Näin kävi, että viime lauantaina löysimme liiterimme ylisiltä neljä kissanpentua. Odottelimme sunnuntai-aamuun, mutta pentujen emo ei ilmestynyt niistä huolehtimaan joten otimme pennut sisälle ja aloin ruokkia niitä emon maitovastikkeella, jota hain maanantaina eläinlääkäriltä. Pennut ovat varmaan 4-5 viikkoisia, vaikka pienipainoisia tullessaan (240-300g), mutta pirteitä ovat, kiipeilevät ja vähän jo juoksevatkin, osaavat käydä hiekkalaatikolla ja syövät tassilta. Paino on noussut reippaasti. Kahdelle kelpaa jo kiinteäkin ruoka. Pennut ovat tosi nättejä, pitkäkarvaisia kaikki ja naama hiukan "lytyssä" kuin persialaisilla, joten ovat varmaan puoliksi jonkinlaista rotua..? Alkuun tietysti pelkäsivät ihmisiä muutaman päivän, mutta nyt jo kiipeilevät syliin kehräämään. Tuntuu ihan toiveikkaalta, että heistä kunnon kissoja saa kasvamaan. Miestäni hiukan arveluttaa moiset "villikissat", mutta minusta pennut ovat vielä niin pieniä, että mitään pysyvää vaikutusta tuskin jää ensimmäisestä elinkuukaudesta villinä. Kaipaisinkin nyt kokemuksia muilta orpopentuja kasvattaneilta, että millaisia kissoja orvoista on kasvanut. Ilmeisesti pidämme yhden pennun itsellämme, meillä on ennestään 5kk ikäinen narttu, ja kahdelle muullekin pennulle on jo koti löytynyt lähipiiristämme.
Kaivataan kokemuksia ja neuvoja!
orpopentujen kanssa
9381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...kisulit elämään.
Oma kissasi toimii niille opettajana kissana olemisessa joten sekin on hyvä asia.
Ne tuskin ovat ulkona syntymisestään mitään traumoja saaneet,sillä ovat niin nuoria.
Ne kyllä tottuvat ihmisiin,kuten onkin jo käynyt jos kerran sylissä kehräilevät.
Kissa leimautuu ihmiseen,koska on ollut jo kauan lemmikkinä.
Varsinkin nämä meidän kissamme.
Jopa sellainen afrikkalainen villikissa,kuin Karakali kesyyntyy pentuna otettuna täysin.
Kun kissat leikataan aikanaan,niinkuin kuuluukin tehdä,eivät ne aikuisinakaan lähde vaeltamaan.
Ihanaa kun joku näkee vaivaa avuttomien eläinten vuoksi,kiitos sinulle!
En usko että ongelmia tulee, varsinkin kun muistat sitten luovuttaa ne eteenpäin vasta n. 12 viikkoisina. Oma kissanne toimii pennuille "kissan" mallina. Pentujen runsas käsittely ja sylissä pitäminen auttaa niitä sosiaalistumaan. Sait varmaan eläinlääkäriltä ruokinta ohjeet. Muistathan madottaa pennut muutamaan kertaan ennen luovutusta. Pitkähkö karva ja lyhyt kuonoisuus antavat osviittaa persialaisen osuudesta pentujen syntymään.
Kiitokset rohkaisuista! Näin minäkin uskon, että hyvin tässä käy. Arki on lähtenyt rullaamaan pikkukisujen kanssa, vaikka ensin oli vähän totuttelemista kun elämä alkoi pyöriä kolmen tunnin syöttövälien mukaan ;) Onneksi olen hoitovapaalla kaksivuotiaamme kanssa, joten tämäkin ralli onnistuu. Nyt alkaa jo olla niin rakkaita kaikki, että malttaako näistä luopuakaan... Onneksi kaikki ovat menossa lähipiiriin niin näen kissoja jatkossakin. Madotusta mietin minäkin, vois varmaan jo antaa ensimmäisen satsin. Kakassa ei kyllä ole kellään näkynyt matoja, mutta varoiksi silti. Yksi, pienin, ei vielä ole kiinnostunut kiinteästä ruuasta, mutta eiköhän sekin kohta kiinnostu, kun kaverit vieressä vetää :) Narttukissamme on jo vähän tutustunut pentuihin, eikä sähise niille enää. Nyt haistellaan ja koitetaan vähän leikkiä, mutta eihän pennut ymmärrä... Porukan ainoaa tyttöä meidän kissamme koittaa aina purra kaulaan (!), liekö siinä jotain narttujen välistä jännitettä..? Poikia se tyytyy lähinnä nuuhkimaan ja koittamaan leikkiin.
