Näin se on. Nyt jo hetken aikaa. Menee mihin vain, tai kun kun yleensäkkin uskaltaa johkin mennä ettei
ajatus jonkinlaisesta kohtauksesta mieleen tule. Lääkkeeksi epiin syön Lamictali 200mg aamulla 200mg illalla ja
Zonegrania 150mg aamulla ja saman verran aamulla. Noita kumpaakin on hinattu ylöspäin kun homma ei ole
pysyny hanskassa. Epätietonen meinenki on oikeestaan alkanu 2006 vuoden ajamani pahan autokolarin jälkeen, jossa löin pääni tuulilasiin. Ennen kolari oikeestaan olin "pikku oireellinen" ja homma oli hanskassa
pikku oireellinen mitä sitä sitten tarkottaakaan, mutta en gm kohtauksia kumminkaan saanut ja ajokortti oli
siitä asti kun sen sain. Olen 46 vuotias. Onko muilla vastaavaa paniikkia tai muita tunteita kropassa että jos
nyt tai ei kai vain täälä. Sehän tuo häpeämisen tunteen kun olen satojen ihmisten edessä ja takana sen saanut (mikseri pöydän ja tietokoneen takana). On kropassa outoa kutinaa vapinaa tms..muuta sama juttu.
Kohtausten eri muoto on kummasti vaihdellut eri lailla. Eivät ole saman laisia, ne olivat vuosia sitten hyvin
pieniä ja samanlaisia, myös aura oli selkeä ja samanlainen tämän takia ajokorttikin oli kokoajan.
Nyt kauhtausten aika väli noin 2-3 viikkoa ja niiden muoto tosiaan vaihtelee. Se voi olla istumista soffalla
paikallaan ja 30 sekunttia ei tietoa muusta maailmasta tai sitten kielenpurema ja äänekäs tajunmeno kaverin auton takapenkillä.
Näkyyköhän tästä kirjotuksesta että tän sairauden kanssa minun pitäisi olla "konkari" ja siten homma olla
hanskassa, mutta ei nyt vain ole. Ei tosiaan. Onko pääkoppni nyt näin kovilla näitten kohtusten tiheyden
takia tai että auraa ei välttämättä ei edes ole tai sitten se on hyvin lyhyt.
Liikunta on jäänyt pois, se täytyy myöntää siihen pitäsi päästä takasin (pallopelit yms..).
Lapsi on myös alkanut ihmettelemään käytöstäni jä hänkin sanoo että ennen ei näin ei ollut (tytär 12v).
Tässä keskustelulle alku sykäys jos viitsitte ottaa kantaa. Varsinkin tämä luulo ja paniikki jostakin.
Kiitos jo etukätee. Tämä keskustelu mitä tääläkäydään on hyvinkin asiallista ja syvää esimerkiksi lääkkeistä.
Terv
Make
ajatus jonkinlaisesta kohtauksesta mieleen tule. Lääkkeeksi epiin syön Lamictali 200mg aamulla 200mg illalla ja
Zonegrania 150mg aamulla ja saman verran aamulla. Noita kumpaakin on hinattu ylöspäin kun homma ei ole
pysyny hanskassa. Epätietonen meinenki on oikeestaan alkanu 2006 vuoden ajamani pahan autokolarin jälkeen, jossa löin pääni tuulilasiin. Ennen kolari oikeestaan olin "pikku oireellinen" ja homma oli hanskassa
pikku oireellinen mitä sitä sitten tarkottaakaan, mutta en gm kohtauksia kumminkaan saanut ja ajokortti oli
siitä asti kun sen sain. Olen 46 vuotias. Onko muilla vastaavaa paniikkia tai muita tunteita kropassa että jos
nyt tai ei kai vain täälä. Sehän tuo häpeämisen tunteen kun olen satojen ihmisten edessä ja takana sen saanut (mikseri pöydän ja tietokoneen takana). On kropassa outoa kutinaa vapinaa tms..muuta sama juttu.
Kohtausten eri muoto on kummasti vaihdellut eri lailla. Eivät ole saman laisia, ne olivat vuosia sitten hyvin
pieniä ja samanlaisia, myös aura oli selkeä ja samanlainen tämän takia ajokorttikin oli kokoajan.
Nyt kauhtausten aika väli noin 2-3 viikkoa ja niiden muoto tosiaan vaihtelee. Se voi olla istumista soffalla
paikallaan ja 30 sekunttia ei tietoa muusta maailmasta tai sitten kielenpurema ja äänekäs tajunmeno kaverin auton takapenkillä.
Näkyyköhän tästä kirjotuksesta että tän sairauden kanssa minun pitäisi olla "konkari" ja siten homma olla
hanskassa, mutta ei nyt vain ole. Ei tosiaan. Onko pääkoppni nyt näin kovilla näitten kohtusten tiheyden
takia tai että auraa ei välttämättä ei edes ole tai sitten se on hyvin lyhyt.
Liikunta on jäänyt pois, se täytyy myöntää siihen pitäsi päästä takasin (pallopelit yms..).
Lapsi on myös alkanut ihmettelemään käytöstäni jä hänkin sanoo että ennen ei näin ei ollut (tytär 12v).
Tässä keskustelulle alku sykäys jos viitsitte ottaa kantaa. Varsinkin tämä luulo ja paniikki jostakin.
Kiitos jo etukätee. Tämä keskustelu mitä tääläkäydään on hyvinkin asiallista ja syvää esimerkiksi lääkkeistä.
Terv
Make
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oman viesitin vahingossa, harmi ):
eikö totta? Siis sairastit epiä jo ennen sitä kolaria????
En, en enää pelkää milloin kohtaus tulee, ja hävennyt en ole koskaan tätä sairautta, kertonut olen siitä koska toivon saavani asiantuntevaa apua jos ja kun sitä joskus tarvitsen.
Sinulla ei taida olla lääkitys vieläkään kohdallaan. Jos ja kun asia sinua kaikinpuolin painaa niin varaa aika vaikka psykologilta tai psykiatrilta ja juttele asioista.
Olen kyllä. Sairastin epiä jo ennen sitä kolaria ihan oikein, vähän tulee toistettua mutta kuiteski.
Jompaa kumpaa kallonkutistajaa varmaan tarvitsen oot myös sitä mieltä.
Kohillaan .. nyt se menee Lamictalia 200mg aamulla saman verran illalla ja Zonegrania 150mg aamuin illoin.
Tätä nyt sitte höylätään jos sitte vois vaikka hyväs lykys saada kortin käyttöön.
Itsellä epi on ollut noin 20 vuotta ja alku meni hienosti, lääkkeet vei kohtaukset kokonaan. Olin kanssa kolarissa ja sain aivotärähdyksen noin viisi vuotta sitten, josta seurasi myös epin huononeminen. Siitä lähtien lääkkeitä on vaihdeltu ja välillä on mennyt paremmin mutta nyt viimeisen vuoden on noita kohtauksia tullut viikottain, onneksi kohtaukseni eivät ole rajuja. Aivan samanlaista paniikkia huomaan omassa käytöksessäni. Kotona en kokoajan mieti kohtauksia mutta kun kotoa poistun on kohtaukset kokoajan mielessä ja haittaa todella paljon elämääni. Olen jättänyt paljon asioita tekemättä juuri tuon kohtauspelon vuoksi. Joskus tuntuukin, että omat ajatukseni häiritsevät enemmän kuin itse epi. Tästä on syntynyt tietynlainen kierre, koska tuo jatkua jännittäminen vaikuttaa myös kohtaustiheyteen. Tämä jännittäminen vaivaa itseäni, koska tiedän sen vaikuttavan myös perheeseeni ja emme pysty enään tekemään asioita yhdessä niinkuin ennen. Psykologilla käynnit varmaan auttaisivat, mutta itsellä on ainakin suuri kynnys hakeutua psykologin juttusille.
