Olen parin kuukauden päästä 40v. Ja kovin kovin yksinäinen. Eron jälkeen olen kyllä seurustellut maailman ihanimman miehen kanssa, mutta kun tästä ei tunnu 'valmista' tulevan. Rakkautta on, vaikka kuinka paljon, mutta siltikin olen aina yksin. Kaipaan ihmistä lähelleni. En viihdy yksin. Osaan kyllä jo olla yksin (erosta useampi vuosi) mutta en vaan kertakaikkiaan halua olla yksin :(:(
Muuttuko tämä tilanne vielä, vai olenko 'tuomittu' yksinelämiseen?
Entä saanko kroppani kuntoon, niin että voin taas käydä kävelyllä ja liikkua, pelkäämättä tasapainon menettämistä?
Muuttuko tämä tilanne vielä, vai olenko 'tuomittu' yksinelämiseen?
Entä saanko kroppani kuntoon, niin että voin taas käydä kävelyllä ja liikkua, pelkäämättä tasapainon menettämistä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
Sinulle tulkitsisin, että kohdallasi juuri nyt oleellisinta olisi hoitaa tuota kroppaa kuntoon.
Kaveriksi joku lenkille, niin Sinua ei huoleta tuo tasapaino-asia.
Huonosta yleiskunnosta johtuu että koet tyytymättömyyttä joka purkautuu "väärään osoitteeseen".
Mies on tosi kivaa seuraa.Mutta kukaan ihminen ei voi vastata toisen kaikkiin tarpeisiin.
Elokuvissa käynneillä voit aloittaa , saat siitä nautintoa ja se vie ajatuksesi pois joutavista.
P.s 40 on huippuhieno ikä, monet ovat "löytäneet itsensä" ja hyväksyneet persoonansa juuri tuossa iässä. Se on kypsää, kaunista todellisen aikuisuuden aikaa. Näin myös Sinun kohdallasi!