Ikää on jo 19 vuotta, olen siis nainen. Aiemmin en ole kokenut neitsyyttäni ongelmana tai häpeällisenä asiana. Ennemminkin olen ollut ylpeä (siis omassa mielessäni), että en ole mennyt kenen tahansa kanssa sänkyyn.
Nyt kuitenkin asia on todella alkanut vaivata mieltäni. En ole varsinaisesti seurustellut edes koskaan, siinä mahdollisesti asiaan syy. Olen kaunis (uskallan sen sanoa, mutta en ole ylimielinen, enkä ulkonäölläni todellakaan kehuskele) ja monet miehet ovat sanoneet hyvännäköiseksi, neitsyyteni ei ole siis siitä kiinni, vaan täysin omasta tahdostani. "Seurustelin" erään miehen kanssa, joka jatkuvasti painosti seksiin. Hän tiesi neitsyydestäni ja olin sanonut, että tarvitsen aikaa, sillä tahdon, että molemmat välittävät toisistaan ennen seksiä. Tästä johtuen sain kuulla olevani epänormaali, haluton ja jälkeenjäänyt. Tämän jälkeen asia on todella vaivannut mieltäni, päivittäin. Ajattelevatko miehet todella niin, että viimeistään sen jälkeen, kun on viikko tunnettu, on päästävä sänkyyn tai on epänormaali?
En edelleenkään koe olevani valmis seksiin. Tahdon kyllä hellyyttä, suudelmia ja yhdessäoloa, mutta en seksiä - en vielä. Miksi on niin kummallista vaatia, että ensin seurustellaan ehkä kuukausi tai parikin, ennen kuin harrastetaan seksiä?
Jäänen ikuiseksi neitsyeksi, jos ajattelutapa on tuo :( En voi itseäni pakottaa, jos asia ei tunnu hyvältä. Tuo jätkä sai mieleni todella alas. Jatkuva ruinaaminen tai tuntumaan todella kurjalta, sillä joka kerta kun jouduin hänelle sanomaan ei, sain kuulla olevani epänormaali. Eikä tuo varmasti helpottanut asiaa. Tiedän, joskus se neitsyys on menetettävä, eikä sen ensimmäisen tarvitse olla "se oikea" tai mitään sellaista. En vain halua, enkä edes pysty, tekemään sitä, jollen voi luottaa kumppaniini täysin ja tiedä, että välillämme on jotain muutakin. Ja kyllä, seksi myös pelottaa ajatuksena, sillä tiedän, ettei ensimmäinen kerta välttämättä ole mukava kokemus. Juuri siksi haluan tehdä sen vasta ihmisen kanssa, josta välitän ja tunne on molemminpuolinen.
Onko turhaa edes toivoa, että löytäisi miehen, joka jaksaisi odottaa? :(
Nyt kuitenkin asia on todella alkanut vaivata mieltäni. En ole varsinaisesti seurustellut edes koskaan, siinä mahdollisesti asiaan syy. Olen kaunis (uskallan sen sanoa, mutta en ole ylimielinen, enkä ulkonäölläni todellakaan kehuskele) ja monet miehet ovat sanoneet hyvännäköiseksi, neitsyyteni ei ole siis siitä kiinni, vaan täysin omasta tahdostani. "Seurustelin" erään miehen kanssa, joka jatkuvasti painosti seksiin. Hän tiesi neitsyydestäni ja olin sanonut, että tarvitsen aikaa, sillä tahdon, että molemmat välittävät toisistaan ennen seksiä. Tästä johtuen sain kuulla olevani epänormaali, haluton ja jälkeenjäänyt. Tämän jälkeen asia on todella vaivannut mieltäni, päivittäin. Ajattelevatko miehet todella niin, että viimeistään sen jälkeen, kun on viikko tunnettu, on päästävä sänkyyn tai on epänormaali?
En edelleenkään koe olevani valmis seksiin. Tahdon kyllä hellyyttä, suudelmia ja yhdessäoloa, mutta en seksiä - en vielä. Miksi on niin kummallista vaatia, että ensin seurustellaan ehkä kuukausi tai parikin, ennen kuin harrastetaan seksiä?
Jäänen ikuiseksi neitsyeksi, jos ajattelutapa on tuo :( En voi itseäni pakottaa, jos asia ei tunnu hyvältä. Tuo jätkä sai mieleni todella alas. Jatkuva ruinaaminen tai tuntumaan todella kurjalta, sillä joka kerta kun jouduin hänelle sanomaan ei, sain kuulla olevani epänormaali. Eikä tuo varmasti helpottanut asiaa. Tiedän, joskus se neitsyys on menetettävä, eikä sen ensimmäisen tarvitse olla "se oikea" tai mitään sellaista. En vain halua, enkä edes pysty, tekemään sitä, jollen voi luottaa kumppaniini täysin ja tiedä, että välillämme on jotain muutakin. Ja kyllä, seksi myös pelottaa ajatuksena, sillä tiedän, ettei ensimmäinen kerta välttämättä ole mukava kokemus. Juuri siksi haluan tehdä sen vasta ihmisen kanssa, josta välitän ja tunne on molemminpuolinen.
Onko turhaa edes toivoa, että löytäisi miehen, joka jaksaisi odottaa? :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni asenteesi on hieno ja kunnioitettava, useampien ihmisten tulisi ajatella seksistä noin. Itse seurustelin nykyisen (hän on myös ensimmäinen) poikaystäväni kanssa lähestulkoon puoli vuotta ennen kuin menetin hänelle neitsyyteni (olin tuolloin 20-vuotias). Molemminpuolinen luottamus ja rakkaus tekivät ensimmäisestä kerrasta henkisellä tasolla täydellisen, teknillisesti suoritus ei (tietenkään!) ollut ihan täydellinen, mutta ainakin minun mielestäni se on ensimmäisillä kerroilla toisarvoinen asia. Älä siis ole onneton vaan pysy noilla linjoilla. Pidä kiinni periaatteistasi. Minäkin tein niin ja olen käsittämättömän onnellinen. Monet ovat tästä neitsyys-asiasta varmasti eri mieltä, sillä eri ihmisille seksi merkitsee eri asioita. Jokainen ajatelkoon asiasta omalla tavallaan ja ihmisten tulisi kunnioittaa toisten tekemiä valintoja ja ajatuksia.
[Pistin vahingossa viestini kahteen kertaan]
Kiitos Riina! On oikeasti lohdullista kuulla, että löytyy myös niitä, jotka ajattelevat kanssani samalla tavalla. Ja etten ole ainoa, joka tässä iässä vielä on neitsyt. Toivon, tai melkein voin sanoa että tarvitsen, tuollaista kumppania, mitä itse kuvailit. Juuri tuo luottamus ja rakkaus ovat niitä, mitä on pakko olla, ennen kuin haluan sänkyyn kenenkään kanssa mennä.
mies ja vielä neitsyt, 18-vuotias. Olen seurustellut parisen kertaa vakavasti ja olemme puhuneet rakastelusta, mutta emme ole vielä kokeneet yhdyntää. Mutta esileikkejä olemme kyllä harrastaneet. Mutta mies joka jaksaa odottaa, on luultavasti harvinaisuus, mutta olen ylpeä ollessani yksi heistä!
Hei,
Olet täysin normaali ja sulla on just terve suhtautuminen tuohon asiaan. Et oo todellakaan mitenkään epänormaali... Itekin olin "jo" 21-vee kun menetin neitsyyteni.
Ei mitään kiirettä! Sulla on selvästikin järki päässä. Itse menetin neitsyyteni 21-vuotiaana. Olet valmis kun sinusta itsestä niin tuntuu. Jos joku mies ei asiaa ymmärrä, anna olla!
Kuule mä säästän seksin avioliittoon. Pahus soikoon se on joskus vaikeeta mutta voiko omalle rakkaalle parempaa lahjaa antaa? Se on nykyään melkoinen luottamuksen osoitus että pystyy lupaamaan rakastaa loppuelämän toista, vaikka ei seksikokemuksia takana olekaan. Mulle se on jotenki selvää kuitenki. älä ihmeessä mene sänkyyn jos ei siltä tunnu. Ei se naisellisuus lisäänny kokemusten myötä, luulisin! Lykkyä tykö!