Minulla on pituutta 167cm ja painoa 45kg, olen 14-vuotias, laihduttamisesta on tullut minulle jonkin sortin pakkomielle.. Tuli vettä tai ei, pakko päästä lenkille, ja jos lähtee lenkille, siellä ollaan ainakin 40min, eikä mennä kotiin ennen. Ruokailua olen koittanut vähentää, ällöttää kun ajatteleekin miten paljon ruuassa on kaloreita mitä syön.
Minulle kovasti sanotaan, että olisin liian laiha, mutta itse näen itseni lihavana..peilin kautta sekä ilman peiliä.
Olen myös ollut masentunut, kaikki tuntuu menevän päin ***, ja lenkillä käynti tuo jotain piristystä jokaiseen päivään. Ennen tuskin liikuin 4 kertaa viikossa 30 minuutin lenkkejä (tämän vuoden alussa, maaliskuussa aloitin laihduttamisen), ja nyt liikun yli 4krt viikossa väh. 40min lenkkejä, mielellään niitä kuitenkin enemmän kuin yhden päivässä.
Usein kun olen syönyt jotain aamulla yms, saatan tulla katuma päälle, ja käydä sylkemässä/ oksentamassa ruuat pois.
Haluaisin vaan laihtua, ja laihtua. Maaliskuusta olen laihtunut vain 10kg, haluaisin päästä laihtumaan niin paljon enemmän..ehkä näin aluksi siihen 40kg..
Minulle kovasti sanotaan, että olisin liian laiha, mutta itse näen itseni lihavana..peilin kautta sekä ilman peiliä.
Olen myös ollut masentunut, kaikki tuntuu menevän päin ***, ja lenkillä käynti tuo jotain piristystä jokaiseen päivään. Ennen tuskin liikuin 4 kertaa viikossa 30 minuutin lenkkejä (tämän vuoden alussa, maaliskuussa aloitin laihduttamisen), ja nyt liikun yli 4krt viikossa väh. 40min lenkkejä, mielellään niitä kuitenkin enemmän kuin yhden päivässä.
Usein kun olen syönyt jotain aamulla yms, saatan tulla katuma päälle, ja käydä sylkemässä/ oksentamassa ruuat pois.
Haluaisin vaan laihtua, ja laihtua. Maaliskuusta olen laihtunut vain 10kg, haluaisin päästä laihtumaan niin paljon enemmän..ehkä näin aluksi siihen 40kg..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuo voi olla juuri se sauruden alku.
Suosittelisin hakemaan heti apua niin tuo ei muutu enään pahemmaksi.
Itse minulla oli sama juttu ja kun en suostunut apua hakemaan niin tässä tulos.
Olen painon tarkkailussa.
suosittelen hakemaan apua välittömästi. Kierreja pakkomielle vain pahenee ja syvenee.Lopulta mikään ei enää riitä. Paitsi kuolema. Hae siis apua ja vähä äkkiä.
pelottaa niin kamalasti tuo anoreksia, mutta toisaalta taas niin ihanalta että saa laihtua..
Käyn kaksi kertaa päivässä vaa'alla, pakko saada tietää paljonko painan aamulla, ja myös illalla, ja pistää ne muistiin, jos painoa on illalla vähänkin enemmän kuin aamulla, se tietää seuraavana päivänä vähempää syömistä, ja liikkumista enemmän.
Terkkari sai mut -08 kesällä lihoaan, viis kiloa, kun sano että 55kg olis mulle tosi hyvä paino. Kun sitten seiska-luokan talvena mua alettiin sanomaan lihavaksi, päätin, että mun on pakko laihtua, ja saada osa tästä painosta pois, ja siitä se sitten alkokin..nyt kamala pakkomielle saada painoa pudotettua, enemmän ja enemmän.
Terkkari huomauttanut mulle kalsiumin puutoksesta, joka näkyy mm. mun kynsissä, ja hampaissa (hampaissa saattaa olla välillä hyvin vaaleita kohtia kynsissä on valkoisia läikkiä). Hiuksia myös irtoaa entistä enemmän, ja ne ovat haurastuneet todenteolla. :3
on suunnilleen sama juttu ku sulla! Paitsi etten syö juuri mitään :P eilen sorruin hieman...
Ooon 175 cm pitkä suunnilleen ja painen 51 kg (: tiiän, onhan se aika paljon mut koko ajan mennään alaspäin!
Toi on ihanku suoraan mun elämästä. Mäki oon 14,ja laihduttaminen on mulle hirvee pakkomielle. Toisaalta mulla ei ees oo mitää muuta jäljellä. Tää on ollu tällästä jo about puoltoista vuotta. Kaikki kaverit on hylänny mut,toisaalta en voi niitä syyttääkkään ittehän oon vältelly kaikkia sen mukaan,että saatan joutua syömään. jätän aterioita väliin,ja välillä energiaa on niin vähän että sängystä nouseminen tuottaa suuria vaikeuksia. Ajattelen ruokaa 24/7,siitä on tullu mun elämä. No anyway jos haluut jutella ni pistä sähkäriosote ni lisään sut :)
Oot tosi lihava. Oikeesti laihdutat vaikka 30 kiloseks ni sit kaikki jätkät kiinnostuu susta.
