Olen tutkija ja toimittaja, ja olen perustanut blogin jonne kerään terapiatarinoita. Niiden pohjalta suunnitellaan kirjaa. Levitä sanaa! Kiitos!
http://terapiatarinoita.wordpress.com/
http://terapiatarinoita.wordpress.com/
Kerään tarinoita onnistuneesta terapiasta!
yst. Pauliina Seppälä
4168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäpä jos suunnittelisit kirjaa niistä ihmisistä ja tarinoista, missä terapiaan ei ole päässyt, sellaiseen ei ole ollut varaa tai missä terapeutille on kyllä kelvannut työkyvyttömän ihmisen sairaspäivärahat mutta "terapointi" ei ole ollut muuta kuin kellon tikityksen kuuntelemista ja laskun kirjoittamista käynnin päätteeksi. Jospa kirjoittaisit miltä sellainen tuntuu ja miten nämä seinäntuijotusterapialla lypsetyt ihmiset ovat selviytyneet siitä huolimatta, että terapeuttia ei ole kiinnostanut saamastaan maksusta huolimatta perehtyä heidän asioihinsa.
Terapioissa kiertää isot rahat varsinkin yksityisellä puolella. Vain harvalla on varaa maksaa kalliita käyntejä. Hiukan rahastuksen makua tuntuu olevan, vaikka ymmärtäähän sen ettei terpan ole kovin mukavaa kuunnella vieraan ihmisen jaaritteluita päivästä toiseen ja pysytellä itse valppaana tilanteen tasalla. Tietääkseni terapeutit huolehtivat kuitenkin aika hyvin omasta jaksamisestaan ja pitävät säännöllisesti lomaa. Hehän voivat määritellä itse myös työaikansa yksityispuolella, missä muussa työssä tällaista päättämisen ja vapauden mahdollisuutta. Ikäänkuin terpat toivoisivat ihmisten sairastavan mahdollisimman paljon niin itse voivat kirjoittaa lisää laskuja.
ei kait psykoterapeutin pitäisi tehdä hyväntekeväisyystyötä, ilmaiseksi?? Tai olla pitämättä lomia!
Käyn yksityisellä terapiassa ( ja maksan kaiken itse) , ja vaikka se maksaa niin se kannattaa, se pitää minut työkykyisenä, veronmaksajana.
Ja mitä tulee tuohon ettei terapiaan pääse. Jokaisella on siihen oikeus!
Jokaisella on oikeus myös ihmisarvoiseen elämään. Toteutuuko se Suomessa?
Ennen kuin vastaa kyllä, kannattaa käydä esim. tutustumassa muutamaan vanhuksilla täytettyyn vuodeosastoon ja pariin vammaisten pakkohoitolaitokseen.
Haluaisinpa myös nähdä sen onnettoman, joka uskaltaa vaatia terapiaa lääkäriltä, jos lääkäri on sitä mieltä että pillerit ja kontrollikäynnit hoitajalle kerran kuussa riittää parantamaan esim. ahdistuneisuudesta ja itsetuhoisesta masennuksesta. Siinä meinaan häkki heilahtaa.
Lieneekö syy sitten siinä, että terapian maksaa yhteiskunta, sairaalahoidon potilas itse, vai siinä että psykiatrilla on joku jumaluuskompleksi eikä kestä sitä että potilas suvaitsee esittää omia toiveita.