Kiitos kaikille!

Olemme miehen kanssa puhuneet miksei hän halua mun lähtevän. Hän sanoo että uskoo mun olevan rehellinen, mutta pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin. Olen ollut kaksi kertaa suhteemme aikana viikon reissulla ja pitää myöntää, että ikävä oli hirveä. Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan.

Juttelin myös äitini kanssa, joka tuntee mut tosi hyvin. Juteltuamme äiti oli sitä mieltä että ehkei ole sopiva aika lähteä kun olemme niin onnellisia yhdessä. Sanoi ettei reissussa ole kovin mukavaa välttämättä, jos on kova ikävä toista. Äiti kysyi myös muita unelmiani ja yksi on sairaanhoitajaksi opiskelu. Olen lähihoitaja ja se on hyvä pohja sairaanhoitajaksi opiskelulle. Sairaanhoitajilla on hyvät työmahdollisuudet ulkomailla, jos sellainen joskus kiinnostaa. Ei vanhempanakaan ole liian myöhäistä lähteä, ei nyt ole ainoa mahdollisuus.

Päätökseni olen tehnyt ja se on etten lähde. Mulla tulisi liian kova ikävä itseni tuntien. Suunniteltiin kuitenkin, että mentäisiin miehen kanssa kesälomalla reilaamaan ja yhdessä maailmaa näkemään ja kokemaan. Tykkäämme molemmat matkustella. Ehkä joskus tulevaisuudessa saatamme yhdessä muuttaa ulkomaille, jos saan töitä esim. sairaanhoitajana, mies voi vaikka lasta hoitaa jos sellaisen joskus saamme. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta nyt jatkamme elämää täällä Suomessa ja suunnittelemme kesän matkaa. Olen onnellinen hänen kanssaan, enkä halua rikkoa meidän onnea vaan nauttia niin kauan kuin voi!

Lue lisää

Siis, miehesi ei halua sinun lähtevän koska pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin?

Mutta sitten kuitenkin kategorisesti ilmoitti, että lopettaa suhteenne jos lähdet?

Ei hänelle sitten olisi tullut ikävä sinua jos suhteenne olisi kokonaan loppunut??

Puolen vuoden eroa ei kestä koska ikävoisi sinua niin paljon, mutta kestäisi kyllä sen että ei näkisi sinua enää koko loppuelämänsä aikana??

Sait vastaukseksi kysymykseesi niin paljon miestä kohtaan negatiivisia viestejä, jotka kannustivat sinua lähtemään, nimenomaan siksi että muotoilit aloitusviestisi sillä tavalla kuin muotoilit.

Jopa otsikko on "mies uhkaa jättää jos lähden ulkomaille".

Ja sitten viestissä on "Mutta mies sanoo, että jos lähden ei ole takaisin tulemista".

Miksi miehesi, silloin kun olette asiasta alkaneet keskustella, on ottanut noin jyrkän, ehdottoman ja hyökkäävän asenteen? Miksi hän ei ole pikemminkin sanonut sinulle että ei haluaisi sinun lähtevän, koska rakastaa sinua paljon, ja hänelle tulee ikävä? Miksi silloin ei ole ollut mitään puhetta tuosta "Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan"?

Se, että miehesi automaattinen ensimmäinen reaktio on uhkailu ja kiristys, kertoo paljon suhteestanne. Eikä todellakaan mitään hyvää!

sääli.... kirjoitti:

Siinäpä kerrassaan tasapainoinen viesti. Ei kerro kauhean tyytyväisestä elämänasenteesta tuollainen tuntemattomien morkkaaminen.

Sen myöntäminen, että tilaisuuksia ei tosiaan välttämättä enää tule, ei ole katkeruutta vaan realismia. Elämä tulee elää tässä ja nyt, 100%:sti. Älä lykkää asioita huomiseen "no sitten kun...", sillä huomenna mahdollisuudet voivat olla todella vähissä. Läheiseni joutui muutama vuosi sitten vakavaan onnettumuuteen. Hän oli onnettomuushetkellä 25-vuotias korkeakouluopiskelija. Onnettomuus vangitsi hänet pyörätuoliin ja vei kyvyn opiskella. Keskusetlin asiasta jonkin aikaa sitten hänen kanssaan. Hänen aseenteensa on ihailtava: hän ei ole vähäänkään katkera, mutta haluaa muistuttaa, ettei koskaan, ikinä kannata lykätä asioita tulevaisuuteen, sillä sitä tulevaisuutta ei ehkä tulekaan, tai se ei tuo muassaan enää mahdollisuuksia näihin samoihin asioihin.

Toivottavasti jaksoit lukea tämän viestin ja todella ajatella asiaa.

Ja ikävintähän ap:n tilanteessa on, ettei hän lopulta tehnyt päätöstä itse, vaan sen tekivät hänen äitinsä ja poikaystävänsä....

Lue lisää

Älä jauha paskaa.

Ajatteletko että elämää ei kannata suunnitella, vaan kaikki päähänpistot pitää toteuttaa välittömästi?

