Minulla tuli ensimmäisen kerran paha kohtaus kutosluokalla. Kävin tutkimuksissa, eikä mitään todettu. Lääkärit selitti, että tälläisiä kohtauksia tapahtuu joskus kaikille. Seiskalla mulle tuli pyörtymisiä ja vastaavia. Kerran tuli oikea kunnon kohtaus, ja se oli paha. En muista kyseisestä päivästä mitään muuta kuin aamupäivän. Kävelin liikutnatunnille. siihen se rajoittuu. Olin ollut hammaslääkärissä, ja pyörtynyt. Olin kävellyt sen jälkeen koululle takaisin ja en ollu menny bussiin mikä lähti kotiin. Opettajat oli kyselly että mihin oon menossa, mut en ollu antanu mitään vastausta. Jotain mumissut. Muistan vain sen, että seuraavana päivänä menin normaalisti kouluun, ja olin silloinkin vielä poissaoleva, en oikeastaan osannu laskee yksinkertasiampiakaan laskuja matikassa, tuli tapauksii että mitäh. Nooh, tän jälkeen menin uudestaan niihi tutkimuksiin, ja sitte sain epilepsialääkkeet.
Nyt mulle on tullu ihan kauheet motivaatio-ongelmat. Ei se sinänsä haittaa, mutta en ikinä muista ottaa lääkettä, ja silloinkin kun muistan, ei vain huvita. Jos en ole vaikka ottanut sitä pariin päivään, huomaan että mulle voi joskus tulla sellasta outoo tunnetta. Ensin alkaa kauhee päänsärky. kaikki sumenee, kuulen äänii, mutten oikeestaan tajua mitään niistä. Sitte kaikki kirkastuu, mut sit alkaa oksettaa.
Mua vaan ärsyttää toi lääke, mut ilman sitä tulee noita outoo poissaolojuttuu. onko se normaalii, jos lopettaa lääkityksen tollai...? Pitäiskö mun sanoa lääkärille vaan, etten halua sitä ottaa enää. Vai miten saisin tän lopetettua.
Oon nyt lukiossa, eli noist kunno kohtauksist on silti aikaa....
Nyt mulle on tullu ihan kauheet motivaatio-ongelmat. Ei se sinänsä haittaa, mutta en ikinä muista ottaa lääkettä, ja silloinkin kun muistan, ei vain huvita. Jos en ole vaikka ottanut sitä pariin päivään, huomaan että mulle voi joskus tulla sellasta outoo tunnetta. Ensin alkaa kauhee päänsärky. kaikki sumenee, kuulen äänii, mutten oikeestaan tajua mitään niistä. Sitte kaikki kirkastuu, mut sit alkaa oksettaa.
Mua vaan ärsyttää toi lääke, mut ilman sitä tulee noita outoo poissaolojuttuu. onko se normaalii, jos lopettaa lääkityksen tollai...? Pitäiskö mun sanoa lääkärille vaan, etten halua sitä ottaa enää. Vai miten saisin tän lopetettua.
Oon nyt lukiossa, eli noist kunno kohtauksist on silti aikaa....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pojallamme on epilepsia. Söi lääkettä useita vuosia säännöllisesti. Kohtaukset harvenivat kunnes loppuivat kolmisen vuotta sitten. Viime talvena lääkitys lopetettiin ja kohtauksia ei ole tullut. Nyt myöskin lukiossa.
Lääkkeen ottaminen oli toisinaan vaikeaa, mutta ilmeisesti oli myös hyödyllistä.
Lääkityksellä on kaksi tarkoitusta. estaa kohtauksia ja kohtausten estämisellä pysäyttää epilepsian eteneminen. Joissain epilepsioissa kuten nuorten ja lasten poissaoloepilepsioissa on mahdollisuus
ettei kohtauksia ole aikuisiällä.
"Antavat" jo vapaasti tehdä päätöksiä haluaako syödä lääkkeitä vai ei ainakin minun lääkäri on sanonut lääkkeitten syönti on sinun asiasi ei he pakota niiden käyttöön.Minulla aikanaan lopetettiin lääkitys kohtaukset palasi nyt on vuosia ollut lääkityksellä hyvin kohtaukset pois, voisi taas mainita lääkärille josko vähentäisi lääkitystä.Sano lääkärille vähennettäisi sinun lääkitystä saat sit uutta kokemusta.
Lääkitys on tarkoitettu säännöllisesti käytettäväksi, eikä vaan silloin tällöin. Nuo kuvailemasi oireet saattavat johtua juuri lääkemäärän vaihtelusta veressä. Yleensä epilepsialääkitys aloitetaan hitaasti annsota nostaen ja vastaavasti lopetetaan hitaasti vähentäen. Äkilliset aloitukset tai lopetukset voivat aiheuttaa kohtauksia.
Eipä kai kukaan voi pakottaa lääkitystä käyttämään, jos et halua. Silloin vaan otat riskin, että kohtauksia tulee. On valittava jompi kumpi, satunnainen lääkkeen ottaminen on hyödytöntä. Lisäksi on syytä muistaa, että hoitamattomana epilepsia pahenee.