Mulla on pari frendiä,jotka dokaa,polttaa ja sekoilee ostarilla. Mä oon 14-vuotias,kohta 15,ja frendit suurin piirtein saman ikäsiä. Mun mutsi ei anna mun olla näitten frendien kanssa,joka johtuu niitten luonteesta ja tavoista. Ite en oo sekaantunut mihinkää traagisiin asioihin. Oon kyllä vetänyt ekat kännit ja polttanu sen ekan röökin. Aina kun oon niitten kamujen kaa,me ei olla yleensä ostarilla,vaan meillä. Ja silloin taas mutsi ei pidä siitä,että joka toinen sana on "vittu". Mitä mä teen mun mutsin kanssa?? Nää frendit siis on luotettavii ja rehellisii...Ei muuta.
ongelmia omista frendeistä
kreisi
3442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sano tuo kaikki omalle äidillesi.Jos hän tietää,että olet vetänyt ekat kännit,niin voit sanoa,että toista kertaa saat odottaa...ja pitkään. Sano vaikka mutsillesi,että ulkokuori voi pettää ja sisältö on aina tärkein. Mitä väliä on,jos joka toinen sana on vittu? Antaa olla vaan... =)
"Mitä väliä on,jos joka toinen sana on vittu?"
Mielestäni se leimaa ihmisen teiniangstiksi. Mielestäni se on noloa. Mielestäni se on töykeää
vanhempia sukupolvia kohtaan. Ainahan kavereita saa/voi opettaa ja sivistää?
Ja nyt tultiin siihen pisteeseen, että puhuin kuin joku uskojaurheilu.fi:n jeesustelija. Antakaa anteeksi :D
Toi ostarilla hengailu on suhteellisen normaalia. Tupakanpoltto ja ryyppääminen myös.
Kannattais tutustuttaa kaveris mutsiis? Tai näyttää niiden oikea luonne.
En tiedä onko järkevää kertoa vetäneensä ekat kännit, ainakin omien vanhempieni kohdalla se aiheutti heille vainorharhaisuutta, panikointia ja ylenmääräistä huolenpitoa/valvontaa. :)
Noh, tapansa kaikilla. Eiköhän ne asiat suttaannu kuitenkin kuntoon, tavalla tai toisella ;)
ymmärsikö oikein? siis on epäkunnioittavaa sanoa vittu joka toiseksi sanaksi, mutta on OK vetää kännit ja polttaa ja vielä säännöllisesti?
alkuperäiselle: äitisi siis tuntee kaverisi muttei pidä heidän puheistaan? ja elämäntavoistaan?
Ja sinulle he ovat tärkeitä, hyviä ja luotettavia ystäviä?
Minusta sinun tulisi puolustaa heitä äidillesi, kertoa kuinka luotat heidän ystävyyteensä ja kuinka sitä ystävyyttä tarvitset. Voit toki vakuuttaa, ettei heidän käytöksensä kuulu ihailusi piiriin, etkä aio sitä kopioda itsellesi. Me kaikki äidit ja isät pelkäämme esimerkin vaikutusta ja toivomme, että lapsillamme olisi ns. hyvää seuraa. Mutta entä jos sinä juuri olet se hyvä seura? Juuri se spesiaali kaveri, jonka takia ystäväsi selviävät känneistään ja tupakoistaan kokeiluina eivätkä ajaudu alkoholismiin? kysypä sitä äidiltäsi?