Mun lapsen 3 -vuotissynttärit on ens viikonloppuna. Kutsuimme hyvissä ajoin hiekkalaatikko- ja kerhotuttuja juhliin (mulla ei oo varsinaisia ystäviä, sairasteluni vuoksi valitettavasti), mutta kukaan ei tule. Kenellä mikin syy... Tyttö odottaa kovasti juhlapäivää, mitenkähän pienen sieluun mahtaa sattua kun hän huomaa ettei kukaan sitten tulekaan... Tänään aloin itkeä kun katselin kaapissa odottavia prinsessamukeja ja -lautasia, ja ilmapalloja, ja koristeita, ja kaikkea... Tyttö kysyi et mitä sä, äiti, itket... :-(
Lapsen synttäreille ei tuu kukaan!
mehupilli
141406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voi ei! :-( Lähtekää vaikka johonkin huvipuistoon (onko ne auki vielä..?) tai jonnekin muualle, niin ei jää ihan kauhea muisto viikonlopusta.
Kannattaa siirtää niitä synttärijúhlia seuraavaksi viikonlopuksi,jos kerran tänä viikonloppuna ei onnistu : )
ettei päivän siirtäminen auta. Kyselin useimmilta jo peruutuksen saatuani mahdollisuutta järkätä juhlat toisena ajankohtana, tai sitten pitää ko. perheelle omat kutsut, mutta ei käynyt kenellekään. Tässä on kyse muusta kuin huonosta ajankohdasta. Kuten sanoin, meillä ei oo varsinaisia ystäviä, noi kerho- ym. tutut eivät pidä meihin yhteyttä muuten kuin mitä kerhossa jutellaan.
Järjestäisitte ihan vaan sukulaiet, hyvät tuttavat ja heidän mahdolliset lapset. Niin me ollaan tehty vielä 3-vuotiaalle. Kavereita kerkeä mielin määrin sitten kutsua kun ikää tulee lisää ja harrastuksien kautta uusia kavereitakin. Mutta ikävää että noin on käynyt ja että aikuiset voivat olla noin lapsellisia ja tavallaan julmiakin.
suunnitelma! Unohda nuo kaveri synttärit, koska kolme vuotinen ei vielä osaa niitä sillain kaivata, ellet sinä asiaa suurentele että synttärit ei ole mitään ilman vieraita.
Sanot tytölle oikein iloisesti ja iloisella mielellä että sinä haluat juhlia hänen synttäreitään viettämällä ne esim.hoplopissa, tai menette uimahalliin uimaan ja sen jälkeen ihan oikeaan ravintolaan syömään vaikka lihapullat perunamuussilla, ja jälkkäriksi oikein isot jäde-annokset, ja käytte kaupasta ostamassa synttärilahjan.
Tärkeintä että otat itse asenteen että noin kuuluu viettää ainoastaan syntymäpäiviä! ja tytön synttärit pelastettu. :)
Itselläni on neljä lasta ja yhdelläkään ei ole kaverisynttäreitä ollut alle kouluikäisinä, pelkästään ollaan juhlittu viettämällä yhdessä kiva päivä ja ostamalla synttärilahja yhdessä, ja syöty hyvin. Sukulaiset (vain lähi) ja kummit ovat käyneet jonain päivänä kahvilla.
Taidetaankin lähteä ulos ja jättää lautaset kaappiin seuraavaa kertaa varten. Mä koitin saada niitä "kavereita" kylään sen vuoksi, ettei meillä ole sukulaisia lähellä, eikä niitä ystäviä ollenkaan. Olen kai sitten syrjäytynyt... :-( Mua hoidettiin vuosia mielenterveystapauksena, ja vasta kesällä sain oikean diagnoosin. Ehkä sosiaaliset suhteet nyt pikku hiljaa elpyvät jos pääsen kuntoutukseen, saan lääkityksen ja löydän töitä. :-)
Ketjun alku näytti kurjalta, mutta tosiaan, kyllä ainakin kolmivuotias vielä saadaan "manipuloitua" ihan juhlatuuleen vaihtoehtoisillakin suunnitelmilla, oleellista kuitenkin on että sinä piittaat, puuhaat ja pitelet hyvin :-) Menoksi vain! Ja erinomaista, että vääristä diagnooseista pääsee eroon!!
kivaa :)
Vinkki seuraava: lautasilla voitte tehdä vaikkapa jonain päivänä vietätte yhdessä prinsessapäivää eli pukeudutte molemmat ihaniin mekkoihin ja laitatte toistenne hiukset (ihan sama minkä kampauksen lapsesi sinulle loihtii niin se on aivan upea prisessakampaus) ja meikkiä. Syötte prinsessa ruokia niiltä lautasilta ja juotte prinsessa juomia mukeista, ihan sama mitä juotte ja syötte mutta kaikki on prinsessaa. Leikitte ja luette satuja ja muuta vastaavaa mikä on lapsesta ja sinusta kivaa. Näin ei käyttämättömät mukit ja lautaset jää kummittelemaan. :)
Jonain sadesäällä tai ei vain ole tekemistä niin puhallat muutaman ilmapallon ja leikitte niillä. Hiuksiin hieroessa palloa se jää seinään kiinni mikä lapsista on hauskaa. Palloa voi heitellä toiselle ja se on hauskaa. :)
Kannattaa nyt nauttia sen lapsen seurasta kun se vielä on pieni. Neljä vuotta niin se menee kouluun, niin kerkiät aivan loistavasti silloinkin miettiä niitä töitä, mutta nyt kannattaa nauttia joka minuutista jonka saat viettää lapsesi kanssa. Saattaa olla että vuoden/kahden päästä ihmettelet jo mistä näitä kavereita tulee. Kiire sinulla ei ole mihinkään, mutta lapsesi lasvaa liian pian isoksi, ja onnellinen on se lapsi joka saa viettää hauskoja päiviä äitinsä kanssa. :)
ihana idea! ..paitsi se oikea ravintola.. lapset ei jaksa käyttäytyä siellä tuntikaupalla kun syödään "hienosti". aikuisten mielestä se on juhlavaa, mutta lapsille se on pitkästyttävää. ja kun ne lapset pitkästyy ne alkaa keksimään tekemistä muiden aikuisten riemuksi ;) muistakaa vanhemmat että siellä ravintolassa on muitakin, ja itse en halua omissa juhlissani että jaloissani pyörii lauma huutavia lapsia. kerran olen saanut lasin shampnjaa uudelle mekolleni kun kakarat leikki hippaa päin mun pöytää, vanhemmat ei edes kieltänyt lapsiaan riehumasta tai pyytänyt anteeksi :( viekää kultamurunne johonkin sellaiseen paikkaan missä on lapsille joku puuhanurkka niin ne viihtyy pljon paremmin :) ja jälkkärille voi mennä jäätelöbaariin ja sytyttää vaikka tähtisadetikku hienossa jäätelöannoksessa :) mä sain pikkutyttönä tähtisadetikkuja jätskiin tai kakkuun synttäreillä, ja vielä tänäkin päivänä mä riemastun niistä täysin, saatan alkaa pomppimaan tasajalkaa ja varmasti nauran ja taputan :) on mut viety pienenä oikeaan hienoon ravintolaankin, mutta eipä ne muistot niin kovin ihmeellisiä ole vaikka, varsinkaan verrattuna tollasiin pieniin onnenhetkiin
kertoa mikä tuo diagnoosisi on? minulla sama juttu, että mielenterveyspotilaana pidetään, mutta itsestä tuntuu todellakin siltä että kaikki vika ei ole korvien välissä (vaikka saattaa sielläkin tietysti jotain vikaa olla:)
mutta fyysiset oireeni ovat ihan todellisia, ja niiihin on jokin muukin syy kuin että päässä vippaa!
Tosi surullista enkä edes tiedä mitä voisi sanoa. Voisiko kuitenkin yrittää vielä. Pitää ihan pienet kutsut parille niistä, jotka pääsisivät toisena kertana tulemaan? Olisihan se mukava kakkukahvitella -mehutella yhdessä. Mun vanhempi tytär (nyt 16) on syntynyt kesällä ja hänen juhliensa kanssa oli aina hirmuinen jännitys, että sopiiko vieraille. Ja monesti siirrettiin; olen kutsutnut päiväkotikavereita jopa kolmeen eri kertaan kun ihmiset oli lomilla ja kuka missäkin kesäkuussa. Lopulta ryhdyttiin viettämään synttäreitä toukokuun viimeisenä yli kolme viikkoa ennen oikeaa päivää, jotta saatiin juhlat pystyyn.
Toivottavasti onnistuu vastaisuudessa, jos ei nyt tänä syksynä. Ja tulee kutsuja hänellekin sitten kun, synttäreiden viettäminen on kuumimillaan muutamien vuosien kuluttua.
itse kun olin lapsi/nuori niin ei kanssa koskaan kukaan niistä vähistä kavereista/tutuista päässy tulemaan kuka minkäkin tekosyyn takia,tai jos sano tulevansa nii ei tullu.joskus 11 vuotiaana enään edes viittiny kutsuakkaan ketään eikä sen paremmin juhlia mitään synttäreitä tai muita,enkä vieläkään(22v) osaa mitenkään juhlia synttäreitäni,valmistujaisia ym. vaikka nyt saattas jo saada jonkun kaverin esim. baariin saamaan "juhlaseuraksi".
Voi kuinka harmi ,mitä jos kutsuisitte vaikka mummon ja papan (jos on madollista :) )
Ei siellä nyt ketään "muita tarvitse". Keksit vain itse mukavaa ohjelmaa niin hyvinhän se aika sujuu. Voittehan käydä ulkona ja tehdä jotakin mukavaa sisällä. Vaikka "aarteenetsintää" että teet jonkin kartan ja sitten piilotat lahjoja tms. ja ulkonahan voi käydä vaikka syömässä tai muuten kierroksella jossakin ja vuokrata jonkin "koko perheen dvd:n". Ainahan voi laulella yhdessä lauluja tms.. Keksit mitä mieleen juolahtaa.