Aloitin syömään yhdeksän päivää sitten synteettistä progesteronia (Terolut 10mg) ja vointi muuttui kummasti jo toisena päivänä. Se voi olla sattumaakin, koska mielialani ailahtelee kovasti, mutta harvemmin näin "normaali" olo tulee. Ei ole ailahtelua, olen virkeämpi, ajatus juoksee taas. Jaksoin väsymättä pisimmän mahdollisen koulupäivän, 11½ tuntia. Noin pitkät päivät ovat tosin hulluutta, mutta minkäs teet tässä maailmassa.
Kerkesin tiputtaa aamun sitalopraamin kymmeneen milliin ennen Terolutin aloittamista, mikä varmaan vaikuttaa osaltaan. Lääkäri ei ehkä ole hyvillään, koska minulle on määrätty 30 mg annos. En tunne olevani enää pöhnässä, ruokahalu on palautunut, vatsa toimii, pää toimii, kaikki toimii :)
Syy, miksi halusin avautua tästä aiheesta, on se, että täällä on paljon nuoria naisia. Itselläni on aina ollut sekava kierto, 18-36 päivää, ja voimakkaat pms-oireet, kuten varmaan aika monella muullakin täällä. Epäsäännöllisyys vaikuttaa mielialaan todella paljon. Lisäksi epäilen että progesteronitasoni on aina ollut vajaa tai heilahdellut kovasti. Ehkä tästä valmisteesta on hyötyä minulle ja jollekulle muullekin.
Kokeilin progesteronia muutama vuosi takaperin, mutta kuuri jäi kesken, koska pelkäsin samanlaisia haittoja mitä e-pillerit ja muu hormoniehkäisy suovat kohdalleni, eli masentuineisuutta, itsetuhoisuutta, pahempia kuukautiskipuja, painonnousua, ihottumaa yms. Tällä kertaa olen uskaltanut kokeilla pidempään ja ainakin näin alkuun tunnustaisi että asiat menevät parempaan suuntaan. Pitää nyt katsella miten asiat etenevät. Olisi mukava viettää kuukausikin ilman itsemurhasuunnitelmia ;)
Kerkesin tiputtaa aamun sitalopraamin kymmeneen milliin ennen Terolutin aloittamista, mikä varmaan vaikuttaa osaltaan. Lääkäri ei ehkä ole hyvillään, koska minulle on määrätty 30 mg annos. En tunne olevani enää pöhnässä, ruokahalu on palautunut, vatsa toimii, pää toimii, kaikki toimii :)
Syy, miksi halusin avautua tästä aiheesta, on se, että täällä on paljon nuoria naisia. Itselläni on aina ollut sekava kierto, 18-36 päivää, ja voimakkaat pms-oireet, kuten varmaan aika monella muullakin täällä. Epäsäännöllisyys vaikuttaa mielialaan todella paljon. Lisäksi epäilen että progesteronitasoni on aina ollut vajaa tai heilahdellut kovasti. Ehkä tästä valmisteesta on hyötyä minulle ja jollekulle muullekin.
Kokeilin progesteronia muutama vuosi takaperin, mutta kuuri jäi kesken, koska pelkäsin samanlaisia haittoja mitä e-pillerit ja muu hormoniehkäisy suovat kohdalleni, eli masentuineisuutta, itsetuhoisuutta, pahempia kuukautiskipuja, painonnousua, ihottumaa yms. Tällä kertaa olen uskaltanut kokeilla pidempään ja ainakin näin alkuun tunnustaisi että asiat menevät parempaan suuntaan. Pitää nyt katsella miten asiat etenevät. Olisi mukava viettää kuukausikin ilman itsemurhasuunnitelmia ;)
Vastaukset 45
Vanhimmat
Hormonaalinen ehkäisy hidastaa maksan toimintaa ja voi jopa kaksinkertaistaa psyykenlääkkeiden pitoisuuden veressä. Se tekee saman kofeiinille, siksi nuorilla naisilla masennus, ahdistuneisuus, paniikkihäiriö, cfs, fibromyalgia ja ms-tauti ovat niin yleisiä.
Olen minä syönyt e-pillereitä ennen mitään lääkitystäkin. Aivan samat oireet, psyykelääkkeitä tai ei.
Minä syön sitä kanssa, olen nyt kolme kertaa syönyt sen kymmenen päivän kuurin. (Sinäkin varmaan syöt samalla tavalla kuurina? Vai voiko keltarauhashormonia syödä jatkuvasti?) Voin pitkään aika huonosti. Olo kyllä ailahteli niin, että välillä oli siedettäväkin olo. (Ei mikään seesteinen ja hyvinvoiva, mutta ainakin jollain tasolla iloinen ja ei-masentunut.) Joka tapauksessa hyvin usein olin hirveän ahdistunut ja masentunutkin.
Pelkäsin myös sairastuneeni vulvodyniaan, koska siihen osuvia oireita oli (ja on hiukan edelleen). Tämän takia keltarauhashormonin aloitinkin, kun olin kuullut sen auttavan joillakin siihen. (Kärsin vulvodynialle tyypillisestä pahasta kuivuudesta; valkovuoto loppui moneksi kuukaudeksi lähes kokonaan. Terolutin myötä valkovuodon määrä normalisoitui.) Ensimmäisen 10 päivän kuurin loppuvaiheessa olo oli aivan erilainen kuin millainen se yleensä olisi siinä vaiheessa. Ei tietoakaan ahdistuksesta, olo oli sellainen mukavan tyytyväinen. Päivän-parin päästä kuurin loppumisesta kyllä taas olotila romahti, alkoi ahdistaa jne. Ja sitä jatkui suht pitkään. Nyt toissakerralla olo pysyi ihan hyvänä koko ajan, myös kuurin loputtua. Tästä kerrasta en osaa vielä sanoa, koska eilen vasta otin viimeisen tabletin.
Mielialalääkkeitä en ole koskaan käyttänyt. Etenkin stressaantuneena kärsin aivan karseista PMS-oireista. (Hyvinvoivana ja ei-stressaantuneena ei taas välttämättä ole PMS:ää ollenkaan.) Ei sillä, jollakin varmaan on vielä pahempiakin. Tyypillisesti PMS-oireeni alkavat pienestä ärtymyksestä, joka pikkuhiljaa kasvaa valtavaksi raivoksi, joka vähitellen alkaa laskea raivosta masennukseen ja totaaliseen lohduttomuuteen. Tässä viimeisen vajaan vuoden ajan ahdistus ja masennus eivät kuitenkaan ole enää ajoittuneet yhtä selkeästi PMS-aikaan. Tuntuu, että nyt keltarauhashormonia syödessäni sekä PMS että muu ahdistus ja masennus olisi vähentynyt selvästi. Toistaiseksi ainut miinuspuoli on ihon huonontuminen aina kuurin ajaksi.
Summa summarum, joka tapauksessa mielialani on ollut huomattavasti vähemmän ahdistunut viime kuukausina, minkä voisin kyllä pistää melko suurella varmuudella keltarauhashormonin ansioksi. Huonoa oloa ja ahdistusta meinaan oli ennen sitä ollut varmaan puoli vuotta.
Olen pitkään muutenkin miettinyt, että masennus voi hyvinkin liittyä monilla hormoneihin. Sen verran rajusti sen hormonien vaikutus on tullut pms-oireiden kanssa huomattua.
Samanlaisia kuureja minullakin. Saa nähdä mitä tapahtuu kuurin loputtua. Pms-oireista ei vielä ole ollut tietoakaan. Yleensä ne tulevat viikkoa ennen kuukautisia, joka toisella kerralla pahempana. Siinä on sitten sellainen viikon kestävä minihelvetti, jonka aikana ahdistuu mitä ihmeellisimmistä asioista, lukkiutuu kotiinsa, viiltelee, panikoi, sairastuu kaikkiin maailman tappaviin tauteihin, raivoaa ja "kaiken menettäneenä" suunnittelee itsensä tappamista.
Tänä aikana kun olen syönyt progesteronia, olo on ollut terveempi kuin.. voisi sanoa että vuosiin. Masennusta on ollut viitisen vuotta, pisin yhtämittainen masennuskausi vähän päälle puolitoista vuotta, ja loppuaika epätasaista ylös-alas liikettä. Ennenkin on ollut hyviä jaksoja, mutta yleensä niihin on liittynyt ylikierroksila käymistä, ja ne ovat päättyneet persmäkeen. Nyt on kuitenkin rauhallinen hyvä olo.
Osalla masennus liittyy varmasti hormoneihin ja joillain se voi olla osasyy. Miksipä muuten nuoret, vaihdevuosista kärsivät ja vasta synnyttäneet naiset olisivat niin suuria riskiryhmiä?
"Miksipä muuten nuoret, vaihdevuosista kärsivät ja vasta synnyttäneet naiset olisivat niin suuria riskiryhmiä?"
Kofeiinin päivittäiskäyttö aiheuttaa 50-75% kaikista masennustapauksista. Syy siihen, miksi naiset ovat riskiryhmä, johtuu suurimmaksi osaksi hormoniehkäisyn, raskauden ja vaihdevuosien vaikutuksesta maksan suodatuskykyyn. Nämä kaikki tekijät hidastavat kofeiiniaineenvaihduntaa, e-pillerit kaksinkertaistavat puoliintumisajan ja raskaus nelinkertaistaa sen. Tästä seuraa veren kofeiinipitoisuuden nousu, joka aiheuttaa stressihormonitasojen nousua, joka taas tulee esille yleensä ahdistuneisuutena, masennuksena, paniikkihäiriönä, pakkomielteisyytenä, maanis-depressiivisyytenä, psykoottisuutena jne...
Kofeiinin ja kroonisen stressin väliin voi laittaa yhtäläisyysmerkin, ne vaikuttavat samalla tavalla aivokemiaan ja aiheuttavat siksi samoja sairauksia.
Mulla ei ihan noin pahoja PMS-oireita ole ollut, en mm. ole eläissäni viillellyt. Toisaalta olen muuten pahoinpidellyt itseäni (lyönyt turpaan, purrut, repinyt hiuksista, kolhinut itseäni tahallani yms). Nyt kun mietin, niin tuota viiltelyä lukuunottamatta minun oireeni ovat olleet aika samanlaisia, pahimmillaan. Noin pahana on aika harvoin kyllä ollut. On myös tuntunut, että masentuneisuus jotenkin alkaa levitä PMS:stä. Eli ensin on vain tosi paha PMS, josta ei sitten palaudukaan, vaan masennus ja ahdistus jäävät päälle.
