Ikää on jo 19 vuotta, olen siis nainen. Aiemmin en ole kokenut neitsyyttäni ongelmana tai häpeällisenä asiana. Ennemminkin olen ollut ylpeä (siis omassa mielessäni), että en ole mennyt kenen tahansa kanssa sänkyyn.
Nyt kuitenkin asia on todella alkanut vaivata mieltäni. En ole varsinaisesti seurustellut edes koskaan, siinä mahdollisesti asiaan syy. Olen kaunis (uskallan sen sanoa, mutta en ole ylimielinen, enkä ulkonäölläni todellakaan kehuskele) ja monet miehet ovat sanoneet hyvännäköiseksi, neitsyyteni ei ole siis siitä kiinni, vaan täysin omasta tahdostani. "Seurustelin" pari viikkoa erään miehen kanssa, joka jatkuvasti painosti seksiin. Hän tiesi neitsyydestäni ja olin sanonut, että tarvitsen aikaa, sillä tahdon, että molemmat välittävät toisistaan ennen seksiä. Tästä johtuen sain kuulla olevani epänormaali, haluton ja jälkeenjäänyt. Tämän jälkeen asia on todella vaivannut mieltäni, päivittäin. Ajattelevatko miehet todella niin, että viimeistään sen jälkeen, kun on viikko tunnettu, on päästävä sänkyyn tai on epänormaali?
En edelleenkään koe olevani valmis seksiin. Tahdon kyllä hellyyttä, suudelmia ja yhdessäoloa, mutta en seksiä - en vielä, ennen kuin olen itsekin valmis. Miksi on niin kummallista vaatia, että ensin seurustellaan ehkä kuukausi tai parikin, ennen kuin harrastetaan seksiä?
Jäänen ikuiseksi neitsyeksi, jos ajattelutapa on tuo :( En voi itseäni pakottaa, jos asia ei tunnu hyvältä. Tuo jätkä sai mieleni todella alas. Jatkuva ruinaaminen tai tuntumaan todella kurjalta, sillä joka kerta kun jouduin hänelle sanomaan ei, sain kuulla olevani epänormaali. Eikä tuo varmasti helpottanut asiaa. Aloin itsekin vähitellen epäilemään, onko tosiaan niin? Tiedän, joskus se neitsyys on menetettävä, eikä sen ensimmäisen tarvitse olla "se oikea" tai mitään sellaista. En vain halua, enkä edes pysty, tekemään sitä, jollen voi luottaa kumppaniini täysin ja tiedä, että välillämme on jotain muutakin. Ja kyllä, seksi myös pelottaa ajatuksena, sillä tiedän, ettei ensimmäinen kerta välttämättä ole mukava kokemus. Juuri siksi haluan tehdä sen vasta ihmisen kanssa, josta välitän ja tunne on molemminpuolinen.
Onko turhaa edes toivoa, että löytäisi miehen, joka jaksaisi odottaa? :(
Nyt kuitenkin asia on todella alkanut vaivata mieltäni. En ole varsinaisesti seurustellut edes koskaan, siinä mahdollisesti asiaan syy. Olen kaunis (uskallan sen sanoa, mutta en ole ylimielinen, enkä ulkonäölläni todellakaan kehuskele) ja monet miehet ovat sanoneet hyvännäköiseksi, neitsyyteni ei ole siis siitä kiinni, vaan täysin omasta tahdostani. "Seurustelin" pari viikkoa erään miehen kanssa, joka jatkuvasti painosti seksiin. Hän tiesi neitsyydestäni ja olin sanonut, että tarvitsen aikaa, sillä tahdon, että molemmat välittävät toisistaan ennen seksiä. Tästä johtuen sain kuulla olevani epänormaali, haluton ja jälkeenjäänyt. Tämän jälkeen asia on todella vaivannut mieltäni, päivittäin. Ajattelevatko miehet todella niin, että viimeistään sen jälkeen, kun on viikko tunnettu, on päästävä sänkyyn tai on epänormaali?
En edelleenkään koe olevani valmis seksiin. Tahdon kyllä hellyyttä, suudelmia ja yhdessäoloa, mutta en seksiä - en vielä, ennen kuin olen itsekin valmis. Miksi on niin kummallista vaatia, että ensin seurustellaan ehkä kuukausi tai parikin, ennen kuin harrastetaan seksiä?
Jäänen ikuiseksi neitsyeksi, jos ajattelutapa on tuo :( En voi itseäni pakottaa, jos asia ei tunnu hyvältä. Tuo jätkä sai mieleni todella alas. Jatkuva ruinaaminen tai tuntumaan todella kurjalta, sillä joka kerta kun jouduin hänelle sanomaan ei, sain kuulla olevani epänormaali. Eikä tuo varmasti helpottanut asiaa. Aloin itsekin vähitellen epäilemään, onko tosiaan niin? Tiedän, joskus se neitsyys on menetettävä, eikä sen ensimmäisen tarvitse olla "se oikea" tai mitään sellaista. En vain halua, enkä edes pysty, tekemään sitä, jollen voi luottaa kumppaniini täysin ja tiedä, että välillämme on jotain muutakin. Ja kyllä, seksi myös pelottaa ajatuksena, sillä tiedän, ettei ensimmäinen kerta välttämättä ole mukava kokemus. Juuri siksi haluan tehdä sen vasta ihmisen kanssa, josta välitän ja tunne on molemminpuolinen.
Onko turhaa edes toivoa, että löytäisi miehen, joka jaksaisi odottaa? :(
Vastaukset 26
Vanhimmat
...poikii on, jotka suostuvat ja haluavat odottaa, koska tyttö haluaa niin. Itselläni on poikuus vielä hihassa (???) ja kieltämättä mieli tekee kovasti. Joudun ja haluan tyytyä siihen, että tyttö ei heti halua. Mielestäni se on tytölle vielä suurempi juttu, kun pojalle. Pisin seurusteluni on 1 v 4kk, enkä siitä huolimatta saanut... Loppuun saakka silloinkin suostuin odottamaan...
Ihana kuulla, että myös tuollaisi jätkiä on olemassa. Kumpa sellainen vain tulisi vastaan. Ymmärrän kyllä jätkänkin kannalta asian, että haluaa sänkyyn, eikä siinä ole sinällään mitään pahaa tietenkään. Mielestäni asian vaan pitäisi olla niin kuin sanotkin, että molemmat haluavat sitä. Aikaa en ainakaan itse voi määrittää, sen toivottavasti huomaa, kun se tuntuu oikealta.
Mä olin ollu tyttöystäväni kanssa melkein 2 vuotta ennenku se ihana eka kerta tapahtui. Tästä tosin on jo 8 vuotta, mutta nyt viereisessä huoneessa nukkuu levollisesti yhteinen lapsi=)
Joten: Älä turhaan hätäile, kyllä se sopiva mies joskus sun kainaloon löytyy=) Olen siitä varma...
Vaikuttaa siltä et tää sinun sinun ex-kumppani ei ole kovin kypsä henkilö. Aikanani aloittaessani seurustelun silloisen tyttöystäväni kanssa hän oli neitsyt (19v ja itse 20) emmekä rakastelleet ennen kuin aika tuntui oikealta, siihen meni n. puoli vuotta. Eikä siihen kuulunut minkäänlaista painostusta kummankaan puolelta. Olimmme varsin tiiviisti yhdessä ja hellimme ja vietimme aikaa yhdessä mutta annoimme seksin odottaa aikaansa. Ensimmäinen kerta yhdessä ei ollut eritysen "hieno" kokemus. Sittemmin seksi on ollut varsin antoisaa.
Jonkinlainen pointti tässä vastauksessa yrittää olla se että sinä olet täysin normaali! Nyky-hteiskunnassa tuntuu olevan vallalla varsin seksistinen käsitys varsinkin miesten puolella; niin kuin aiemmin mainitsin jotain ex-kumppanisi kypsyydestä.
Toivottavasti neitsyytesi ei ole kasvanut niin "suureksi" että et uskalla aloittaa suhdetta. Eikä neitsyyden menettäminen ole niin "suuri juttu" (kommentoikaa!), ainakaan tuntemieni naisten kertoman perusteella.
Arvostan toki näkemystäsi mutta ehkä pieni antautuminen voisi olla paikallaan...Älä kuitenkaan tee
mitään mitä et todella halua tehdä!!! Uskon että Sinullekin löytyy mies, joka jaksaa odottaa.
