Viikkoja 37, en jaksa tehdä mitään, itken. Pelottaa synnytys, se etten osaa olla hyvä äiti enkä hoitaa lasta. Pelkään synnytyksenjälkeistä masennusta. Onko muilla ollut vastaavaa ja haitteko/saitteko apua? Tuntuu että ainut mahdollisuus jota tarjotaan on neuvolapsykologi, joka on aivan surkea.
Ahdistuneisuus loppuraskaudessa?
ullis-
2190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
onko sinulla ystävää, joka on ollut raskaana. Juttele sellaisen kanssa. Se auttaa aina.
..alkoi sillä etten saanut öisin unta (alkoi siis rv36).En sitten vaikka miten yritin noudattaa neuvolan neuvoja ja aina kun oli univaikeuksia niin : luin kirjaa, katsoin hetken tv:tä, istuin ja kirjoittelin päiväkirjaa..ja yritin uudestaan mennä nukkumaan, ei tullut mitään.Sitten en jaksanut tehdä päivisin mitään, itkin paljon, ja tuntui että kaikki on vastaan.Aloin myös miettimään olenko hyvä äiti kun olen tälläinen rääkyvä ja väsynyt.
Kerroin siitä neuvolassa ,ja kun lääkäri neuvolaan oli vielä aikaa viikko niin pyysin aikaa äitiyspolille,koska tiesin etten jaksa sitä oloa kauvaa,ja äitiyspolilla kerroin sitten asian lääkärille juuria jaksaen.Jäin viideksi yöksi osastolle, sain rauhallisen huoneen jossa ei muita ollut ja oikeanlaisia lääkkeitä.Kukaan ei häirinnyt, ei edes hoitaja ellen kutsunut heitä paikalle, ruoka tuotiin jos olin hereillä, mutta jos nukuin se jätettiin hoitajille ja lämmitin sitä sitten myöhemmin.Sain myös puhuttua lääkärin ja hoitajien kanssa asioistani.Olisi siellä myös psykologille saanut puhua, mutta päätin ensi kokeilla puhua pelkästään lääkärille ja hoitajlle.
Oloni parani huomattavasti, vaikka toki olin aluksi sitä vastaan, että olisin edes jäänyt osastolle.Mutta kun se uni ja lepo ovat todella tärkeitä! Sain siis "masennuksen" hoidettua suurimmaksi osaksi osastolla, ja sain lääkkeitä (reseptillä) joita voin tarvittaessa ottaa..mutta vain tarvittaessa.Ei siis jatkuvaan käyttöön.
Toivottavasti tästä oli edes jotain apua.