Sinun ystävälläsi on todella ihailtava elämänasenne siinä mielessä että hän ei ole katkera että jotkin toiminnalliset ominaisuudet ja kyvyt hänellä estyivät. Ystäväsi varmasti tietää että hän voi matkustaa pyörätuolinsakin kanssa. Mitään ei ole siis menetetty!

Sitäpaitsi on hyvin epätodennäköistä että jokin mahdollisuus menetetään jonkun onnettomuuden kautta lopullisesti. Ihmiset, kuten sinä, katkeroidutte niin että ette kykene enää ajattelemaan mitään muita mahdollisuuksia, vaan kun jokin este tulee, te kiellätte itseltänne kaiken muunkin koska olette niin lapsellisia.

Mikä ystävälläsi on sellainen ongelma että hän kykenee keskustelemaan tuollaisesta aiheesta noin syvällisesti, muttei kykene opiskelemaan? Pyörätuoli ei ole mikään opiskelujen tai matkustelujen este.

Kyllä aloittaja sen päätöksen ihan itse teki ja hyvän päätöksen tekikin.

Harkita vielä kirjoitti:

Koskaan ei kannata luopua haaveista miehen takia. Niitä tulee ja menee mutta olet nuori vain kerran.
20 vuotiaan ei todellakaan kannataisi edes harkita Suomeen jäämistä parisuhteen takia!!

Lue lisää

Kuinka monta kertaa olet eronnut? Taidat olla melkoisen katkera miehille ja katkera kun toisella on onnea saada hyvä parisuhde?

RyysyRyttynen kirjoitti:

Raportoi joskus, tuliko ero kuitenkin :)

Sitähän sinä katkerassa mielessä oikein toivot! Hanki ammattiapua itsellesi!

Argh! kirjoitti:

Minusta on kurjaa, että tuon päätöksen teki äitisi ja poikaystäväsi, et Sinä :(

Helvetin huono provo. Lopeta jo!

Realistinen kirjoitti:

Siis, miehesi ei halua sinun lähtevän koska pelkää kovaa ikävää puolin ja toisin?

Mutta sitten kuitenkin kategorisesti ilmoitti, että lopettaa suhteenne jos lähdet?

Ei hänelle sitten olisi tullut ikävä sinua jos suhteenne olisi kokonaan loppunut??

Puolen vuoden eroa ei kestä koska ikävoisi sinua niin paljon, mutta kestäisi kyllä sen että ei näkisi sinua enää koko loppuelämänsä aikana??

Sait vastaukseksi kysymykseesi niin paljon miestä kohtaan negatiivisia viestejä, jotka kannustivat sinua lähtemään, nimenomaan siksi että muotoilit aloitusviestisi sillä tavalla kuin muotoilit.

Jopa otsikko on "mies uhkaa jättää jos lähden ulkomaille".

Ja sitten viestissä on "Mutta mies sanoo, että jos lähden ei ole takaisin tulemista".

Miksi miehesi, silloin kun olette asiasta alkaneet keskustella, on ottanut noin jyrkän, ehdottoman ja hyökkäävän asenteen? Miksi hän ei ole pikemminkin sanonut sinulle että ei haluaisi sinun lähtevän, koska rakastaa sinua paljon, ja hänelle tulee ikävä? Miksi silloin ei ole ollut mitään puhetta tuosta "Hän haluaisi etten lähtisin yksin niin pitkäksi aikaa pois vaan haluaisi yhdessä lähteä maailmaa katsomaan"?

Se, että miehesi automaattinen ensimmäinen reaktio on uhkailu ja kiristys, kertoo paljon suhteestanne. Eikä todellakaan mitään hyvää!

Lue lisää

Hän on kirjoittanut kuten on itse asian tuntenut olevan, ei siten kuin ne ovat olleet tai on sanottu.

Koita tajuta se!

Sen lisäksi lopeta tuo provoilu jossa oikein toivot että aloittajalle tulisi ero!

pipoip kirjoitti:

Hän on kirjoittanut kuten on itse asian tuntenut olevan, ei siten kuin ne ovat olleet tai on sanottu.

Koita tajuta se!

Sen lisäksi lopeta tuo provoilu jossa oikein toivot että aloittajalle tulisi ero!

Lue lisää

> Hän on kirjoittanut kuten on itse asian tuntenut olevan, ei siten kuin ne ovat olleet tai on sanottu.

Eli sinä ole sitä mieltä että aloittajan mies EI OLE koskaan uhannutkaan että jättää aloittajan, jos tämä lähtee puoleksi vuodeksi ulkomaille?

Mitä sitten oletat aloittajan miehen sanoneen, kun aloittaja on se noinkin väärin voinut ymmärtää??

> Sen lisäksi lopeta tuo provoilu jossa oikein toivot että aloittajalle tulisi ero!

Olen kirjoittanut tähän ketjuun tasan kaksi viestiä eli alempana yhden, jossa kerron oman kokemukseni ulkomaille lähtemisestä, ja sitten tuon jota kommentoit. Joten en käsittääkseni ole mitenkään provoillut!

Enkä toivo että aloittajalle tulisi ero, vaan että hän ei jättäisi menemättä ulkomaille jos todella haluaa, vain sen takia että sattuu olemaan yhdessä keskenkasvuisen ja emotionaalisesti sairaan miehen kanssa.

Realistinen kirjoitti:

> Hän on kirjoittanut kuten on itse asian tuntenut olevan, ei siten kuin ne ovat olleet tai on sanottu.

Eli sinä ole sitä mieltä että aloittajan mies EI OLE koskaan uhannutkaan että jättää aloittajan, jos tämä lähtee puoleksi vuodeksi ulkomaille?

Mitä sitten oletat aloittajan miehen sanoneen, kun aloittaja on se noinkin väärin voinut ymmärtää??

> Sen lisäksi lopeta tuo provoilu jossa oikein toivot että aloittajalle tulisi ero!

Olen kirjoittanut tähän ketjuun tasan kaksi viestiä eli alempana yhden, jossa kerron oman kokemukseni ulkomaille lähtemisestä, ja sitten tuon jota kommentoit. Joten en käsittääkseni ole mitenkään provoillut!

Enkä toivo että aloittajalle tulisi ero, vaan että hän ei jättäisi menemättä ulkomaille jos todella haluaa, vain sen takia että sattuu olemaan yhdessä keskenkasvuisen ja emotionaalisesti sairaan miehen kanssa.

Lue lisää

Mistä sinä hänen miehen tunnet?

Itse olet henkisesti erittäin sairas ihminen kun teet diagnooseja ihmisestä josta olet kuullut toisen käden kautta. Olet sitä pahinta laatua ihmiskunnassa jota on helppo viedä koska olet niin sinisilmäinen. Sen lisäksi että olet helposti manipuloitavissa, sinä et löydä mitään hyvää kenestäkään.

Kiitoksia Nainen -59! Johtopäätös on siis, että melkoisen varmasti kannattaa lähteä: mies/poika ei ole mitenkään erinomaista ainesta pysyvämpiin juttuihin - hän joko ottaa itse loparit tai hänelle annetaan potkut. Toisaalta, kuten aloittaja jo itse sanoikin, nautitaan vielä kun voidaan.

he ovat niin nuoria, etteivät ehkä osaa ajatella sitä. Yleensä jos joutuu antamaan periksi jonkun pahalle sisulle, siitä on vaikea päästä yli. Vaikka olisi kysymys pienestä lapsesta, hänellä on oikeus tehdä omantunnon valinnat itse. Kyllä minä annoin paljonkin periksi exälleni, kuitenkin naisen kunnioittaminen on omakin etu. Jos joku valitsee toisin, sekin on oma asia. Hyvä mies saa naisen luopumaan feminismistä.

Sekö on aina femakkojen puheita, jos ei alistuta kaikkeen, millä toinen kiristää? Sovinistiko olet, vai?

HahHar kirjoitti:

Sekö on aina femakkojen puheita, jos ei alistuta kaikkeen, millä toinen kiristää? Sovinistiko olet, vai?

Ei olekkaan -vaan se on jos kehoitetaan lähtemään välittämättä toisen tunteista pätkääkään. Voi olla, että mies on uhannut jättää...ehkä on tarkoittanut ehkä on "kiristänyt" sillä. On voinut vaan katsoa, millainen vaikutus silläkin mahdollisuudella on toiseen, jos on kokenut, ettei saa omaa mielipidettään kuuluville mitenkään muuten.

Hyvä vaan, että sai toisen kuuntelemaan ja miettimän sillä tavoin. Totta on, että nuorena pitäisi saada kokea ja mennä mutta, jos on mennyt parisuhteeseen ja haluaa sen kestävän, ei voi lähteä ja mennä juuri niinkuin itseään huvittaa!!! Toinen on otettava huomionn.

Sekin tuntuu femakoiden puheelta, kun miestä haukutaan täällä ja ilmiselvästi sellainen on hyvä mies, joka ei sano vastaan mitään mihinkään ja myöntyy kaikkeen ja lupaa tukea kaikessa! Ei jumalauta voi olettaa, että mies innostuu joka asiasta, jonka nainen esittää. Kyllä on sellanen roisto tehty miehestä täällä että hyi helvetti -menkää katkerat naiset itseenne ja miettikää vähän sanomisianne. Ei mitään välittämistä toista ihmistä kohtaan, ei ymmärrystä...menoks vaan ja sika kotiin nyyhkyttään!

Huhhuh...ei tiedä itkeäkkö vai nauraakko. Toivottavasti tähän ketjuun kirjoittaneet eivät edusta kovin laajalti tämän maan naisia, koska kyllä silloin on huonot kalat, joista valita!

