Kertokaas kaikki, mikä on mielestänne lihavuutta ja mikä "vain" pyöreyttä? Onko BMI ainoa mittari vai onko ulkoisella olemuksella merkitystä? Missä menee raja tukevuuden ja lihavuuden välillä? Olen itse 160cm pitkä ja painan noin 80kg. Liikun paljon eli olen melko kiinteä, "roikkuvaa" ei paljon ole. Silti en ole misään nimessä lihaksikas. Vaatekoko 42. BMI on yli 30. Haluaisin olla noin kymmenen-viisitoista kiloa pienempi mutta tahdonvoima ei riitä laihdutukseen. Tuntuu välillä, että olen kuin yhteiskunnan hylkiö koska olen ylipainoinen, vaatekaupassa käynti on nöyryyttävää, julkinen jäätelönsyönti on kuin synti ja yhteiset saunaillat työyhteisön kanssa saavat mieleni paniikkiin. Tykkään uida mutta uimahalleissakin tuntuu että normaalipainoiset katsovat sivusilmällä kokoani tuntien ilmeisesti ylemmyyttä koska itse eivät ole ylipainoon sortuneet. Olenko aivan outo kun tällaisia ajattelen? En vain pysty elämään täysillä kun pitää itseään piilotella ja hävetä. Ratkaisisiko laihdutus ongelman? Tulisinko jälleen yhteiskuntakelpoiseksi naiseksi ja kehtaisin kesällä laittaa shortsit jalkaan ilman häpeää tukevista pohkeista? Mielipiteitä???
Lihavuuden mitta???
Lihava(ko)?
5920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ensimmäinen vaihe silloin, kun huolestuu ylipainostaan, olisi hyväksyä itsensä yhteiskuntakelpoisena yksilönä ja todeta, että on tismalleen samalla viivalla kaikkien laihojen ja hoikkien ja normaalipainoisten ja tosi isojen kanssa loppujen lopuksi, jokaisella ihmisellä on ongelmia ja jos muuten on kaikki hyvin, ylipaino on melko siedettävä ongelma!!
Itse olen bmi40 naisimmeinen ja toki haluaisin laihtua ja reilusti, mutta syystä tahi toisesta se ei nyt näytä onnistuvan, yritän kuitenkin omaa pääni sisustaa kasvattaa hyväksymään itseni tällaisenaan ja ne ihmiset, jotka ovat niin TÖRKEITÄ, että katsovat asiakseen huomautella kiloistani ja syömisistäni (joo, syön kylässä pullaa...) ovat ex-ystäviä, tosi ystävä katsoo sisälle, eikä ulkomuotoon.
Sinulla on sentään tosi hyvä tilanne, kun olet pystynyt harrastamaan liikuntaa ja olet kiinteä, minulla ei näin hyvin asiat ole.
Olen myös sitä mieltä, että niin kauan, kuin itse "hyväksyy" julkisen mielipiteen, että on lihava ja hylkiö, ei laihdutukselle ole tarpeeksi perusteita, pään sisältähän se laihdutus loppujen lopuksi lähtee, ei jääkaapin sisällöstä...
Tsemppiä sinulle itsesi tuntemiseen ja kenties kevennykseenkin...
Maailman vahvin mies-kisan voittaja Super-Mario painaa jotain 130 kiloa. Näkyvää läskiä ei ole lainkaan. Vatsalihakset piirtyvät kuin pyykkilauta. Painoindeksien mukaan hän on kuitenkin läski.
pallon kanssa täysin eri mieltä itsensä hyväksymisessä. Jos hyväksyy itsensä pallona on turha edes haaveilla laihtumisesta. Mitä enemmän vihaa läskejään ja näkee niissä syyn heikkoon itsetuntoon, sitä paremmslla tiellä ollaan. Tottakai me olemme samanarvoisia ihmisinä, mutta läskejään ei kannata hyväksyä!