Ihanaa, että sanot noin. Aloin todella epäillä (ja epäilen yhä), olenko ainoa, joka ajattelee näin. On totta, että nuo 'exäni' sanat vaikuttivat minuun, vaikka tiedän, ettei niitä pitäisi tosissaan ottaa. Seurustelun aloittaminen tosiaan tuntuu nyt vaikeammalta, kun mielessä on varmasti päällimmäisenä heti, että se toinen osapuoli alkaa vaatimaan seksiä heti (kuten kävi edellisellä kerralla alle viikon sisällä). Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, etten ole siihen valmis, vaan tarvitsen kumppanin, joka ei painosta.
Lohdullista, että tähän ketjuun on vastannut ainakin nimimerkkien mukaan noinkin 'vanhoja' miehiä, joilla ajatukset ovat kohdallaan (siis omasta mielestäni). En tiedä, olenko sitten itse vain törmännyt sellaisiin, jotka haluavat heti seksiä, sillä useammin kuin kerran olen saanut muutaman tapaamisen jälkeen kuulla olevani liian vaikea (nimenomaan seksin suhteen). Periaatteeni ei mielestäni ole tuntunut kohtuuttomalta, sillä täytyy kai jonkun ajatella omiakin tunteitani, ja jos ei kukaan muu sitä tee, niin minä. Nyt kuitenkin mietityttää, ovatko vaatimukseni tosiaan liian suuret, sillä ei sekään tunnu mukavalta, että juttu muilta osin mukavan oloisen miehen kanssa aina kaatuu siihen, että "olet liian vaikea mulle".
JuXu, sanoit tuosta, että ehkä pieni antautuminen olisi paikallaan. Mitä oikeastaan tarkoitit? Olenko mielestäsi kohtuuton? Ainakin edellisen miehen kohdalla oli niin, että en edes halunnut häntä johtuen tuosta painostamisesta (joka oli päivittäistä ja usean kerran päivässä). Pelkään, että siitä johtuen seuraavan miehen kohdalla tulkitsen ehkä liian herkästi kaiken vain yritykseksi päästä sänkyyn. Ei todellakaan tunnu hyvältä saada kuulla olevansa intohimoton nainen. Pitäisikö 'normaalin' naisen sitten haluta viimeistään viikon, parin jälkeen? Ehkä asia on toinen, kun on useamman kanssa ollut, mutta omassa tilanteessani en pysty noin ajattelemaan :/
Olisipa sun laisia naisia enemmänkin. Tuntuu että aika harvoin kukaan kaunis nainen on neitsyt. Itse ainakan pitäisin pelkkänä plussana sitä jos nainen on neitsyt suhteen alkaessa.
Sellaisessa tapauksessa ymmärtäisin myös sen js haluaa odottaa ennenkuin hypätään sänkyyn. Sitä en aivan täysin ymmärtänyt kun nykyinen tyttöystävä ei ollut neitsyt kun tapasimme, mutta silti halusi odottaa kohtuuttoman kauan mun mielestä ennenkuin suostui seksiin. Ja hän oli sentään harrastanut yhden illan juttujakin yms. Se sai mut tuntemaan kyllä jotenkin itteni mustasukkaiseksi ja huonommaksi kuin ne muut. Vaikka hyväähän hän ehkä sillä tarkoitti, että halusi että opitaan tuntemaan kunnolle jne. ennenkö alotetaan seksin harrastaminen.
Kunpa sun laisia naisia olisi enemmänkin. Tuntuu että aika harvoin kukaan kaunis nainen on neitsyt. Itse ainakan pitäisin pelkkänä plussana sitä jos nainen on neitsyt suhteen alkaessa.
Sellaisessa tapauksessa ymmärtäisin myös sen js haluaa odottaa ennenkuin hypätään sänkyyn. Sitä en aivan täysin ymmärtänyt kun nykyinen tyttöystävä ei ollut neitsyt kun tapasimme, mutta silti halusi odottaa kohtuuttoman kauan mun mielestä ennenkuin suostui seksiin. Ja hän oli sentään harrastanut yhden illan juttujakin yms. Se sai mut tuntemaan kyllä jotenkin itteni mustasukkaiseksi ja huonommaksi kuin ne muut. Vaikka hyväähän hän ehkä sillä tarkoitti, että halusi että opitaan tuntemaan kunnolle jne ennenkö aloitetaan seksin harrastaminen...
Kehoittaisin jättämään tuon "seurustelukumppanin" mielipiteet omaan arvoonsa. Minä ainakin arvostan hidasta etenemistä ja olen myös sitä mieltä, että seksissä pitää olla tunnetta mukana. Kunpa vain sinun kaltaisiasi olisi enemmän..