Tsemppiä laihduttamiselle ja älä välitä jos joku väittää anorektiseksi, ne on vaa kateellisia.
samaa mieltä. Eikä anoreksiassa oo mitää pahaa. mun elämänlaatu ainaki on parantunu anoreksian takia.
ja paskat sanon minä, anorektikon äiti. Ei anoreksiassa mitään pahaa ole -vaihe kestää hetken ja sen jälkeen siinä ei sitten mitään muuta olekaan kun pahaa. Kärsimystä itselle ja läheisille. Kannattaa miettiä, onko valmis lopettamaan koulun, menettämään kaverit ja ja toimintakyvyn. Jaksaako maata sairaalassa letkuissa kymmenen kuukautta tekemättä mitään ja sen jälkeen yrittää vuositolkulla ponnistella terveiden maailmaan. Käydä terapiassa kaksi kertaa viikossa jne. Ja jaksaako ja pystyykö vanhemmat käymään päivittäin sairaalassa, vastaamaan epätoivoisiin puheluihin ja tekstiviesteihin. Jaksatko sinä ratkaista ongelmasi ja rakentaa elämäsi uudelleen tällaisen prosessin kautta vai voisiko olla helpompikin tapa. Voisitko jo heti saada apua, ettei noita kaikkia vaiheita tarvitsisi käydä läpi. Anoreksiassa voisi olla hyvää, jos heti oivaltaisi, miksi minä tarvitsen tällaisen sairauden? Mitä minulta puuttuu? Mihin tarpeeseen se vastaa? Mitä ongelmaa oikeasti kontrolloit syömättömyydellä ja käyttäytymiselläsi? Minä äitinä ainakin olisin ollut valmis tekemään mitä tahansa ja luopumaan mistä tahansa, jotta tyttöni olisi voinut elää tavallisen, terveen nuoruuden. Apua saa ja mitä varhaisemmassa vaiheessa sitä hakee, sen paremmaksi elämänlaatu tulee. Nyt sinulla on mahdollisuus laittaa elämäsi palaset paikoilleen. Siihen ei anoreksiaa tarvita.
jos oikeesti oot tota mieltä, oot aika outo. mulle ei ainakaan oo mitään väliä onko ylipainonen vai normaalipainonen. jos on anorektikko, voi alkaa haittaamaan se, että ajattelee pelkästään painon pudottamista. en ymmärrä millään miten painon pudottaminen vaikuttais mitenkään poikien kiinnostumiseen ainakaa lisäävästi.
kuolet.
Vilkutan sulle sinne arkkuun missä makaat.
mieti nyt ihan oikeesti 167 senttia ja 45 kiloa, ma oon vahan pitempi ja jossain vaiheessa kolmevitosena painaon 45 aika ankeeta...kuka ihan oikeesti haluaa olla luuranko??/
... Yks jätkä11.10.2009 00:32 Oot tosi lihava. Oikeesti laihdutat vaikka 30 kiloseks ni sit kaikki jätkät kiinnostuu susta.
Tsemppiä laihduttamiselle ja älä välitä jos joku väittää anorektiseksi, ne on vaa kateellisia.
Idiootteja löytyy kaikkialta^^
olet kyllä laiha noiden mittojen prusteella.
No minäkin olen 45 ja 169. Kuulemma kävelevä luuranko. Rasvaa ei yhtään. Hiukset kuivuvat eivätkä rasvoitu. Haavoja tulee käsiin tosi helposti.
Keväällä olin vielä 41-42, ja voimat loppuivat täysin. Kävelin hitaammin kuin yli kuusikymppiset sauvakävelijät.
olemassa. Hae apua ja äkkiä.
Jos tahdot elää.
Mulla oli kans yhes vaihees tollanen laihdutuskierre päällä ja kesti vaikka kuinka kauan ennen kuin älysin et niin ei voi jatkuu. En kuitenkaan uskaltanu hakee mitää apuu ku ajattelin vaan et en kuitenkaa oo niin laiha että mulla vois olla joku anoreksia. Kerroim kuitenki parhaalle kaverilleni et oolin laihduttanu hirvesti enkä syöny lähes mitään. Se sit pakotti mua syömään aina vähän ees jotain. En vieläkään syö normaalisti, mut ainaki pari kertaa päiväs syön ees jotain. Aika usein oon jo syöny kans ihan jotain kunnollista. Kaloreita lasken kuitenki aina välillä vieläkin vaikka yritän päästä siitäkin eroon. Painan nyt noin 42kg ja oon 162cm pitkä ja yritän nyt pysyy siinä. Nykyään teen sit aina välillä silleen et aina ku oon syöny kunnolla saan sit "palkkioks" mennä lenkille. Mut ei oikeesti kannata työntää kavereit kauemmaks, mitä monet tosiaan tekee, koska niiltä saa enemmän apuu ku miltää lääkäreilt tai mulita vastaavilta.