ei oikeastaan kenellekään
jäänyt ylimääräisiä sanoja
päivänvarjoja
leveälierisiä hattuja
hetkiesi pituuksiin
auringon odotukseen
suojaa
hopeanharmaat hyvästit
ei kenenkään syy
(tämä ei ole totta)
unelmoin enää sivulausein
elämät toisistamme
jatkuvat
jäänyt ylimääräisiä sanoja
päivänvarjoja
leveälierisiä hattuja
hetkiesi pituuksiin
auringon odotukseen
suojaa
hopeanharmaat hyvästit
ei kenenkään syy
(tämä ei ole totta)
unelmoin enää sivulausein
elämät toisistamme
jatkuvat
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos minä tätä yrittäisin tulkata oman vajavaisen
järkeni kanssa,niin siitä tuli otsikkosi kaltainen
eli - tämä ei ole totta - ettenkö mitään järkevää
tähän hätään löydä
mutta jos tämä vaikka on tarkoituksesi kuin
parisuhteen karikotkin niin törmätessään,
kuitenkin elämän on jatkuttava tavalla tai
toisella - toisensa tuntien.
Onko tässä omassa kommentissani edes järjen
hiventäkään ja poden hivenainepuutostilaa.
Mutta ilman vieraskoreutta runostasi pidän !
Vaikea sanoa, Dolan. Runosta tuli ihan toisennäköinen kuin aioin. Idea oli kirjoittaa "oikeastaan ei kenellekään".. eli ei kerro kenestäkään, ei todellisia tilanteita.. olen vieraantunut romanttisista tunnelmista. hmm.. mutta tulikin kuin jollekulle osoitettu..vahingossa vai sittenkin tarkoituksella. Eli ei ollut mitään tarkoitusta, mutta minulle tällä tuntuu olevan tarkoitus.. juuri nuo parisuhteen karikot, jotka mainitsit. Mutta se tuli kyllä vahingossa.
Kommentissasi oli asiaa ja sanoisinko sitä dolanmaista pohdintaa, jossa asiat ovat pintaa syvemmällä.
Ajattelinkin jotenkin tuon runosi noin mitä tuossa
kerrot,joten ilmeisesti suuntavaistoni kirjoituksesi
myötä oli ainakin lähes oikeaan osunut.
Toisinaan myös kuin vahingossa kirjoittaa sellaista
mitä itse ei välttämättä huomaa/-tarkoita mutta
lukija käsittelee omassa huomiossaan vaikka aivan
toisenlaiseksi käsitykseksi tai tulkinnaksi.
Osoitus runostasi että monenlaisia eri mietteitä
saa aikaa niin kirjoittaja kuin lukijatkin vaikka
- tämä ei olisikaan totta - siitä huolimatta saa
aihetta polemiikkeihin.
Hyvää viikkoa toivotan Sinulle.
Niin, kirjoittamistaan ei voi hallita. Aina sanoo myös sellaista, mitä ei tarkoita. Varsinkin runoudessa on tämä kiehtova riski, se sisältää niin paljon aukkokohtia, joita lukijan pitää itse täydentää.
Olen sitä mieltä, että lukija on kuitenkin aina oikeassa. Kirjoittajan oikeudet tuotokseensa päättyvät siinä hetkessä kun siitä tulee julkinen. Sen jälkeen on turha selitellä, mitä sillä oli tarkoittavinaan tai mikä on sen oikea tulkinta. Lukijahan sen päättää :)
(tämä ei ole totta)... usein unohdetaan se, että kaikki kaunokirjallisuus on fiktiota.. ei runossa kerrota elämästä juuri niin kuin se on.. rakkaudesta juuri niin kuin sen tuntee.. joku voi yrittää, ja päästä lähellekin sitä kenties..
Pidän hyväntahtoisesta polemiikista, asioiden punnitsemisesta.. tuohan se maustetta elämään.. mutta usein se menee liiallisuuksiin, johtaa riitaan.. Polemiikkia valikoidussa seurassa, sanoisin, käytettävä varoen...
Hyvää viikkoa Sinulle myös :)
Kyllä runossa oli järkeä
ja löysin siitä itseäni koskevia kohtia.
(tämä on totta)
Ja kuten sanottu on
runo tulee
kun se tahtoo
ja siitä tulee semmoinen kuin
se haluaa.
Se on jo nähty ennenkin.
Enkä viitsi enää sanoa,
että pidin tästä;)
Joo, oli järkeä kyllä. Tämän(kin) kohdalla yritin lisätä ripauksen nonsense-runoutta tai tiettyä absurdia osaa.. ei tuntunut sopivan tähän runoon, tai ei syntynyt omalla äänellä. Luen sellaista mielelläni, hyvällä maulla toteutettuna, liika on liikaa. Onko se minun juttuni, kokeilemalla se kai selviäisi.. Kuitenkin haluan sanoa vielä paljon, ja haluan kaikki lailliset keinot siihen käyttää. Muutoinkin järki on kyllä kovasti yliarvostettua. :)
Olen iloinen, että löysit jotakin tästä runosta.