Olen tällä hetkellä työtön,eikä toivoa työpaikasta oikein ole.Itsetuntoni ja -luottamukseni ei ole kovin korkealla.Olen sössinyt työkkärin koulut ja kaikki,joten sieltä en saa avustuksia.En tiedä yhtään mitä alaa alkaisin opiskelemaan ja töissä en pysy kuukauttakaan kauempaa samassa paikassa,koska kiinnostus lopahtaa heti jos vaikka joku työkaveri alkaa ärsyttäväksi.Kyse,ei ole siitä että olisin laiska tekemään töitä vaan en henkisesti kestä olla enää töissä.Takanani on vain peruskoulu ja olen täysi-ikäinen.
Tilanne masentaa ja ahdistaa.Tuntuu ettei musta ole mihinkään,enkä osaa mitään.Onko jollain kokemuksia tälläsestä tilanteesta? Entä jotain neuvoja mitä pitäs tehdä?
Nykyään päivät menee vain oleskellessa.On päiviä jollon en käy edes ulkona.
Tilanne masentaa ja ahdistaa.Tuntuu ettei musta ole mihinkään,enkä osaa mitään.Onko jollain kokemuksia tälläsestä tilanteesta? Entä jotain neuvoja mitä pitäs tehdä?
Nykyään päivät menee vain oleskellessa.On päiviä jollon en käy edes ulkona.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"En tiedä yhtään mitä alaa alkaisin opiskelemaan"
http://www.koulutusnetti.fi/?path=koulutusoppaat
Siitä se lähtee
Hei!
Suosittelen samaa. Yritä vaikkapa vielä saada kunnon keskustelu esim. työkkärin psykologien kanssa. Ja sitten kunnolla tehtyjen keskustelujen pohjalta paikkaa etsimään (hyvä linkki yllä). Vaikka tuntuisikin vastenmieliseltä, pakota itsesi. Ei toki niin, että alkaa tuntua pahemmalta ja pahemmalta, mutta älä anna itsellesi periksi esim. jossain työharjoittelupaikassa tai koulutuspaikassa, jos noin yleensä tuntuu olevan ok. Koska usein voivat pienet arjen ongelmat haihtua sen myötä, kun etenet harjoittelussasi tai koulutuksessasi. Esim. et enää ärsyynny niin paljon vaikkapa työtoverista tai kurssikaverista, koska päällimmäinen hyvä fiilis siitä, että ylipäätään olet päässyt tehtävään ja polkuun kiinni, kuitenkin voittaa.
Jos sinulla on ahdistusta tms. muista asioista, ne asiat on toki käytävä erikseen läpi mm. psykiatrien kanssa. Mutta jos juuri tämä päättämättömyys ja työ/koulutuselämä ovat ajankohtaisimpia ongelmia kohdallasi, yritä - ja uskon, että löydät tiesi. Älä anna periksi, eten pienin askelin. Siitä se lähtee. Olen itse vähän samankaltaisessa tilanteessa ollut. Tsemppiä ja onnea. Kyllä se siitä.
Minulla on täysin sama tilanne kuin sinulla. Työkkäristä en saa mitään tukia. Olen siellä kirjoilla mutta eihän siitä ole sitten mitään hyötyä. Miten mahtaa rahat riittää ensi kuun lainanlyhennykseen ja vuokraan, ei varmaan mitenkään. Sossusta jonkun verran sain kuun alussa rahaa, en kehtaisi kellekään kertoa että sossutuilla sain vuokran viimeksi maksettua. Tyhjän päällä tässä ollaan ihan täysin.