silkkinen yöpaita liukuu iholta pois
ajatus pysähtyy
sukellan viileisiin lakanoihin
odotan, odotan
huomaan
yö on tulossa hiljaa
se laskee helmansa jokaiseen nurkkaan
en kirjoittanut eilen mitään
en itkenyt
en juurikaan nauranut
piru vieköön !
se nurja, pimeämpi puoli vei voiton taas
tule ja palauta kasvoni
poista silmientakainen suru
muovaa minusta kokoNAINEN
suutele edes
ajatus pysähtyy
sukellan viileisiin lakanoihin
odotan, odotan
huomaan
yö on tulossa hiljaa
se laskee helmansa jokaiseen nurkkaan
en kirjoittanut eilen mitään
en itkenyt
en juurikaan nauranut
piru vieköön !
se nurja, pimeämpi puoli vei voiton taas
tule ja palauta kasvoni
poista silmientakainen suru
muovaa minusta kokoNAINEN
suutele edes
Vastaukset 22
Vanhimmat
Säkeistö. Hämyinen huone..
siittä voisi jatkaa..hm.
kiitos linda..
näin värituubien keskeltä
rauhallista sunnuntaita
toivotan
hämyisyydestähän saa syntymään vaikka mitä =)
Kiitos ja levollista pyhäpäivää Sinulle.
Olihan taas helppoa sisäistää nämäkin ajatuksesi. Mukavasti potkuakin on tässä runossasi. :)
mukavaa luettavaa oli palautteesi,
kiitos paljon. Ja anteeksi viive vastaamisessa,
en ole ollut ihan kondiksessa.
Huulesi houkuttelevat kutsuvasti
tulen, humallun ja hukun
huulemme kohtaavat ja suutelemme
tunnen huultesi lämmön
ne ovat kuin sade
joka viilentää ja
saa samalla kehomme väräjämään...
Nautin silkkisen yöpaitasi liukumisesta yhtä paljon kuin Marilyn Chanel vitosesta yöasusteena ;)
Kirjoitin vaikka kuinka paljon ja ykskaks -
en ollutkaan onlinessa ja kaikki kirjoittamani
hävisi taivaan tuuliin lähetä-pallukkaa painaessa.
Kiitos S24:lle näistä ihanista uudistuksista -kele.
Niin.
Tiivistän nyt sitten sanomaani.
Sie olet aikamoinen velikulta ja runosi olisi toki
ansainnut ihan oman aloituksenkin mielestäni.
Mutta tyytyväinen olen silti, että se nököttää juur
tuossa.
Kiss, kiss itsellesi ja nöyrä kiiitokseni.
PS Runosi menee varmaan talteen mukanani =)
ihan on pakko pidätellä itseäni....
runon keskiosa on huilausta
lopussa taas syttyy tunnelmalliset tulet
minunkin on pidäteltävä hengitystä,
niin mahtava palaute Sinulta.
Kiitän ja pokkaan.
... sitä olisi ripaus taikaa odottamassa
toivot hiljaa mielessäsi että rakkain tajuasi kiirehtiä
yöpuulle vain joutuakseen omaksi yllätykseen
myrskyn riepoteltavaksi
jolloin jaetaan uuden kortit
ja katsotaan uusia alkuja uusin ilmein
uusin tavoin ....
sellaista herkkää toivomusta kuultaa sanoissasi.
Naisen sydämen puhetta miehelleen.
hyvä upea linda !!!
aina halajaa jotain sellaista, mikä on tavoittamattomissa.
Tai ainakin minusta väliin tuntuu sellaiselta, voihan olla
että joku muu on toista mieltä.
Sinun palautteesi sitä vastoin on aina odottamisen
arvoista, pohdiskelua ja viisaita ajatuksia kuten runosikin
ovat.
Minä kiitän Sinua Jouni.
Kaunista. Vähän aikaa sitten olit vielä sitä mieltä, ettei runoja synny. Pidin runon rohkeudesta ja kauniista kielestä.
ei niitä kyllä oikein tahdo syntyäkään, ei ainakaan
samaan tahtiin kuin joskus esim. vuosi sitten jolloin
kirjoitin tänne lähes päivittäin. Nyt jos saa aikaan
viikossa pari runoa, voi olla itseensä melko tyytyväinen.
Ei välttämättä niinkään laatuun, mutta määrään.
Sinun viestisi oli kuitenkin ehdottomasti kannustava,
siitä Sinua kiitän.
Kun yö iltaa suutelee ja hellästi riisuu,
minä kiihoitus Sinusta taas ja katson kuumana,
kun vaaleaa ihoasi paljastuu ja ylitsesi kulkevat
varjot povesi tunnustelevat.
Tunnen sormissani halua tehdä samaa kuin
nuo illan hämärässä kulkijat: läpikäydä kuumaa
ihoasi ja sinä jo unisena, silmät ummessa nauttien,
seinillä varjot kuin Rakastelevat.
Ja sinä mystinen Nainen, vietävä, syökset minut
samalla hurmion taivaaseen ja epätoivon kiirastuleen
sanoillasi: kultaseni, muista, vain tämä yksi yö.
Sinä Nainen,sulatat minun kuumaksi vahaksi otteessasi
ja sitten jäykistät minut tahtomaksesi ja huutamalla
Rakkaudesta minä tulen Sinuun ja Rakkautesi kuiskausten,
pehmeään, koskteaan salonkiisi, kuumuutesi kätkyyn.
Ja sinä kuiskaat minun korvaani sanojasi kuin
kiihkon hyväilyjä, käsittelet minua muovaamaasi ja
kovettumaani, yllytät minut ja kynsit selkääni, tahdot olla
naiseni, jäädä huippuunsa yltäneen miehen kylpyyn..
enkä minä tiedä, oliko tämä yö viimeinen..
http://www.youtube.com/watch?v=UuYJu1IfTtg&feature=related
Kiitos Runostasi.
Jokainen yö Rakkaudessa ja Hänessä,
on kuin ajattomuus tulisi esiin ja pysäyttäisi
tuntien kulun.
On vain syleilevät hetket ja aika Rakastamisen
virrassa, ei enää yötä tai päivää.
Vain hän ja joka suudelmastaan uusi Runo
kirjoitettuna ihon suojaan. Säkeitä, joissa
tuntuu Rakastelun kuuma kosteus ja
kirpeä tuoksu.
Rakkaurunosi oli jälleen teksti, joka
tulee vain kypsältä Naiselta, jossa on hehkua ja
uskallusta avautumiseen.
Tämä oli rohkea ja herkkä, kaunis,
teksti, johon miehen on helppo kulkea.
Vaikka Runossasi on Naisen mystisyyttä,
paljon siitä myös mies kohtaa ja tapaa, löytää.
Kerrassaan upea Runo josta annan Sinulle
suuret Kiitokset.
Iloa ja hyvää oloa syksyiseen päivääsi Sinulle.
' sanat ei riitä kertomaan '
Runosi vie jalat alta ja sekoittaa pään, huh !
Toivon kovin, ettet koe loukkauksena köyhää
vastaustani. En vain yksinkertaisesti löydä oikeita
sanoja kuvaamaan, mitä kaikkea se minussa synnyttää.
Kiitos.
Olen kuvitellut varmaan jo aikoja sitten, ettet enää
pysty yllättämään minua millään, mutta olen erehtynyt.
Talteenhan se tietenkin menee, makustelen sitä vielä pitkään.
Omani analysointi taas oli yhtä rikasta ja kannustavaa, kuin
aina ennenkin. Nöyrästi Sinua siitäkin kiitän ja toivotan jaksamista
koettelmustesi keskelle.
Sinä kirjoitit minut!
Voisin kai sanoa muutakin, mutta sanon vaan; täydellinen!
melkoisen ainutkertainen ja upea palaute Sinulta.
KIITOS !
Enpä keksi tuosta runosta mittää pahhoo
sanottavvoo....
Hyvästi oot osannu laatia runon nuista
hempeistä asijoesta...
et löytäny mittään pahhaa sanottavvoo,
no sehän on mukavaa se.
Miusta ol kuule mahottoman mukavoo lukkee
Siun ripottammii sanoja ja niistä mie kiitän,
niiaisinkii mut en arvoo ottoo riskii et polovet
ei pijä :O
niin kuin tuuli riisuu puun,
myös minä heitän seittini
kun illanverho ummistaa silmänsä.
Laskeudun viileälle vuoteelleni
odottaen Sinua ennen kuin
yön raskas verho lipuu ylleni.
Vaikka en kirjoittanut
itkemätöntä itkuani sanoiksi,
enkä juurikaan iloinnut !
Silti kaipasin Sinua koko
olemuksellani.
Odotan että Sinä tulet !
Poistaen kuivuneet,
kyyneleiden jättämät vanat
poskiltani, suutelemalla
minua hellästi,kaipauksella.
Silloin tuntisin taas olevani
Nainen !
Jota Rakastetaan.
Kiitos linda !
Sinä ja viisseiska. On tavattoman vaikeaa löytää joskus sanoja,
minusta se on aika hyvä kannustus runon kirjoittajalle.
Toivon, että Sinä ainakin ymmärrät asian ytimen, sen mitä
sanattomuus voi syvimmillään tarkoittaa.
Niin Sinunkin runosi menee takuuvarmaan talteen,
missä voin sitä kaikessa rauhassa vielä kauan ja moneen
kertaan lukea ja nauttia.
Toisenlainen kuin omani, äärettömän hienojakoinen
ja lämmin.
Kiitos.
Sinä ja niin moni muukin on piristänyt tätä ankeaa
päivääni !
Minulla onkii flanelinen pujama ja villatöpykkäät.
Kuka minua huolisi lakanoihinsa.
Ja tukka pystyssä katuja astelen.
Olen musta kun tuonen joutsen päivisin.
Eiiii kukaan.
Mut huomaa.
Meillä kaikilla on eromme.
Musta on omaisuutemme.
Valkeus tuli voitoksemme.
Niin sanovat.
Sinä olet voittaja
elämän kilpakentillä.
Runosi oli niin kepeän hento.
Silkkisen viehkeä.
Hiljainen.
Ja minä surisen kuin perskärpänen,,,hih,,,ja vilkutan
tuulee,,,,,,,,
Sinusta nyt ei saa ei sitten millään niin synkkää
kuvaa, kuin ' Tuonelan joutsen '
Olet elämän sähinkäinen, elohopeaa ja kauneutta
runoinesi, myös kommentteinesi.
Se on rikkautemme, että olemme niin erilaisia - eikö :O
Kaunis kiitos kommentistasi ja pirtsakkaa pakkaspäivää sinne
jonnekin ( melko lähelle kuitenkin )