Edelleen!!! Kyllähän sitä voi mennä, jos siltä tuntuu, mutta toista ei voi ohittaa niin kun täällä esitetään. Jos aupairiksi lähteminen olisi mielestäsi ollut tärkeämpää kuin parisuhde, niin totta hitossa olisit lähtenyt. Silloin olisi vain tehtävä tilanne selväksi miehen kanssa...

Jos hän on sinulle se oikea, niin eivät tunteet mihinkään katoa puolessa vuodessa, vaan suhteenne jatkuu vielä palattuasi takaisin. Jos jompi kumpi löytää siinä ajassa uuden "paremman" ja jatkaa muualla, niin te ette sitten ehkä olleet hyvä pari. Älä anna miehen rajoittaa unelmiasi. Asioilla on tapana järjestyä. Miehesi on vaan mustasukkainen ja ei kesta ajatusta sinusta erossa. Onko mahdotonjatus, että hänkin lähtisi Lontooseen?

yhteydenpito välineet.. on skypet, messengerit, sähköpostit, puhelimet.. ym. Onko sitä loppujen lopuksi yksin.. toinen voi ottaa yhteyttä milloin vain kun oikein kova ikävä tulee.. Näkeminen on eri juttu.. puolen vuoden aikana.. mutta.. yhteyttä voi pitää tuonakin aikana.. mulla tavoin..

Minulla oli opiskelupaikka Saksassa, teknillisessä korkeakoulussa. Olin seurustellut 4 vuotta erään miehen kanssa ja hän sanoi, että ei aio odottaa minua jos lähden. En sitten lähtenyt.

Mies lähti vuoden kuluttua itse opiskelemaan 150 km päähän ja siitä kahden vuoden kuluttua meille tuli ero.

Arvaa harmittiko!

Siinä taas yhden sortin hysteerikko.

Olet ihan samanlla tavalla katkeroitunut kuin raiskatut jotka eivät raiskaamisensa jälkeen näe miehissä mitään muita kuin raiskaajia. Nyt näet aloittajankin miehessä kiristäjän jonka ote muka kiristyy vuosien mittaan niin ettei mitään saa tehdä koska ainoa kokemuksesi miehistä oli kiristäjämies.

"Nyt minulla ei ole mahdollisuutta matkustaa, ellen löydä rikasta miestä joka sijoittaisi minuun rahansa."

Tyypillistä katkeroituneen naisen puhetta, miehen on syy. Hanki itsellesi jo oma elämä, hyväksy nykyinen tilanne ja lopeta muiden syyttely! Pitääkö prinsessalle vielä rikas mieskin hommata joka vähän sijoittaisi rahaa että rinsessa voisi rellestää yksinään? Mitäpä jos alkaisit itse sijoittamaan rahaa itseesi?

Mitä jos kuitenkin hankkisit ihan ensimmäiseksi terapiaa itsellesi ja sen jälkeen aikuistuisit? Tuolla iällä ja noin lapsi vielä. Eikö yhtään hävetä?

itiutiuiy kirjoitti:

Siinä taas yhden sortin hysteerikko.

Olet ihan samanlla tavalla katkeroitunut kuin raiskatut jotka eivät raiskaamisensa jälkeen näe miehissä mitään muita kuin raiskaajia. Nyt näet aloittajankin miehessä kiristäjän jonka ote muka kiristyy vuosien mittaan niin ettei mitään saa tehdä koska ainoa kokemuksesi miehistä oli kiristäjämies.

"Nyt minulla ei ole mahdollisuutta matkustaa, ellen löydä rikasta miestä joka sijoittaisi minuun rahansa."

Tyypillistä katkeroituneen naisen puhetta, miehen on syy. Hanki itsellesi jo oma elämä, hyväksy nykyinen tilanne ja lopeta muiden syyttely! Pitääkö prinsessalle vielä rikas mieskin hommata joka vähän sijoittaisi rahaa että rinsessa voisi rellestää yksinään? Mitäpä jos alkaisit itse sijoittamaan rahaa itseesi?

Mitä jos kuitenkin hankkisit ihan ensimmäiseksi terapiaa itsellesi ja sen jälkeen aikuistuisit? Tuolla iällä ja noin lapsi vielä. Eikö yhtään hävetä?

Lue lisää

Tämä tyyppi on todellakin sen naisen poikaystävä.

nhnh kirjoitti:

Tämä tyyppi on todellakin sen naisen poikaystävä.

Olen samaa mieltä ja isipappa antaa ohjeita taustalla...

Velka on sen joka sen on ottanut. Avioliitossa velka on sen joka sen on ottanut eikä kuulu avioliittolain piiriin. Jos entinen miehesi on ottanut velkaa omiin nimiinsä niin sinulla ei ole niihin osaa eikä arpaa. Vain ne velat jotka on otettu molempien nimiin kuuluu avioliittolain piiriin ja omat velat pitää maksaa itse.

Sanon aina että mottoni on ollut:
Mieluummin vaikka VIISKYT vuotta SINKKUNA, kuin KOKO loppuelämä VÄÄRÄSSÄ liitossa!