Minä olen ollut huonovointisempi vasta n. vuoden, mutta nyt terolutia syödessäni taas olen voinut paremmin kuin koskaan tämän vuoden aikana. Kova stressi oli tuossa viikko sitten, ja hetkeksi tuli pitkästä aikaa tosi ahdistunut olo. Se kuitenkin meni aika vähällä ohi. Veikkaan, että ilman hormonia olisi ollut sellainen hc-pms. Nytkin on mieli ihan valoisa, vaikka kuuri loppui sunnuntaina ja menkkoja odottelen.
Toivotaan, että terolut sinullakin toimii yhtä hyvin kuin minulla näyttäisi toimivan.
Tuosta kofeiinista sen verran, että sitäkään en käytä. Reilusti yli puoli vuotta olen ollut käyttämättä (tosin en ihan 100% kofeiinivapaasti elä mutta lähes). En huomannut juurikaan positiivista vaikutusta sen pois jättämisellä (jos hakemalla haluan hakea niin ehkä pahimmat ahdistushuiput vähän tasaantuivat), mutta kaiken varalta kuitenkin olen ollut juomatta kahvia. Terolutilla huomasin ihan selvän vaikutuksen. Kofeiinillakin voi tietysti olla vaikutuksensa, mutta onhan sellaisiakin, jotka voivat kiskoa kahvia ihan huoletta ilman ongelmia. Uskon, että ainakin omassa tapauksessani hormoneilla oli todella paljon suurempi vaikutus kuin kofeiinin poisjättämisellä. Niin selvä on ero ollut ainakin tähän asti. Enkä muuten käytä hormoniehkäisyä, joten minun kohdalla se ei ainakaan ole perustelu sille, miksi kahvi olisi aiheuttanut oireet.
Jos kofeiinilla olisi todella noin suuri vaikutus, niin eikö minunkin oloni olisi parempi niinä aikoina kun käytän kofeiinia vähemmän tai en lainkaan? Tuo kofeiinijuttu on taas joku palstan uusi buumi ja perustuu ilmeisesti yhteen ainoaan tutkimukseen, jossa ollaan saatu vain viitteellisiä tuloksia. Ja siitä huolimatta että kofeiinin pois jättäminen auttaisi sinua, se ei tarkoita sitä että kaikki siitä hyötyisivät.
Omalla kohdallani kofeiini aiheuttaa ahdistuneisuutta, mutta masennus ei ole riippuvainen siitä montako kahvikupillista päivässä menee. Syitä masennukseen on useita sekä fyysisellä että henkisellä puolella.
En muista että oma masennukseni olisi liittynyt erityisesti kuukautisiin, tottakai niissä aina omat oireensa oli. Sairastuin vakavaan masennukseen kuusi kuukautta hormoniehkäisyn aloittamisen jälkeen. Ensin oli syönyt kolme kuukautta melian-merkkiä, ja vaihtanut sen lääkärin suosituksesta nuva-ringiin, jonka piti olla hellävaraisempi, mutta se olikin pahempi. Se kokeilu loppui siihen, mutta masennus jatkui.
Olin jotain puolitoista vuotta ilman mitään lääkkeitä, sillä pelkäsin niitä, ja koska en juuri nukkunut, aloin käyttää kofeiinitabletteja, energiajuomia ja kahvia jotta pysyisin hereillä tunneilla. Muun muassa tästä seurasi jonkun ajan kuluttua ahdistuneisuushäiriö, joka sekin on ilonani yhä tänäkin päivänä, vaikka en juurikaan kofeiinia käytä. Tosin oireet huomattavasti pahenevat energiajuomista.
Kokeilin hormoniehkäisyä joskus pari vuotta sitten kun lääkitys oli päällä ja masennus paheni jälleen aivan mahdottomaksi. Nyt taas progesteronia syötyäni olen ollut paljon paremmassa kunnossa. Ihme siis jos hormoneilla ei mitään tekemistä masennuksen kanssa ole.
Et näköjään ymmärrä kofeiinin toimintamekanismia. Se aiheuttaa aivoissa solutason muutoksia, jotka vaikuttavat monimutkaisten ketjureaktioiden kautta kaikkialle aivoihin ja kehoon aivan samoin kuin äärimmäinen psyykkinen stressi. Muutokset etenevät hyvin hitaasti ja voi mennä vuosia ennen kuin oireet alkavat hitaasti hiipiä päälle. Lopettamisen jälkeen masennus pahenee jopa kuukausiksi ennen kuin poistuu.
Tutkimuksia on olemassa aivan riittävästi, turha tulla väittämään, että juttu perustuu yhteen tutkimukseen kun vaikea masennus on yksi kroonisen kofeiinimyrkytyksen oire diagnoosiohjeissa. Sinä puhut nyt ihmiselle, joka on tutustunut asiaan perinpohjaisesti lukemalla useita satoja tutkimuksia ja artikkeleita aiheesta.
Jos olet noin rakastunut päihteeseesi, eivätkä sen aiheuttamat oireet häiritse pahasti, onnea valitsemallasi tiellä, voin käydä tervehtimässä sinua 20 vuoden kuluttua tällä samalla foorumilla.
Sä et vaikuta pakkomielteisellä postaamisellasi ja ilkeilylläsi siltä, että olisit terve, pikemminkin siltä, että sulla on väärä terveyden tunne.
Miten sä selität lasten masennuksen, jotka ei ole vielä kofeiinille altistuneet?
Enhän minä ole väittänyt, että kofeiini aiheuttaa *kaikki* tapaukset. Miten helvetin tyhmä täytyy olla saadakseen sen vaikutelman.
Kofeiini aiheuttaa oireita noin 10-20 prosentille *niistä ihmisistä. jotka sitä käyttävät päivittäin*.
Kofeiini ei aiheuta *jokaiselle* mielenterveyden ongelmia, eikä jokainen ongelma aiheudu kofeiinista. Meneekö tämä nyt jakeluun?
Jos käytät kofeiinia ja jos sinulla on jotain sille tyypillisiä ongelmia, kuten ahdistuneisuutta, masennusta, paniikkihäriö, kaksisuuntainen, pakkomielteinen, skitsotyyppinen jne. silloin kannattaa tarkistaa aiheuttaako kofeiini oireet ja se onnistuu vain katkaisemalla täydellisesti kofeiinin käyttö vuodeksi tai pariksi. Jos oireet aiheutuvat kofeinismista, niitä ei paranna mikään lääke, ainoastaan kofeiininkäytön lopettaminen täydellisesti.
Joo, näin maallikon silmissä näyttää ainakin aika selvältä, että hormoneilla oli iso osuus asiassa. Minä aion ainakin jonkin aikaa kokeilla käyttää terolutia, koska en oikeastaan ihan heti edes uskalla olla käyttämättä kun sillä taisi tosiaan olla aika iso osuus piristymiseeni. On ihan mielenkiintoista nyt syödä jokunen kuukausi vielä sitä. Ehkä uskallan jossain vaiheessa pitää tauon ja katsoa, muuttuuko mieliala. Kuukautiseni ovat kyllä tosi säännölliset (muutaman päivän heittoja voi olla), joten sen vuoksi en terolutia kyllä tarvitsisi. Todella hienoa, jos se sinullakin auttaa noin hyvin!
Olet todella kumma tyyppi. En ymmärrä miksi tulet keuhkoamaan tähän aiheeseen kofeiinista, koska aloitin aiheen alunperin naisten progesteronitasosta. En tosiaan tunne kofeiinin "toimintamekanismia", mutten siltikään usko, että se aiheuttaa 50-75% masennustapauksista. Ennemmin uskoisin että syitä ovat vanhemien alkoholin/huumeiden käyttö, henkinen ja fyysinen väkivalta, koulukiusaus, jolle harvemmin kukaan tekee mitään, yhteisöllisyyden puuttuminen, yheiskunnan suorituspaineet kaikessa mitä ikinä teet, syrjäytyminen, työttömyys, rahahuolet, avioerot, lähipiirissä sattuneet kuolemantapaukset/itsemurhat jne. En myöskään usko, että olet tutustunut satoihin artikkeleihin ja tutkimuksiin. Toisin sanoen, minusta puhut aivan puuta heinää.
Ja luulen että voimme tavata tällä foorumilla 20 vuoden kuluttua, koska käyn täällä useinmiten auttaakseni muita, omien tilityksieni ohessa. Toivon myös voivani aloittaa hyväntekeväisyystyön mielenterveyspotilaiden hyväksi jossain vaiheessa elämääni, koska tällainen palstalla pyöriminen on todellakin liian vähän. 20 vuoden päästä siis tavataan :)
Okei, et siis ymmärrä, etkä usko minua, etkä tiedä aiheesta yhtään mitään. Tulipa tilanne selväksi.
Blogissani on enemmän tietoa, myös linkki kaikkeen olemassa olevaan kofeiinitukimukseen, niitä on yli 22 000. Hauskoja lukuhetkiä =)
http://qmies.blogit.fi/
Vilkaisin noita tutkimuksia, mutta ei se kyllä vakuuttanut minua siitä, että kofeiini itsessään aiheuttaisi jopa 75% masennustapauksista. En epäile etteikö silläkin olisi osansa joissakin tilanteissa, sillä olen itsekin tuntenut nahoissani liiallisen kofeiinin käytön seuraukset. Enkä nyt puhu yhdestä tai kahdesta kupillisesta vaan 10-14 kupillisesta + kofeiinitableteista 3-7 per päivä.
Tuollaista käyttöä jatkui koko lukion loppupuolen, vain siksi että pysyin hereillä tunneilla. Mutta mitä tästä riemusta seurasi? Masennukseen en voi sanoa kofeiinin vaikuttaneen mitenkään. Ahdistuneisuushäiriö siitä kyllä koitui, diagnoosi tuli useampaa vuotta myöhemmin.
Sinusta huomaa että uskot asiaasi täysin, eikä mikään sitä voi horjuttaa. Yritä silti muistaa että monet tälle palstalle tulevat kokevat masennusta ensimmäistä kertaa, eivätkä tiedä lainkaan mitä tehdä. Minusta heille ei pitäisi uskotella että masennus paranee kun lopettaa kahvin juonnin. Eipä olisi minunkaan mieltäni paljon silloin aikoinaan lämmittänyt tuollainen neuvo kun masennus rysähti ensimmäistä kertaa päälle.
