NOOMI, et sitten vastannut kysymykseeni, mutta ehkä joku muu haluaa keskustella aiheesta.
Mietiskelin vielä äskeistä viestiäsi. NOOMI rakas, olen itse asiassa hyvin järkyttynyt ja huolestunut siitä. Totta kai seison sanojeni takana, ja sen perusteella sinä olet valmis vetämään johtopäätöksen, että kuulun eriseuraan. Tuo on kuivaa ja lakihenkistä saarnaa. Totta kai olen valmis käymään rakentavaa keskustelua tällaisista asioista, mutta tuo, mitä teet on toisten uskovaisten tuomitsemista.
Sen sijaan, että ylhäältäpäin pyrit pyhittämään sinun ja joidenkin toisten uskovaisten musiikkikannan ja ilmoittamaan, että muuten ajattelevat joutuvat helvettiin, olisi varmasti Raamatun mukaista käydä nöyrällä mielellä tutkimaan, miksi joku/jotkut kanssasisaresi ja -veljesi ovat samasta asiasta eri mieltä. Ns. musiikki"sääntö" ei ole mikään selkeästi raamatullinen kanta, vaan se on muutamia kymmeniä vuosia eräissä meikäläispiireissä melko laajaa suosiota saanut melko nuori (siis ehkä 40-50 v vanha) kanta, jota kieltämättä esimerkiksi Päivämiehessä ns. tiukkoina vuosina 60- ja 70-luvuilla melko laajasti korostettiin, mutta josta monet uskovaiset aivan julkisestikin sanoutuivat samana aikana irti. Osaa siitä asiasta eräissä seurakunnissa hoidettiin, osassa rauhanyhdistyksiä asiasta ei tehty koskaan mitään erottelevaa tekijää.
NOOMI, pidätpä siitä tai et, niin musiikkiasiaan on uskovaisten parissa ollut aina monenlaista kantaa. Eikä läheskään kaikilla rauhanyhdistyksillä siitä ole tehty mitään uskon ja opin kysymystä. Sinä olet tässä asiassa kovin jyrkkä. Muista Paavalin sanat siitä, ettemme repisi ja raskauttaisi toinen toisiamme. Kaikki tällaiset elämäntapasäännöt on tehty, jotta uskovaiseksi tuleminen ja uskovaisena säilyminen olisi helpompaa. Tätä asiaa, uskovaisena säilymistä siis, voidaan vaikeuttaa SEKÄ LIIAN LÖYSÄLLÄ JA KEVYTMIELISELLÄ ETTÄ LIIAN TIUKALLA JA LAKIHENKISELLÄ suhtautumisella näihin asioihin. Voi olla, että minun ristini ja riskini on enemmän tuota edellistä, mutta sinulla se on aivan selvästi tuota jälkimmäistä.
Mietiskelin vielä äskeistä viestiäsi. NOOMI rakas, olen itse asiassa hyvin järkyttynyt ja huolestunut siitä. Totta kai seison sanojeni takana, ja sen perusteella sinä olet valmis vetämään johtopäätöksen, että kuulun eriseuraan. Tuo on kuivaa ja lakihenkistä saarnaa. Totta kai olen valmis käymään rakentavaa keskustelua tällaisista asioista, mutta tuo, mitä teet on toisten uskovaisten tuomitsemista.
Sen sijaan, että ylhäältäpäin pyrit pyhittämään sinun ja joidenkin toisten uskovaisten musiikkikannan ja ilmoittamaan, että muuten ajattelevat joutuvat helvettiin, olisi varmasti Raamatun mukaista käydä nöyrällä mielellä tutkimaan, miksi joku/jotkut kanssasisaresi ja -veljesi ovat samasta asiasta eri mieltä. Ns. musiikki"sääntö" ei ole mikään selkeästi raamatullinen kanta, vaan se on muutamia kymmeniä vuosia eräissä meikäläispiireissä melko laajaa suosiota saanut melko nuori (siis ehkä 40-50 v vanha) kanta, jota kieltämättä esimerkiksi Päivämiehessä ns. tiukkoina vuosina 60- ja 70-luvuilla melko laajasti korostettiin, mutta josta monet uskovaiset aivan julkisestikin sanoutuivat samana aikana irti. Osaa siitä asiasta eräissä seurakunnissa hoidettiin, osassa rauhanyhdistyksiä asiasta ei tehty koskaan mitään erottelevaa tekijää.
NOOMI, pidätpä siitä tai et, niin musiikkiasiaan on uskovaisten parissa ollut aina monenlaista kantaa. Eikä läheskään kaikilla rauhanyhdistyksillä siitä ole tehty mitään uskon ja opin kysymystä. Sinä olet tässä asiassa kovin jyrkkä. Muista Paavalin sanat siitä, ettemme repisi ja raskauttaisi toinen toisiamme. Kaikki tällaiset elämäntapasäännöt on tehty, jotta uskovaiseksi tuleminen ja uskovaisena säilyminen olisi helpompaa. Tätä asiaa, uskovaisena säilymistä siis, voidaan vaikeuttaa SEKÄ LIIAN LÖYSÄLLÄ JA KEVYTMIELISELLÄ ETTÄ LIIAN TIUKALLA JA LAKIHENKISELLÄ suhtautumisella näihin asioihin. Voi olla, että minun ristini ja riskini on enemmän tuota edellistä, mutta sinulla se on aivan selvästi tuota jälkimmäistä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse perheen isänä vähän kummastelen vaimoni toimintaa lauantai aamun lastentunnin aikana. Tai kummastelin sitä oikeastaan aiemmin. Jos mukana oli rummut, niin radio laitettiin kiinni siksi aikaa. Nykyään vaimoni antaa yleensä lastentunnin aikana radion olla päällä vaikka sieltä vähän kevyempääkin versiota lastenlauluista tulisi. Ehkä hän on huomannut, ettei sillä ole mitään tekemistä uskon kanssa. Itse olin tuon huomannut jo kauan aiemmin, mutta ymmärsin vaimoani ja annoin hänen toimia oman harkintansa mukaan.
Kyllä ne bassot tosin laitetaan minimiin aina lastentunnin ajaksi, ettei nyt ihan diskoksi muutu meidän talo.
Jotenkin tuntuu kummalliselta kaikki nämä tapasäännöt. Vai onko SRK:n johtokunnassa pelko, että uskominen käy liian helpoksi jos elämäntapasääntöjä alettaisiin höllentää? Varmaan siellä joku pelkää, että Jumalan lapsi ei enää erottuisi maailmasta. Mutta mitäpä jos onkin niin, että se meidän ympärillä oleva maailma on suurimmaksi osaksi uskomassa ja siksi me olisimmekin ihan samanlaisia muiden uskovaisten kanssa. Tämä on mielestäni ihan pohtimisen arvoinen asia.
Uskovaisen tulisi erottua maailmasta hengen hedelmien kautta. Näitä ovat rakkaus, ilo, rauha, ystävällisyys, kärsivällisyys, nöyryys, laupeus, siveys, vaatimattomuus...
Musiikka harrastettiin jo Vanhan Testamentin aikana.
Jerikossa soitettiin pasuunoita niin, että muurit murtuivat. Tuskinpa ne pasuunat oli tehty vain muurinsärkijöiksi.
Psalmeissa kehotetaan ylistämään Jumalaa symbaaleilla. Mahtoi se olla aikamoista jumputusta.
David soitteli kuningas Saulille harppua rauhoittaakseen häntä. Joissakin voitonjuhlissa David vieläpä tanssi
(voi kamalaa)!
Aikamoiset pippalot pidettiin myös tuhlaajapojan kotiinpaluun kunniaksi. Vanhempi veli närkästyi kun kuuli laulun ja karkelon. Sielläkin taidettiin vähän hyppiä.
Tässä esitettyihin ajatuksiin on helppo perheenisänä yhtyä. Meillä espoossa on kyllä uskovaisten välillä musiikkikysymyksessä melko erilaisia näkemyksiä. Jotkut ovat yhä hyvin tiukkoja tässä.
monta kertaa sitä että miksi niillä ihmisillä on sananvaltaa musiikin asioissa joille musiikki ei ole itselleen ollenkaan tärkeä?
ihmisen luulisi tunnistavan srk:n ihmisharhaopit oikeasta kristillisyydestä, jossa ei saarnata seurakunnan jumaluutta tai kuuliaisuutta, ei tapasääntöjä eli armoneuvoja eli syntilistoja miksikään normistoksi kuten stk-lahko tekee.
vapaasti uskominen srk:ssa on suomennettuna orjuutta oulun diktaruurin alla ja rauha alistumista mukisematta työvaliokunnan hulluihin ja muuttuviin oppiaivoituksiin
millainen rekisteröity yhdistys ei pidä kiinni päätöksistään, ei kumoa niitä tms vaan ajan oloou "unohtaa" pääministerin lailla. raha- ym rötökset aikoinaan vanhenivat, hoitokokoukset eivät koskaan. kun ei ole rikoksesta tuomittu, ei ole rikostakaan? sama koskee vl-pedofiliaa ym törkeyksiä, ne kun saarnataan kättä vilkutellen anteeksi ja yhteisössä suojellaan tekijöitä maalliselta oikeudelta
sairas on koko yhteisö!
Tosi hyvin kirjoitettu. Lisäisin veiä että tiukkaan lakihenkeen on selvästikkiin naamioitu myös kateutta. Esim. K:n perheen lasten levytyksiin ja julkisuuteen radiossa on oltu vaan kateellisia. Sitten on levitetty rumia puheita. Takana onkin kuitenkin silkka kateus.
Kyllä nuo yhden henkilön huonon musiikkimaun kummastelut yhteen ketjuun mahtuvat.
Olen seurannut tätä keskustelua. Harvoin näin hyviä ajatuksia löytyy täältä.
Jäin miettimään tätä:
"Totta kai olen valmis käymään rakentavaa keskustelua tällaisista asioista, mutta tuo, mitä teet on toisten uskovaisten tuomitsemista."
Onko uskovaisella oikeutta tuomita toinen ihminen?
Mielenkiintoinen tieto Omat Polut blogissa O. H. Jussilan saarnasta.Tässäkin tuomitsemisen asiassa ajat ja tavat ovat muuttuneet.
http://freepathways.wordpress.com/2009/10/03/tuomiohengesta/
Joo, tänä päivänä OH Jussila ja Väinö Havas joutuisivat puhujakieltoon.