kirjasta apua?

olen ennenkin tällä palstalla pyörinyt. kerraten, ongelma on tämä: tarkistelen kaikkea kuten ovia (yleensä tarkistettava 3 1 kertaa ja se kaava toistettava useamman kerran, etuoveen vaihdettu kahva tämän takia kun hajosi tarkistelun takia), hellaa, valoja, että varmasti vedin vessan, että varmasti sammutin tietokoneen eikä se myöskään putoa yön aikana pöydältä (kannettava), sängyn alle pitää katsoa ettei ketään siellä ole, ihan kun tarkistelisin vielä 18-vuotiaana mörköjä.., jääkaapin ovet, silitysrauta, koira sisällä, telkkari kiinni, oman huoneen ovi kiinni kun menen nukkumaan, kännykkä näppäinlukossa jnejne. Lisäksi esim. teksti tv:tä lukiessa pitää ennen sen sulkemista lukea ns. positiivinen sana. jos viimeinen lukemani sana on esim. auto-onnettomuus, joudun itsekin mielestäni sellaiseen..
Yleensä tätä on iltaisin, varsinkin ovien ja hellan tarkastelu. Oireita on aina, mutta pahenee kun mieltä painaa joku tai jännitän/stressaan jotain tapahtumaa. Ikävä kyllä olen kamala jännittäjä, joten pienikin tapahtuma lähitulevaisuudessa pahentaa. Ylioppilaskirjoitusten aikaan oli sietämätöntä. Asun perheen kanssa, jotka eivät ota tätä tosissaan. Lisäksi on aiheuttanut ongelmia poikaystävän kanssa, koska iltaisin kymmenien minuuttien tarkastelut ovat liikaa myös hänelle.
Olen tutkinut netissä erilaisia sivustoja ja päätynyt siihen että kyse voisi olla pakko-oireisesta häiriöstä? Eilen törmäsin kirjaan nimeltä kerrasta poikki. Onko kokemuksia? Auttaako todella? Tässä elämänlaatu kärsii kyllä..
3346
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

hei,
sulla on 100% pakko-oireinen häiriö kuten minulla. mulla oli pahimmillaan juuri samoja oireita kuten sängyn alle tarkistelua , ovien kolkuttelua ja on vieläkin mutta ei niin pahan laatuisia. niistä ei pääse eroon välttämättä koskaan . oireita voidaan helpottaa lääkkeillä kuten seronil. muitakin on. mulla ne paheni opiskeluaikana niin pahaksi että pesin käsiä esim. astianpesuaineella tunnin verran. ovia kolkutin 30 kertaa joka kerta kun lähdin ovesta, kaupassa asiointi oli vaikeaa , linja-auto matkustelu hankalaa kun likaiset penkit eikä voinut istua niissä mielellään, yms. Lopuksi olin itsemurhan partaalla. ja voin sanoa että se oli muutaman viikon päässä. mulla oli vain hyvä veli joka pelasti mun ja ymmärsi mun vaikeudet . muut perheessä ei. ja se on yhtä helvettiä kun toiset nimittää hulluksi vaikka itsekin tietää ettei ole vaan kyse on jostain muusta mitä ei tiedä eikä ymmärrä miksi niin tekee.

Sun pitää löytää joku hyvä ystävä jolle kerrot asiasta joka tukee sua 100%. sitten sun pitää varata heti lääkäri joka määrää sulle lääkkeitä. sun pitää kertoa sille avoimesti asiasi. ja jos lääkäri ei ymmärrä , vaihdat kunnes löydät sellaisen. eli psykiatrin puheille ja heti.

tässä auttaa se kun yrität järjellä käsitellä asiaa . tiedän ei ole helppoa. ei ollut minullekaan . se on vuosien harjoituksen tulos. sun pitää oppia nauramaan itsellesi ja hyväksyä sairaus . muu ei auta nyt. mulla on myös pakkoajatuksia ja ne on vasta hankalia kun ne ottaa ylivallan , pidit tai et. ei auta vaikkka sanoisikin että no lopetetan ajattelemasta. onneksi niitä ei voi nähdä kukaan muu eikä tietää mitä ne on. oven kolkuttelun kylläkin yms.

tästä toipuminen on vuosien tai eliniän pituinen homma. välttämättä ei pääse koskaan yli. mitä nopeammin haet apua, sitä paremmat tulokset saat aikaan. tsemppiä,

terv. pakkoneurootikko 15 vuotta jo

Äänestä

Hei! Mistäköhän tuon kirjan saisi? Olisin kiinnostunut.