Artikkelisi olivat hyvin mielenkiintoisia siinä mielessä, että ne perustuivat yksittäisten ihmisten mielipiteisiin. Jos tarkoituksena on saada aikaan uskottavuutta, niin ei kannata käyttää jonkun random tyypin blogia todistusaineistona.
Itsekin olen tutkinut kofeiinin vaikutusta masennukseen ja tuloksena voin kertoa, että oma mieli on vahvempi vaikuttaja kuin kofeiini ja muut piristeet.
Itse olen muuten juonut kahvia 18 vuotta ja kertaakaan en ole masentunut.
Mutta palatakseni asiaan. Epäilen hyvin vahvasti, että masennuksesi on loppunut oman sinnikkyytesi ansiosta. Olet uskonut kahvin juonnin lopettamisen parantavaan vaikutukseen niin voimakkaasti, että olet viimein lakannut masentumasta. Tätä kutsutaan placebo vaikutukseksi.
Hyvä esimerkki samanlaisesta ilmiöstä on lievempi, mutta samalla periaatteella toimiva julkisten paikkojen kammo, eli kansanomaisesti "kahvikuppineuroosi".
Mies joka meni uupumuksen ansiosta haemaan sairaslomaa, hehkutti sairastaneensa kahvikuppineuroosia, mutta kertoi päässeensä eroon siitä lopettamalla kahvin juonnin. Tämä on hyvä tapa käsitellä kammojaan ja neurooseja, eikä sitä pidä mennä tuomitsemaan, mutta kahvin juonti ei liity asiaan mitenkään.
Suurin osa masennustapauksista nimittäin johtuu ihmisten tavasta käsitellä elämässä vastaantulevia asioita. Ja jos ihminen osaa järjestää asiat oikein päässään, niin se auttaa tasapainottamaan tilannetta. Sinun tapauksessasi usko kahvin juonnin lopettamiseen.
En halua provosoida, mutta en myöskään usko sinun, enkä mainitsemiesi lähteiden argumentteja.
Kiitos mielenkiinnosta, ja nyt kahville.
Juttuni perustuvat lääketieteelliseen tutkimukseen, vaikea masennus on yksi kofeinismin oire ja kofeiinin vieroitusoire kansainvälisissä tautiluokituksissa. Lukemieni useiden satojen, kofeiinia koskevien lääketieteellisten tutkimusten ja artikkelien lisäksi minulla on noin 40 vuoden ajalta omakohtaista kokemusta siitä, miten oireet ovat seuranneet kofeiininkäyttöäni. Nyt kun ei ole kofeiinia, ei ole enää oireitakaan.
Minä en *usko*, vaan *tiedän*, siinä on vissi ero. Kofeiinin päivittäiskä'yttö aiheuttaa vaikeaa masennusta, asia on tutkittu ja todistettu. Käytön lopettaminen aiheuttaa masennuksen voimistumista, tämäkin on tutkittu ja todistettu. Minulla masennus lähti noin 4kk lopettamisen jälkeen, suosittelen jokaiselle masentuneelle lopettamaan täydellisesti kofeiininkäytön, se todennäköisesti vie masennuksenkin mennessään alle puolessa vuodessa.
Et kyllä edelleenkään ole uskottava, sillä tekstistäsi päätellen parantumisesi johtuu pelkästään omasta uskostasi. Mie yritin muuten etsiä sitä kofeiinin vieroitusoirelistaa, niin törmäsin siihen vähän eri valossa. On totta, että mieliala voi laskea kofeiinin käytön ja varsinkin sen lopettamisen seurauksena. Mutta näin on myös monen muun aineen kanssa. Eli pelkästään kofeiinista ei masennus johdu. Ymmärrän sen että et väitäkään sen johtuvan kokonaan kofeiinista.
Mutta minä olen edelleen sitä mieltä, että kofeiinilla ei ole tekemistä masennuksen kanssa. Kofeiinin, nikotiinin, alkoholin tai muiden päihteiden/piristeiden käyttö ja niiden käytöstä toipuminen aiheuttaa yleensä mielialan laskua ja jos elämä menee muutenkin päin peetä, niin eivät ne ainakaan asiaa auta.
Kiitos mielenkiinnosta. im out.
Masennus sairautena on nimittäin helkkarin monisyinen juttu ja siihen vaikuttavat monenlaiset asiat elämässä. Sitä aiheuttaa yleensä stressi, kiire ja virikkeiden puute. Vaikeampaa masennusta aiheuttavat sitten koko kirjo elämässä sattuneita asioita, jotka voivat olla perua jo lapsuuden ajoilta. Piristeitä on turha syyttää, sillä niiden vaikutus masennukseen ja siitä toipumiseen on hyvin marginaalinen.
Esim1. Alkoholissa. Murheisiinsa ryyppäävä ihminen menee toilailemaan armottomassa humalassa ja selvittyään katuu tekojaan. Näinollen masennutaan.
Esim2. Tenttiviikolla kärsivä oppilas yrittää lukea yötä päivää pitäen itsensä kahvin avulla pirteänä. Turhan monen kupin jälkeen sydän jyskyttää ja unta on vaikea saada. Siitä seuraa väsymyksen ja stressin aiheuttama masennus
Molemmissa esimerkeissä oli esimerkkinä elämäntilanne. Ihminen itse aiheutti näissä pahan olonsa. Se on ihan sama juoko kahvia tai ei, jos elämä menee muuten aivan raiteiltaan, eikä osaa sitä hallita.
Masennus on parannettavissa terapialla ja elämän arvojen uudelleen asettamisella, eikä millään kahvinjuonnin lopettamisella
Sinulla ei ole tietoa, eikä näköjään ymmärrystäkään, että kykenisit käsittelemään tällaisia asioita. Eikö tämä asia nyt mene jakeluun millään? Lääketieteessä *tiedetään* kofeiinin aiheuttavan vaikeaa masennusta, yhteys on todettu laboratoriokeilla ja minun tapauksessani kofeiini oli ainoa asia, johon oireet reagoivat. Kun kofeiinin annos nousi, lisääntyivät oireet ja kun kofeiini loppui, paranin.
Sinulla ei ilmeisesti ole tietoa siitä, että kofeiinin vaikutukset neuroendokrinologiaan ovat samat kuin äärimmäisellä psyykkisellä stressillä, kofeiinihan on tavallaan aineellistettua stressiä. Psyykkiset tekijät toimivat herätteinä, kemiallinen stressi vie aivoilta stressinsietokyvyn ja se aiheuttaa oireilun. Tilanne, jossa psyykkiset herätteet yhdessä sisäsyntyisten, yksilöllisten ominaisuuksien kanssa aiheuttaa vaikean masennuksen, on marginaalinen. Paljon yleisempää on kofeiinin tai jonkin muun elimistön kemiallista tasapainoa järkyttävän aineen aiheuttama oireilu.
Ilmeisesti olet addikti, kun ei jutuissasi ole mitään rationaalista tolkkua, etkä suostu tajuamaan, että huumeesi todella aiheuttaa terveyshaittoja osalle käyttäjistä.
Terapiaa saat jatkaa vaikka maailman tappiin, se ei kumoa myrkytyksen vaikutuksia. Tuollainen lässytys masennuksen parantamisesta terapialla ja arvojen asettelulla kertoo, että et ole koskaan kokenut vaikeaa masennusta.
Kiitos näistä klassisista "et tiedä mistään mitään" kommenteista, joita viljelet todella paljon jokaisen eri mieltä kanssasi olevan kohdalla, eivät ne nimittäin uskoa sinunkaan kohdalla paljoa vala. Sinun jokainen argumentti on muuten täysin päinvastainen omiini verrattuna, vaikka et itsekään tunnu kovin paljoa asioista ymmärtävän.
Olen addiktoitunut kahviin ja sen juomisen lopettaminen aiheuttaa hieman päänsärkyä, mutta en ole missään vaiheessa väittänyt olevanikaan masentunut.
Pidän nyt itseni kurissa ja sanon, että kunnioitan mielipidttäsi ja ymmärrän kuinka vannoutunut olet asian suhteen. Mutta kerrohan mistä johtuu, että terapialla ihmiset vain tuppaavat masennuksesta paranemaan. Ja tämän olen kuullut masennuksesta toipuneiden suusta.
Edelleenkin olen kanssasi eri mieltä ja uskon että kofeiinilla ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa. Niin ja olen minä jo melko monta vuotta asunut vakavasta masennuksesta kärsivän puolisoni kanssa, joten kyllä minä siitä yhtä sun toista tiedän.
Ja vielä lisäksi, että ei jää epäselväksi. Hän oli jo sairastanut masennusta kauan ennen kuin tulin ja toin oman kahvin kittaamiseni hänen elämäänsä. (Hieman piikittelyä. Anteeksi.)
Oletko muuten itse professori tai alan koulutuksen omaava, kun omaat paljon tietämystä?
Veren korkea kofeiinitaso korreloi vaikean masennuksen kanssa, tämä ei ole uskonasia. Kofeiinin päivittäiskäyttö aiheuttaa osalle masennusta... PISTE
En ole professori, vaikka olen niidenkin kanssa tekemisissä. Olen parantanut itseni, kun arvauskeskuspuoskarit ja lanttumaakarit eivät kyenneet tarjoamaan edes pienintä helpotusta oireisiin. Olen perehtynyt aivotukimukseen ja psykosomatiikkaan jo 70-luvulta saakka ja viimeiset 10 vuotta keskittynyt tukimaan näiden oireiden taustoja, etsien keinoja päästä niistä eroon. Nyt olen päässyt.
No sehän on hienoa, että olet hoitanut itseäsi. Itsekin olen samaa mieltä, ettei arvauskeskuksesta apua löydy kaikkiin vaivoihin.
Nyt nimittäin tuli vähän järkevämpää tekstiä, mutta vielä sillä silauksella voisin korjata, että kofeiinin päivittäiskäyttö pahentaa joillakin masennuksen oireita. Pieni muutos muuttaa asiasisällön täysin. On muuten myös olemassa kofeiinin yliherkkyys, jota voi ilmetä noin kahdellakymmenellä prosentilla kahvin käyttäjistä ja tällöinkin tilapäisenä oireiluna. Tähän yliherkkyyteen kuuluu muunmuassa ahdistusta ja masennuksen oireita, mutta se että kofeiini itsessään aiheuttaisi 50-70%lle. käyttäjistään masennusta, ei pidä lainkaan paikkaansa. Ja tämä on tutkittua tietoa.
