Pakko kysyä jostain neuvoa, ja saada tätä asiaa purettua.
Eli olen 27v nainen ja minulla on ollut nyt viime kuukausina välillä outoja "kohtauksia" - päässä alkaa huippaamaan, eli tuntuu ihan siltä kuin pyörtyisi, kädet hikoavat ja kaikki tuntuu jotenkin epätodelliselta. Ja tämä on yleensä tullut ihan kotona ollessa, esim tv:tä katsellessa tai lapsen kanssa leikkiessä, eli ei siis tilanteissa, missä "pelottaisi" tai olisi jotenkin stressiä. Mitähän ihmettä tämä on? Ensimmäisellä kerralla hätäännyin ihan toden teolla ja oli pakko soittaa siskoni tänne, pelkäsin niin paljon. Se olo meni ohi ehkä n. puolessa tunnissa. Nyt näitä kohtauksia on tullut tiheämmin, mutta jotenkin "lievempänä", osaan siis ottaa tilanteen jotakuinkin "haltuun", hengittää syvään ja rentoutua ja ajatella sen pois.
Olen kuitenkin paljon yksin, mieheni tekee töitä ulkomailla, joten välillä pelottaa, että mitä jos minulle tapahtuu jotain, esim pyörryn, eikä kukaan ole "auttamassa". Lapsenikin on niin pieni, että hän ei osaisi varmaan sellaisessa tilanteessa mitään tehdä.
Lisäksi olen ollut kovin surullinen ja itkuinen ja hermot kireällä.
Kokonaisuutena siis erittäin ahdistava tilanne kaikin puolin :(. Osaako kukaan kertoa, mitä tämä on? Ja että kannattaisiko ottaa yhteys lääkäriin?
Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Eli olen 27v nainen ja minulla on ollut nyt viime kuukausina välillä outoja "kohtauksia" - päässä alkaa huippaamaan, eli tuntuu ihan siltä kuin pyörtyisi, kädet hikoavat ja kaikki tuntuu jotenkin epätodelliselta. Ja tämä on yleensä tullut ihan kotona ollessa, esim tv:tä katsellessa tai lapsen kanssa leikkiessä, eli ei siis tilanteissa, missä "pelottaisi" tai olisi jotenkin stressiä. Mitähän ihmettä tämä on? Ensimmäisellä kerralla hätäännyin ihan toden teolla ja oli pakko soittaa siskoni tänne, pelkäsin niin paljon. Se olo meni ohi ehkä n. puolessa tunnissa. Nyt näitä kohtauksia on tullut tiheämmin, mutta jotenkin "lievempänä", osaan siis ottaa tilanteen jotakuinkin "haltuun", hengittää syvään ja rentoutua ja ajatella sen pois.
Olen kuitenkin paljon yksin, mieheni tekee töitä ulkomailla, joten välillä pelottaa, että mitä jos minulle tapahtuu jotain, esim pyörryn, eikä kukaan ole "auttamassa". Lapsenikin on niin pieni, että hän ei osaisi varmaan sellaisessa tilanteessa mitään tehdä.
Lisäksi olen ollut kovin surullinen ja itkuinen ja hermot kireällä.
Kokonaisuutena siis erittäin ahdistava tilanne kaikin puolin :(. Osaako kukaan kertoa, mitä tämä on? Ja että kannattaisiko ottaa yhteys lääkäriin?
Kiitos vastauksista jo etukäteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käytätkö kofeiinia jossain muodossa?
En käytä. No mitä nyt teetä joskus juon. Enkä myöskään polta enkä käytä alkoholiakaan kun korkeintaan kerran kuussa.
Kaikista kofeiinin muodoista kannattaa pysytellä visusti erossa jos on vähänkään taipumusta ahdistuneisuuteen tai jännittämiseen, kofeiinit ovat aineellistettua stressiä, joka vaikuttaa aivokemiaan samoin kuin äärimmäinen psyykkinen stressi.
Kannattaa kiinnittää huomiota ruokavalioosi, onko siinä jotain sopimatonta, kuten esim. natriumglutamaatti tai jokin muu lisäaine. Hiilarit saattavat aiheuttaa joillekin oireilua, samoin tietysti puuttuvat aineet, joita aivot tarvitsevat muuntaessaan välittäjäaineita uusiksi.
Kuulostaa aika tyypillisiltä masennuksen oireilta. Sanat surullinen ja hermot kireällä sanovat sen. Kannattaa ehdottomasti tilata aika lääkärille/psykiatrille purkamaan sumaa ennenkuin menee pahemmaksi. Näin omasta kokemuksesta sanottuna. Ja edelleen kaverini kofeiinivastustajat Ry:n puheenjohtaja otti kofeiinin esille.:) Sitä kannattaa toki välttää, mutta edelleen se EI ole se pääsyy kovinkaan usein noihin oireiluihin. Mietit asioita paljon itseksesi kun miehesi on paljon poissa ja ne lisäävät helposti vaan ahdistusta ja sitten noita kohtauksia. Ovat ilkeän oloisia, mutta niihin ei todellakaan kuole.;) Mutta suosittelen hakemaan apuja oloosi. Monesti jopa pelkkä puhuminen tuntemattomalle ihmiselle voi tehdä pääpälle hyvää. Kyllä se siitä sitten lähtee.;) Tsemppiä!
Minä olen vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Olen ajoittain todella ahdistunut,rinnassa puristaa, henkeä ahdistaa ja meinaan purskahtaa itkuun jostain ihan mitättömästäkin syystä. Olen kesästä asti ollut aika lujilla. Rakennetaan miehen kanssa taloa ja teen siis iltaisin toista työpäivää ansiotyön päälle. Siihen vielä lisäksi huonon ilmapiirin työpaikka ja pelko äidin terveydestä.
Olen surumielinen ja kadottanut työnilon jo aikoja sitten. Välillä tässä istuessa tulee sellainen olo, että iso kasa ikäviä asioita vyöryy minua kohti ja tekisi mieli juosta tuosta ovesta ulos, mahdollisimman kauas tästä toimistosta. Joskus tuo tunne tulee uudelleen kotona ja sitten se menee pitemmälle. Alan hengittää tosi tiheästi, itken ja olen ihan paniikissa. Tuntuu kuin kaikki maailman huolet olisi vain minun harteilla. Olen aina harrastanut paljon liikuntaa ja se on auttanut ahdistukseen parhaiten. Tosin tämän rakennusprojektin aikana en ole ehtinyt liikkua kuin ehkä puolet normaalista.
Tämä oli vähän sekavaa tekstiä, mutta halusin kertoa, ettet ole todellakaan ainoa tällaisessa tilanteessa.
Valitettavan monen kohdalla tuo omakotitalon rakentaminen on tullut "kalliiksi". Menee terveys tai jopa liitto.. Siksi en ihan heti sellaista suosittele. Ellei anna muiden rakentaa ja itse keskittyä oleelliseen. Jää moni tuska kokematta.
Kiitos kaikille vastanneille!
Tuo tuli vähän puskista tuo sana "masennus", ei ollut meinaan käynyt mielessäkään.. Mutta nyt kun asiaa olen tässä viikon verran pohtinut, alkaa se make sense. Mä en masennuksesta sen kummemmin mitään tiedä, mutta ilmeisesti siinäkin voi olla montaa eri "tasoa"? Mä en kuitenkaan ole esim sellaisessa tilanteessa, että makaisin vaan sängynpohjalla ja itkisin.. Mutta toisaalta taas, jos mulla ei olisi näitä arjen "pakotteita" (lapsi,eläimet jne..) voisin hyvinkin kuvitella vaipuvani syvään itsesääliin/masennukseen.
En tiedä.. Mutta jotenkin sellainen olo on, että mikään ei oikein kiinnosta, eikä "mikään tunnu miltään" :(. Jotenkin ponneton ja turhautunu olo suurin osa ajasta.
Tiedä mitä tässä sitten pitäisi tehdä?
muistutus! masenus ja paniikkihäiriö on kaks eri-asiaa.
Kerroit että kun kiinnitätä hengitykseesi huomiota, niin kohtaus menee ohi. Mahdatkohan kärsiä samasta vaivasta kuin minä, eli hengität väärin. Liikaa sisään päin ulos ei juurikaan? Liian tiheästi ikäänkuin huohottaen varsinkin jännittävissä tai keskittymiskykyä vaativissa tilanateissa? Pidättää hengitystä usein ja pitkään? Tämä käy niin huomaamatta, ettei sitä tajua ennenkuin joku sen sanoo, ja alkaa kiinnittää siihen huomiota. Tuo huippaamisen ja pyörtymisen tunne on joskus tosi voimakas ja pelottava. Käsien hikoamisvaiheessa olo alkaa yleensä mennä jo pois päin.
Huoneen huono sisäilma tekee myös tuollaista. Varsinkin jos on automaattinen ilmastointi eikä ikkunaa pidetä auki.
Masennusta tungetaan nykyään joka paikkaan se on muotia. Jos ei itse sitä tunnista, ei sitä ole, eikä sitä tarvitse ruveta meren syvyyksitä kaivamaankaan. Laske neljään kun hengität ulos ja neljään kun hengität sisään. Joskus voi hengittää ulos oikein voimakkaasti ikäänkuin tyhjentäisit keuhkot viimeistä pisaraa myöten.
Nämä ovat minua auttaneet, enkä enää tule niin pelokkaaksi kun tiedän mistä kaikki johtuu.
Minulla tuli keväällä samoja oireita sydämmen kanssa ja kävin vielä hädissäni kuvauttamassa sydän filmin. Kaikki oli ok (s.käyrä oli kuin kirjasta). Tärkeintä oli se että ymmärsin ettei ole mitään hätää. Kun en juonut kahvia niin silloin oireita ei tullut. Tiesin kyllä että otan kovasti ressiä elämästä.
Sain pari vuotta sitten siskon kanssa perinnöksi pappani vanhan "koti tilan -47". Ostin sitten siskon osuuden pois koska hän asuu helsingissa ja minä yksin täällä lapissa. Rakensin viime kesänä omin neuvojeni mukaan uuden peltikaton taloon. Ainoastaan pari tavaran kantajaa oli kaverina....Touhu otti kyllä hermoille. En saanut töistä kun satunnaisia viikkoja vapaaksi "kesäloma" kun tein uuden katon. No nyt vuoden vaihteessa sanoin itseni irti että saan talon maalattua ja hoidettua 30vuotta hoittamattomana olleen 7000m2 pihan. Sekä pirusti kaikkea muuta mikä silmään pistää.
Toki se että sanoin itseni irti töistä sai aikaan ahdistusta rinnassa mutta se on onneksi mennyt ohi ja työpaikka oli muuutenkin kaikin puolin surkea. Niimpä päätin että tärkeintä saada talo/piha kuntoon. Toivotaan että syksyä vasten löytyy töitä.