Äänestä
  • Joo, mullakin on ollu pakko-oireinen häiriö jo 15 vuoden ajan. Ennenku sitä tajuttiin mistä on kyse mua pidettiin ihan "hulluna ja sekopäänä" ku koko ajan kaikki levyt, kahvinkeittimet, valot, kiuas saunasta, kynttilät, ovet, vesihanat, mikro, ym ym piti tarkistaa 10 kertaa vähintään ennenku uskoin et ovat kunnossa. Ja lopulta meni siihen, et en suosutunu edes nukkumaan vaan suunnittelin et pidän "vahtia" sillä aikaa asunnossa ku mutsi nukkuu ja sit ku mutsi herää ni mie meen nukkumaan..oli muute ihan saakelin rankkaa tuo vaihe elämässä! Osastolle jouduin ja alotettiin lääkitys joka nyt ei todellakaan poistanut kokonaan oireita mut helpotti vähän.

    Enää en noita lääkkeitä syö, mut tuosta tarkistamisesta on jo tullut rutiini josta en vaan pääse eroon mut oon siihen jo tottunut et tarkistan kaikki ennenku poistun asunnostani. Mut pitkään vei ymmärtää ja hyväksyä tämä oire, nykyään sille vaan enää nauraa itekseen jos jumitun johonkin kattoo et onko se varmasti pois päältä. Mut voin sanoo et alussa ton kans ei kyl naurattanu yhtään, mull eoli yö suoranainen painajainen.

    Voimia, kyllä se siitä ajan kanssa setviytyy mut hae ammattiapua!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kerrasta poikki? kirjoitti:

olen ennenkin tällä palstalla pyörinyt. kerraten, ongelma on tämä: tarkistelen kaikkea kuten ovia (yleensä tarkistettava 3 1 kertaa ja se kaava toistettava useamman kerran, etuoveen vaihdettu kahva tämän takia kun hajosi tarkistelun takia), hellaa, valoja, että varmasti vedin vessan, että varmasti sammutin tietokoneen eikä se myöskään putoa yön aikana pöydältä (kannettava), sängyn alle pitää katsoa ettei ketään siellä ole, ihan kun tarkistelisin vielä 18-vuotiaana mörköjä.., jääkaapin ovet, silitysrauta, koira sisällä, telkkari kiinni, oman huoneen ovi kiinni kun menen nukkumaan, kännykkä näppäinlukossa jnejne. Lisäksi esim. teksti tv:tä lukiessa pitää ennen sen sulkemista lukea ns. positiivinen sana. jos viimeinen lukemani sana on esim. auto-onnettomuus, joudun itsekin mielestäni sellaiseen..
Yleensä tätä on iltaisin, varsinkin ovien ja hellan tarkastelu. Oireita on aina, mutta pahenee kun mieltä painaa joku tai jännitän/stressaan jotain tapahtumaa. Ikävä kyllä olen kamala jännittäjä, joten pienikin tapahtuma lähitulevaisuudessa pahentaa. Ylioppilaskirjoitusten aikaan oli sietämätöntä. Asun perheen kanssa, jotka eivät ota tätä tosissaan. Lisäksi on aiheuttanut ongelmia poikaystävän kanssa, koska iltaisin kymmenien minuuttien tarkastelut ovat liikaa myös hänelle.
Olen tutkinut netissä erilaisia sivustoja ja päätynyt siihen että kyse voisi olla pakko-oireisesta häiriöstä? Eilen törmäsin kirjaan nimeltä kerrasta poikki. Onko kokemuksia? Auttaako todella? Tässä elämänlaatu kärsii kyllä..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu