Ajattelin kysyä täältä neuvoa, kun nyt on taas oma pää ihan sekaisin...Olemme olleet toistakymmentä vuotta naimisissa ja mieheni on "ihan mukava" ihminen kun on selvinpäin, tai ainakin esittää sellaista ulkopuolisten aikana.Mutta ei silloinkaan siedä minkäänlaista arvostelua mistään tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Useat ystäväperheemmekin ovat sitä mieltä, että mieheni on oikea kultakimpale.Pitää vaimosta huolta ja huolehtii minun hyvinvoinnistani.. mutta mutta, tämä on kaikki vain kulissia jota hän haluaa pitää yllä..., koska heti kun hän ei olekkaan keskipisteenä alkaa kiukuttelu.. Ystävistäni muutama on nähnyt näitä raivokohtauksia, eivätkä voi uskoa samaksi ihmiseksi...silloin hän kääntää aina asian niin, että minä olen vaikea, aivan kauhea akka ja hän on syrjitty marttyyri, joka vain haluaa vaimolleen parasta....alkoholinkäyttö sitten... tasaisin väliajoin tuo naamio putoaa ja mieheni "hulluuskohtaus"saa aivan suhteettomia mittoja.Hän saattaa ryypätä koko viikonlopun, huudattaa televisiota ja huutaa ja raivoaa itse mölyn ylitse aivan itsekseen! Pääsääntöisesti minä olen silloin kaikkeen syypää: siihen että avioliitto hajoaa tai siihen että hän ryyppää itsensä hengiltä! Ja syyhän on tottakai on aina minussa. Jos ehdotan, että erotaan sitten, jos kerran haluat. Asia kääntyy niin, että sitähän minä olen koko ajan vain halunnutkin..
Muutaman kerran olen ollut todella vaikeassa tilanteessa (lähiomaisen itsemurha ja syöpäsairaus), silloin tuo raivokohtaus saa aivan uudet mitat. Tuntuu, että silloin varsinkin täytyy lyödä lyötyä ja rääkätä minut lopullisesti henkisesti palasiksi.. Aivan suhteeton tunteettomuus vaikeassa tilanteessa. Ja tämä on tapahtunut kaksi kertaa, kun olisin tarvinnut toista tukemaan henkisesti, niin silloin lyö lyötyä kunnolla.
Ja kaiken tämän sekoilun jälkeen kun arki koittaa, hän kylmän tyynesti elelee ihan kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eikä ota asiaa puheeksi itse koskaan, se vain lakaistaan maton alle. Jos yritän ottaa asian puheeksi, niin hän ei osaa mitenkään selittää miksi teki niin, ja perustelee, että minä en kuuntele kumminkaan. Ja se siitä sitten.Asia jää siihen kunnes seuraava kerta tulee...
Olen todella väsynyt tähän "omaan painajaiseeni", olen aivan palasina.. tämä kaava toistaa aina itseään.. Mietin vain, että voiko mieheni olla narsistinen..Antakaa asiallisia kommentteja ja ennenkaikkia neuvoja!
Muutaman kerran olen ollut todella vaikeassa tilanteessa (lähiomaisen itsemurha ja syöpäsairaus), silloin tuo raivokohtaus saa aivan uudet mitat. Tuntuu, että silloin varsinkin täytyy lyödä lyötyä ja rääkätä minut lopullisesti henkisesti palasiksi.. Aivan suhteeton tunteettomuus vaikeassa tilanteessa. Ja tämä on tapahtunut kaksi kertaa, kun olisin tarvinnut toista tukemaan henkisesti, niin silloin lyö lyötyä kunnolla.
Ja kaiken tämän sekoilun jälkeen kun arki koittaa, hän kylmän tyynesti elelee ihan kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eikä ota asiaa puheeksi itse koskaan, se vain lakaistaan maton alle. Jos yritän ottaa asian puheeksi, niin hän ei osaa mitenkään selittää miksi teki niin, ja perustelee, että minä en kuuntele kumminkaan. Ja se siitä sitten.Asia jää siihen kunnes seuraava kerta tulee...
Olen todella väsynyt tähän "omaan painajaiseeni", olen aivan palasina.. tämä kaava toistaa aina itseään.. Mietin vain, että voiko mieheni olla narsistinen..Antakaa asiallisia kommentteja ja ennenkaikkia neuvoja!
Vastaukset 5
Vanhimmat
onko vai ei narsistinen?
Eikö se ole tärkeintä mitä itse elämältäsi haluat?
itseäsi kohden haluat?? !! Kulissia sinäkin näemmä pidät yllä.
Niin kauan on kynnysmattona kun antaa itsensä olla sellaisena. Sinähän sen päätät.
Varmaan sitten kynnysmattona juu.. se ei ole ihan niin helppoa se lähteminen pitkästä suhteesta, kun luulisi.Ja todella vaikea päätös, varsinkin kun meilläkin on kolme lasta, joita mies kohtelee hyvin.
Myöskin tuo henkinen vuoristorata vie voimia, sitä vaan lamaantuu.. järki sanoo mitä pitäis tehdä, mutta olo on kuin hidastetusta filmistä, ei saa mitään aikaiseksi. En enää edes tiedä mitä elämältä haluan, olen niiiiin väsähtänyt tähän kaikkeen..
tapauksessa hakeudu hoitoon, sinulla ON ONGELMA!
Katso sivut www.narsistienuhrientuki.info. Sieltä löydät paljon vertaistukea ja samantapaisia kohtaloita.
Sivuilla on myös monia asiantuntijoiden kirjoituksia narsismi-teemasta.
Ainoa mitä sanon, että pois, pois mahdollisimman nopeasti siitä yhteisestä taloudesta. Narsistia ei voi auttaa, parantaa tai terapoida. Narsisti ei muutu, muuta kuin entistä pahemmaksi. Sen sijaan sinä ja muu lähiympäristö voitte pahoin - ja siihen narsku pyrkiikin.
Jos olet naimisissa, niin avioero vireille. Yhteistalous kannattaa purkaa ja sinun tulee kysellä kunnalta vuokra-asuntoa itsellesi ja lapsillesi. Jos miehesi on väkivaltainen, voi poliisilta saada lähestymiskiellon miehellesi ja niin edelleen. Ja nyt panet toimeksi sekä lopetat uhrina olon.
Käy myös kirjastossa kyselemässä narsku-ilmiöstä kirjoitettuja kirjoja, niin sinulle laajenee tämän ilmiön. Suomeksi on ilmestynyt tämän vuosituhannen puolella useita tosi hyviä alan kirjoja, esimerkiksi
"Naimisissa narsistin kanssa" , "Naamiona terve mieli", "Miksi aina sinä ?", "Kiusaaja keskellämme" , "Narsismi - vamma vai voimavara". Luepa näitä, niin alat ymmärtää, mistä on kyse.....