Veikkaan muuten että olet tainnut itsekin olla alan instituutissa, tiskin tällä puolella saamassa palveluita. ?? ei ole pakko vastata, enkä tämän varaan aijo käsityksiäni laittaa, mutta tuntuu vähän siltä, että olet hieman ylineuroottinen tämän aiheen kanssa, että siellä voi olla muitakin asioita rassaamassa. Anteeksi jos menen henkilökohtaisuuksiin.
Kofeiinin tiedetään aiheuttavan oireilua 10-20 % käyttäjistä, oireilu syntyy yleisimmin pitkäaikaisriippuvuudessa ja on luonteeltaan kroonista. "Itämisaika" saattaa olla useita vuosia.
Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että noin 500 000 ihmistä oireilee kroonisesti tämän päihderiippuvuuden vuoksi ja diagnosoidaan väärin ilman, että terveydenhuollon mikään osa-alue tekee asian johdosta mitään. Masentuneita on maassa virallisesti noin 400 000. Yleisin masennukseen korreloiva sisäerityshäiriö on kortisolin liikaeritys, jota kofeiini aiheuttaa. Sitä esiintyy noin 50-75 % tapauksista. Käsititkö tahallasi väärin tuon prosenttiluvun, vai oletko vain huolimaton?
En tiedä minkä tiskin takana istut, itse olen työskennellyt päihdehuoltosektorilla. Arvauskeskuksesta jouduin mielenterveystoimistoon, kummassakin paikassa ammattitaidottomuus oli ilmeinen, ja vasta kun lakkasin kuuntelemasta lääkäreitä ja perehdyin asiaan itse, sain parannettua täydellisesti ja nopeasti yli 20 vuotta vaivanneet vaikea-asteiset oireet, jotka veivät minut työkyvyttömyyseläkkeelle 32-vuotiaana. Tarkoitan siis parantamista, en oireiden puoskarointia "lääkkeillä".
Kun minun tiedossani on, että 500 000 suomalaista miestä, naista ja lasta elää samassa helvetissä kuin itse elin kofeinismin takia yli 20 vuotta, totta kai haluan auttaa heitä, koska terveydenhuollon huora-asenne teollisuutta kohtaan ei salli sen käyttää lääketieteellistä tietoa, joka on ristiriidassa teollisuuden taloudellisten intressien kanssa. Koululääketieteen eettinen rappio ja lääkärien törkeä ammattitaidottomuus pilasi minun elämäni, kiittääkö minun pitäisi?
Kävin lueskelemassa tästä sinulle näemmä kovin rakkaasta kofeiini aiheesta. Ihan jännä aihe sinänsä, varsinkin tuo kofeinismi. Ainakin varmistuin etten kärsi siitä, koska minulla ei ole mitään henkisiä viekkareita kofeiinista. Ainut oire joka tulee on pieni hentoinen pääkipu. Käsittämätöntä miten mainostat tuota aihetta kaiken maailman palstoilla. Kävin urkkimassa mitä muuta olet kirjoitellut, kun vaikutat niin kahjolta. Anteeksi nyt vain.
Hyvin töykeää ja loukkaavaa tekstiä sinulta tulee, mikäli joku viitsii olla eri mieltä. Outoa oli myös verrata heroiinia ja kofeiinia keskenään. Sinun kannattaisi varmaan kokeilla huumekoukkua, ennen kuin sepustat sellaista.
Esimerkiksi tämä kommenttisi oli täysin epäasiallinen
"Terapiaa saat jatkaa vaikka maailman tappiin, se ei kumoa myrkytyksen vaikutuksia. Tuollainen lässytys masennuksen parantamisesta terapialla ja arvojen asettelulla kertoo, että et ole koskaan kokenut vaikeaa masennusta."
Minua terapia ja elämänarvojeni suunnattomasti on auttanut suunnattomasti. Sinulla itselläsi ei taida olla tietoa, eikä ymmärrystä, että kykenisit käsittelemään tällaisia asioita. Masennuksen puhkeamiseen on syitä koko maailman sivu. On hölmöä väittää, että se mikä auttoi itselle auttaa myös kaikille muille. Vielä kun tarjoat tuota ihmeparannuskeinoasi lähes joka ainoalle, jolle kirjoitat, ja lähes joka vaivaan.
Nyt kuitenkin lähden tuhlaamasta aikaani. Kinastelemisiin :)
Kuulepas nyt, tyttö hyvä, et ole ollenkaan tajunnut tästä kofeismista mitään. Kofeiinin vieroitusoireita ei tunneta tarpeeksi hyvin, koska niistä ei ole olemassa tarpeeksi kattavia tutkimuksia. Vasta kun olet ollut puoli vuotta tai vuoden täydellisesti ilman kofeiinia, teobromiinia ja teofylliiniä, tiedät, onko käyttö aiheuttanut sinulle oireita.
Kofeinismia ei voida suoranaisesti todeta laboratoriokokeella, koska ei voida asettaa pitoisuuden ylärajaa suurten vaihteluiden takia yksilöllisessä herkkyydessä. Korkea taso muiden oireiden kanssa on vahva viite, mutta tieteellä ei ole tiedossa testiä, joka antaisi yksiselitteisen vastauksen. Miten sinä pystyt päättelemään, ettei kofeiini aiheuta sinulle mitään kun ei lääketiedekään pysty siihen?
Olen ollut morfiinikoukussa parikymppisenä, vieroitus siitä oli lastenleikkiä kofeiinivieroitukseen verrattuna. Heroiini ja kokaiini ovat puriinialkaloideja kuten kofeiinikin, niiden pääasiallinen ero on juridisessa asemassa. Kofeiiniriippuvuus on psykiatrian kannalta täysin verrannollinen kokaiini- tai heroiiniriippuvuuden kanssa, ne ovat kaikki psykiatrisia tiloja eli mielisairauksia. Kofeiiniriippuvuutta ei ole merkitty kansainvälisiin tautiluokituksiin poliittisista syistä, lääketieteellinen näyttö kyllä on olemassa.
Minulla nimenomaan *on* tietoa, ymmärrystä ja kokemusta tästä asiasta. Olen perehtynyt hyvin voimakkaasti lääketieteelliseen tutkimukseen asian tiimoilta jo noin 35 vuoden ajan, minut on testeissä havaittu erittäin älykkääksi ja olen itse käynyt läpi kofeiinimyrkytyksen yli 20 vuoden ajalta. Minä tiedän aivan varmasti mistä puhun ja paranemiseni on paras todiste siitä, että puhun asiaa. Tokihan myös lääketiede vahvistaa puheeni, sieltähän ne ovat peräisin.
Oletko siis sitä mieltä, että en saa kysyä tänne tulevilta ihmisiltä käyttävätkö he kofeiinia? Minun mielestäni tuo vaikuttaa melko kyseenalaiselta näkemykseltä kun ottaa huomioon, että kofeiinin yhteys masennukseen on hyväksyttyä ja yleisesti tunnettua tietoa lääketieteellisessä tutkimuksessa. Jos olisit perehtynyt psykosomatiikkaan yhtä laajasti kuin minä, tajuaisit miten laaja-alaisesti stressihormonien kautta vaikuttavat päihteet vaikuttavat terveydentilaan ja miten odottamattomia oireita ne saattavat aiheuttaa erilaisilla yksilöillä.
Ymmärrän kyllä ihan hyvin lukemani artikkelit. Minua ei tarvitse pitää idioottina, vaikka mielelläsi muihin ihmisiin näköjään niin suhtaudut.
Kysyt mistä tiedän aiheuttaako kofeiini minulle oireita. Yhtä hyvin voi kysyä aiheuttaako alkoholi, bentsot, liika sokeri, liika rasva, ympäristömyrkyt, mahdollinen homevaurio keittiön lattiassa, näkkileipä, hengitysilma, stressi tai huono unenlaatu minulle oireita. Olen kuitenkin suht onnellinen ihminen, enkä tiedä miksi minun pitäisi ruveta elämäntapojani muutamaan. Masennus ei ole mukava seuralainen, mutta se on aika hyvin hallinnassa ja olen opinut elämään sen kanssa. Ei elämä voi pelkkää naurua ja riemua olla. Masennus on myös opettanut minulle paljon esim. empaattisuudesta, enkä näe sitä yksinomaan pahana asiana. Tiedän muuten yhden varman masennuksen aiheuttajan omalla kohdallani, ja se on patoutunut viha. Sen tietääkseni en tarvitse yhtään lääkäriä tai tutkimusta ollakseni varma asiasta.
Edelleenkään en menisi lyömään kofeiinia samaan kastiin heroiinin tai muidenkaan huumeiden kanssa. Outoa muuten, että taisit jollain palstalla kannnattaa kannabiksen laillistamista tai jotain sen suuntaista. ja se aine vasta myrkky osaakin olla.
Et tunnu ottavat sitäkään huomioon, että jokaiseen yksilöön kunkin aineen vaikutus on hieman erilainen, mikä tietenkin liittyy myös henkilön luonteeseen. mieltymyksiin, elämäntapoihin, elämäntilanteeseen yms. Jollekulle tupakasta on helvetillistä päästä eroon, toiselle se voi olla viina, huumeet, reseptilääkkeet, kofeiini eri muodoissaan, makeiset, roskaruoka. Näitähän löytyy.
Enkä minä kiellä sinua julistamasta sanaasi, vaikka se palstalaisia enemmän ärsyttää kuin helpottaa. Minua ärsyttää vain se, että tulit möykkäämään juuri tähän keskusteluun, koska tämä aihe koskee PROGESTERONIA, ei kofeiinia. Mutta annan sinulle luvan mennä äpisemään jonnekin muualle. Ole hyvä :)
Et ilmeisestikään tiedä näistä asioista hölkäsen pölähtämää, kun kehut kannabista myrkyksi ja kofeiinia vaarattomaksi. Olenhan minä postannut tänne linkit tutkimuksiin, jotka todistavat kofeiinin aiheuttavan aivovaurioita ja kannabiksen parantavan niitä. Kofeiinilla on pelkkiä negatiivisia terveysvaikutuksia, kannabiksella ei tunneta ainuttakaan, mutta lääkkeellisiä, parantavia vaikutuksia tunnetaan vaikka miten paljon, sehän parantaa jopa syöpääkin.
