"Erkki Susi Tampereella 26.9.09:
Puhe Tiedonantajan 40-vuotisjuhlassa
Tiedonantajan merkitys korostuu kapitalismin kriisin ja sen varjolla tapahtuvan ihmisten oikeuksien polkemisen oloissa, Suomen Natoon ujuttamisen oloissa, vaalirahoitusskandaalin paljastaman porvarillisen demokratian rappion oloissa ja suuren rahan mediavallan oloissa, totesi päätoimittaja Erkki Susi puheessaan Tiedonantaja-lehden 40-vuotisjuhlatapahtumassa.
Juhlapuhe
Hyvät toverit ja ystävät, arvoisat kutsuvieraat. Tässä Tiedonantajan 40-vuotisjuhlatapahtumassa on syytä muistaa kaikkia niitä lehden tukijoita, asiamiehiä, avustajia ja toimittajia, jotka eivät enää ole joukossamme. Lista olisi liian pitkä tässä lueteltavaksi, vaikkapa alkaen juuri edesmenneestä Veikko Porkkalasta. Hän olisi marraskuussa täyttänyt 101 vuotta. Toimittajista muistamme pitkäaikaista päätoimittajaa Urho Jokista sekä toimittajia Jarmo Vesteriä, Liisa Linsiötä, Pekka J. Virtasta ja Eino Kuokkasta. Ja tietenkin tämä tilaisuus on kiitoksen paikka teille kaikille, jotka nyt olette mukana arvokkaassa työssä maamme ainoan kommunistisen sanomalehden tukemiseksi, levittämiseksi ja avustamiseksi.
Rohkeasti vasemmalla
Tiedonantajalla on ollut monia tunnuslauseita. Ehkä kuuluisin niistä on Aulikki Oksasen ja Eero Ojasen tunnetusta laulusta lainattu: ”Ase taistelussamme on Tiedonantaja”. Se on edelleen hyvä ja osuva. Mutta tunnuslauseita ja samalla mainoslauseita on hyvä välillä vaihtaa. Niinpä tuorein tunnuslauseemme on: ”Rohkeasti vasemmalla Tiedonantaja”.
Mitä se tarkoittaa? Sitä voisi tarkastella laittamalla tuon sanan ”rohkeasti” tilalle jonkin muun sanan, esimerkiksi: Tiedonantaja häpeillen vasemmalla, vaieten vasemmalla, varovasti vasemmalla, hissun kissun vasemmalla, tuppisuuna vasemmalla, anteeksi pyydellen vasemmalla, myötäillen vasemmalla, mielin kielin vasemmalla, nahjusmaisesti vasemmalla, kontallaan vasemmalla tai istumajärjestyksen mukaan vasemmalla. Luetteloa voisi jatkaa.
Ei kelpaa meille. Meille kelpaa tuo rohkeasti vasemmalla. Mutta mitä tarkoittaa ”vasemmalla” ja ”rohkeasti vasemmalla”?
Ensiksikin: Kommunistisena sanomalehtenä ja SKP:n äänenkannattajana Tiedonantaja ei ole pelkkä järjestölehti eikä jäsentiedote, vaan joukoille, kaikille työtätekeville ja edistyksellisille ihmisille suunnattu lehti. Siksi sitä on myös rohkeasti levitettävä ja tehtävä tunnetuksi.
Toiseksi: Tämä ei sulje pois, vaan pitää sisällään sen, että Tiedonantaja palvelee SKP:n järjestöllistä työtä ja poliittista toimintaa, toimii kommunistien aatteellisen tietoisuuden kasvattajana, on puolueen ja jokaisen kommunistin ulospäin suuntautuvan toiminnan kokonaisvaltainen väline, puolueen kasvot ulospäin. Eli kuten Lenin kommunistista sanomalehteä luonnehti, se on sekä puolueen että laajojen joukkojen kollektiivinen agitaattori, propagandisti ja organisaattori.
Kolmanneksi: Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan näkökulman asioihin tulee olla työväenluokan, marxilaisuuden ja kommunistisen puolueen näkökulman tavoin laajin mahdollinen näkökulma yhteiskuntaan ja yhteiskunnalliseen taisteluun. Käytännössä se tarkoittaa, että meillä, kuten Marx ja Engels Kommunistisen puolueen manifestissa tähdentävät, ei ole mitään työtätekevien ja edistyksen eduista poikkeavia etuja. Tiedonantajan on oltava kaikille työtätekeville ja edistyksellisille voimille ja ajatuksille avoin foorumi, joka kokoaa ja suuntaa niiden taistelua yhdistävien tavoitteiden pohjalta eteenpäin. Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan on tarkasteltava asioita paitsi puolueen myös koko työväenliikkeen, ay-liikkeen, kansalaisliikkeiden ja kansalaistoiminnan näkökulmasta.
Neljänneksi: Samalla Tiedonantajalla on kuitenkin oltava oma identiteetti: marxilaisuus, luokkanäkökulma, puoluekantaisuus, kansainvälisyys, vallankumouksellisuus, sosialismin ja kommunismin perspektiivi. Tämä ei ole ristiriidassa edellä mainitun avoimuuden ja laajuuden kanssa, vaan päinvastoin sen välttämätön edellytys.
Viidenneksi: Kommunistisen sanomalehtenä Tiedonantaja ei voi suuntautua työväenliikkeen yhteisiä järjestöjä, kansalaisjärjestöjä ja kansalaisliikkeitä vastaan, vaan kritiikkiä esittäessään tekee aina eron niiden johdon mahdollisen kielteisen toiminnan ja itse järjestöjen ja jäsenistön välillä.
Kuudenneksi: Ollessaan kommunistisen puolueen lehti Tiedonantaja ei tietenkään pelaa kilpailevien puolueiden eikä niiden johtavien edustajien ja, kun vaaleista on kyse, niiden ehdokkaiden pussiin, vaikka pyrkiikin vaikuttamaan myönteisesti koko muuhun puoluekenttään. Se tekee eri kamppailukysymysten ja teemojen yhteydessä tunnetuksi kommunisteja aktiivisina, uhrautuvina ja asiantuntevina toimijoina ihmisten etujen ja oikeuksien puolesta.
Seitsemänneksi: Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan ei pidä olla ”yhden asian” lehti, ei myöskään ahtaassa mielessä läpipoliittinen tai pelkästään ”kovan politiikan” lehti, vaan sen pitää ottaa resurssiensa mukaan huomioon koko ihmiselämän ja ihmisyyden kirjo, olla ihmisyyden, ihmisten henkisesti rikkaan elämän, humanismin ja kulttuurin asialla.
Ja kahdeksanneksi: Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan ei pidä – Engelsin sanoja mukaillen – vetistellä, vätystellä eikä pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Vallanpitäjien yhdestä iskusta sen on annettava kaksi takaisin. Sen ei pidä käpertyä nurkkaan, vaan sen on hyökättävä, mutta asiallisesti, taitavasti, turhaan siltoja polttamatta ja pitäen aina päällimmäisenä mielessä sen, miten vaikutetaan optimaalisen myönteisesti tavallisten ihmisten ajatteluun ja toimintaan. Sen toimintaperiaatteena ei voi olla ”ken ei ole puolellamme, on meitä vastaan”, vaan ”ken ei ole meitä vastaan, on meidän ainakin potentiaalinen ja kenties tuleva ystävämme ja yhteistyökumppanimme”.
Tiedonantaja-yhteisö
Kuten huomaamme, tällaisen kommunistisen sanomalehden, tällaisen Tiedonantajan tekeminen on vaativaa, tai kuten nykyinen muotihokema kuuluu, haastavaa. Sitäkin haastavampaa, kun emme saa suuria valtiontukia emmekä juurikaan mainosrahoja. Se ei onnistu ilman yhteisöllisyyttä ja interaktiivisuutta.
Siksi ihmiset, me täällä ja muut, eivät voi olla pelkkiä lehden tilaajia ja lukijoita, pelkkää kohdeyleisöä, vaan tavalla tai toisella myös lehden tekijöitä, avustajia, juttuvinkkien ja palautteen antajia, levikkityöntekijöitä, vappu- ja uudenvuodentervehdysten kerääjiä ja niin edelleen. Tällaista Tiedonantaja-yhteisöä pitää jatkuvasti rakentaa ja pyrkiä luomaan uudelleen se menneiltä vuosikymmeniltä kuuluisa Tiedonantaja-henki.