Missä kohden sanoin, että pitää hyväksyä "pallona" itsensä??? Sanoin kyllä, että pitää hyväksyä "ITSENSÄ" ja nimenomaan tarkoitin sitä, ettei kilot tai laihuus tai rumuus tai kauneus ole SINÄNSÄ itseisarvo, vaan nimenomaan henkinen puoli.... ymmärrätkö?
Kirjoitinhan itsekin pyrkiväni laihtumaan, eli EN hyväksy sinänsä lihavuutta, mutta hyväksyn ITSENI omana kokonaisuutenani, enkä pelkästään MINÄLÄSKI tyyliin...
Tere!
Vastailen tässä ny minkän osaan. No ainakin kokemusta löytyy sekä superlihavuudesta että alipainosta! Ja myös erittäin nopeasta laihudttamisesta sekä lihomisesta.
Painoindeksi on ihan hyvä mittari tälläisissä asioissa. Se on kuintenkin vain suuntaa antava, ja meitä ihmisiä on käytännössä niin monenlaisia. Sukupuolikin tähän vaikuttaa ja myös ikä tekee tehtävänsä.
Se ulkoinen olemus on yhdessä painoindeksi kannssa ihan hyvä asia. Mutta tämäkään ei vielä kerro kaikkea. ratkaisevampaa on lähinnän juuri se kiinteän ja löysän määrä. Eli käsin kun koittaa ja peilistä kattoo, taikka sitten käymittäauttamassa rasvaprosenttinsa.
Et ole lihava jos sinulla ei kerran ole roikkuvaa! Tukevalla ihmisella on vähäsen ylipainoa, mutta tämäkään ei ole niin vaarallista jos kerran liikutkin. Ihmisiä on erimallisia jotkut on leveempiä jo luustoltaan ja jokkut hoikempia. No kai ne tukevat ovat myös kestävämpiä ja voimakkaampia toki. Hoikat ovat taas niinkuin nopeempia ja silleen.
Ne lihakset saa näkyviin kun käy salilla, muta ainakin ennen sitä tätys saada kaikki läski pois laihduttamalla rajusti. Sen jälkeen pitää syödä terveellisesti ja vähän. Sitten pitää alottaa saliotreeni ja syödä riittävästi proteiinia, että solusi saavat rakennusaineita.
Pienestä ylipainosta ei kannata pelästyä, sillä se on ihan luonnollistakin. Se ei ole vaarallista etenkin jos muuten elää terveellisesti. Joku laihemopikin voi omata paljon epäterveellisemmät elämäntavat ja hunommat veriarvot kuin sinä.
Et ole mikkän yhteiskunnan hylkiö, suuri osa ihmisistä on ylipainoisia. Ein ne ihmiset sua siellä uimahallisssa välttämättä kyylää, sä vaan ajatteklet niin koska et ole itseesi tyytyväinen. Et tule yhteiskunta kelpoiseksi laihduttamalla, koska olet jo yhteiskuntakelpoinen. Tämä lähtee sinusta itsesäsi! Yhtähyvin voit laitta ne shortsit jalkaan ilman laihdutusta. Pohkeissa sinulla ei varmaan juurikaan ole läskiä jos kerran liikut. Ja niitä tukevia lihaksikkaita pohkeita ei saa laihdutettu kuin hirveellä nälkäkuurilla taikka sitten lopettamalla sen liikunnan.
Päin vastoin sinun lihaksikkaat pohkeesi saattavat herättää enemmän huomioita vastakkaisessa sukupuolessa luin jonkun rimppakintun laihat pohkeet. Kuin liikuintaakin harrastat niin sääresi ovat varmasti kurvikkaat. Pelkät luut eivät ole kurvikkaita eikä edes naisellisia.
Itellä on kyllä semmosiakin kokemuksia uimahallista, että liian hyvässä kunnosssakaan ei kannata olla. Se voi herättää yllättävää hermostuneisuutta saunassa jos siellä on kaksistaan jonkun sinne tulleen samasukupuolen edustajan kanssa. Parempi olla turvallisesti läski!