Ota nyt hyvä ihminen edes jotain selkoa näistä asioista, kyllä tietoa löytyy niin, ettei sitä tarvitse alkaa itse keksimään. Kofeiinin aiheuttamia ongelmia et voi tiedostaa, ennen kuin olet lopettanut sen käytön ja huomaat mitkä terveysongelmat lopettamisen yhteydessä katoavat. Jos masis ei häiritse sinua niin älä ihmeessä muuta elämäntapojasi. Kofeiiniriippuvuus on psykiatrisena ilmiönä samalla viivalla muiden riippuvuuksien kanssa, ja sen aiheuttamat terveyshaitatkin ovat samoja kuin muilla piristävillä huumeilla.
Voi pyhä pers..ikka sinun kanssasi :D En tiedä paljonko mahdat dullaa poltella, mutta teksteistäsi päätellen aika paljon. Jo yksi pikku kääryle voi saada kunnon paniikit päälle pitkäksi aikaa.
Mutta jos kerta haluat uskoa kofeiinimyrkytykseesi niin senkun vaan. Kuitenkin kaikki mitä blogiisi ja tähänkin ketjuun olet suoltanut tunnustaa olevan hyvin suppeasta ja mustavalkoisesta näkökulmasta tehtyä havainnointia. Ennemmin uskon omaan kokemuspohjaani ja keräämiini tietoihin kuin lietsomaasi hysteriaan.
Mikäli sinulla on kokemuksia terolut valmisteesta, olisi mukava jakaa niitä eikä jauhaa tästä aiheesta. Oletan tosin että olet mies. Naiset tavallisesti kojahtavat vähän eri tavoin.
Progesteroni kuuluu steroidihormonien ryhmään:
http://en.wikipedia.org/wiki/Progesterone
En suosittele mitään steroideja, ne ovat yleensä immunosuppressiivisia, vaikka saavat olon tuntumaan paremmalta. Jos oikeasti haluat auttaa itseäsi (ja muita), niin tee seuraavasti: pidä masennusta infektioperäisenä sairautena ja hoida se sillä tavalla. Tuo kofeiiniteoria on silkkaa humpuukkia, ja tulee henkilöltä, jolla on itsekin infektioperäinen sairaus, mutta syyttää kofeiinia siitä.
Lue ensin vaikka nämä tutkimukset ja yhteenvedot asiasta:
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/keuhkoklamydia-ja-mielenterveydelliset-sairaudet-t41652.html
Onneksi hyvin harvat bakteerit tai organismit kykenevät aiheuttamaan kroonisia sairauksia, jotka ovat sillä lailla huomaamattomia, ettei uhri edes tunnista niitä infektioksi. Esim. tuberkuloosibakteeri on sen verran ärhäkkä, että vaikka sen aiheuttama tulehdus voikin aiheuttaa masennusta, niin muutkin oireet ovat niin rajuja , että sen tunnistaa. Mutta näin ei ole esim. klamydiabakteerien kanssa. Ei tämä bakteeri aiheuta mitään erikoisia oireita että sen tunnistaisi, mutta voi silti aiheuttaa kroonisen tulehduksen elimistössä.
Ongelma klamydiabakteerien kanssa (ja erityisesti keuhkoklamydian) on että niitä voi olla ihan tuhottoman paljon elimistössä, ennenkuin huomaa mitään. Senpä vuoksi klamydia-infektiosta toipuminen vie todella kauan (vuosia). Paraneminen on silti ihan mahdollista.
Huomaa ehdottomasti että klamydia-infektio ei tarkoita vain sukupuoliteitse leviävää versiota, vaan hengitysteitse leviävä keuhkoklamydia on huomattavan paljon yleisempi ja ongelmallisempi. Nimestään huolimatta se ei ehdottamasti aiheuta pelkästään keuhkosairauksia, vaan pesiytyy kaikkialle elimistöön.
On hämmästyttävää miten ihmiset heti kieltävät infektioperäisen syyn sairaudelleen. Niin tekevät lääkäritkin. Tästä laajassa tutkimuksessa klamydia-infektioista todetaan:
"Latent chlamydial infections: the probable cause of a wide spectrum of human diseases." http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15993547
"Tutkimuksen mukaan on tyypillistä, että kun lääkärit eivät löydä syytä, he yrittävät taivuttaa potilaan uskomaan että oireet ovat kuvitteellisia"
Jotkut harvat hyväksyvät tosiasiat kuitenkin mukisematta, ja rupeavat hoitamaan infektiotaan kiltisti. Tee niin ja sinullakin on mahdollisuus parantua.
Minun mielestäni sekä infektio- että kofeiiniteoria ovat turhaa yleistystä. Olisihan se ihanaa keksiä tuollainen yksiselitteinen ratkaisu asiaan, kieltämättä. Uskon kuitenkin masennuksen olevan vähän monisyisempi juttu. Molemmilla (kofeiinilla ja infektiolla) varmaan on vaikutusta ainakin joissakin tapauksissa, mutta ei voi yleistää. Joku sanoo, että kaikki korjaantuu d-vitamiinilla. Joku sanoo, että kofeiinilla tai infektion hoitamisella. Joku sanoo, että käsittelemällä lapsuuden traumat. Joku sanoo, että liikunnalla. Joku uskoo homeopatiaan ja joku saa avun uskonnosta. Tiedän, että osasta näistä on myös tutkimustuloksia. Mutta kuten tiedämme, eivät nekään kerro kaikkea.
Haluaisitko kertoa enemmän tuosta keltarauhashormonin haitallisuudesta? Katselin kyllä tuota wikipedia-artikkelia, mutta en nyt aivan suoraan saanut siitä kiinni, miksi tuon hormonin käyttämistä pitäisi välttää. Onko se sitten jotenkin pahempi kuin vaikka yhdistelmäpillerit? Minä tarvitsin keltarauhashormonia alunperin ihan muihin tarkoituksiin, mutta huomasin sen auttavan mielialaakin todella paljon.
"Minun mielestäni sekä infektio- että kofeiiniteoria ovat turhaa yleistystä. Olisihan se ihanaa keksiä tuollainen yksiselitteinen ratkaisu asiaan, kieltämättä. Uskon kuitenkin masennuksen olevan vähän monisyisempi juttu."
Sinulla ei ole mitään näyttöä väitteellesi, ja hyvin epämääräisesti koetat selittää asioita.
Kofeiiniteoria, D-vitamiiniteoria ovat kaikki humpuukkia. Alhainen D-vitamiinitaso elimistössä johtuu elimistössä olevasta infektiosta, joka saa aikaan epätasapainon D-vitamiinien metaboliiteissa. Jos hoidat sen infektion pois, niin D-vitamiinitasosikin normalisoituu, ja ilman mitään ekstraa D-vitamiinia! Tästäkin on olemassa tutkimus, että oikein tehty antibioottihoito normalisoi korkeat 1,25D tasot:
"Vitamin D metabolites as clinical markers in autoimmune and chronic disease." http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19758177
Samaten esimerkiksi anemiaa ei voi parantaa rautalisällä, kukaan ei ole parantunut anemiasta pelkästään rautaa syömällä, vaikka rautatasot saattavat näyttää paremmilta paperilla. Joillekin ei edes rauta imeydy vaikka sitä söisi miten paljon. Anemiakin on infektioperäinen sairaus, se ja parantuu itsestään ja ilman rautaa, jos infektion hoitaa pois. Rautalisä kun ei poista infektiota, joka aiheutaa anemiaa.
Lapsuuden traumoilla ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa; jos vanhemmilla on esimerkiksi alkoholismi, niin sekin on infektioperäinen sairaus:
http://www.freepatentsonline.com/surechem/
Kaikki typeryydet mitä ikinä kuuletkaan, voidaan lopulta johtaa siihen perussyyhyn että johtuvat infektiosta. Eli kaikki voidaan lopulta yleistää infektiosta johtuvaksi.
Homeopatiassa ollaan aika hyvin perillä näistä asioista kyllä, mutta asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Homeopatiassa puhutaan esimerkiksi "puhdistusreaktioista", jotka johtuvat siitä että joillakin homeopaattisilla valmisteilla on antibakteerisia vaikutuksia, ja kun bakteerit kuolevat elimistössä, niin saa yleensä jotain reaktioita. Tutkimustuloksia masennuksen ja muiden tautien infektioperäisyydestä löytyy vaikka miten paljon, mutta johan laitoin linkin niihinkin:
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/keuhkoklamydia-ja-mielenterveydelliset-sairaudet-t41652.html
On olemassa monia protokollia jotka toimivat lähes kaikkiin kroonisiin tauteihin; yksi on Marshallin protokolla, toinen on CAP protokolla keuhkoklamydialle (molemmat perustuvat antibiootteihin), ja kolmas on pelkkiin lisäravinteisiin perustuva ALA/DMSA protokolla. Kaikilla näillä on parannettu mitä sairauksia vain, mutta paraneminen täydellisesti vie muutamia vuosia (kertoo siitä MITEN PALJON bakteereja meissä oikein voi asua).
Olen itsekin käyttänyt yhtä näistä, ja olen sen avulla parantunut täydellisesti masennuksesta kolmessa vuodessa. Vaan hoidot ovat kyllä aika rankkoja; siinä iskee väsymys, ja sekava olo päälle aina silloin tällöin kun noita bakteereja tappaa. Alussa tuli myös aivosumua, rytmihäiriöitä ja sydämentykytystä, mutta eivät nämä oireet vaarallisia ole. Samalla koin myös liudan muita parannuksia, kuten: ihottumat hävisivät, rasvainen tukka ja iho normalisoituivat, näkö parani huimasti, koko elimistö tuntuu notkeammalta, aivot toimivat paremmin, ja niin edespäin. Tällaisia parannuksia EI SAA aikaiseksi masennuslääkkeillä, koska ne eivät paranna mitään, vaan korkeintaan lievittävät oireita. Eli sinulle jää ne kaikki bakteerit, kun lopetat lääkkeen, ja masennus palaa takaisin.
"Haluaisitko kertoa enemmän tuosta keltarauhashormonin haitallisuudesta?"
Progesteroni on steroidi, ja siten melko varmasti immunosuppressiivinen. Tällä on merkitystä sillä että infektiosi leviää nopeammin kun käytät steroideja. Kaikki typerät hormonipillerit ovat haitallisia eikä niitä pidä käyttää. Jos hävität infektiosi, et tarvitse mitään hormonihoitoa tai mitään muutakaan.