Väitän, että nykyisen kapitalismin kriisin ja sen varjolla tapahtuvan ihmisten etujen ja oikeuksien polkemisen oloissa, Suomen Natoon ujuttamisen oloissa, vaalirahoitusskandaalin paljastaman porvarillisen demokratian rappion oloissa ja suuren rahan mediavallan oloissa Tiedonantajan merkitys ja vastuu ja samalla sen markkinarako korostuu.
Tehkäämme tästä Tiedonantajan 40-vuotisjuhlatapahtumasta uusi merkkipaalu poliittisen kamppailun ja Tiedonantaja-työn voimistamiseksi.
Suomen kommunistinen puolue - www.skp.fi"
Puhe Tiedonantajan 40-vuotisjuhlassa
Tiedonantajan merkitys korostuu kapitalismin kriisin ja sen varjolla tapahtuvan ihmisten oikeuksien polkemisen oloissa, Suomen Natoon ujuttamisen oloissa, vaalirahoitusskandaalin paljastaman porvarillisen demokratian rappion oloissa ja suuren rahan mediavallan oloissa, totesi päätoimittaja Erkki Susi puheessaan Tiedonantaja-lehden 40-vuotisjuhlatapahtumassa.
Juhlapuhe
Hyvät toverit ja ystävät, arvoisat kutsuvieraat. Tässä Tiedonantajan 40-vuotisjuhlatapahtumassa on syytä muistaa kaikkia niitä lehden tukijoita, asiamiehiä, avustajia ja toimittajia, jotka eivät enää ole joukossamme. Lista olisi liian pitkä tässä lueteltavaksi, vaikkapa alkaen juuri edesmenneestä Veikko Porkkalasta. Hän olisi marraskuussa täyttänyt 101 vuotta. Toimittajista muistamme pitkäaikaista päätoimittajaa Urho Jokista sekä toimittajia Jarmo Vesteriä, Liisa Linsiötä, Pekka J. Virtasta ja Eino Kuokkasta. Ja tietenkin tämä tilaisuus on kiitoksen paikka teille kaikille, jotka nyt olette mukana arvokkaassa työssä maamme ainoan kommunistisen sanomalehden tukemiseksi, levittämiseksi ja avustamiseksi.
Rohkeasti vasemmalla
Tiedonantajalla on ollut monia tunnuslauseita. Ehkä kuuluisin niistä on Aulikki Oksasen ja Eero Ojasen tunnetusta laulusta lainattu: ”Ase taistelussamme on Tiedonantaja”. Se on edelleen hyvä ja osuva. Mutta tunnuslauseita ja samalla mainoslauseita on hyvä välillä vaihtaa. Niinpä tuorein tunnuslauseemme on: ”Rohkeasti vasemmalla Tiedonantaja”.
Mitä se tarkoittaa? Sitä voisi tarkastella laittamalla tuon sanan ”rohkeasti” tilalle jonkin muun sanan, esimerkiksi: Tiedonantaja häpeillen vasemmalla, vaieten vasemmalla, varovasti vasemmalla, hissun kissun vasemmalla, tuppisuuna vasemmalla, anteeksi pyydellen vasemmalla, myötäillen vasemmalla, mielin kielin vasemmalla, nahjusmaisesti vasemmalla, kontallaan vasemmalla tai istumajärjestyksen mukaan vasemmalla. Luetteloa voisi jatkaa.
Ei kelpaa meille. Meille kelpaa tuo rohkeasti vasemmalla. Mutta mitä tarkoittaa ”vasemmalla” ja ”rohkeasti vasemmalla”?
Ensiksikin: Kommunistisena sanomalehtenä ja SKP:n äänenkannattajana Tiedonantaja ei ole pelkkä järjestölehti eikä jäsentiedote, vaan joukoille, kaikille työtätekeville ja edistyksellisille ihmisille suunnattu lehti. Siksi sitä on myös rohkeasti levitettävä ja tehtävä tunnetuksi.
Toiseksi: Tämä ei sulje pois, vaan pitää sisällään sen, että Tiedonantaja palvelee SKP:n järjestöllistä työtä ja poliittista toimintaa, toimii kommunistien aatteellisen tietoisuuden kasvattajana, on puolueen ja jokaisen kommunistin ulospäin suuntautuvan toiminnan kokonaisvaltainen väline, puolueen kasvot ulospäin. Eli kuten Lenin kommunistista sanomalehteä luonnehti, se on sekä puolueen että laajojen joukkojen kollektiivinen agitaattori, propagandisti ja organisaattori.
Kolmanneksi: Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan näkökulman asioihin tulee olla työväenluokan, marxilaisuuden ja kommunistisen puolueen näkökulman tavoin laajin mahdollinen näkökulma yhteiskuntaan ja yhteiskunnalliseen taisteluun. Käytännössä se tarkoittaa, että meillä, kuten Marx ja Engels Kommunistisen puolueen manifestissa tähdentävät, ei ole mitään työtätekevien ja edistyksen eduista poikkeavia etuja. Tiedonantajan on oltava kaikille työtätekeville ja edistyksellisille voimille ja ajatuksille avoin foorumi, joka kokoaa ja suuntaa niiden taistelua yhdistävien tavoitteiden pohjalta eteenpäin. Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan on tarkasteltava asioita paitsi puolueen myös koko työväenliikkeen, ay-liikkeen, kansalaisliikkeiden ja kansalaistoiminnan näkökulmasta.
Neljänneksi: Samalla Tiedonantajalla on kuitenkin oltava oma identiteetti: marxilaisuus, luokkanäkökulma, puoluekantaisuus, kansainvälisyys, vallankumouksellisuus, sosialismin ja kommunismin perspektiivi. Tämä ei ole ristiriidassa edellä mainitun avoimuuden ja laajuuden kanssa, vaan päinvastoin sen välttämätön edellytys.
Viidenneksi: Kommunistisen sanomalehtenä Tiedonantaja ei voi suuntautua työväenliikkeen yhteisiä järjestöjä, kansalaisjärjestöjä ja kansalaisliikkeitä vastaan, vaan kritiikkiä esittäessään tekee aina eron niiden johdon mahdollisen kielteisen toiminnan ja itse järjestöjen ja jäsenistön välillä.
Kuudenneksi: Ollessaan kommunistisen puolueen lehti Tiedonantaja ei tietenkään pelaa kilpailevien puolueiden eikä niiden johtavien edustajien ja, kun vaaleista on kyse, niiden ehdokkaiden pussiin, vaikka pyrkiikin vaikuttamaan myönteisesti koko muuhun puoluekenttään. Se tekee eri kamppailukysymysten ja teemojen yhteydessä tunnetuksi kommunisteja aktiivisina, uhrautuvina ja asiantuntevina toimijoina ihmisten etujen ja oikeuksien puolesta.
Seitsemänneksi: Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan ei pidä olla ”yhden asian” lehti, ei myöskään ahtaassa mielessä läpipoliittinen tai pelkästään ”kovan politiikan” lehti, vaan sen pitää ottaa resurssiensa mukaan huomioon koko ihmiselämän ja ihmisyyden kirjo, olla ihmisyyden, ihmisten henkisesti rikkaan elämän, humanismin ja kulttuurin asialla.
Ja kahdeksanneksi: Kommunistisena sanomalehtenä Tiedonantajan ei pidä – Engelsin sanoja mukaillen – vetistellä, vätystellä eikä pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Vallanpitäjien yhdestä iskusta sen on annettava kaksi takaisin. Sen ei pidä käpertyä nurkkaan, vaan sen on hyökättävä, mutta asiallisesti, taitavasti, turhaan siltoja polttamatta ja pitäen aina päällimmäisenä mielessä sen, miten vaikutetaan optimaalisen myönteisesti tavallisten ihmisten ajatteluun ja toimintaan. Sen toimintaperiaatteena ei voi olla ”ken ei ole puolellamme, on meitä vastaan”, vaan ”ken ei ole meitä vastaan, on meidän ainakin potentiaalinen ja kenties tuleva ystävämme ja yhteistyökumppanimme”.