Voimia sinulle Make ja toivottavasti löydät ratkaisun panikoimiseesi ja ennen kaikkea hyvät lääkkeet itse epiin.
Lääkitys Wilma-Maria sinulla on? Tuosta kirjotuksesta päätellen et ole enää mikään pikku tyttönen. Auttasko myös meitä toisella lääkärillä käynti. Sais toisenkin mielipiteen asiasta. Rahaan ykstyinen praktiikkaa aina
vie, mutta onko muilla samanlainen tuntuma ettei yleisellä puolello lekureilla ole aikaa keskittyä yhteen
asiaan tarpeeksi. Auttasko toi.
Mulla meni näin, julkisellaneurologilla kävin viimeksi joskus vuosi sitten ja sanoin kohtausteni lisääntyneen, minut lähetettiin pitkäaikais eeg:hen ja siinä ei näkynyt mitään, lääkärin soittoaika tuli noin puolen vuoden päähän!!! Kypsyin melkoisesti ja menin yksityispuolelle, määrättiin Keppraa, mikä ei sitten tehonnut. Tässä välissä julkisenpuolen neuro soitti ja sanoi ettei eeg:ssä mitään näkynyt (mulla oli ne laitteet kotona kolme päivää ja kohtauksia tuli sinä aikana) ja kyse ei varmaankaan ole epistä siis suurinpiirtein piti minua luulosairaana. Menin toisen kerran yksityiselle ja hän otti asiani erittäin vakavasti, kävi jopa lukemassa potilastietoni keskussairaalassa. Yksityinen neurologi lupasi keskustella asiastani keskussairaalan neurologien kanssa ja hommata maksusitoomuksen, että pääsisin video eeg:hen. Nyt olen käynyt video-eeg:ssä jossa näkyi selvästi kyseessä olevan epi. Sain uudet lääkkeet jälleen ja myös leikkausmahdollisuutta alettiin tutkimaan. Kummastuttaa todella kun toisen sairaalan laitteet näytti heti oikein. Ilman yksityiselle menoa ei kohdallani olisi varmasti tapahtunut mitään. Yhteensä noista kahdesta käynnistä maksoin itse noin 150e johon kuului myös B-lausunto. Suosittelen !!
Lääkkenä mulla Tegretol Retard 200 200 joka on ollut kauan ja pitänyt isot kohtaukset poissa nyt uutena Lyrica150 150, josta en nyt vrmaksi vielä tiedä miten vaikuttaa.
Et sulla saatiin tolkkua siihen systeemiin, varmaan huojentava olotila kun saa varmuutta asiaan.!!
Lääkitys onkin ihan toisenlainen mitä mulla on. Nyt menee mielenkiintoiseksi eikö vain ;)
Noi lääkitykset on erikoisia juttuja, koska söin ennen Lyricaa monia vuosia Absenoria ja se määrättiin just pienempien oireiden hoitoon mutta nyt tämä lääkäri jonka potilaaksi siirryin tutkimusten jälkeen sanoi ettei Absenor ole kovinkaan tehokas lääke tämän tyyppisessä epissä. Pisti kyllä miettimään, että mulle on määrätty lääkettä mikä ei ole edes mun vaivoihin sopivaa ja oon myrkyttäny sillä elimistöäni monet vuodet. Oli kyllä tosi huojentavaa kuulla,että oireet johtu epistä tai tiesin sen kyllä itse ja aikaisemmin lääkäritkin oli ne epiksi luokitelleet, kunnes sitten yht'äkkiä sanottiinkin ettei se ookkaan epiä kun ei eeg:ssä näkyny. Sillon tuntui todella epätoivoselta ja melkein jo itsekkin luulin olevani jotenkin luulosairas. Vaikka kohtauksia tuleekin viikottain ja elämäni on aika rajoitteista niin toivo paremmasta elää vahvana. Pitkästä aikaa tunnen että minun terveyteni eteen tehdään töitä ja lääkärit ihan oikeasti yrittää löytää parhaan hoidon minulle.