Kristillisyyden vaiheita ennen vl

Raamatun alkuseurakunnan jälkeen tuli ensimmäiset hajaannukset ja aika ajoin hajaannuksia on tullut paljonkin, mutta oikea usko säilyi ja on kulkenut eri nimillä tähän päivään asti.

Huomioitavaa on, että yhden uskon korostus ja syntien anteeksiannon valta on kuulunut opetukseen.
Tietoa on 1100 luvulta asti

Valdolaiset
Wikipedia
Valdolaiset oli katolisen kirkon rinnalla vaikuttanut kristillinen yhteisö. Nimitys valdolaiset tulee ranskan ja italian kielen sanoista: "vaux" ja "vallis", eli laakso. Liikkeessä vaikutti myös lyonilainen kauppias Pierre Valdes (n. 1140-1218). Valdolaiset käänsivät Raamatun omalle kielelleen, kun taas kirkko käytti siihen aikaan latinankielistä Raamattua. Valdolaiset eivät tunnustaneet paavin valtaa ja vastustivat kuvien tekemistä Jumalasta. Valdolaiset pitivät tärkeänä Raamatun tutkimista ja parannuksen tekemistä. Syntien anteeksiannon (avainten valta) uskottiin olevan totisilla uskovaisilla.[1] Sakramentteja oli vain kolme: kaste, ehtoollinen ja rippi. Valdolaiset eivät hyväksyneet myöskään katolisen kirkon messu-uhrioppia.

Sitten tuli Lutherin uskonpuhdistus, luterilaisuus
10230
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Ketju jatkuu

Pietismi
Wikipedia
Philipp Jakob Spener.Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätysliike, jota pidetään aitoluterilaisuuden jatkona. Pietismiksi liikkeen nimesivät sen vastustajat. Nimi tulee latinan sanasta pietas, joka tarkoittaa hurskautta.

Pietismi syntyi protestiliikkeenä luterilaista puhdasoppisuutta eli niin sanottua luterilaista ortodoksiaa vastaan. Liike korosti henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä. Se saarnasikin parannuksen tekemisestä ja entisen syntielämän hylkäämisestä.

Hallen pietismi on liike, jonka keskuspaikaksi muodostui Halle. Liikkeen tunnetuimpia edustajia on professori August Hermann Francke. Liike kuului kirkollisiin pietisteihin. Hallen pietismissä oli selvä ero maailman ja uskovaisten välillä. Uskovaiset pyrkivät yksinkertaiseen elämäntapaan. Muodikkaaseen pukeutumiseen, huvitteluun (tanssi) ja eräisiin kulttuurimuotoihin (teatteri) suhtauduttiin kielteisesti. Pietismissä nimenomaan maallikkokristityt olivat merkittävässä osassa liikkeessä ja sen leviämisessä. He perustivat kouluja ja orpokoteja, julkaisivat kirjallisuutta ja auttoivat vaikeuksiin joutuneita. He tekivät myös aktiivisesti lähetystyötä. Hallen pietismissä opetettiin, että uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa, vaan tietoisessa herätyksessä, joka johtaa selvään parannuksentekoon. Heidän keskuudessaan opetettiin "ecclesiola in ecclesia -oppia", mikä tarkoittaa, että tosiuskovaisten seurakunta toimii kirkon sisällä. Opetusta on perusteltu Lutherin kirjoituksilla.

Äänestä
  • sitten

    Lukijaisuus
    Wikipedia
    Elämä ja elintavat
    Kristillisyys näkyi lukijaisten elämässä. Heillä oli vakavat elintavat ja he vieroksuivat maallista elämäntapaa poiketen näin ympäristöstään.[5] Esimerkiksi alkoholi, kortinpeluu ja tanssit nähtiin syntinä. Seuroja pidettiin kodeissa ja niissä puhui maallikko tai liikkeen pappi. Seuroissa saarnattiin parannuksen teosta ja syntien anteeksiantamisesta. Lukijaisilla oli käytössä taivaan valtakunnan avaimet ja hengellinen pappeus.[19] Lukijaiset opettivat ihmisen tulevan synnintuntoon lain kautta.[20] Lukijaisuudessa arvostettiin Raamattua ja sitä luettiin kotihartauksissa. Myös erilaiset hartauskirjat ja postillat kuuluivat lukemistoon.[5] Kotihartaudet olivat keskeinen tuntomerkki[21] ja heidän kotihartauksia ilmiannettiin viranomaisille.[22] Hartauskokouksia kutsuttiin konventikkeleiksi ja kylärukouksiksi. Lukijaisten keskuudessa esiintyi myös liikutuksia.[23]

    Äänestä

  • wiki.3 kirjoitti:

    sitten

    Lukijaisuus
    Wikipedia
    Elämä ja elintavat
    Kristillisyys näkyi lukijaisten elämässä. Heillä oli vakavat elintavat ja he vieroksuivat maallista elämäntapaa poiketen näin ympäristöstään.[5] Esimerkiksi alkoholi, kortinpeluu ja tanssit nähtiin syntinä. Seuroja pidettiin kodeissa ja niissä puhui maallikko tai liikkeen pappi. Seuroissa saarnattiin parannuksen teosta ja syntien anteeksiantamisesta. Lukijaisilla oli käytössä taivaan valtakunnan avaimet ja hengellinen pappeus.[19] Lukijaiset opettivat ihmisen tulevan synnintuntoon lain kautta.[20] Lukijaisuudessa arvostettiin Raamattua ja sitä luettiin kotihartauksissa. Myös erilaiset hartauskirjat ja postillat kuuluivat lukemistoon.[5] Kotihartaudet olivat keskeinen tuntomerkki[21] ja heidän kotihartauksia ilmiannettiin viranomaisille.[22] Hartauskokouksia kutsuttiin konventikkeleiksi ja kylärukouksiksi. Lukijaisten keskuudessa esiintyi myös liikutuksia.[23]

    Lukijaisia pidettiin hengellisesti ylpeinä ja Lars Levi Laestadiuksen mukaan lukijaisuus oli pilkkanimi ja he olivat halveksittuja etenkin kirkon taholta.[24] Rovasti Isac Grape nuoremman (1779-1855) kirjoitus Skellefteåsta kertoo hyvin silloin vallinneesta jännitteestä: ”Eräät seurakuntalaiset täällä kuvittelevat olevansa päteviä oitis tutkimaan ja tuomitsemaan kaikkea oppia maailmassa sekä tekemään jokaisen uskontunnustuksesta eron, onko hän oikea kristitty vai eikö - - He pitävät oikeutenaan tutkia toisten uskoa. Lisäksi he ovat yleensä sitä mieltä, että hyväksi tunnetut papit, korjatut katekismukset ja hengelliset kirjat, lukuun ottamatta Lutheria, ovat vielä lujasti pimeydessä.”[25]

    Lukijaiset olivat myös ahkeria puhuttelemaan muita ihmisiä. He saattoivat kysyä ihmisiltä näiden sieluntilaa ja sitä, että ovatko nämä uudestisyntyneet.[26] He saattoivat puhutella ihmisiä ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen. Tämä ärsytti joitakin ihmisiä ja Ruotsin Ylitorniolla tuomari joutui nuhtelemaan muita luterilaisia siitä, että nämä olivat pahoinpidelleet lukijaisia. Esimerkiksi seurakunnan kirkkoherra oli lyönyt häntä puhutellutta renkiä.[27] Kruununvouti Hackzellin mukaan joukossa oli myös monia, jotka: "lausuvat ajatuksensa uskonnollisista aiheista ainoastaan silloin, kun joku herättää kysymyksen sellaisesta, mutta eivät ensinkään millään sopimattomalla ja poistyöntävällä tavalla."

    Äänestä

  • wiki.3.2 kirjoitti:

    Lukijaisia pidettiin hengellisesti ylpeinä ja Lars Levi Laestadiuksen mukaan lukijaisuus oli pilkkanimi ja he olivat halveksittuja etenkin kirkon taholta.[24] Rovasti Isac Grape nuoremman (1779-1855) kirjoitus Skellefteåsta kertoo hyvin silloin vallinneesta jännitteestä: ”Eräät seurakuntalaiset täällä kuvittelevat olevansa päteviä oitis tutkimaan ja tuomitsemaan kaikkea oppia maailmassa sekä tekemään jokaisen uskontunnustuksesta eron, onko hän oikea kristitty vai eikö - - He pitävät oikeutenaan tutkia toisten uskoa. Lisäksi he ovat yleensä sitä mieltä, että hyväksi tunnetut papit, korjatut katekismukset ja hengelliset kirjat, lukuun ottamatta Lutheria, ovat vielä lujasti pimeydessä.”[25]

    Lukijaiset olivat myös ahkeria puhuttelemaan muita ihmisiä. He saattoivat kysyä ihmisiltä näiden sieluntilaa ja sitä, että ovatko nämä uudestisyntyneet.[26] He saattoivat puhutella ihmisiä ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen. Tämä ärsytti joitakin ihmisiä ja Ruotsin Ylitorniolla tuomari joutui nuhtelemaan muita luterilaisia siitä, että nämä olivat pahoinpidelleet lukijaisia. Esimerkiksi seurakunnan kirkkoherra oli lyönyt häntä puhutellutta renkiä.[27] Kruununvouti Hackzellin mukaan joukossa oli myös monia, jotka: "lausuvat ajatuksensa uskonnollisista aiheista ainoastaan silloin, kun joku herättää kysymyksen sellaisesta, mutta eivät ensinkään millään sopimattomalla ja poistyöntävällä tavalla."

    Vanhoillislestadiolaisuus on luterilainen lestadiolaisen herätysliikkeen suurin suunta. Vanhoillislestadiolaisuus on yksi kolmesta 1900-luvun vaihteen lestadiolaisuuden hajaannuksessa toisistaan eriytyneistä suunnista. Liikkeestä on ollut useita hajaannuksia tämänkin jälkeen. Liike on voimakkaan yhteisöllinen ja sillä on joitakin opillisia erityiskorostuksia luterilaisuudesta. Tunnetuimpia vanhoillislestadiolaisuuden piirteitä ovat eksklusiivinen seurakuntaoppi, syntien julistaminen anteeksi sanoin "Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä" sekä torjuva suhtautuminen muun muassa televisio-ohjelmiin, teatteriin, ehkäisyyn, homoseksuaaliseen käyttäytymiseen, alkoholin käyttöön ja esiaviollisiin suhteisiin.

    Äänestä

  • wiki.4 kirjoitti:

    Vanhoillislestadiolaisuus on luterilainen lestadiolaisen herätysliikkeen suurin suunta. Vanhoillislestadiolaisuus on yksi kolmesta 1900-luvun vaihteen lestadiolaisuuden hajaannuksessa toisistaan eriytyneistä suunnista. Liikkeestä on ollut useita hajaannuksia tämänkin jälkeen. Liike on voimakkaan yhteisöllinen ja sillä on joitakin opillisia erityiskorostuksia luterilaisuudesta. Tunnetuimpia vanhoillislestadiolaisuuden piirteitä ovat eksklusiivinen seurakuntaoppi, syntien julistaminen anteeksi sanoin "Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä" sekä torjuva suhtautuminen muun muassa televisio-ohjelmiin, teatteriin, ehkäisyyn, homoseksuaaliseen käyttäytymiseen, alkoholin käyttöön ja esiaviollisiin suhteisiin.

    Yhteneväisyyksiä löytyy niin opetuksessa kuin elämäntavoissa.
    Ketju on ollut katkeamaton raamatun ajoista aina tähän päivään

    Äänestä

  • wiki.3 kirjoitti:

    sitten

    Lukijaisuus
    Wikipedia
    Elämä ja elintavat
    Kristillisyys näkyi lukijaisten elämässä. Heillä oli vakavat elintavat ja he vieroksuivat maallista elämäntapaa poiketen näin ympäristöstään.[5] Esimerkiksi alkoholi, kortinpeluu ja tanssit nähtiin syntinä. Seuroja pidettiin kodeissa ja niissä puhui maallikko tai liikkeen pappi. Seuroissa saarnattiin parannuksen teosta ja syntien anteeksiantamisesta. Lukijaisilla oli käytössä taivaan valtakunnan avaimet ja hengellinen pappeus.[19] Lukijaiset opettivat ihmisen tulevan synnintuntoon lain kautta.[20] Lukijaisuudessa arvostettiin Raamattua ja sitä luettiin kotihartauksissa. Myös erilaiset hartauskirjat ja postillat kuuluivat lukemistoon.[5] Kotihartaudet olivat keskeinen tuntomerkki[21] ja heidän kotihartauksia ilmiannettiin viranomaisille.[22] Hartauskokouksia kutsuttiin konventikkeleiksi ja kylärukouksiksi. Lukijaisten keskuudessa esiintyi myös liikutuksia.[23]

    Ei voi vähätellä 1700-luvun jäkipuoliskolla Tornionlaaksossa vaikuttanutta viklundilaisuutta. Mm Erkki- Antti (Anderson), Laestadiuksen työtoveri oli viklundilainen.Hän todisti, että viklundilaisuus oli raamatullinen kristillisyys.