Varmaankin on kohtalo tarkoittanut, että pidät saavuttamattomuutesi. Raamatussa kyllä sanotaan: "menkää ja lisääntykää ja täyttäkää maa", sekä "iloista antajaa Jumala rakastaa". Niitä ei ole pakko noudattaa ja maa alkaa jo olla täyttynyt.
itse seurustelin nykyisen vaimoni kanssa puoli vuotta ennen kuin vasta hääyönämme rakastelimme. tämä kuulostaa monista vanhanaikaiselta mutta itse olemme molemmat olleet päätökseen oikein tyytyväisiä. vaimo tunsi olonsa turvalliseksi ja ensimmäinen kertakin oli oikein mukava.
Olen 22 vuotias nainen ja olen neitsyt.
Olen myös saanut kuulla kaikenlaista juttua, kertoessani jollekin jätkälle olevani neitsyt. Ehkä pahin (nykyään jo aika hassukin juttu) on se, et mulla on kuulemma aivoissa jotain vikaa, kun olen vieläkin neitsyt.
Päätin jo vuosia sitten, että haluan menettää neitsyyteni oikeassa parisuhteessa (en välttämättä tarkoita avioliittoa), jossa molemmat välittävät toisistaan. Minua ei ole koskaan kiinnostanut yhden yön jutut tai vain seksiä- suhteet, joita on muutaman kerran jopa tarjottukin.
En ole vielä seurustellut koskaan. En tiedä missä on vika. Ehkä syynä on myös ujouteni ja epävarmuuteni. En pidä itseäni kauniina, vaikka mulle on joskus jopa väitetty että olisin. Olen hieman pyöreähkö, joten sekin aiheuttaa epävarmuutta.
Samalla minua kiusaa myös lievä sitoutumiskammo. Haluasin antaa/saada hellyyttä ja rakkautta, mutta samalla pelkään sitä.
Haluasin todellakin joskus löytää miehen, joka ymmärtää miksi haluan säästää neitsyyteni sille oikealle. En oikeastaan todellakaan haluaisi jäädä ikuiseksi neitsyeksi, varsinkin kun haaveenani on joskus saada lapsiakin. =)
en mäkään ole naista saanu enkä saa.
Oikea mies on sellainen joka EI painosta seksiin ja haluaa viettää sun kanssa muutenkin aikaa kun vaan koko ajan hokemalla seksii.
Mä menetin neitsyyteni 19 vuotiaan (nyt 20) ja olimme poikaystävän kanssa kummatkin neitsyitä.Tai hänellä oli poikuus tallella.
Harrastimme 3kk jälkeen kun aloimme seurustelemaan niin seksiä ja aluksi jännitti mutta poikaystävä oli hellä ja tosi ihana.Ei pakottanut mihinkään.
Vaikka en sano että minä halusin seksiä mutta se tuli ajankohtaiseksi ja sitten mentiin.
...samalla tavalla kuin sinäkin. Toivottavasti löydän vielä joskus (tietysti mahdollisimman pian mieluiten) tuollaisen miehen, joka todella ei painosta mihinkään. Oikean ihmisen kanssa seksikin varmasti sitten aikanaan alkaa tuntumaan hyvältä. Kiitos kun jaoit omat kokemuksesi :)
Itse seurustelin poikaystäni kanssa (jolla siis oli poikuus tallella) ensin 6 kk ennen kuin menimme sänkyyn. En itsekään ollut kovin kokenut...muutama seksikumppani aikaisempien seurustelusuhteiden osalta. Ja tuolloin ikää molemmilla oli kuitenkin jo päälle 20 vuotta. ARvostin sitä että hän oli neitsyt. Oppi juuri ne kikat ja konstit millä hän tuotti minulle mahtavia orgasmeja. Nykyään olemme avioliitossa ja seksi on aivan loistavaa.
Olen 20v jätkä ja myös neitsyt ja täytyy kyllä sanoa että en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi.
Mielestäni kuukauden, parin "odottaminen" ei ole vielä edes mikän pitkä aika, tai ei olisi ainakaan omalla kohdallani, jos olen tähänkin asti pärjännyt ilman niin missä muka tuntuisi edes vuoden "odotus" jos sen saa viettää jonkun kanssa jonka seurassa viihtyy ja josta välittää.