...jätin pyrkimättä toista kertaa oikkariin, ekoissa pääsin melkein läpi, toisella kerralla olisin ehkä päässytkin sisälle, mutta kun olisi pitänyt muuttaa yksin toiselle paikkakunnalle kuin missä silloin asuttiin. Oli ihan oma valintani että jäin paikoilleni, ei näistä voi miestä syyttää. Vähän on kaduttanut jälkeenpäin. Itse meistä kukin valitsee tiensä loppuviimeksi...ja on vastuussa valinnoistaan. Jos tuntuu, että pystyy lähtemään, on se riski otettava, että suhde katkeaa. Jos on vaikea lähteä, niin silloin ei lähdetä. So simple.

Onko avosuhteessa olevilla keskinäistä rakkautta koskaan?
Minusta siinä on jo alkuunsa kyseenalaiset lähtökohdat,
joten "todellista rakkautta" siinä ei mielestäni ole.

Avoliittossa halutaan olla, koska halutaan paeta vastuuta.
Avoliitossa halutaan luoda lähinnä sellaiset edellytykset,
että siitä on mahdollisimman helppo lähteä kävelemään, kun
pieniäkin vastoinkäymisiä ilmenee. Avosuhteella yleensä lähinnä
mies varmistaa itselleen pysyvän seksisuhteen mahdollisimman
pienin kustannuksin ja jos hyvä tuuri käy niin voi saada naisesta
vielä hyvän piian itselleen. Perinnönjaossakaan ei tarvitse
avovaimoa muistaa. Mikäpä sen edullisempaa miehelle.

Niinpä niin. Jos olisi sellainen tilanne että mies olisi lähdössä sinne englantiin ja nainen esittäisi ehdot että jos menee niin suhde päättyy siihen, niin kyllä tulisi taas sympatiat naiselle, että eikö voisi mies jäädä kotiin, miksi sinne muka pitää mennä, ja muuta helvetin typerää. Totuus olisi silloinkin se että poikaystävä ei rakasta ja arvosta lainkaan, vaan aina haluaa tehdä kaiken itse tytöstä välittämättä.

Eikö olisikin juuri noin, saatanan tasa-arvovaltuutetut!?

Oletteko te naiset tosiaan noin helvetin kylmäsydämisiä ja suoranaisia idiootteja että ette tajua että miehilläkin on ne tunteet?

Vitun pösilöt!

Jooh. Olette siis suunilleen juuri aloittaneet suhteen ja jo nyt haluat häipyä ulkomaille pois miehen luota. Sanoisin että suhteenne ei ole muutenkaan kovin pitkäikäinen, joten sitten muutaman vuoden päästä jos miehesi on huolinut sinut takaisin, teille tulee ero kun et kykene itsekkyytesi vuoksi antamaan miehen elää omaa elämäänsä niinkuin sinä elät vaan haluat vieläkin tempoilla pitkin maailmaa erilaisten päähänpistojen perässä. Sitten olet yksin ja laahustat sohjossa työttömänä Siwan ja sosiaalitoimiston väliä siihen kerrostaloyksiöösi kun kaikki varat on menneet typerään hummaamiseen. Ikää alkaa olla ja et ole mitään pysyvää saavuttanut elämässäsi - kiitos idiotismisi ja itsekkyytesi. Sinua vituttaa katsella kun entinen poikaystäväsi, se oikea sinulle, löysikin itselleen sen oikean ja rakentaa nyt elämäänsä hänen kanssaan, naisen seisoessa hänen rinnallaan parisuhteessa. Sinun rinnallasi ei seiso kuin viikonloppuisin joku juopunut yhden yön hoito.

Heh.... Tyttöhän on jo tehnyt päätöksen ja oikean sellaisen, mutta femmareiden miesvihapurkakset eivät vaan tunnu loppuvan, säälittävää. Olen kuullut paljon nuorten miesten tuskasta itsekkäitä naisia kohtaan siis nykynaisia kohtaan, naisista jotka rakastavat itsensä hengiltä. Pidin näitä juttuja vaan juttuina, mutta nyt kun kahlasin koko tämän keskusteluketjun läpi niin tunsin oloni vastenmieliseksi huomattuani nykynaisen muuttunen inhottavan itsekkääksi nartuksi. En enää ihmettele yhtään suuria avioerotilastoja ja syitä mistä ne johtuvat. Näyttääkin että parisuhde-elämä on tullut tiensä päähän tietyllä tavalla ja sen aiheuttajana ei ole mies vaan itsekäs nykynainen, joka ei osaa ajatella rationaalisesti. Huvittavinta on se miten nämä omaan elämäänsä katkeroituneet telaketju-femmarit purkavat miesvihaansa ihan viattomaan mieheen antamalla edesvastuuttomia neuvoja. Onnksi tämä nuori nainen teki viisaan päätöksen ja antoi samalla muillekin nuorille miehille toivoa paremmasta elämästä. Ehkä nämä natsi-femmarit eivät sittenkään pääse tuhoamaan kaikkea hyvää