Tiedonantaja-yhteisö
Kuten huomaamme, tällaisen kommunistisen sanomalehden, tällaisen Tiedonantajan tekeminen on vaativaa, tai kuten nykyinen muotihokema kuuluu, haastavaa. Sitäkin haastavampaa, kun emme saa suuria valtiontukia emmekä juurikaan mainosrahoja. Se ei onnistu ilman yhteisöllisyyttä ja interaktiivisuutta.
Siksi ihmiset, me täällä ja muut, eivät voi olla pelkkiä lehden tilaajia ja lukijoita, pelkkää kohdeyleisöä, vaan tavalla tai toisella myös lehden tekijöitä, avustajia, juttuvinkkien ja palautteen antajia, levikkityöntekijöitä, vappu- ja uudenvuodentervehdysten kerääjiä ja niin edelleen. Tällaista Tiedonantaja-yhteisöä pitää jatkuvasti rakentaa ja pyrkiä luomaan uudelleen se menneiltä vuosikymmeniltä kuuluisa Tiedonantaja-henki.
Väitän, että nykyisen kapitalismin kriisin ja sen varjolla tapahtuvan ihmisten etujen ja oikeuksien polkemisen oloissa, Suomen Natoon ujuttamisen oloissa, vaalirahoitusskandaalin paljastaman porvarillisen demokratian rappion oloissa ja suuren rahan mediavallan oloissa Tiedonantajan merkitys ja vastuu ja samalla sen markkinarako korostuu.
Tehkäämme tästä Tiedonantajan 40-vuotisjuhlatapahtumasta uusi merkkipaalu poliittisen kamppailun ja Tiedonantaja-työn voimistamiseksi.
Suomen kommunistinen puolue - www.skp.fi"
Vastaukset 13
Vanhimmat
Erkki Susi & co jaksavat aina mainita, ettei Tiedonanataja (eikä SKP) saa juurikaan valtion tukea. Miksi pitäisi? Suomessa on varmaankin kymmeniä ellei satoja SKP:n kokoisia yhdistyksiä, kerhoja ym. porukoita, jotka toimivat erilaisten asioiden puolesta, mainittakoon vaikkapa lukuisat kyläyhdistykset. Eivät nekään saa valtiolta pennin pyörylää. Ei se, että SKP on joskus kaukaisessa menneisyydessä ollut todellista kannatustaan merkittävämmässa asemassa, voi taata sille mitään ikuista nautintaoikeutta valtion varoihin.
saa valtion kulttuuri- ja mielipidelhdistön rahaa, joka sekin on hyvin minimaalista, mutta onneksi Tiekkari on vielä pystyssä ja tuottaa vaihtoehtoista journalismia valtamedian rinnalle. Rikasta kulttuuria ja yhteiskuntakritiikkiä mm.
voi välillä olla vähän niin ja näin. Koomisinta ja äkkiä ajatellen epäjohdonmukaisinta on Tiekkarin suhtautuminen islamilaisiin valtioihin. Kuinka ollakkaan, Kosovon muslimit ovat järjestään heroiinikauppiaita, rosvoja, murhaajia ja ties mitä. Kauempana idässä taas muslimit ovat voittopuolisesti ok.
Tarkemmin ajatellen, Tiekkari on kuin onkin looginen. Tiedonantaja peesaa kaikessa aina Venäjää eli Venäjän suhtautminen eri muslimivaltioihin määrää Tiekkarinkin linjan. Urho Jokinen lausui muutamassa Tiedonantajan vuosijuhlassa näin: "Tiedonantaja on lehti, jossa ei ole tilaa pienimmällekään neuvostovastaisuudelle". Tämän lauseen on myös Erkki Susi takonut kalloonsa. Eikä näytä yhtään haittaavan, että N:liittoa ei enää ole ja tilalle on tullut kapitalistinen Venäjä. (ehkä ko. muutos on jäänyt Sudelta huomaamatta). Susi ei kerta kaikkiaan voi olla missään asiassa mieltä kuin virallinen Venäjä. Aika surkuhupaisaa.
on ollut myös kriittisiä kannanottoja Venäjästäkin, mutta on päivänselvää, että Tiekkari iskee kapitalismin gettoon koko voimallaan.
marginaaliryhmän lehti jota jos tuetaan niin myös pursiseurojen jäsenlehtiä pitää tukea samoin. Pursiseuroissa on jäseniä enemmän kuin SKP:ssä ja varsinkin Tiedonantajan änkyräsiivessä.
