Itse tein abortin viime viikolla. Synnytin keskoskaksoset 15.5 ja tulin taas raskaaksi. Uusi lapsi olisi ollut kohtuuton rasitus. Olen vasta 18 vuotias. Nyt kuitenkin tunnen hirveää syyllisyyttä. Minulle vielä vannottiin etten nää lasta kun on niin pieni vielä, mutta kyllä sen siitä tunnisti. En tiedä selviääkö tästä ikinä, olo on sanoinkuvaamattoman hirveä.
kaksoset ja abortti
jaajuujaa
17743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuka houkutteli Sinut abortoimaan lapsesi?
Kuka väitti, ettei häntä edes huomaa?
Kerrottiinko Sinulle tuskasta ja surusta, jonka abortti tuottaa?
avomieheni houkutteli. sanoi että jättää, koska ei kestä kolmatta lasta tähän. Lääkäri sanoi kun kysyin ja olin ihan varma että surua tuottaa. tuntuu kuin multa ois riistetty jotain.
Voi rakas lapsi. Miten Sinua on kohdeltu....
Miehesi ei ole oikea mies, kun ei huolehdi lapsistaan. Lääkäreiden moraalikin saattaa hukkua kun aborteista on tullut ilmoitusasioita. Virhe on tapahtunut. Taustalla on lisäksi yleinen naisia sortavien telaketjufemakoiden ja soisaalitanttojen röhkintä, jonka mukaan mukavuusabortit olisivat siistejä "ongelmanratkaisijoita".
Neuvottele lakimiehen tai oikeusavustajan kanssa ja katso onko aihetta syytteiden nostoon painostuksesta ja hoitovirheestä.
Abortteihin liittyy rakenteellinen ja henkilökohtainen väkivalta. Abortteihin painostajat ja houkuttelijat tulee saada tuomittua ja tässä onkin seuraavan aborttilain erityinen kohta, joka siihen tulee rapsakoine rangaistuksineen lisätä.
on perimmäinen syy sikiönsuojeluun? :D
"Neuvottele lakimiehen tai oikeusavustajan kanssa ja katso onko aihetta syytteiden nostoon painostuksesta ja hoitovirheestä. " Ai missä kohden?????
onnea kaksosista.voimia surun kanssa.itse en abortti ole tehnyt mutta itse olen 5.v. ja 3.v.kaksosten äiti jos yhtään helpottaa suruun mielestäsi olet oikea päätöksen tehny jo siinä että sinulla on keskoskaksosetjotka varmaasti vaatii paljon jo voimia minulla synty kaksoset vkolla 37 1 ja vanhin poika oli silloin vasta 1.v10 kk ja meillä kaikkilla lapsille pahat sairastelu rumbat yms.. jos vielä yksinään hoidat kaksoset tarvitset sen kaiken voiman ja energian hoitamaan kaksoset itse olen meinaan välillä ihan loppussa 3 pojan kanssa.voimia kaksosten kanssa ja surun kanssa mutta varmasti myöhemmin tiedät että vaikka abortti ei ole ratkaisu mutta oman jaksamisen kannaltasi olet tehnyt oikean ratkaisun.vielä kerran voimia ja jaksamista
Tiedän miltä susta tuntuu. Itse olen kohta 18-vuotias ja tein abortin vuosi sitten. Mulla kans mies painosti. Vuosi on nyt mennyt eikä mikään tähän auta. Pelkkää ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä, surua, menetyksen tunnetta, vihaa ja katumusta koko ajan. En kestä raskaana olevia naisia, toivon jopa kuolemaa heille. En kestä kuulla jos joku kertoo, että joku on raskaana tai muuta vastaavaa. Ahdistaa vaan niin paljon. En olis ite sitä aborttia halunnut ja kadun tätä varmasti lopun elämääni. Vihaan itseäni. En voi ymmärtää että miten pystyin siihen... Sanoisin että olisi hyvä jos hankkisit apua. Itse hankin sitä näin vuoden jälkeen sellasiesta paikasta joka on ihan "erikoistunut" näihin abortti juttuihin. Se auttaa! Kunhan vaan on sellaset ihmiset auttamassa jotka ymmärtää ja tietää mistä puhun. Voimia sulle tosi paljon ja toivon kaikkea hyvää sinulle!
jos hankkisit mahdollisimman pitävän ehkäisyn? Sen puute lie suurin ongelmasi.
...anna tuntua vain.
Abortti on asia jonka kanssa joudut elämään joka tapauksessa loppuelämäsi, joten ei sinulla ole nyt mitään kiirettä käydä surutyötäsi läpi, käy vain rauhassa, aikaa on loppuelämä.
Sinulla on kaksosten takia nyt mahdollisesti kiirettä, mutta jos löydät aikaa niin suosittelisin kirjaa: Soile Poijula Surutyö.
Jos surusi ei helpota ja se vain jatkuu suremisesta huolimatta, niin sittenhän hankkiudut ammattilaisen puheille.
Konkreettiset tekemiset auttavat usein työstämään surua. Sytytä kynttilä, vie kukkia jonnekin tärkeäksi kokemallesi paikalle, tee pyhiinvaellus... Yksi paljon surun työstämiseen käytetty on myös kirjeen kirjoittaminen. Joko voit kirjoittaa kirjeen tunteistasi ja polttaa sen tai sitten voit kirjoittaa kirjeen jollekin ihmiselle joka on kokenut saman kuin sinä, kirjoita hänelle miettimiäsi vinkkejä, ehdotuksia neuvoja, lohduttavia sanoja joista kokisit, että itsellesikin olisi hyötyä. Mieti kunnolla vinkkejä, ne saavat olla vaikka miten hassuja, kerro musiikista joka sinua auttaisi, kerro taidenäyttelystä, runoista, jotka sinua voisivat lohduttaa. Sulje kirje kuoreen, kirjoita päälle oma osoitteesi ja vie postiin ja muutaman päivän päästä saat itsesäsi kovasti lohduttavan ja auttavan kirjeen naiselta joka on kokenut samoin kuin sinä...
Vai että pyhiinvaellus? Voi jumalauta sentäs :DDD
että nämä tämäntyyliset on provoja? Kohtuuton rasitus esimerkiksi on sydänakan käyttämä ilmaisu... :P
Toistuva teema, naisen tuntema syyllisyys abortista.
...kun ihminen on tehnyt viikko sitten abortin.
Kyseessä on vain nyt kriisi (muutosvastavoima) ja siitä selviäminen. Hän on joutunut käymään läpi suuren muutoksen elämässään: äiti ihmiselle on varmasti vaikea elää sellaisen muutoksen kanssa, kun koko lapsiin kohdistuva ajatusmaailma kääntyy päälaelleen: kaikki lapset eivät olekaan aina toivottuja myöskään hänelle itselleen. Ihminen joka aina on pitänyt vain huolta ja tuntenut lämpimiä ajatuksia lapsiaan kohtaan, tappaakin yhden jälkeläisensä...
Syyllisyydeestä tai muusta vastaavasta voi puhua vasta kun hän on käynyt kriisinsä läpi; mikä tunne sitten jää...
Antakaa kriiseille aikaa ennen diagnooseja. Kriisit ovat aina kasvattavia kokemuksia, ei niitä pidä vältellä tai varoa...
...niin kannattaa kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Jos suru rajoittaa muiden tunteiden tuntemista kovinkin pitkään, niin alkaahan siinä kärsiä sitten ne syntyneet lapset..
Tuo on muuten hyvä pointti. kun esimerkiksi se Poijula sanoo kirjassaan, että suremiselle on annettava aikaa noin puolivuotta, jos sitten ei ole vieläkään kriisi ohi niin sitten pitäisi kääntyä ammattilaisen puoleen. Mutta puoli vuotta on kovin pitkä aika muutaman kuukauden ikäisten lapsen vanhemmalle... Voiko sen ikäisten lasten vanhempi olla psyykkisesti rikki puoli vuotta, ilman, että alkaa vaikuttamaan jo lapsiinkin?
pitäisikin tehdä abortti. Olen kanssasi samaa mieltä.
oikeessa, kannattaa abortoida eikä vaan missään tapauksessa jatkaa raskautta jos on ennen tehny abortin. Kyllä sen jo jokainen tällä palstalla tietää, että jos on tehny joskus abortin niin se pitää tehdä uudelleen heti jos raskaaks tulee. Abortintehneet EI SAA jatkaa raskautta.
Ihme että löysin tekstisi vielä, olet sinä se joka kirjoitti katuvansa kun otti sen ekan keskeytyslääkkeen: MIFEGYNEN, ja halusit sittenkin jatkaa raskautta? Kyllä näköjään olet. :) Ihanaa että olet vielä "linjoilla", sillä tahdon itsekin tietää, että onko se mahdollista jatkaa tätä raskautta. Olen nyt viikolla 8 , ja otin sen ensimmäisen lääkkeen eilen, ja tulin varmaksi että en aborttia halua, mutta lääkäri painotti jotain tiettyä lausetta kun keskustelimme ENNEN lääkkeen ottamista, että "et voi enää peruuttaa, TAI NO SAAT JA SAAT, mutta..." Ja loppuosaa en muista. Huomenna olen menossa sitten takaisin sinne sairaalaan, jossa olisi määrä siis sitten "tehdä loppuun" tämä raskaus, :( Mies painosti tähän, itse olisin halunnut pitää lapsemme. Viikkoja oli nyt 9 0 tänään.
Eli kysymys kuului: OLIKO LAPSESI SIIS TERVEITÄ, ja miksi KESKEYTYSLÄÄKE ei siis keskeyttänytkään odotusta, ja sait luvan jatkaa raskautta loppuun asti:)??
Tajuat varmaan, että itku ei nyt juurikaan auta, kun sulla on vielä entisetkin lapset alla.
18-vuotias on yleensä ikänsä takia käsittämättömän tyhmä, vietävissä ja kypsymätön ajattelemaan. Minkäs ikäinen se mieskään on? En tajua, miten joku tekee miehen tai yleensäkään jonkun muun painostuksesta jotain, mistä vielä ollaan sitten varmoja että parku tulee.
En tiedä miksi pamahdit taas paksuksi, huolimattomuuttanneko? Oliko uusista lapsista ollut puhetta - siis että onko niitä tarkoitus tehdä ja milloin? Et kai hankkiutunut tarkoituksella sentään raskaaksi kysymättä mieheltä mielipidettä? Tarkoitan sitä, että kun teitä kumminkin siinä on olevinaan perhe, niin se on siinä mielessä yhteinen päätös, ellet ole kerta kaikkiaan hinnalla millä hyvänsä sitten päättänyt lisää penskoja tehdä. Mieshän saa lähteä tilanteesta jota hän ei kestä. Joskus myös naiset lähtevät ja jättävät miehen lasten kanssa.. Eli seurauksia voi miettiä vähän etukäteenkin. Vahingot on tietenkin aina vahinkoja.
Joka tapauksessa, tehty mikä tehty ja jos kerran on kaksi huomiotavaativaa ( ellei jopa kolme - eli mies joka ei vaikuta mieheltä , itsesi ehkä mukaanlukien ) lasta, niin heidän etunsa ei todellakaan ole tuollainen pillittäminen. Jos tekee abortin vasten tahtoaan ja on sitä sorttia että se kirpaisee, niin tietenkin se saa kirpaista, mutta on justiinsa tuonikäisten tyylistä kokea vastoinkäymiset maailmanloppuna.
Niin makaa kuin petaa, se pitää hyvin pitkälle paikkansa ja nimenomaan tässä tapauksessa. Jos alat todella sekoilla - sullahan on katsos nyt se kuuluisa 6-kertainen itsemurhariskikin - niin sossutädit saattavat nopsaan tämän huomata ja sitten sulla ei ole kohta lapsia ollenkaan. Joten kerää itsesi ja niistä nokkasi ja keskity siihen mitä sulla nyt on. Ja hankit sen varman ehkäisyn jos sellainen on jostain syystä ollut jotenkin tuntematon. Pienenee se aborttiriski miehen takia huomattavasti, tosin kokemuksesta sanon, ettei se sataprosenttinen ole..