Mä oon aika täynnä tota anorektikoiden tuomitse
mista,joka paikassa kuulee kommentteja tyyliin
"miksi se ei vaan syö?","se on pahasti henkisesti sairas","älkää tuijottako SITÄ", "antakaa sen olla" "hei,mikä sulla on hätänä",se on niin nuoriki" (oon 17 vuotias) ,tyttö parka" jne... Oikeesti,ootteko te koskaan tullu ajatelleeksi sitä että myös meillä on TUNTEET!!! En mä ainakaan oo kuuro niille mielisairas huomautuksille,tai sille että mua yrittää sekä "ystävät",vanhemmat että maikat saada pakkohoitoon. Ei mitenkään kivaa. Omasta mielestäni mä en ole mitenkään erityisen sairas. Vai onko 145cm ja 40kg muka liian vähän??? Ei mun mielestä.
mista,joka paikassa kuulee kommentteja tyyliin
"miksi se ei vaan syö?","se on pahasti henkisesti sairas","älkää tuijottako SITÄ", "antakaa sen olla" "hei,mikä sulla on hätänä",se on niin nuoriki" (oon 17 vuotias) ,tyttö parka" jne... Oikeesti,ootteko te koskaan tullu ajatelleeksi sitä että myös meillä on TUNTEET!!! En mä ainakaan oo kuuro niille mielisairas huomautuksille,tai sille että mua yrittää sekä "ystävät",vanhemmat että maikat saada pakkohoitoon. Ei mitenkään kivaa. Omasta mielestäni mä en ole mitenkään erityisen sairas. Vai onko 145cm ja 40kg muka liian vähän??? Ei mun mielestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sairaus on helvetti,siksi sinusta ollaan huolissaan.Anoreksia on mielensairaus ja sitö ei s-häiriöinen halua myöntää.En voi sanoa pituuden ja painon perusteella,oletko anorektikko,diagnoosiin tarvii muita tietoja sinusta.Suhde ruokaan,liikuntaan,ennenkaikkea suhtautuminen omaan kehoonsa!Anorektikko ei parane ilman hoitoa,sääntöjä,jotka lääkärit asettavat.Itse tulen äärettömän surulliseksi ja huolestuneeksi tavatessani syömishäiriöisen ihmisen.En todellakaan pidä heitä tunteettomina.Ihmiset sanovat ääneen siinä toivossa,että tämä sairas ymmärtäisi oman tilansa,luulisin.Kommentti,miksi se ei vaan syö,on ihan ok,sillä terve ihminen syö,sairas ei!
Ihminen, joka ei ole sairastanut syömishäiriötä ei voi ymmärtää kyseisestä tautia sairastavaa henkilöä.
Ja muuten, syömishäiriö on mielisairaus.
Tää on aika koomista,anoreksia on yleensä niiden mielestä mielisairaus jotka ei sitä oo koskaan sairastanu. Ja viellä kerran,mun mielestä mulla ei ole anoreksiaa,se mun laihduttaminen on ihan normaalia. Valitettavasti kaikki muut tuntuu olevan eri mieltä. Mua on raahattu niin psykologille ko sairaalaanki,mutta se sairaala juttu oli kyllä tosi paha virhe,mä nimittäin pelkään hysteerisesti sairaaloita ja kaikkee mikä liittyy siihen. Ko mut laitettiin niihin letkuihin niin mä vaan itkin ja pyysin että ne päästäis mut pois. Tietenkään ne ei päästäny mua mihinkään,anto vaan rauhottavaa. :( Mä en edes tiedä että mistä tuo pelko johtuu(?)Eikä se ainakaan parantanu asiaa että se lääkäri edes yrittäny ymmärtää,sano vaan että kunhan sä oot pari päivää täällä niin alat syödä,ettet joutuis tänne uudestaan. Musta toi mun lääkäri kammo on mielisairaampaa ko itse mun "anoreksia".
Ja sulle "minä ymmärrän",älä turhaan murehdi toisten syömisongelmia. Musta ei ainakaan tarvi kantaa huolta,kaikesta huolimatta mä osaan huolehtia itsestäni. Aurinkoista kevättä kaikille! :)
Pakko kommentoida:syömishäiriö on todellakin mielensairaus,näin sanoo siitä myöskin parantuneet,usko pois!Ei tervettä laiteta letkuihin,taidat olla sittenkin avun tarpeessa.Olen seurannut kovin huolestuneena erittäin läheltä syömishäiriöisen elämää,joten kirjoituksistasi löytyy hyvinkin tuttuja piirteitä.Minulla on oikeus ja velvollisuus huolehtia ja välittää lähimmäisistäni,niin tutuista kuin vähän vieraammistakin.Terveyttä sinulle!:)
Niin kamalaa kuin se onkin myöntää, on syömishäiriö mielisairaus ennen kaikkea. Oma sukulaiseni sairastui bulimiaan vuosia sitten ja taistelee päivä toisensa jälkeen yhä. Hän on nero ja hullu samassa kropassa: nuori, kaunis, älykäs ja menestyvä ja toisaalta itseensä pettynyt ihmisraunio, joka välillä haluaisi tappaa itsensä.
Koko suku on huolissaan tytöstä, joka on saanut loistoeväät menestykseen, mutta jolle sekään ei riitä. Perhe joutuu peloissaan vahtimaan rakastaan, ettei tämä masennuksissaan päättäisi päiviään. Nuori nainen, ihana ihminen kaikille... paitsi itselleen. Kaikki tämä vääristyneen minäkuvan syytä. Kaikki lähti siitä, että hän halusi olla vielä vähän hoikempi ja kauniimpi... parempi...
Eli alkuperäinen kirjoittaja: älä laihduta noissa mitoissa! Laihduttaminen voi karata käsistä ja sitä ei itse edes tajua, kun kaloreiden laskeminen myrkyttää mielesi ja voit tuhota koko elämäsi. Lopeta laihduttaminen ja nauti sirosta kropastasi! Elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin painoindeksi. Olen katsonut läheltä yhden upean elämän romahtamista... Toivon parantumista, mutta pahalta näyttää... Mielenterveys on mennyt ja sitä myötä kaikki.
Et usko varmasti, että sinulle voisi käydä samoin, mutta ei tämä sukulaistyttönikään uskonut. Ja mitä hän nyt tekee? Tasapainoilee opiskelijaelämän ja mielisairaalan välillä. Ja hän on ihminen, jolla on läheinen perhe, enemmän älyä kuin kahdella keskivertoihmisellä yhteensä, kaunis ulkomuoto ja ystäviä. Ja silti hänelle kävi niin kuin kävi.
Ihminen on kokonaisuus, joten olipa ongelma mikä tahansa, sillä on tapana ennen pitkää vaikuttaa koko psykofyysisellä tasolla. Pidän kuitenkin ruoansulatusongelmien yhtenä jopa hyvin yleisenä laukaisevana tekijänä lapsuuden rokotesarjaa, joka väistämättä jättää monenlaisia vahingollisia seuraamuksia.
Oon 14 vuotias ja oon 165cm ja painan 45cm enkä oo alipainonen :) Joten tuskimpa sinäkään.. Mutta eihän nuo luvut kerro kaikkea. Sulla voi olla joku kasvuhäiriö tai jotain? Ku oot noin lyhyt..