Kyllä sitä seksiä varmaan jokainen ehtii elämänsä aikana melko riittävästi harrastaa, joten miksi turhaan kiirehtiä sen aloittamista jos ei tunne olevansa valmis?
Joten ei todellakaan ole turhaa toivoa että löydät jonkun joka jaksaa odottaa...
Ihana kuulla, että löytyy sellainenkin jätkä, joka ajattelee samoin, ainakin osin :) Teitä vaan tuntuu olevan aika harvassa, ainakaan omalle kohdalle ei ole osunut. Nyt en enää koe olevani "omituisuus", viestinne ovat kyllä auttaneet. Toit hyviä ajatuksia esille: aivan, miksi aloittaa seksi väkisin? Olemme molemmat nuoria ja todellakin koko elämä edessä. En minäkään neitsyt loppu ikääni tahdo olla, mutta en myöskään väkisin tehdä jotain, mitä en halua. Seurauksena luultavasti olisi vain ikävä kokemus, jonka jälkeen ei seksiä enää tekisi lainkaan mieli.
Toivon, että joku päivä vielä kaltaisesi kävelee vastaan.. :) Ehkä on vain parempi olla etsimättä ja katsoa, mitä tuleman pitää.
Tuo etsimisen lopettaminen on sama kuin uskoisi kohtaloon. Ajatus sinänsä on mukava, vähän niinkuin pankissa jäisi jonottamaan lippu kädessä, vuoro tulee vääjäämättä kunhan jaksaa odottaa. Mukava tuoli ja luettavaa.
Tuossa iässä siihen kohtaloon varmaan jaksaa uskoa ja on pakkokin, sehän on ainoa toivo mikä elämän kipinää pitää yllä. Samalla kuitenkin kun aika kuluu eteenpäin rupeaa tulemaan epäilys ja huono olo, entä jos olenkin missannut vuoronumeroni.
Jossain vaiheessa tajuaa myös että tässä elämässä on todellakin vain yksi elämä ja hiekka senkun valuu tiimalasissa, saattaa ruveta panikoimaan ajan käytön suhteen, tuntee että elämän jokainen hetki menee hukkaan ellei vierellä ole jotain rakasta ja on näin mennyt hukkaan tähänkin asti.
Olin joulun tienoilla hyvin lähellä tilata ilotytön asuntooni koska poikuus kohta 23v:nä ei ole enää leikin asia mielenterveyden kannalta.
Sattuneista syistä hanke jäi kuitenkin kesken ja loppupelissä ymmärsin etten minä mitään työntöliikkeitä kaipaa vaan läheisyyttä.
Luulen että sinäkään et tarvitse mitään työntöliikkeitä vaan ensisijaisesti läheisyyttä.
Ja mitä tulee varsinaiseen juttuun niin eivät kaikki miehet halua viimeistään viikon kuluessa "kotipesälle". Tietenkin jopa minun hermoni olisivat koetuksella jos kuukauden ajan nainen antaisi pitää enintään kädestä kiinni ja kerran päivässä pusu poskelle. Jos olisin 14v niin varmaan tyytyisin siihenkin vähään mutta vanhemmalla iällä se tiimalasi painaa jo raskaasti mieltä, aikaa ei ole tuhlattavana.
Ei toista vierestä katselemalla läheisyys-akku hirveästi latausta ota vaikka jotain virtaa ehkä liikkuukin.
Olet niin oikeassa tuossa kirjoituksessasi. Itselläni kävi oikeastaan juuri tuo katastrofi-kuvauksesi, samassa iässäkin, kuin itse olet.