Jos joku nyt miettii että miten tavallisia nämä infektiot sitten ovat. Sanoisin että helvetin tavallisia, mutta kukaan ei välitä niistä; esim tohtori.fi:n mukaan kohonneita vasta-aineita keuhkoklamydiabakteeria vastaan löytyy yli 80%:lla keski-ikäisillä ja vanhuksilla Suomessa (ja tämä vieläpä epätarkalla vasta-ainetestillä)
http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=keuhkoklamydia
Jaa piti vielä lisätä tähän oikea linkki kroonisen alkoholismin ja keuhkoklamydian välille (tämä on CAP protokolla keuhkoklamydiaa vastaan).
http://www.freepatentsonline.com/6884784.html
"Treatable disorders when associated with Chlamydia infection also include, but are not limited to, neurodegenerative diseases, including, but not limited to, demyelinating diseases, such as multiple sclerosis and acute transverse myelitis; extrapyramidal and cerebellar disorders, such as lesions of the corticospinal system; disorders of the basal ganglia or cerebellar disorders; hyperkinetic movement disorders such as Huntington's Chorea and senile chorea; drug-induced movement disorders, such as those induced by drugs which block CNS dopamine receptors; hypokinetic movement disorders, such as Parkinson's disease; Progressive supranucleo palsy; Cerebellar and Spinocerebellar Disorders, such as astructural lesions of the cerebellum; spinocerebellar degenerations (spinal ataxia, Friedreich's ataxia, cerebellar cortical degenerations, multiple systems degenerations (Mencel, Dejerine-Thomas, Shi-Drager, and Machado Joseph)); and systemic disorders (Refsum's disease, abetalipoprotemia, ataxia, telangiectasia, and mitochondrial multi-system disorder); demyelinating core disorders, such as multiple sclerosis, acute transverse myelitis; disorders of the motor unit, such as neurogenic muscular atrophies (anterior horn cell degeneration, such as amyotrophic lateral sclerosis, infantile spinal muscular atrophy and juvenile spinal muscular atrophy); Alzheimer's disease; Down's Syndrome in middle age; Diffuse Lewy body disease; Senile Dementia of Lewy body type; Wernicke-Korsakoff syndrome; chronic alcoholism; Creutzfeldt-Jakob disease; Subacute sclerosing panencephalitis, Hallerrorden-Spatz disease; and Dementia pugilistica, or any subset thereof."
Marshallin protokollasta löytyy Youtube tavaraa:
http://www.youtube.com/watch?v=YRBvYcckoWE
"Sinulla ei ole mitään näyttöä väitteellesi, ja hyvin epämääräisesti koetat selittää asioita."
Enhän esittänytkään mitään tieteellisiä väitteitä kera näyttöjen, vaan ihan vain rehdin subjektiivisia mielipiteitä. Kyllä minua ihan kiinnostaa tuo infektioteoria, mutta silti on hyvin vaikeaa uskoa, että se YKSIN selittäisi masennuksen.
Ihan varmasti myös elämänkokemukset ja ne "lapsuuden traumatkin" vaikuttavat ihmisen masennusherkkyyteen. Voihan tietty olla niin, että ne huonot kokemukset aiheuttavat stressitilan ja siten altistavat sille infektiolle. (Kai tuo infektioteoria tuon psyyke-> keho -yhteyden myöntää? Vai ollaanko siinä sitä mieltä, että masennus lähtee vain ja ainoastaan infektiosta ilman mitään psykologisia syitä?)
Jos sitten olisi niin, että vaikka niistä lapsuuden traumoista lähtenyt infektioalttius ja sitä kautta infektio ja masennus parantuisivat antibiootilla, niin entäs sitten, kun ne lapsuuden traumat tulisivat elämässä uudelleen vastaan ja aiheuttaisivat stressitilan ja infektioalttiuden jne... Vai ovatko ne "lapsuuden traumat" vain pöpöjä? Vaikka niin, että äidillä oli pöpöjä kun se vaan masisteli ja joi eikä hoitanut mua. Se tartutti muhun sen pöpön ja nyt mäkin vaan ryyppään ja masistelen kunnes saan antibioottihoidon siihen. Ei, kuulostaa vaan niin liian helpolta. Houkuttelevalta kyllä. Voin hyvin uskoa, että infektiolla ja masennuksella on yhteys monissa tapauksissa. Mutta että masennus olisi vain ja ainoastaan infektioperäinen juttu...
"Anemiakin on infektioperäinen sairaus, se ja parantuu itsestään ja ilman rautaa, jos infektion hoitaa pois"
Ei sentään aina. Anemia voi johtua myös esim keliakiasta, runsaista kuukautisista tai muusta verenvuodosta. Tuo yleistäminen tässä juurikin vähän häiritsee. Jotenkin syö uskottavuutta muuten ihan kiinnostavalta ja varteenotettavalta aiheelta.
"Alhainen D-vitamiinitaso elimistössä johtuu elimistössä olevasta infektiosta"
Tarkoittaako tuo sitä, että suomalaisillakin olisi talvella riittävästi d-vitamiinia vaikka eivät d-vitamiinia söisikään? (Siis jos pääsisivät infektiosta.) Mikäli kenelläkään ei olisi tuota infektiota, niin olisiko kaikilla (asuinpaikan valottomuudesta huolimatta) yhtä lailla tarpeeksi d-vitamiinia?
"paraneminen täydellisesti vie muutamia vuosia (kertoo siitä MITEN PALJON bakteereja meissä oikein voi asua)"
Eikö se voisi kertoa myös siitä, että masennus lopulta helpottaa spontaanisti tai jostakin muusta syystä? En väitä että näin välttämättä on, mutta tuli mieleen. Minulla on ainakin ollut välillä elämässä masentuneita ja huonompia kausia, välillä taas parempia (ilman mitään lääkityksiä tai muita hoitoja). Sosiaalisten ja psykologisten tilanteiden muutoksilla on ollut iso vaikutus näissä tilanteissa. Voihan tietenkin silti olla, että se infektio helpottaa, jos mieliala paranee muista syistä?
Mutta miten muuten sitten, kun bakteerista on päästy? Jos kerran todella isolla osalla on se, sairastunko uudelleen masennukseen taas, kun saan bakteerin uudelleen joltakin ja se alkaa lisääntyä? Tulisiko syödä antibioottia heti, jos on stressaava tai masentava tilanne elämässä?
Lääkäriltä tuskin saa muutaman vuoden antibioottireseptiä (ja vähän sellainen kyllä hirvittäisikin, etenkin jonkin flagylin syöminen, kun sillä voi olla vaikka mitä vaikutuksia). Mitä luontaistuotteita siis pitäisi käyttää infektion häätämiseen?
"Enhän esittänytkään mitään tieteellisiä väitteitä kera näyttöjen, vaan ihan vain rehdin subjektiivisia mielipiteitä. Kyllä minua ihan kiinnostaa tuo infektioteoria, mutta silti on hyvin vaikeaa uskoa, että se YKSIN selittäisi masennuksen."
Ok.
"Vai ollaanko siinä sitä mieltä, että masennus lähtee vain ja ainoastaan infektiosta ilman mitään psykologisia syitä?"
Masennuksessahan on kyse myös fyysisistä vaurioista aivoissa, kuten neuronikatoa. Ja keskittymiskyvyn puute, huono lähimuisti ja muuta sellaista. Jos olet hiemankin objektiivinen, niin oivallat ettei näille fyysisille oireille voi olla psykologisia syitä. Ja ne ovat kroonisessa masennuksessa lähes aina läsnä.
"Vaikka niin, että äidillä oli pöpöjä kun se vaan masisteli ja joi eikä hoitanut mua. Se tartutti muhun sen pöpön ja nyt mäkin vaan ryyppään ja masistelen kunnes saan antibioottihoidon siihen. Ei, kuulostaa vaan niin liian helpolta. Houkuttelevalta kyllä."
Kuten huomasit tuosta patentista mihin linkkasin, niin totesivat siinä että krooninen alkoholismi on antibiooteilla hoidettava sairaus. Se voi kuulostaa helpolta, mutta tosiasiassa paraneminen ei silti ole helppoa, vaikka tekisi asiat ihan oikein. Antibioottihoidon pituus, sekä reaktiot kuoleviin bakteereihin ei ole herkkua. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita tässä maailmassa, mutta täydellinen paraneminen totta vieköön on mahdollista, ainakin sitkeille ihmisille.
"Tarkoittaako tuo sitä, että suomalaisillakin olisi talvella riittävästi d-vitamiinia vaikka eivät d-vitamiinia söisikään? (Siis jos pääsisivät infektiosta.) Mikäli kenelläkään ei olisi tuota infektiota, niin olisiko kaikilla (asuinpaikan valottomuudesta huolimatta) yhtä lailla tarpeeksi d-vitamiinia?"
Tähän on helppoa vastata: kyllä. Afrikkalaisilla on esimerkiksi alhaiset seerumin 25-D tasot vaikka siellä on eniten aurinkoa. Voin heittää tähän pari tutkimusta:
http://www.eje-online.org/cgi/content/abstract/141/4/358
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18458986?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DiscoveryPanel.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=1&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed
Ensimmäisestä tutkimuksesta käy ilmi että norjalaisilla oli paljon korkeampi kalsidiolipitoisuus kuin afrikkalaisilla, ja että kalsidiolipitoisuudet elimistössä eivät välttämättä korreloi lainkaan auringonvalon saannin kanssa. Tähän on syynä se että jos olet tarpeeksi sairas, D-vitamiinia ei välttämättä muodostu iholla lainkaan. Ja afrikkalaiset ovat tunnetusti aika sairasta porukkaa. Liian korkeat 25-D pitoisuudet ovat taas joidenkin mukaan immunosuppressiivisia, sillä 25-D on steroidihormoni
"Eikö se voisi kertoa myös siitä, että masennus lopulta helpottaa spontaanisti tai jostakin muusta syystä?"
Kyllähän remissioita voi tapahtua spontaanisti, mutta oikein tehdyn hoidon tunnistaa siitä, että paraneminen on pysyvää, ja samalla monta muutakin asiaa paranee, josta ei välttämättä ollut itse tietoinen; esim ihottumat, näkö, hiukset, peräpukamat, jäykkyys käsissä ja jaloissa, suonenvedot, suolisto-ongelmat yms pientä. Kertoo siitä että infektio koskettaa koko elimistöä.
"Ei sentään aina. Anemia voi johtua myös esim keliakiasta, runsaista kuukautisista tai muusta verenvuodosta. Tuo yleistäminen tässä juurikin vähän häiritsee. Jotenkin syö uskottavuutta muuten ihan kiinnostavalta ja varteenotettavalta aiheelta."
