Oletteko iloisia, kun lapsenlapset päättävät vierailun...

Lastenlapset asuvat niin lähellä, että vierailevat "toisessa kodissaan" harva se päivä. Olen iloinen siitä, että meillä on hyvin läheiset ja turvalliset välit.

Luonto on oikein järjestänyt, että 40-50-vuotias nainen ei enää lisäänny, sillä voimat eivät enää riitä jatkuvaan huolenpitoon pienistä lapsista.
Ei ole ollenkaan tylyä tai huonoa isovanhemmuutta, jos huomaa väsyvänsä ja haluavansa olla taas itsekseen omissa oloissa. Lapset ovat rasittavia vieraita, ja jos isovanhemmat ovat iäkkäitä tai eivät aivan terveitä, saattaa lasten vierailu olla niin rasittava, että toipuminen kestää parikin päivää.

Kun lasten vanhemmat hakevat lapsensa pois hoidosta heidän tulisi tarkoin seurata isovanhempia, ovatko he väsyneet liikaa tai ovatko he tuskastuneita ja hermostuvia. Silloin on syytä järjestää asiat seuravalla kerralla toisin. Ei isovanhempien väsymisestä pidä tehdä ongelmaa, se on vain tosiasia.

Saisivat olla pidempäänkin.

kun käyvät kylässä ja mukavaa kun lähtevät kotiinsa
vanhempiensamukana.

Kyllä ja ei ! Ihanaa että heillä on koti ja omat rakkaat vanhemmat joiden kansa kotona olla, mutta aina heitä pitäisi luonaan paljon pidempäänkin ja paljon useamminkin, vaikka lähes viikottain tavataan.
Ei mikään ole niin ihanaa kun lapsenlasten vierailut ja heidän kanssaan yhdessäoleminen, leikkiminen, päivälevot, syöminen, seurustelu, ulkoilu ja mitä milloinkin niihin hetkiin kuuluu.
Vaikka olen yli 50, en tunne väsymystä lasten kanssa, päinvastoin tunnen piristyväni ja energiatasoni nousee huimasti heidän käyntinsä ansiosta.
Tuolla joku sanoi 40-50 vuotiaita hedelmättömiksi mutta läheskään kaikkien kohdalla näin ei ole. Nainen voi saada lapsen ihan varmuudella vielä esim 47 v iässä, sen tiedän. koska suvussani sellaisia tapauksia on.
Ja 50 v on todella nuori mummona ;)

Vierailut ovat aina ilolla odotettuja. Harmikseni oma terveys on niin kehno, että joskus tosiaan pääsee kiitollinen huokaus perävalojen näkyessä. Mieli jää silti kaipaamaan vaikka ruumis kiittää ansaitusta levosta.
Lasten vanhemmat kyllä yrittävät huolehtia, ettei mummua väsytetä liikaa. Vaan kun pienet tulee ja pyytää syliin tai ulos tai piirtämään tai leikkimään, niin ei millään raski sanoa ei, jos ei ole ihan pakko. He ovat niin hetken pieniä ja paikalla vain ajoittain, haluaisin nauttia joka hetkestä.

Kaikissa perheissä pitäisi mielestäni uskaltaa puhua avoimesti odotuksistaan ja jaksamisestaan. Monta väärinkäsitystä jäisi syntymättä ja kaikilla olisi mukavampaa, kun ymmärrettäisi toisten jaksamisen rajat. Ja meidän isovanhempien pitää ymmärtää, että lasten kasvatus on vanhempien vastuulla - heidän säännöillään mennään. Jos isovanhemmat ovat etäisiä, eivätkä viihdy lastenlastensa kanssa, sekin heille suotakoon. Ongelmaksi se muodostuu vain, jos heiltä odotetaan ja vaaditaan jotain, mikä ei tule luonnostaan. Eli puhukaa ja antakaa tilaa ihmisten erilaisuudelle!