Mitä todellista hyötyä on lehdestä jota muut kuin tosiuskovaiset eivät lue. Sen "sanoma" ei kuulu eikä näy kansalaisille. Täysin hukkaan menevää rahaa jos ainoastaan kannattajat lukevat sen "sanomaa". Käyttäkää se raha vaikka köyhien auttamiseen ilman puoluerajoja niin saatte siitäkin parempaa mainosta.
Tiedonantaja on työväenluokan ja köyhän kansanosan puolustaja ja edunajaja. Siksi on hyvä, että on olemassa lehti joka haastaa porvarillisen mediakentän. Tiedonantajalla on siis haasteita tänäkin päivänä ja voin ylpeänä todeta, että uudessa Kulttuurivihkoissa on Tiedonantajan Marko Korvelan juttuja, siis lehden toimittajan juttuja. Kyllä nykyään porvarillisen rappion oloissa tarvitaan taistelevan humanismin oma lehti. Ja se on Tiedonantaja, rohkeasti vasemmalla.
jos se toimii omassa lokerossaan kuten se tekee. Mitä kuvittelet, useinko tavis suomalainen lukee tiedonantajaa? Leviävätkö sen aatteet jos vain aktiivikannattajat lukevat sitä? Vertaa vaikka TS:n ja HS:n levikkejä Tiedonantajan levikkiin niin näet miten tieto kulkee.
Jotta äänensä saa kuuluville pitää olla media takana tai kiinnostavaa asiaa jota kaikki mediat lainaavat. Esimerkkinä "lautakasa" aikoinaan erään omakotitalon rakennustyömaalla, muutoin homma menee puuhasteluksi.
Vielä -50 ja ehkä -60 luvullakin komujen lausumia esitettiin valtakunnan tason medioissa vaan nyt te olette marginaaliryhmä jota kukaan ei enää kuuntele.
kuuntelee. Ja Tampereen juhlassa oli oikein pääsivvulla iso joukko ihmisiä Keskustorilla lukuperformanssissa käsissään uunituore Tiekkari. Kyllä rohkeaa ja radikaalivasemmistolaista lehteä tarvitaan mainitsemiesi porvarillisten pravdojen kuten Hesari vaihtoehdoiksi. Onhan kullakin puolueella myös omat lehtensä, joten on aivan päivänselvää, että kommunisteillakin sellainen on. Jos taas vertaat levikkilukuja, niin se on aivan absurdia. Hesarilla kun on suuremmat pääomat ja suurempi volyymi kuin Tiedonantajalla, joten vertailusi on kyllä tuulesta temmattua. Ei Tiekkari pystyisikään olemaan volyymiltään niin suuri lehti kuin esimerkiksi mainitsemasi Hesari.
enemmän se moniko on kiinnostunut kuin se kuinka paljon lehtitalolla on varoja. Jos asia kiinnostaa niin irtokappaleistakin tapellaan ja tilauspuhelin kilisee jatkuvasti. Kommunismi on vain jäänyt kelkasta ja jää yhä edelleen lisää joka vuosi. Kohta siitä saa tietoa enää historian kirjoista.
Propaganda viemäri, jota ei lue edes köyhät ja vähäväkiset.
Tietävät pysyvänsäkin iankaikkisesti köyhänä kommarien metodeilla.
Paitsi jos pääsevät nomenklatuuraan mässäämään kansan kustannuksella.
Lehti jossa valehdellaan eniten.
Siinä on tiekkarin koko kuva.
Nyt kaduttaa että tuli tilattua tuo paska, hyi helvetti.
Luin tuolta aikaisemmista kirjoituksista,siellä sanottiin että on työtätekevien lehti.
ja miksei voisi ja kannattaisi, juuri työtön on potentiaalinen lukija Tiekkarille, sillä se on myös kaikkein hädänalaisempien puolestapuhuja. Jopa porvari voisi tilata lehden niin halutessaan. Eli kuka tahansa voi tilata Tiekkarin. Kannatan lämpimästi ajatusta, että tilaat Tiekkarin!!