Voin sanoa omasta puolestani, että olisin toiminut tässä tilanteessa juuri samalla tavalla kuin aloittajan mies. Enkä ole ripustautuja, mustasukkainen jne.. vaan rationaalinen. Kun te jotka olette tehneet vastoin miehen tahtoa ja menneet ulkomaille niin kysymyksessä on joko niin että mies on säälittävä tohvelisankari siis nyhverö tai sitten hän oli onnellinen kun pääsi tällä tavalla eroon naisesta edes vähäksi aikaan. Kyllä minäkin voisin päästää naisen ulkomaille jos hän muistuttaa valasta tai on muuten vaan vaihdon tarpeessa, että se siitä. Hauskinta näissä mielipiteissä oli se että näissä ei kertaakaan annettu mahdollisuutta sille, että se mies olisi löytänyt itsellensä uuden kumppanin, johtuikohan se kirjoittajien sukupuolesta =)

Rokka0000 kirjoitti:

Heh.... Tyttöhän on jo tehnyt päätöksen ja oikean sellaisen, mutta femmareiden miesvihapurkakset eivät vaan tunnu loppuvan, säälittävää. Olen kuullut paljon nuorten miesten tuskasta itsekkäitä naisia kohtaan siis nykynaisia kohtaan, naisista jotka rakastavat itsensä hengiltä. Pidin näitä juttuja vaan juttuina, mutta nyt kun kahlasin koko tämän keskusteluketjun läpi niin tunsin oloni vastenmieliseksi huomattuani nykynaisen muuttunen inhottavan itsekkääksi nartuksi. En enää ihmettele yhtään suuria avioerotilastoja ja syitä mistä ne johtuvat. Näyttääkin että parisuhde-elämä on tullut tiensä päähän tietyllä tavalla ja sen aiheuttajana ei ole mies vaan itsekäs nykynainen, joka ei osaa ajatella rationaalisesti. Huvittavinta on se miten nämä omaan elämäänsä katkeroituneet telaketju-femmarit purkavat miesvihaansa ihan viattomaan mieheen antamalla edesvastuuttomia neuvoja. Onnksi tämä nuori nainen teki viisaan päätöksen ja antoi samalla muillekin nuorille miehille toivoa paremmasta elämästä. Ehkä nämä natsi-femmarit eivät sittenkään pääse tuhoamaan kaikkea hyvää

Voin sanoa omasta puolestani, että olisin toiminut tässä tilanteessa juuri samalla tavalla kuin aloittajan mies. Enkä ole ripustautuja, mustasukkainen jne.. vaan rationaalinen. Kun te jotka olette tehneet vastoin miehen tahtoa ja menneet ulkomaille niin kysymyksessä on joko niin että mies on säälittävä tohvelisankari siis nyhverö tai sitten hän oli onnellinen kun pääsi tällä tavalla eroon naisesta edes vähäksi aikaan. Kyllä minäkin voisin päästää naisen ulkomaille jos hän muistuttaa valasta tai on muuten vaan vaihdon tarpeessa, että se siitä. Hauskinta näissä mielipiteissä oli se että näissä ei kertaakaan annettu mahdollisuutta sille, että se mies olisi löytänyt itsellensä uuden kumppanin, johtuikohan se kirjoittajien sukupuolesta =)

Lue lisää

Erittäin hyvä kirjoitus!

Olen täsmälleen samaa mieltä joka sanasta.

Rokka0000 kirjoitti:

Heh.... Tyttöhän on jo tehnyt päätöksen ja oikean sellaisen, mutta femmareiden miesvihapurkakset eivät vaan tunnu loppuvan, säälittävää. Olen kuullut paljon nuorten miesten tuskasta itsekkäitä naisia kohtaan siis nykynaisia kohtaan, naisista jotka rakastavat itsensä hengiltä. Pidin näitä juttuja vaan juttuina, mutta nyt kun kahlasin koko tämän keskusteluketjun läpi niin tunsin oloni vastenmieliseksi huomattuani nykynaisen muuttunen inhottavan itsekkääksi nartuksi. En enää ihmettele yhtään suuria avioerotilastoja ja syitä mistä ne johtuvat. Näyttääkin että parisuhde-elämä on tullut tiensä päähän tietyllä tavalla ja sen aiheuttajana ei ole mies vaan itsekäs nykynainen, joka ei osaa ajatella rationaalisesti. Huvittavinta on se miten nämä omaan elämäänsä katkeroituneet telaketju-femmarit purkavat miesvihaansa ihan viattomaan mieheen antamalla edesvastuuttomia neuvoja. Onnksi tämä nuori nainen teki viisaan päätöksen ja antoi samalla muillekin nuorille miehille toivoa paremmasta elämästä. Ehkä nämä natsi-femmarit eivät sittenkään pääse tuhoamaan kaikkea hyvää

Voin sanoa omasta puolestani, että olisin toiminut tässä tilanteessa juuri samalla tavalla kuin aloittajan mies. Enkä ole ripustautuja, mustasukkainen jne.. vaan rationaalinen. Kun te jotka olette tehneet vastoin miehen tahtoa ja menneet ulkomaille niin kysymyksessä on joko niin että mies on säälittävä tohvelisankari siis nyhverö tai sitten hän oli onnellinen kun pääsi tällä tavalla eroon naisesta edes vähäksi aikaan. Kyllä minäkin voisin päästää naisen ulkomaille jos hän muistuttaa valasta tai on muuten vaan vaihdon tarpeessa, että se siitä. Hauskinta näissä mielipiteissä oli se että näissä ei kertaakaan annettu mahdollisuutta sille, että se mies olisi löytänyt itsellensä uuden kumppanin, johtuikohan se kirjoittajien sukupuolesta =)

Lue lisää

jos oletat että sinulla on varaa valita, ota koekaniiniksi nainen, ja ihan leikilläsi vain kunnioita häntä, hetken päästä ei tarvitse edes keskustella feminismistä. Ei Vanha Kettukaan voi sanoa olevansa onnellinen. Kalseita ovat omatkin puheesi.

Joo, joo, mutta vaikuttaa siltä että mies ei välitä. Kypsä suhde kestää hyvin puolen vuoden eron.
Paljon riippuu siitä miten mies perustelee kantansa. Asioita voi tehdä ja jättää tekemättä niin
monesta syystä. Pariskunta on nuori ja kokemusta ei voi olla kummallakaan kovin paljon.
Kannattaa katsella molempien maailmaa vielä ja kerätä kokemuksia. Usein päällimmäiset tunteet
ovat kaikkein oikeampia. Miksi järkeillä asioita, kun tunteet kuitenkin aina kulkevat omia ratojaan.
Jos siltä tuntuu, että haluaa matkustella ja nähdä maailmaa se tunne tulee hyvin syvältä, on oikea
ja sitä kannattaa kuunnella. Jos et kuuntele ja jäät kotimaahan miehesi luo et silti pääse jälkeenpäin
eroon ajatuksesta vaan se tulee vaivaamaan sinua ehkä lopun ikäsi. Mies taas tuntuu olevan enempi paikoillaan pysyvää sorttia. Hänen kannattaa valita sellainen nainen, joka ei paljon vaihtelua kaipaa vaan on aina siinä kyljessä ja saatavilla. Aikaa myöten se voi olla hyvin ikävystytttävää molemmille osapuolille.

Niin ja sitten kun löydät uuden miehen viiden vuoden jälkeen ja perustat perheen, niin lähde silloin uudestaan ja ota taas uusi ero! Sitten palaat taas takaisin ja sinkkuna elelet viisi vuotta ja etsit uuden miehen.

Monessako suhteessa donki on itsensä ryvettänyt?

Nyt eletään 2000-lukua eikä pimeää keskiaikaa! Avioliito niminen ihmisten suhde - itse asiassa kaikki muunkin nimiset suhteet - ovat remontin tarpeessa, vanhanaikaisina niillä ei ole mitään tekemistä tämän ajan ja elämän kanssa.

Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa elää parina, niin kauneinta ja oikeinta rakkautta on antaa toisen olla sitä, mitä hän oikeasti on. Ihmiset ovat erilaisia, ketään ei voi vaatia "muuttumaan yhdeksi", siitä on rakkaus kaukana, sellainen on suorastaan 'syvältä'.

Parhain parisuhde on, kun siinä on kaksi aikuista (ei tarkoita ikää), jotka saavat elää sekä omaa että yhteistä elämää ja toteuttaa itseään ja tarpeitaan molemmissa.

Avioliitto / rakkaudenside eivät ole korrelaatio kirjoitti:

Nyt eletään 2000-lukua eikä pimeää keskiaikaa! Avioliito niminen ihmisten suhde - itse asiassa kaikki muunkin nimiset suhteet - ovat remontin tarpeessa, vanhanaikaisina niillä ei ole mitään tekemistä tämän ajan ja elämän kanssa.

Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa elää parina, niin kauneinta ja oikeinta rakkautta on antaa toisen olla sitä, mitä hän oikeasti on. Ihmiset ovat erilaisia, ketään ei voi vaatia "muuttumaan yhdeksi", siitä on rakkaus kaukana, sellainen on suorastaan 'syvältä'.

Parhain parisuhde on, kun siinä on kaksi aikuista (ei tarkoita ikää), jotka saavat elää sekä omaa että yhteistä elämää ja toteuttaa itseään ja tarpeitaan molemmissa.

Lue lisää

Niinpä! Olet ihan oikeassa! Kaikista parhain suhde on sellainen parisuhde jossa saa toteuttaa itseään myös muissa suhteissa, eli parisuhteissa muiden puolisoiden kanssa.

Tuota ei voi kutsua polygamiaksi koska polygaminen suhde tarkoittaisi sitä että kaikki asuvat saman katon alla, mitä näissä uusissa feministien ideaaliparisuhteissa ei tapahdu.

Feministien olisi nyt ehdottomasti valmisteltava lakialoite sille että ihminen voi mennä naimisiin useaan kertaan samanaikaisesti.

Tällaisen suhteen etuja on myös luonnonedistäminen ja luonnonsuojelu kun ihmiset alkavat kasvattaa sukupuolitauteja aiheuttavia bakteereita ja viruksia sekä esimerkiksi satiaisia kehollaan ja tarjoavat niille lisää elinympäristöjä joilla asua ja levitä. Kuinka tällainen rakkautta ylistävä liittouma voisi olla millään tasolla väärä?

truty kirjoitti:

Niinpä! Olet ihan oikeassa! Kaikista parhain suhde on sellainen parisuhde jossa saa toteuttaa itseään myös muissa suhteissa, eli parisuhteissa muiden puolisoiden kanssa.

Tuota ei voi kutsua polygamiaksi koska polygaminen suhde tarkoittaisi sitä että kaikki asuvat saman katon alla, mitä näissä uusissa feministien ideaaliparisuhteissa ei tapahdu.

Feministien olisi nyt ehdottomasti valmisteltava lakialoite sille että ihminen voi mennä naimisiin useaan kertaan samanaikaisesti.

Tällaisen suhteen etuja on myös luonnonedistäminen ja luonnonsuojelu kun ihmiset alkavat kasvattaa sukupuolitauteja aiheuttavia bakteereita ja viruksia sekä esimerkiksi satiaisia kehollaan ja tarjoavat niille lisää elinympäristöjä joilla asua ja levitä. Kuinka tällainen rakkautta ylistävä liittouma voisi olla millään tasolla väärä?

Lue lisää

Oho ! Mikä sulta on mennyt överiksi? Ihan kuin olisi tuttua textiä. Jutusta puuttuu juju mutta eihän sitä tietty voi olla jos katsantokanta on syystä tai toisesta kierä.

Mutta kaikkea hyvää valitsemallesi ajatusten tielle ...

Hupsista keikkaa ... kirjoitti:

Oho ! Mikä sulta on mennyt överiksi? Ihan kuin olisi tuttua textiä. Jutusta puuttuu juju mutta eihän sitä tietty voi olla jos katsantokanta on syystä tai toisesta kierä.

Mutta kaikkea hyvää valitsemallesi ajatusten tielle ...

Lue lisää

"Ihan kuin olisi tuttua textiä."

Onhan se varmaankin tuttua sinulle kun kopsasin juuri sinun kirjoitustyyliäsi.

"Jutusta puuttuu juju mutta eihän sitä tietty voi olla jos katsantokanta on syystä tai toisesta kierä."

Kiitos, juuri tuota yritinkin saavuttaa sillä mitä sinä kirjoituksissasi olet tuonut esiin.

"Mutta kaikkea hyvää valitsemallesi ajatusten tielle ..."

Kiitos kehuista, mutta taidan kuitenkin tästälähin kirjoittaa ihan omalla tyylilläni ja jätän tuon sinun narsistisen tyylisi ihan pelkästään tuoksi kokeiluksi.

Hei, jos suhde ei kestä sitä että olet puoli vuotta ulkomailla toteuttamassa unelmaasi ja aukaisemassa uusia polkuja tulevaisuuteen, on mies silloin sinulle väärä. Minä tulin vasta pari kuukautta sitten puolen vuoden ulkomaanreissulta, jossa kävin tekemässä lopputyöni. Tyttöystäväni odotti minua sen puoli vuotta ja olimme viikoittain yhteyksissä toisiimme, sillä skype ja pikaviestimet on keksitty. Miehesi voi vaikka lentää 3kk jälkeen käymään luonasi, liput eivät enää maksaa niin paljoa että se olisi este, avartaisi hänenkin näköalaansa.. niin tyttöystävänikin teki.

Suhteemme kesti minun ulkomailla oloni ja se vain vahvistui kun tulin takaisin. Keskustele ensin miehesi kanssa ja kerro että se on vain puoli vuotta, jos hän ei sitä hyväksy ei hän ole mielestäni oikea. Ja niille miehille tiedoksi että jos ei itsetunto kestä päästää rakastaan puoleksi vuodeksi ulkomaille, on parasta katsoa peiliin, kasvakaa aikuisiksi. Kerran sitä vain eletään, reissuni sai aikaan matkailukipinän minussa ja nyt haluan nähdä muutakin maailmaa kuin tätä suomalaista "paratiisia". Jos naiseni haluaa lähteä puoleksi vuodeksi ulkomaille niin antaa mennä, ikävähän siinä tulis, mutta miksi seisoa toisen unelmien tiellä.

On sitä elämää suomenkin ulkopuolella. Tässä vähän 26 vuotiaan miehen näkökulmaa asiaan, joka on käynyt saman asian tänä vuonna läpi.