Keijo Korhonen

mies ja ihan asiaa hän taas kirjoitti.

Tuossahan se etsitty Ahtisaaren morkkaaja selvästi on.

Kekkosen ministeriksi nostama kellokas, joka yhäkin syö isännän kädestä. neukkulan ja kekkosen kuolemankin jälkeen saman tunkkaisen imperialismin kyyristely on jäänyt tuon ajan poliitikkojen geeneihin. Hämmästyttävää on, että tuota porukkaa vielä suvaitaan Suomessa. Neuvostoaikaiset kähmyt joutaisivat meiltäkin pika pikaa historian roskatynnyriin maalaisliiton ikiystävän neuvostoliiton viereen. Kepussa tuo jengi on vielä voimissaaan ja jälki on sen mukaista.

Kekkonenkin sanoi, että jos jonkun politiikan on oltava rempallaan niin olkoon se sisäpolitiikka. No kepu ei hallitse myöskään ulkopolitiikkaa...

Niin se vaan on, että maalaisliiton kepu-pressa sai Leninin palkinnon mutta Ahtisaari sai rauhan Nobel-palkinnon.

Sepä se ...säälittävä kepulainen rajatilapotilas. Keijo ei ole koskaan tajunnut, että muille annettu ei ole itseltä pois. Missä Isä Keijo? Voi kun Isä voisi ottaa syliin ja rutistaa oikein kunnolla.

Keijo Korhonen on normaali narsisti, jolla oman arvon noston keino on erimieltä oleminen. Monoa Kekkoselta ulkoministeriöstä ja pienestä kepulehdestä pohjoisessa. Toisaalta arvostelee USA:n pitkää ulkopoliittista linjaa, mutta samalla ratsastelee elitistisesti mielipiteillä ja hevosilla Arizonan raiteilla.

Keijo Korhosen "pitkä linja" on sarja hänen patoutuneita reaktiotaan pyrkiä painamaan menestyneitä henkilöitä maanrakoon. Kyse on nimenomaan henkilöistä, koska Keijo Korhonen asioiden sijasta keskittyy aina vaalimaan henkilögallerian rankingia. Itse hän ei kuulu listalle.

Keijo Korhonen
on vanhasuomettunut 31.12.2008 20:59

1970-luvun matelu-ulkopolitiikkaa Kekkosen kuuliaisena juoksupoikana harjoittanut entinen ulkoministeri Keijo Korhonen moittii Martti Ahtisaarta "uussuomettumisesta".

Korhonen: "Jotkut suomalaiset haluavat aina nuoleskella vahvinta- milloin Neuvostoliittoa, milloin Brysseliä tai Yhdysvaltoja."

Korhosen kommentti on jokseenkin koominen. Mies, joka ulkoministerinä oli suomettuneista kaikkein suomettunein, puhuu moista potaskaa. Neuvostoliiton, Brysselin tai Yhdysvaltojen "nuoleskelijoilla" on vissi ero: Neuvostoliittoa nuoleskelivat ne, jotka halusivat merkittäviin asemiin Suomessa. Neuvostoliiton nuoleskelu oli Kekkosen mieleen ja siten välttämätöntä, jos aikoi edetä uralla. Toisinajattelijoilla ei ollut sijaa Kekkosen Suomessa. Toisen maailmansodan päättymisestä hajoamiseensa asti Neuvostoliitto painosti ja uhkaili Suomea, puuttui maamme sisäisiin asioihin mitä räikeimmällä tavalla. Tätä vastaan eivät meidän vanhasuomettuneet poliitikkomme koskaan sormeaan nostaneet, vaan pitivät sitä Neuvostoliiton taholta oikeutettuna.

Brysselin osalta tilanne on se, että Suomi on Euroopan Unionin jäsen ja tekemässä Brysselin päätöksiä. Suomella ei tiettävästi ollut edustajia Kremlissä.

Yhdysvallat on maailman johtava demokraattinen valtio, joten sen ja Suomen arvot ovat suurelta osin yhtenevät. Yksikään aidosti demokraattinen ei ole koskaan hyökännyt toisen demokratian kimppuun. Hyvien suhteiden ylläpitäminen ei ole USA:n nuoleskelua, vaikka Korhonen näin kuvitteleekin.

Korhonen puhuu "uussuomettumisesta", mutta edustaa itse todellista vanhasuomettuneisuutta. Eli mikään ei hänen mielestään ole muuttunut 1970-luvulta.

Korhonen on katkera Ahtisaaren saamasta Nobel-rauhanpalkinnosta. Ymmärtäähän tuon, kun omat ansiot ulkopolitiikassa ovat nollan arvoisia. Suomen ulkopuolella äärimmäisen harva ihminen on koskaan kuullut Korhosesta. Toisin on Ahtisaaren kohdalla. Martti Ahtisaaren suurimpia ansioita ovat Namibian itsenäistyminen, serbialaisten Kosovon-mellastamisen lopettaminen ja Indonesian maakunnan Achenin sisällissodan lopettaminen. Ahtisaaren taidoilla on pelastettu lukematon määrä ihmishenkiä. Korhosella ei ole esittää mitään vastaavaa, joten katkeroittaahan moinen.

Ahtisaari on vanha kritiikiä sietämätön kärttyisä natokiihkoinen ukko.
Miten rauhanpalkinto voidaan antaa natosotakiikoiselle agitaattorille,
joka haluaa käydä sotaa joka ei lopu meidän elinaikanamme?

Arkki Kepuli