Miksi oletat ettei keliakia olisi infektioperäinen sairaus? Runsaat kuukautiset johtuvat myöskin todennäköisesti infektion aiheuttamasta hormoniepätasapainosta elimistössä. Runsas verenvuoto on akuutti ongelma, eikä sellaisesta johtuva anemia varsinaisesti voi kutsua infektiosta johtuvaksi, mutta runsaat kuukautiset taas ovat pohjimmiltaan infektioperäinen ongelma.
"Mutta miten muuten sitten, kun bakteerista on päästy? Jos kerran todella isolla osalla on se, sairastunko uudelleen masennukseen taas, kun saan bakteerin uudelleen joltakin ja se alkaa lisääntyä? Tulisiko syödä antibioottia heti, jos on stressaava tai masentava tilanne elämässä?"
Bakteerit lisääntyvät niin hitaasti että seuraava puhdistuskierros on sitten vasta kymmenen vuoden kuluttua, tai niillä main. Emme vielä tiedä mitä tapahtuu sellaiselle ihmiselle joka on puhdistanut itsensä näistä bakteereista; ainakin immuunipuolustus tulee terävämmäksi niitä vastaan, mutta voit ainakin heittää hyvästit sellaisille asioille, että kuolet esim. sydänkohtaukseen vanhalla iällä.
"Mitä luontaistuotteita siis pitäisi käyttää infektion häätämiseen?"
Voit lukea kaikki nämä asiat tästä foorumista:
http://th1.ktd.krakow.pl/viewtopic.php?f=4&t=5
Jos rekisteröidyt foorumille, voit myös lukea muiden edistymisraportteja, jotka soveltavat tätä hoitoa. Sieltä löytyy myös lähes 10 kertomusta antibioottihoidosta erilaisiin sairauksiin, myös muutama masennukseen.
Muista myös lukea FAQ.
Kai te kaks asiantuntijaa ootte jo selvittäny kuinka kofeiini vaikuttaa keuhkoklamydiaan?!?! Tosi urpoa porukkaa täällä, uskoovat varmaan Jumalaankin vielä...:DDD
"Tosi urpoa porukkaa täällä, uskoovat varmaan Jumalaankin vielä...:DDD"
Toiset uskoo jumalaan, toiset uskoo lääkkeitä myyviin lääkäreihin.. mihin sinä uskot?
Tulee vaan vähän jo mieleen, että johtuvatko sitten tällä menolla kaikki maailman ikävät asiat infektiosta...
Ymmärrän toki, että tuollaisissa fyysisisen puolelle menevissä oireiluissa on tietenkin fyysisiä syitä, mutta minulle jäi vielä epäselväksi, että kieltääkö tämä infektioteoria siis vallan kokonaan sen, että masennus voisi saada alkunsa ei-fyysisistä tekijöistä. Sosiaalisista ja psyykkisistä. Miksi minä esim masennun joutuessani tekemisiin erään elämänalueen kanssa ja voin taas todella hyvin, kun en ole tekemisissä asian kanssa? Kyllähän se ympäristö ja psyyke pakostakin vaikuttaa.
Tai miksi minä voin sitä paremmin, mitä paremmin osaan käsitellä tunteitani? Ihan psykologisesti olen selvitellyt omia taipumuksiani kokea asiat jollakin tavalla, ja oppinut niistä pois. Siis esimerkiksi se, että en pidä omia rajojani ja suostun kynnysmatoksi masentaa, ja puolestaan rajojen vetäminen ja aito itsensä puolustaminen tekee todella hyvää. Tai mikä selittää sen, että sosiaalisen ympäristön muutoksilla on suuri vaikutus mielialaan? Jos joku tulee vaikka kiusatuksi työpaikalla ja masentuu, niin johtuuko hänenkin masennuksensa vain ja ainoastaan infektiosta?
Voi olla, että olen vain käsittänyt väärin, mutta jotenkin on tullut sellainen kuva, että masentuneisuuteen vaikuttaisi mielestäsi vain ja ainoastaan ne pöpöt, ja siksi vähän nyt ihmetyttää.
Valitettavasti noihin linkkeihin en ehdi enkä jaksa nyt oikein tutustua, mutta kiitos vastauksistasi.
"Ymmärrän toki, että tuollaisissa fyysisisen puolelle menevissä oireiluissa on tietenkin fyysisiä syitä, mutta minulle jäi vielä epäselväksi, että kieltääkö tämä infektioteoria siis vallan kokonaan sen, että masennus voisi saada alkunsa ei-fyysisistä tekijöistä"
Eihän se tietysti kiellä, mutta kun vaan käytännössä on osoittautunut että 100% niistä, jotka ovat *suostuneet* hoitamaan masennustaan infektioperäisenä tautina (uskomatonta kyllä, monet ovat niin täysin idiootteja, etteivät edes suostu kokeilemaan parantavia hoitoja, kuten antibioottihoitoa, tai lisäravinnehoitoa), niin bakteereja on löytynyt joka kerta. Joskus voi joutua turvautumaan vahvempiin hoitoihin (varsinkin jos taustalla löytyy myös autoimmuunisairauksia), että ne bakteerit saa esille, mutta yhtälailla jos asiat tekee oikein, niin homma toimii.
"Sosiaalisista ja psyykkisistä. Miksi minä esim masennun joutuessani tekemisiin erään elämänalueen kanssa ja voin taas todella hyvin, kun en ole tekemisissä asian kanssa?"
Luultavasti et ole saanut luonnontieteellistä koulutusta, kun tuollaisia asioita kysyt. Kaksi täysin eri asiaa, kuten psykologiset tekijät, tai Chlamydia pneumoniae, eivät voi kertakaikkiaan aiheuttaa täsmälleen samoja asioita. Joudut sulkemaan toisen pois. Jotkut myös syyttävät elohopeaa ja amalgaamipaikkoja näistä mielenterveydellisistä ongelmista, mutta tämäkin ongelma voidaan tutkimusten perusteella nätisti laittaa infektioperäisten ongelmien piikkiin, sillä krooninen elohopea-altistus olkoonkin pientä, heikentää immuunipuolustusta mm. näitä solunsisäisiä bakteereja kohtaan. Tietysti paikat on poistettava, mutta sen jälkeen alkaa se iso työ, että myös bakteerit on häädettävä.
"Tai miksi minä voin sitä paremmin, mitä paremmin osaan käsitellä tunteitani? Ihan psykologisesti olen selvitellyt omia taipumuksiani kokea asiat jollakin tavalla, ja oppinut niistä pois"
Tämä on tavallaan aivopesua, voihan sitä aina psyykata itseään toimimaan paremmin, vaikka olisi ongelmia. Krooniseen väsymysoireyhtymäänkin (joka on fyysinen sairaus) tarjotaan myös kogniitivista terapiaa, joka ei nyt juuri auta ketään.
"Voi olla, että olen vain käsittänyt väärin, mutta jotenkin on tullut sellainen kuva, että masentuneisuuteen vaikuttaisi mielestäsi vain ja ainoastaan ne pöpöt, ja siksi vähän nyt ihmetyttää."
Mikset sitten vain kokeile tuota lisäravinnehoitoa, lakkaa höpöttämästä turhia, ja katso mitä tapahtuu? Jos menet lääkärin vastaanotolle, et saa yhtään mitään todisteita, tutkimuksia mistään, ja silti uskot kaikkeen mitä lääkärisi sanoo. Lääkärit eivät oikeasti tiedä paljon mistään mitään, huijareita nekin, palkattuja myyntitykkejä, joilla on myyntiopas (Pharma Fennica), josta löytyy kuvaus oire -> lääke. Lähes kaikilla kroonisilla sairauksilla on yhteinen patogeneesi, ne ovat bakteerien aiheuttamat. Niistä ei parannuta oireita lievittävillä lääkkeillä, vaan bakteerien tuhoamisella, joka onkin paljon pidempi prosessi kuin parin viikon antibioottikuuri.
Monet syövät lisäravinteita muutenkin (joskaan eivät oikealla tavalla, että siitä olisi hyötyä bakteerien tappamisessa), joten menetys ei voi olla iso. Olet tuhlannut rahaasi ja aikaasi varmaan satoja kertoja tuhat kerta typerimpiin asioihin muutenkin. Saat olla iloinen siitä että lisäravinnehoito toimii edes joissakin tapauksissa, sillä oikeat antibioottihoidot ovat kortilla, eli niitä ei saa Suomesta.
Psyyken osuus mielenterveyden häiriöihin on pikemminkin heräte kuin varsinainen aiheuttaja. Negatiivinen psyykkinen varaus jonkin asian suhteen aiheuttaa stressihormonien kohoamista, ja stressihormonit ovat aivoille solumyrkkyä.
Krooninen stressi kohottaa kortisolitasoa ja se aiheuttaa monia muutoksia muissa välittäjäaineissa, jotka taas vuorostaan aiheuttavat muutoksia eteenpäin. Välittäjäinepitoisuuksien muutokset aiheuttavat muutoksia aivosolujen reseptoritiheyksissä ja kun muutokset aivojen eri osissa ovat tarpeeksi suuret, alkaa oireilu. Se, miten nopeasti nuo muutokset syntyvät, on yksilöllistä.
Samoin on yksilöllistä se, mikä toimii tuon kehityksen laukaisevana tekijänä. Jos aivot ovat rakentuneet siten, että ne reagoivat tarpeeksi herkästi, voi pelkkä psyykkinen stressikin aiheuttaa masennuksen. Silloin oireet poistuvat kun stressitekijä poistuu. Stressitekijä voi poistua sillä, että valmentaa itseään psyykkisesti kestämään juuri sitä stressitekijää.
Nuo masennuksen edellyttämät muutokset aivoissa voivat syntyä myös useammin kemiallisen vaikuttajan ansiosta, yleisimmin kofeiinin, joka ylläpitää samanlaista tilaa stressihormonien suhteen kuin krooninen psyykkinen stressikin. Aiheuttajana voi olla myös bakteeri-, virus- tai sieni-infektion tuottamat toksiinit, alkoholin liikakäyttö, yksilöllisiin ominaisuuksiin sopimaton ravinto, erilaiset puutostilat jne. Näissäkin tapauksissa oireet poistuvat vasta kun aiheuttava kemiallinen stressitekijä poistetaan.
"Tämä on tavallaan aivopesua, voihan sitä aina psyykata itseään toimimaan paremmin, vaikka olisi ongelmia."
