Moi!
Tarvii purkaa stressiä täällä vähän, jos sallitte.
Oon ollut tässä jonkin aikaa työttömänä ja Kela:n työkkärillä.
Työllistymistäni rajoittaa hiukan muutama fyysinen rajoitus, jotka eivät kyllä näy päällepäin, mutta näin huonona aikana olen heti ranking-listan hännillä työnhaku tilanteessa.
Monet rikkaat tuttavani aina huokailevat sitä, että raha ei tuo onnea.
Se on osin ihan totta, mutta minä olisin mielummin onneton maha täynnä kuin maha kuristen.
Se rassaa ihmistä raskaasti, kun jokaisessa arjen pienessä perustoiminnossakin joudut miettimään rahaa.
Kun käyt paskalla, niin loppukuusta vilkaiset automaattisesti vessapaperirullaa jo huolestuneena, että tuokin loppuu ihan just...Tai kun paistat itsellesi omeletin, niin teet sen veteen, että aamukahvin kanssa olisi edes tilkka maitoa.... Tai jätät käymästä harrastuksessa, koska bensaa on niin vähän, ettei uskalla.
En polta ja siideriä juon n.5-8 tölkkiä vuodessa, joten mikään varsinainen hunsvontti en katso olevani.
Vaatteet ostan kirpparilta ja vanhaa autoani ropaan itse.
Nooh..nyt joku sanoo, että myy auto. En myy. Minulla on paikkoja, joihin en pääse asuinpaikaltani ja auto on minulle jonkinmoinen henkireikä, vaikkei siinä yleensä ole bensaa, millä ajella. Joskus kuitenkin pääsee tienaamaankin kympin tai pari, kun kuskaa jotakuta tuttua.
Jatkuva rahapäivän odottelu ja laskeminen rassaa hermoa. Ei sitä ymmärrä sellainen, jonka ei tarvitse jättää esim. jäätelöä kesällä ostamatta siksi, ettei ole rahaa sen jälkeen maitoon.
Alkaa olla jo nuppi niin höyryä täynnä taas, kun on viikko aikaa työkkäreihin ja jääkaapissa on sinappia ja etikkaa.
Syksyllä onneksi saa marjastettua ja sienestettyä lisäravintoa, mutta talvella on sitten ankeaa, kasviksia saa syötyä vain alkukuusta.
Nyt joku nero sanoo, että mene soskuun. Joo, sieltä saa muutaman kympin, mutta ei sillä kyllä mitään ylimääräistä osteta.
Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka luovuttavatja alkavat ryyppäämään. ja pistävät kaiken ranttaliksi.
Juopoille löytyy aina joku hyysääjä ja kaveri. Tuttavat ja sukulaiset kantavat ruokakasseja ja käyvät siivoamassa juopon kämppää. Lainaavat rahaa ja huolehtivat. Ihan oikeinhan se on, että lähimmäisestä pidetään huolta ja kannustetaan, mutta jos minä -raitis köyhä- kuolen nälkään kämpässäni, niin sitä ei juuri kukaan noteeraa. Ja kukaan ei tule minua kannustamaan, vaikka olisin kunka väsynyt ainaiseen köyhyyteeni, jolle en edes voi mitään.
Jos olisin nuori ja terve, niin varmasti jotakin työtä löytäisin ja jaksaisin tehdä vaikka paria työtä.
Mutta turha tässä on kai enempiä vatvoa.
Kiitos, kun sai marmattaa
Tarvii purkaa stressiä täällä vähän, jos sallitte.
Oon ollut tässä jonkin aikaa työttömänä ja Kela:n työkkärillä.
Työllistymistäni rajoittaa hiukan muutama fyysinen rajoitus, jotka eivät kyllä näy päällepäin, mutta näin huonona aikana olen heti ranking-listan hännillä työnhaku tilanteessa.
Monet rikkaat tuttavani aina huokailevat sitä, että raha ei tuo onnea.
Se on osin ihan totta, mutta minä olisin mielummin onneton maha täynnä kuin maha kuristen.
Se rassaa ihmistä raskaasti, kun jokaisessa arjen pienessä perustoiminnossakin joudut miettimään rahaa.
Kun käyt paskalla, niin loppukuusta vilkaiset automaattisesti vessapaperirullaa jo huolestuneena, että tuokin loppuu ihan just...Tai kun paistat itsellesi omeletin, niin teet sen veteen, että aamukahvin kanssa olisi edes tilkka maitoa.... Tai jätät käymästä harrastuksessa, koska bensaa on niin vähän, ettei uskalla.
En polta ja siideriä juon n.5-8 tölkkiä vuodessa, joten mikään varsinainen hunsvontti en katso olevani.
Vaatteet ostan kirpparilta ja vanhaa autoani ropaan itse.
Nooh..nyt joku sanoo, että myy auto. En myy. Minulla on paikkoja, joihin en pääse asuinpaikaltani ja auto on minulle jonkinmoinen henkireikä, vaikkei siinä yleensä ole bensaa, millä ajella. Joskus kuitenkin pääsee tienaamaankin kympin tai pari, kun kuskaa jotakuta tuttua.
Jatkuva rahapäivän odottelu ja laskeminen rassaa hermoa. Ei sitä ymmärrä sellainen, jonka ei tarvitse jättää esim. jäätelöä kesällä ostamatta siksi, ettei ole rahaa sen jälkeen maitoon.
Alkaa olla jo nuppi niin höyryä täynnä taas, kun on viikko aikaa työkkäreihin ja jääkaapissa on sinappia ja etikkaa.
Syksyllä onneksi saa marjastettua ja sienestettyä lisäravintoa, mutta talvella on sitten ankeaa, kasviksia saa syötyä vain alkukuusta.
Nyt joku nero sanoo, että mene soskuun. Joo, sieltä saa muutaman kympin, mutta ei sillä kyllä mitään ylimääräistä osteta.
Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka luovuttavatja alkavat ryyppäämään. ja pistävät kaiken ranttaliksi.
Juopoille löytyy aina joku hyysääjä ja kaveri. Tuttavat ja sukulaiset kantavat ruokakasseja ja käyvät siivoamassa juopon kämppää. Lainaavat rahaa ja huolehtivat. Ihan oikeinhan se on, että lähimmäisestä pidetään huolta ja kannustetaan, mutta jos minä -raitis köyhä- kuolen nälkään kämpässäni, niin sitä ei juuri kukaan noteeraa. Ja kukaan ei tule minua kannustamaan, vaikka olisin kunka väsynyt ainaiseen köyhyyteeni, jolle en edes voi mitään.
Jos olisin nuori ja terve, niin varmasti jotakin työtä löytäisin ja jaksaisin tehdä vaikka paria työtä.
Mutta turha tässä on kai enempiä vatvoa.
Kiitos, kun sai marmattaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen myös köyhyysrajalla elävä ihminen, riesanani on lisäksi aineiden sekakäyttäjä miesystävänä. Kotoani on hävinnyt lääkkeitä, eikä vain kolmiolääkkeitä, vaan myös muita lääkkeitä.
Mä olen nykyään uusiosinkku, mutta olen ollut nuorena vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Joskaan tuo mies ei käyttänyt lääkkeitä, mutta alkoholia sitäkin rankemmin.
Seurustelin itseäni 7 vuotta vanhemman miehen kanssa ja enhän minä -nuori likka- osannut oikein toimia tilanteessa ex-linnakundin kanssa.
Jotenkin siinä suossa oltiin vaan niin syvällä. Hän oli kaiken lisäksi väkivaltainen.
Minä kävin töissä hankalan työmatkan päässä pienellä palkalla ja hän saattoi kinuta rahaa minulta kaljaan.
Jotenkin se työntekokin alkoi käydä vaikeaksi, kun oli yövalvomisia ja väkivallanpelkoa.
Hän petti minua, mutta vieritti minun syyksi saamansa sukupuolitaudit jne.jne.
Pakenin -siis sanan mukaisesti- suhteesta ja olin yhden ystävättären luona piilossa pari viikkoa.
Tuona aikan tuo hyypiö kävi kivittämässä äitini ikkunat ym.
Pysyin kuitenkin lujana, enkä palannut.
Jotenkin sinä aikan silmäni aukenivat ihan kokonaan.
Olin vapautunut aikuisen ihmisen holhoamisesta ja rahoittamisesta ja uskalsin taas katsoa ihmisiä silmiin -ilman että tulee kuulustelua ja raivokohtaus.
Uskalsin taas alkaa tervehtia tuttaviani iloisesti ja kaikki voimavarani olivat minun itseni käytössä ilman että toinen ihminen imee minusta kaikki voimat antamatta mitään tilalle.
Älä jää suhteeseen, jossa toinen ihminen imee sinusta kaiken pois antamatta tiulalle mitään.