    Äänestä

valdolaisten ja Lutherin välissä eräänä ketjun linkkinä toimi hussilaisuus Böömissä ja Määrissä. Sen jälkeen päästään jo Lutheriin, mutta hän ei hyväksynyt täysin hussilaisten opetuksia. Toki samankaltaisuuksia oli.

Lutherin jälkeen on huomattava, että luterilaisuus jakaantui kahtia, toisena osapuolena aitoluterilaisuus. Sen pohjalta kehittyi herrnhutilaisuus, jonka perillisiä, mutteivät ainoita, olivat Ruotsin lukijaiset.

Opillisa yhtäläisyyksiä näilla liikkeillä on huomattavan paljon, mutta myos erilaisia käsityksiä. Joten emme voi vetää suoraa janaa alkuseurakunta (sisäisesti monioppinen)-?-valdolaiset-hussilaiset-luterilaiset-aitoluterilaiset-herrnhutilaiset-lukijaiset-lestadiolaiset.

Lestadiolaisten kannalta tuollainen suora linja olisi mieluinen, ja hehän probakoivat sen puolesta. Kirkkohistoriallisesti ajatus on mahdoton.

Äänestä
  • Eihän se varmaankaan ole ihan näin suoraviivainen kun kaikista vaiheista ei öydy dokumenttia, mutta kuitenkin evankeliumi on kulkeutunut eri vaiheiden kautta tänne pohjoisen maahan.

    Ja näistä näkee ettei vanhoillislestsdiolaisten opetus ole Lestadiuksen ja Raattamaan keksintöä.

    (aloittaja)

    Äänestä

Heh heh... Näinpä se "pyhä omahyväisyys" soveltaa kaikki vastaantulevat asiat pönkittämään omaa rakennelmaansa.

Äänestä

Tässä on siis käynyt niin, että ryhmien nimitys ja monesti kansallisuuskin on aina uuden "liikkeen" muodostuttua vaihtunut. Mihin elävä usko seuraavaksi suuntautuu? Pysyykö se Suomessa? Hajoaako se ympäri maailmaa? Muuttuuko sen nimitys aikojen saatossa? Vai onko tuo ketju nyt täysin pysähtynyt, muuttumatta?

Käytännössä vaikkapa lukijaisuus ja viklundilaisuus ovat nykypäivän herätysliikkeinä tuntemattomia, eli ne ovat ns. "kuolleet", eli tällaisia (tämännimisiä) ryhmittymiä ei enää esiinny. Käykö näin myös (vanhoillis-)lestadiolaisuudelle?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


wiki.1 kirjoitti:

Raamatun alkuseurakunnan jälkeen tuli ensimmäiset hajaannukset ja aika ajoin hajaannuksia on tullut paljonkin, mutta oikea usko säilyi ja on kulkenut eri nimillä tähän päivään asti.

Huomioitavaa on, että yhden uskon korostus ja syntien anteeksiannon valta on kuulunut opetukseen.
Tietoa on 1100 luvulta asti

Valdolaiset
Wikipedia
Valdolaiset oli katolisen kirkon rinnalla vaikuttanut kristillinen yhteisö. Nimitys valdolaiset tulee ranskan ja italian kielen sanoista: "vaux" ja "vallis", eli laakso. Liikkeessä vaikutti myös lyonilainen kauppias Pierre Valdes (n. 1140-1218). Valdolaiset käänsivät Raamatun omalle kielelleen, kun taas kirkko käytti siihen aikaan latinankielistä Raamattua. Valdolaiset eivät tunnustaneet paavin valtaa ja vastustivat kuvien tekemistä Jumalasta. Valdolaiset pitivät tärkeänä Raamatun tutkimista ja parannuksen tekemistä. Syntien anteeksiannon (avainten valta) uskottiin olevan totisilla uskovaisilla.[1] Sakramentteja oli vain kolme: kaste, ehtoollinen ja rippi. Valdolaiset eivät hyväksyneet myöskään katolisen kirkon messu-uhrioppia.

Sitten tuli Lutherin uskonpuhdistus, luterilaisuus

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu