Olen kelvoton äiti
Vanhemmuus on minulle taakka. Olen hoitoalalla töissä ja luulin, että pystyisin oman lapsenikin hoitamaan, mutta taas tänään iski kamala ahdistus, kun lapsi heräsi puoli kuusi ja yritin häntä viihdyttää koko pitkän aamun. Tuntuu pahalta, mutta en meinaa millään jaksaa hoitaa lasta. Veinkin hänet perhepäivähoitajalle, vaikka ei olisi ollut pakko.
Lapsi on vasta vähän yli vuoden vanha. Siitäkin koen nyt syyllisyyttä, että hän on hoidossa. Mummolan apua käytän niin paljon kuin mahdollista ja mies osallistuu kaikkeen, yrittää vielä tehdä minulta tekemättä jääneet kotityöt illalla pitkän työpäivän jälkeen.
Koen ajoittain onnen hetkiä lapseni kanssa, mutta helpotus on suuri, kun ei tarvitse olla kahden lapsen kanssa. Olen jo töissä, taloudellinen tilanne pakotti siihen ja en olisi kotona oloa enää jaksanut pitempään.
Perheemme asiat pitäisivät olla kaikin puolin kunnossa ja pidämme todella hyvän huolen lapsestamme, mutta kaksin lapsen kanssa pitkään oleminen saa usein aikaan kovan ahdistuksen.
Vanhemmuus on minulle taakka. Olen hoitoalalla töissä ja luulin, että pystyisin oman lapsenikin hoitamaan, mutta taas tänään iski kamala ahdistus, kun lapsi heräsi puoli kuusi ja yritin häntä viihdyttää koko pitkän aamun. Tuntuu pahalta, mutta en meinaa millään jaksaa hoitaa lasta. Veinkin hänet perhepäivähoitajalle, vaikka ei olisi ollut pakko.
Lapsi on vasta vähän yli vuoden vanha. Siitäkin koen nyt syyllisyyttä, että hän on hoidossa. Mummolan apua käytän niin paljon kuin mahdollista ja mies osallistuu kaikkeen, yrittää vielä tehdä minulta tekemättä jääneet kotityöt illalla pitkän työpäivän jälkeen.
Koen ajoittain onnen hetkiä lapseni kanssa, mutta helpotus on suuri, kun ei tarvitse olla kahden lapsen kanssa. Olen jo töissä, taloudellinen tilanne pakotti siihen ja en olisi kotona oloa enää jaksanut pitempään.
Perheemme asiat pitäisivät olla kaikin puolin kunnossa ja pidämme todella hyvän huolen lapsestamme, mutta kaksin lapsen kanssa pitkään oleminen saa usein aikaan kovan ahdistuksen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
/naisten ei pitäis juuri tällaiseen syyllistyä, nimittäin että heti ollaan sanomassa että on "kelvoton äiti" jos koko elämä ei olekaan se oma lapsi ja välillä ahdistaa. Joten lopetetaan nämä jutut jooko.
Naiset itse tuomitsee niin ilolla itseään ja toisiaan aina, en oikein ymmärrä.
Koita jutella jonkun kanssa ja muista käydä tyttökavereiden kanssa ulkona ym.
Ja miehen kanssa hanki kahdenkeskeistä aikaa.
Kun luin tuota tarinaasi, tuli sellainen olo, että olenko muistamattani käynyt sen itse kirjoittamassa..
Kun olen tähän omaan tilanteeseeni koittanut keksiä syitä, ei ole muuta tullut mieleen kuin nuori ikäni ja "yksinäisyys" Ei noin pienestä lapsesta vielä juttukaveriksi ole.. Meillä on vielä niin tempperamenttinen ja kiukutteleva lapsi, että monta kertaa hermoja raastaa ! Kaipa se kuuluu normaaliin vanhemmuuteen, että lastaan kohtaan on monenlaisia tunteita? -En tiedä..
Kaikesta huolimatta jaksamista sinulle ja et varmasti ole tuntojesi kanssa yksin!! :)
Onpa ihanaa lukea että tällä palstalla suhtaudutaan tällaiseen viestiin asiallesesti.
Käykääpä lukemassa huvikseen "äitien jutut" palstalta samaan aiheeseen liittyvä keskustelu:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8522594
Oikeesti alkoi itkettämään oma huonous.
Joudun menemään töihin vuodenvaihteessa ja viemään päiväkotiin 4v. ja 1v. lapseni. Syyt töihin paluuseen ovat täysin taloudelliset, olisin kyllä viihtynyt lasten kanssa kotona pidempään.
Tilanteeni on siis erilainen kuin ap.lla, mutta suhtautuminen asiaan tuntuu olevan äitien keskuudessa sama asianhaaroista riippumatta.
Olen jo päättänyt olla katsomatta äitien keskusteluihin, niin paljon ne minua masensivat. Mietin näitä asioita yömyöhään.
Kuinka voisin toteuttaa sitä sosiaalisesti hyväksyttävää äitimallia ja silti toimia perheeni hyäksi?
voi että joutuu rahatilanteen takia palaamaan töihin ja laittamaan lapset hoitoon.Alkuperäisen tilanne kyllä kuulostaa masennukselta,eihän ole lapsellekkaan hyväksi jos äiti ei koskaan saa iloa olemisesta oman lapsen kanssa.Kyllähän lapsi sen vaistoaa.Kannattaisi kyllä puhua jollekkin tilanteesta.Ja vielä lisäyksenä että tottakai kaikki tunteet tulee käytyä läpi lapsen kanssa mutta jos siis tilanne on aina se että ahdistuu lapsen kanssa niin tilanne on ihan eri.
noi tuomitsijat hyökkää kimppuun kun hyeenat; mutta veikkaan että tuntevat huonommuutta itse jostain asiasta. Miehet ei ole naisia tuomitsemassa, me naiset tehdään se ihan itse. valitettavasti, vaikka pitäis pitää toistemme puolia niin pahimmat tuomitsijat löytyy näistä muka "superäideistä"...