Hän ei kehtaa enää puhua kasvotusten minulle, eikä vastaa puhelimieen. Mitään asioita emme sovi muuten kuin teksitviestein? En ymmärrä miten häntä hävettää kohdata minut vaikka itse lähti. Varmaan sen tähden hävettää ja kaduttaa, kun oli oma päätös. Nyt on niin lapsellinen että ei kehtaa tulla kasvotusten lähelle. Mua huvitta moinen tilanne aivan valtavasti. Puhuin hänen äidilleen ja isälleen tästä, siis ex appivanhemmilleni, ja he totesivat, että kyllä se häpeä aikaan myötä laantuu, mutta nyt hän varmaan tuntee itsensä tosi tyhmäksi.
Ei sen puoleen mulla on uusi mies katottuna jo, mutta sitä kukaan ei tiedä. Eli siitä se ei voi johtua.
Miksei voi olla niinkuin puheväliessä ym vaikka erotaan?
Ei mua rassaa se et jos lähti ite, ja nyt katuu, niin mitä siitä? Minusta erittäin lapsellista leikkiä piilosta aikuiset ihmiset.
Miehet ei kasva ikinä aikuisksi näköjään.
Voi hyvänen aika.
Ei sen puoleen mulla on uusi mies katottuna jo, mutta sitä kukaan ei tiedä. Eli siitä se ei voi johtua.
Miksei voi olla niinkuin puheväliessä ym vaikka erotaan?
Ei mua rassaa se et jos lähti ite, ja nyt katuu, niin mitä siitä? Minusta erittäin lapsellista leikkiä piilosta aikuiset ihmiset.
Miehet ei kasva ikinä aikuisksi näköjään.
Voi hyvänen aika.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että onko teillä siis yhteisiä lapsia ja miten exäsi heitä näkee,jos ei suostu kasvotusten sinua kohtaamaan?vai onko lapset jo niin isoja että kulkevat jo itse reitin isän luo?
Meillä mies lähti uuden naisen luokse,yhdessä oltiin 11v. Meillä mies on välillä todella kiinnostunut minun voinnista,siis ihan ärsyttävän paljon. Jos on kerran lähtenyt niin pysykööt pois.
Välillä mies ei näytä naamaansa tai on kylmä minua kohtaan ja välillä on niin kaveria.
Miehet on ikuisia lapsia..
Ex avovaimo jätti minut ja muutti pois lasten kanssa pitkän yhdessäolon jälkeen.
Syynä oli kuulema se, että yhdessäolo ahdisti häntä ???
Mitään muuta hän ei ikinä minulle ole sanonut eikä tarkentanut.
Nyt tekstareilla ja sähköposteilla asiat hoituvat hienosti, mutta aina kun osumme naamakkain hän ei tiedä miten päin olisi ja puheluihin hän ei vastaa.
Hän myös pyrkii olemaan pois kotoa, kun haen tai vien lapset.
Lasten koulujen, harrastusten jne. yhteydessä tulee väkisin tilanteita, että osutaan saman katon alle ja ne ovat hänelle ihan selvästi tosi vaikeita tilanteita.
Juu ja en juonut, lyönyt, käynyt vieraissa.
sillä on vaikka hoitaisitte ne lapsijutut vaikka postikorteilla? Viestistäsi sai vaikutelman, että et ole vielä päässyt erosta yli ja välit huonot. Ja jos niitä sammakoita pääsee kasvotusten ja puhelimessa, niin hyvähän se vaan on, jos vaikka keskustelut hoitaa tekstiviestitse tai sähköpostitse että saisi vähän enemmän harkita niitä sanojaan. En mä usko, että tuossa sen kummemmasta kyse. Ja parhaassa tilanteessa, kun ajan kanssa saatte noita angsteja toisianne kohtaan jäähdytettyä, sujuu keskustelutkin asiallisemmin ja annatte lapselle hyvää esimerkkiä. Ihan oikeasti susta nyt huokuu se, että kasvotusten vois tulla aika rumaa jälkeä ja sä vielä kannat jonkinäköstä kaunaa miehen teosta. Ja siihen on totuttava, että olette eronneet ettekä aina vaan voi tosta noin olla kasvokkain ja puhelinlinjoilla olla. Voisko olla vähän tota, että et ole vielä tottunut erotilanteeseen? Ei missään nimessä pahalla sanottuna, vaan siltä tuntuu. Ja siksi kysyn, että jos näin on, niin huomaisit asian itsekin ja voisit asiaa työstää pois etkä turhasta olisi kiukkuinen/surullinen.
Anna olla, tärkeintä että edes tekstiviestitse saatte asioista sovittua. Se ottaa joillakin aikansa, että ne täysin neutraalit ja sopuisat välit syntyy. Ja jos vaikka lapset kuulee huudot puhelimeen, niin se on aika sääli-juttu. Ei tosta kannata ongelmaa tehdä. :)
hävettää, jos kerran ette edes ole puhuneet asiasta?
Jospa hänt' ei kertakaikkiaan huvita/haluta/kiinnosta kohdata sinua?