Eli pentujen emä on mitä ilmeisemmin ulkokissa ja tuskin madotukset olleet kunnossa. Pennut kannattaakin madottaa n. 5 viikkoisena, sitten 7-viikkoisena (viikkoa ennen rokotuksia) sekä n. 11-12 viikkoisina (taas viikkoa ennen tehosterokotusta) hiukan tehokkaammalla matolääkkellä kuten esim. Axilur.
Rotukissakasvattajat luovuttavat pennut 2:n kertaan rokotettuna, mutta mikäli et aio itse niitä rokotuttaa opasta uusia omistajia tuosta madotus viikkoa ennen rokotuksia jutusta, jolloin pennut saavat parhaan mahdollisen hyödyn rokotuksesta kuin jos ne olisivat matosia. Kissanpennuilla on usein jo emältään saatu matotartunta.
Omaan tahtiin alkavat ipanat syödä. Kannattaa opettaa ipanat syömään hyvinkin erilaisia ruokia. Esim. raaka jauheliha, suikaleliha pilkottuna, keitetty seiti (max 2 x viikko), katkaravut (hyvin huuhdeltuina), maustamaton broilerin liha, kermaviili ja munankeltuainen on hyviä esim juuri jauhelihan kanssa.
En usko että naaraskissallenne on mitään merkitystä mitä sukupuolta pennut ovat, ovat vielä niin pieniä, jotta varsinaista sukupuolileimaa niissä ei ole. Leikit vaan on hurjan näkösiä. Itse meinasin saada halvauksen kun oma emokissani otti pentua kurkusta kiinni ja potki sitä takajaloillaan... Kuuluu vaan siihen kissaksi oppimisen asioihin ja saalistuksen opettelemiseen.
Eli voin jatkaa kissojen tutustuttamista toisiinsa. Luulin että meidän pimu koittaa ottaa pentuja hengiltä... Onko muuten mitään tietoa, voisinko pestä kisut ihan vedessä paljussa? Turkki niillä on nimittäin niin pitkä, ettei niitä pesukintaalla pyyhkimällä saa kunnolla puhtaaksi, kun maitoa aina imeytyy turkkiin kun tassilta syövät ja kiipeilevät usein sinne lautaselle ihan. Karva on oikein sellaista kihartuvaa kahdella pennuista ja toisilla kahdella lyhyempää ja suoraa, mut tosi tuuheaa. Pitää varmaan harjakin ostaa, mutta kaupassa kun niitä katselin niin en osannut valita että teräskampa, karsta vai harja...? Mmm..mitäs vielä mulla oli mielessä.. niin ruokinnasta, että kauankohan pitäis tuota vastiketta antaa? Ja nyt kun annan kiinteitä siinä ohessa, niin paljonkohan sitä pitäis antaa? Kun ne kaksi pentua vaan toistaiseksi sitä syö ja tuntuu et sitä menis ihan niin paljon vaan kuin antais, mutta voiko ne syödä itsensä halki..? Vatsat on välillä niin pulleina, ettei ne tahdo päästä kyljeltään ylös kierähtämään! Olen nyt vasta sellasia pieniä annoksia laittanut, n. pari ruokalusikallista. Ja vielä potalla käynnistä, kun kaikki kyllä käyvät laatikolla asioimassa, mutta vain yksi edes jotenkin koittaa peitellä tuotoksiaan. Oppiikohan ne sen peittelyn sit ajan kanssa kuitenkin, vai onko se jotain minkä emo opettaa ja nyt se jää oppimatta!? Kiitos taas vastauksista :)
Yleensähän äiti kisu hoitaa tämän siistiytymisosion, mutta jos pentujen turkki on tahmea ja maitonen, niin silloinhan se pitää putsata. Yrittääkö pennut itse nuolla itseään, tai yrittääkö tuo vanhempi tyttökissa nuolla pentuja?? Mun tietämykseni kyllä loppuu siihen miten pentu opettaa nuolemaan itseään.
Pennuthan ovat hyvin kylmän arkoja. Joten jos peset niin hyvin lämpimällä vedellä ja todella hyvin kuivaus etteivät vilustu. Omilla puolipitkäkarvaisilla (myös pennuilla) olen käyttänyt sellaista karstaa, jossa piikkien päät on pehmustettu valkoisella kumilla/muovilla. Tämä ei vahingoita pentujen herkkää ihoa.
Ruokinnasta vielä. Nuo pulleat mahat saattavat kertoa siitä mato-ongelmasta, joten se pitäisi varmaan hoitaa heti. Vastikepurkissa on varmaan ohjeet kauanko ja paljonko sitä pitäisi antaa ja eläinlääkärihän neuvoo kyllä ihan puhelimen päässä. Mutta voisin kuvitella, että emo kun antaa vielä pentujen imeä lähes luovutusikäisenä, joten uskoisin että useamman viikon menee vielä kiinteän ruoan rinnalla. Määrästä en osaa sanoa mitään muuta, kun pieniä annoksia ja usein.
Vessapuolen jutuista; jotkut kissat eivät peitä ikinä jätöksiään. Tämä on pitkälle emolta opittu tapa. Mutta voit hiukan ohjata pentua, kun se on käynyt vessassa peittelet sitä hiukan yhdessä pennun tassusta kiinni pitäen, josko oppisi tavan. Meillä tehokas peittelijä opetti pentunsa peittämään jopa ruokakupit, kun itse tekee sitä. Pennuille laittaisin ei paakkuuntuvaa hiekkaa, koska tuppaavat myös maistelemaan sitä, niin ei tule suolitukoksia.
Kyllä pennut nuolevat itseään, mutta aika pientä se vielä on. Meidän isompi pimu kyllä nuolee niitä kanssa, mutta enemmän se on sitä pentujen "kurmuuttamista". Olen kostealla pesulapulla hangannut pentuja puhtaaksi.
Matokuurin annan tänään seuraavan ruokinnan yhteydessä. Vähän jänskättää miten sen saa niiden kurkusta alas...
Oma kokemus: pentuna otettu villikissa kesyyntyi kahdessa päivässä niin, että tuli syliin, söi kädestä yms. Viikko kun meni, niin ilman kissaa ei päässyt edes vessaan, ja pöntölle istuessa tuli väkisin syliin vaatimaan silityksiä. Ja nouti palloa kuin koira, vaikka KOKO PÄIVÄN, jos vain jaksoi heitellä. Oli AINA vieressä, sääressä kiinni kulkemassa, ja aina sai olla ottamassa syliin. Kesyyntyi siis paremmin kuin kesyinä syntyneet kissat, jos näin voi sanoa!
R.I.P. Emma
Kiitos vastauksestasi, juuri tälläistä oikeaa kokemusta kaipasinkin. Paitsi tietysti tuota ikävää auton alle jäämistä... Kovin hellyydenkipeitä ovat nämäkin pennut jo, heti tulevat jalkoihin kiehnäämään ja koittavat kiivetä syliin :) Ihania kultamuruja :) Sisäsiistejä ovat myös, mutta jätöksiään eivät edelleenkään peittele... Toivon että se siitä vielä korjaantuu. Muuten meillä menee oikein kivasti :)