Itsekin odotti ja odotti kunnes 22 meni usko odottamiseen ja rakkaus (toivoton sellainen) tuhosi kaiken. Itsemurhayrityksiä, totaalinen romahtaminen ja olin ihan loppu. Lääkkeillä ja psykologin avulla sain jotenkin tilanteen hallintaan. Söin vuoden psyykelääkkeitä, ja samoin 23 vuotiaana, joulun alla ajauduin samoihin suuntiin. Minulla taas projekti loppui, koska prostitutioitu löi luurin korvaan. Huonosti meni. No, vuoden vaihduttua sitten sattui yhdenyön suhde, joka olisi kyllä silti pitänyt pistää poikki alkuillasta. Nainen, kun sai kuulla poikuudestani piti minua "yhtenä vitun maailman seitsemäntenä ihmeenä". No, ihan loppujen lopuksi hän tuli päälleni ja kai poikuus meni, en tuntenut mitään ja noin kymmenen sekunnin kuluttua hän lopetti, "koska ei voi raiskata minua". Koko homman lopputulos oli se, että en saanut edes erektiota kolmeen kuukauteen, ja oikeastaan seksuaalinen kiinnostus on laskenut nyt jo kolmatta vuotta. Nykyisemmin riittäisi juuri se, että olisi joku lähellä, muulla ei nyt niin hirveästi ole merkitystä. Monta kertaa on miettinyt, mikä minussa on mennyt pieleen, että minusta on tullut tämänkaltainen? Ja toivottavasti kukaan ei keksi heittää mitään "rohkeutta" kommenttia, koska se ei ole mahdollista; en minä pysty lähestymään naista. Tuhoon minut on tuomittu, ja tältä tieltä on lähes mahdoton kääntyä. Valitettavasti. Aika kuluu, silloin muuttuu hylyksi.
No tässä olisi yksi tällainen ihan vapaana :)
Huomasin muuten äsken vasta että tähän kysymykseen ensimmäisenä vastannut oli käyttänyt nimimerkkiä poika-83, jos vein jonkun nimimerkin niin olen pahoillani... En siis ole sama henkilö.
Jos kiinnostaa tutustua ihan vaikka muutenkin kuin seurustelumielessä niin yritetään keksiä joku sopiva tapa ottaa yhteyttä, antaisin mielelläni oman sähköpostiosoitteeni mutta siitä selviää oikea nimeni enkä haluaisi sitä ihan kaikille paljastaa...
..nuo aiemmat empaattiset viestit omaan arvoonsa. Nussiminen se on mikä naisen tiellä pitää. Jos et tähän mennessä ole munaa saanut, nyt olisi aika.
Minun kanssani ei ole sitä ongelmaa, ettenkö jaksaisi odottaa. Minun kanssani sinulla olisi se ongelma, että en välttämättä antaisi sinulle.
Sano vaan edelleenkin ei näille korkkaajille.Minä olen jo ikäihminen,mutta nuoruudessani oli tällaisia korkkaajia.Paras kaverini kuului tähän porukkaan.Hänelle kuukausi oli pitkä aika joka kyllä yleensä riitti sillä hän oli komea mies.Oli juuri tälläinen vonkaaja-tyyppi.Siihen korkkaukseen yleensä ne suhteet läsähti.Lähti uusia katsomaan.Parisuhteeseen kuuluu muutakin kuin seksi.Pidä pintasi.Nuorena kaikki tuntuu tärkeämmältä,kuin todella on.Tuollaista naista kannattaa odottaa vaikka vuosia.Älykäskin vielä.
Tuo kuulosti todella tutulta. Näihin tyyppeihin varmasti on lukeutunut myös suurin osa tapaamistani. Kiitos noista sanoistasi, saivat minut jopa hymyilemään :)
Meikää 24veenä miehenä ilahduttaa sun asenteesi. Itse sua vanhempana ja samassa tilanteessa eläneenä onnittelen sua. Pikakulttuurin keskellä kannattaa pitää kiinni periaatteistaan. Minulle
poikuus on kristillisen periaatteen ilmaus tässä iässä. Seurusteltuani useampia vuosia muutaman nuoren naisen kanssa olemme molemmat pitäneet kiinni samasta periaatteesta. Hyöty on siinä, että tutustuminen alkaa yläpäästä eli aivoista ja sydämestä;tunteista. Kun ei ole tarvetta paeta vaikeita asioita seksiin, parisuhteesta muodostuu aikanaan antoisa ja hyvän syvä!
Jos mies ei pysty kahta viikkoa olemaan vonkaamatta seksiä ja varsinkin tietäen sen että sinulle itsellesi seksi ei ole vain "sisää, ulos ja röökille"-touhua, niin sitten se ukkeli sai mennäkkin. Pidä vaan arvoistasi kiinni ja tee se ihmisen kanssa jota sinä rakastat ja joka vilpittömästi sua myös rakastaa. Noita rasioita on liikaakin jotka tarjoaa jo muutaman virkkeen jälkeen. Tämä onkin pistänyt miettimään että kuinka halvalla ihmiset itsensä "myy". Tähän loppuun tulee mieleen kappaleen sanat "Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot" ja loput tiedätkin...;)..Tsemiä!
T:Mike
mailaile mun kaa [email protected]