Tuo nyt kyllä pisti näkemään punaista. Minä olen kuitenkin oman henkisen olotilani asiantuntija, et sinä. Kukaan ei ole minua aivopessyt, enkä itsekään ole itseäni aivopessyt. En myöskään puhu hyvinvoinnista siinä mielessä, että vain pystyisin TOIMIMAAN paremmin, vaan puhun henkisestä tilasta. Siitä, että voin hyvin. Siitä, että en ole ahdistunut, pystyn suhtautua tulevaisuuteen positiivisesti, koen tunteita puhtaasti ilman ahdistuksia ja hallitsemattomuutta, olen seesteinen ja tasapainoinen, minulla on energiaa ja halua tehdä asioita,...
Yksinkertaisesti pystyn siis tiivistää sen olotilan siihen, että voin hyvin. Ei siis niin, että "pystyn toimimaan". Minä en todellakaan halua kieltää myös fyysisten tekijöiden osuutta masennuksessa, ja ehkä osittain siitä johtuen en siedä mustavalkoisuutta ylipäänsä. Se menee jo melkoiseksi besserwisser-asenteeksi, jos todella kehtaat väittää minun hyvinvointini johtuvan "aivopesusta", jos sinun kannattamasi teoria ei sitä hyvinvointia pysty selittää.
"Miksi minä esim masennun joutuessani tekemisiin erään elämänalueen kanssa ja voin taas todella hyvin, kun en ole tekemisissä asian kanssa". Tuohon kysymykseen en oikein löytänyt vastausta tekstistäsi. Joo, olen kyllä opiskellut luonnontieteitäkin, mutta jonkin verran enemmän muuta. En usko, että mustavalkoisuus kummaltakaan kantilta on kovin toimiva ratkaisu. Minua ärsyttää kaiken psykologisointi, mutta niin ärsyttää myös kaiken kääntäminen biologiseksi. Tuolla elämänaluejutulla tarkoitin siis sellaista elämänaluetta, joka ei ole millään tapaa fyysinen juttu, vaan se liittyy vain sosiaalisiin ja psykologisiin juttuihin. Jos siis masennun joutuessani tekemisiin tämän alueen kanssa, niin se johtuu silti sinusta vain ja ainoastaan bakteereista? Tai esim työttömäksi jääminen. Bakteereistako se johtuu, jos vaikkapa työttömäksi jäävä ihminen masentuu? Oliko hän vielä työssä ollessaan vain aivopesty (?), jos hän koki voivansa hyvin ja nauttivansa elämästä?
"Jos menet lääkärin vastaanotolle, et saa yhtään mitään todisteita, tutkimuksia mistään, ja silti uskot kaikkeen mitä lääkärisi sanoo."
Heh. Ai uskonko? Ihan uutta tietoa minulle.
Olemmekohan me nyt ehkä keskustelleet vain eri asiasta? (Sinä hoidosta, minä syistä?) Edelleenkin tässä hämää se asia, että jos ja kun masennus mielestäni voi todellakin saada alkunsa psyykkisistä tai sosiaalisista jutuista (vaikka sitten siihen itse masennukseen liittyisikin se infektiotila), niin ei kai se nyt samantekevää ole, mitä niiden psyykkisten ja sosiaalisten juttujen kanssa tehdään?
Hirvittää muuten hiukan tuo lisäravinteiden määrä. Eikö siinä ehdi maksa poksahtaa muutamaan otteeseen... Ei sillä, että nyt kokisin tarvettakaan aloittaa tuollaista kuuria, mutta jos kokisin...
"Yksinkertaisesti pystyn siis tiivistää sen olotilan siihen, että voin hyvin. Ei siis niin, että "pystyn toimimaan". Minä en todellakaan halua kieltää myös fyysisten tekijöiden osuutta masennuksessa, ja ehkä osittain siitä johtuen en siedä mustavalkoisuutta ylipäänsä. Se menee jo melkoiseksi besserwisser-asenteeksi, jos todella kehtaat väittää minun hyvinvointini johtuvan "aivopesusta", jos sinun kannattamasi teoria ei sitä hyvinvointia pysty selittää."
Vaikutat aika älykkäältä, mutta ei kiistellä tästä asiasta sen enempää, koska se ei auta ketään, eikä minulla ole antaa mitään vedenpitävää näyttöä asiasta. Ainoa mitä voin sanoa esimerkkien valossa on että infektiosi saa sinut reagoimaan ja käyttäytymään epänormaalisti. Voin vain ottaa muutamia esimerkkejä siitä:
Tässä on poiminta antibioottihoidosta (MP-protokollasta):
http://th1.ktd.krakow.pl/viewtopic.php?f=3&t=62#p129
"Siitäkin huolimatta, henkiset oireet olivat vaikeita hallita MP hoidon alussa. Ennen MP:tä olin henkisesti usein erittäin epävakaa, ja mielialani heittelehti usein. Minulla oli vaikea hallita minkään sortin kriisitilanteita. Vaikka tilanne ei ollut hengenvaarallinen, adrenaliinitasoni menivät ylös ja alas. Nämä vaikeat henkiset oireeni palasivat immuunijärjestelmän reaktioiden mukana. Mutta kuten kaikki muutkin oireeni, ne heikentyivät aikanaan siihen pisteeseen että olen nyt henkisesti paljon vakaampi."
Ja toinen:
http://th1.ktd.krakow.pl/viewtopic.php?f=3&t=62
"Olen nyt vakuuttunut siitä että kaikki pahimmat mielialani jotka tekivät elämästäni sellaisen taistelun johtuvat infektiosta. Olen 100% vakuuttunut siitä. Ja se on syy miksi minulta tuntuu mukavalta puhua masennuksestani, koska en ollut se, mikä todellisuudessa olen"
Tämä on hienovaraista. Useimmiten ihmiset tajuavat vasta sitten mikä heissä on vialla sen jälkeen kun ovat saaneet infektion häädettyä.
"Olemmekohan me nyt ehkä keskustelleet vain eri asiasta? (Sinä hoidosta, minä syistä?) Edelleenkin tässä hämää se asia, että jos ja kun masennus mielestäni voi todellakin saada alkunsa psyykkisistä tai sosiaalisista jutuista (vaikka sitten siihen itse masennukseen liittyisikin se infektiotila), niin ei kai se nyt samantekevää ole, mitä niiden psyykkisten ja sosiaalisten juttujen kanssa tehdään?"
No ei ole, mutta mikset nyt hoitaisi vain sitä infektioita pois, niin sitten ei tarvi enää miettiä niin kauheasti niitä näitä. En voi auttaa sinua kuitenkaan muissa asioissa kuin infektion hoitamisessa. Se muu tulee sitten itsestään, ja jos olet terve, sinun ei tarvi erikseen näitä asioita miettiä, vaan asiat menee vain automaattisesti oikein.
"Hirvittää muuten hiukan tuo lisäravinteiden määrä. Eikö siinä ehdi maksa poksahtaa muutamaan otteeseen... Ei sillä, että nyt kokisin tarvettakaan aloittaa tuollaista kuuria, mutta jos kokisin..."
Tämä on taas sitä aivopesua lääkärien puolesta. Monet noista lisäravinteista ovat itseasiassa maksaa suojaavia. Varsinkin lipoiinihappo. Mutta jos maksasi on infektoitunut, niin voivat maksa-arvot kohota (ei ole yleensä vaarallista). Kyse ei ole siitä että sinulla olisi mitään vitamiinipuutteita, vaan noita aineita on otettava noin reippaasti, että niillä olisi tehoja bakteereja vastaan. Kannattaa aloittaa kuuri vain heti. Lisäravinteet saa tilattua edullisesti esim. IHerbistä (varmaan 2-4 kertaa halvempia kuin Suomessa); mutta kannattaa vain tilata maksimissaan 45 euron edestä kerrallaan EU:n ulkopuolelta, ettei jää ALV:tä maksettavaksi.
Tähdellä merkityt ovat tärkeimpiä. Itse huomasin että reippaat B12 vitamiiniannokset toimivat parhaiten masennukseen (toimii jopa paremmin kuin masennuslääkkeet), esim. 1-5 mg päivässä. Tähänkin löytyy syy, mutta ei mennä nyt teknisiin yksityiskohtiin. Metyylikobalamiini on parhainta, mutta käy se tavallinen syanokobalamiinikin.
Minimikuuri olisi alfalipoiinihappo + vahva B-kompleksi + pantoteenihappo + magnesium + molybdeeni. Jos tulee oireita, niin on merkki siitä että osuvat bakteereihin. Tuo sumuinen olo lienee tavallisin + voi tulla jotain sydänoireita + rintakipua +ihottumia. Nämä ovat keuhkoklamydiabakteerin aikaansaamia, koska se aiheuttaa myös sydän & verisuonitauteja. Jos otat niasiinia (B3) (esim. 100-200 mg kerralla), voit muuttua punaisen ravun väriseksi, ja voi tulla vilunväristyksiä. Alfalipoiinihappo on se pääasiallinen bakteeria tappava aine tässä kuurissa, muut ovat vain elimistön tukemiseen. C-vitamiini saattaa myös olla hyödyllinen.
Mikä sitten EI johdu infektiosta?
Terolut tekee (tai teki) hermostuneen ja ärtyisän olon.
Olen jo niin vanha että syön hormonikorvaushoito pillereitä, sitten on kolmen kk välein 14 pv Terolut kuuri.
Nuorempana olo oli joskus niin sietämätön Terolutista että piti lopettaa pillereiden syönti kesken kaiken.
Nyt vanhempana ei ole aivan sellaista, saattaapa joskus olo tuntua tavallista paremmaltakin.
Toinen kuuri on nyt alkanut. Ensimmäisenä päivänä olo oli taas erinomainen, mutta toisena ja kolmantena on väsyttänyt aika paljon. En tosin ole nukkunut riittävästi ja stressiäkin pukkaa, mikä varmasti vaikuttaa.
Olen pitänyt jo ainakin puoli vuotta mieliala- ja ahdistuskalenteria, johon merkitsen aamun, päivän ja illan mielialan, lääkeannoksen vaihtelut, ilot, surut ja stressitekijät. Mieliala ei ole poukkoillut juurikaan tänä aikana kun olen syönyt progesteronia. Pms oireisiin se ei valitettavasti vaikuttanut, mitä olisin kyllä kovasti toivonut. Taas tuntui maailma kaatuvan niskaan vajaan kahden viikon ajan. Onneksi ei kuitenkaan sen pidempään.
Pitää katsoa mitä tämä kuuri saa aikaan, ja päivittää sitten tilannetta.