Puhutaan, ettei neitsyyttä / poikuutta tulisi hävetä. Tälläkin palstalla näkee usein kirjoituksia tyyliin "olen 25v ja neitsyt eikä hävetä". Sitä on niin helppo sanoa, ettei hävetä, oli se totuus mitä tahansa.
Itse olen piakkoin 18 vuotta täyttävä tyttö, ja ollessani vielä neitsyt, se oli aivan kauhean arka paikka minulle. Jo ihan yläasteelta lähtien asetin itselleni tavoitteita; ennen kun tämä vuosi loppuu, en ole enää neitsyt. Eipä ne sitten koskaan tuntuneet toteutuvan, ja itsetuntoni vaan aleni ja aleni. Masennuin enkä pystynyt ajattelemaan muuta kuin neitsyyttäni ja kadehdin ja aloin lopulta inhoamaan kaikkia ystäviäni, jotka olivat aloittaneet jo sukupuolielämän.
Uteliaisuus ja kokeilunhalu olivat valtavia, mutta sitten kuitenkin aina ollessani jonkun pojan kanssa ihan viittä vaille yhdynnässä, iski paniikki ja peräännyin. Sitten myöhemmin aina vihasin itseäni yli kaiken, ja ajattelin että jos en olisi jänistänyt, olisin päässyt harrastamaan seksiä.
Sitten vihdoin ja viimein vajaat puolisen vuotta sitten tein sen ekaa kertaa. Umpihumalassa, jonkun randomin kanssa. Aika harva voisi sanoa tämän olevan mikään ihanteellinen eka kerta, mutta itsepä en vaan katunut yhtään. Itsetuntoni on kohonnut roimasti sitten neitsyys-päivien!
Sanokaa mitä sanotte, pitäkää pinnallisena huorana, ihan mitä vaan, mutta olen silti iloinen että pääsin tästä taakasta, neitsyydestä!! Se oli kamalan noloa olla kaveriporukan viimeinen!
Itse olen piakkoin 18 vuotta täyttävä tyttö, ja ollessani vielä neitsyt, se oli aivan kauhean arka paikka minulle. Jo ihan yläasteelta lähtien asetin itselleni tavoitteita; ennen kun tämä vuosi loppuu, en ole enää neitsyt. Eipä ne sitten koskaan tuntuneet toteutuvan, ja itsetuntoni vaan aleni ja aleni. Masennuin enkä pystynyt ajattelemaan muuta kuin neitsyyttäni ja kadehdin ja aloin lopulta inhoamaan kaikkia ystäviäni, jotka olivat aloittaneet jo sukupuolielämän.
Uteliaisuus ja kokeilunhalu olivat valtavia, mutta sitten kuitenkin aina ollessani jonkun pojan kanssa ihan viittä vaille yhdynnässä, iski paniikki ja peräännyin. Sitten myöhemmin aina vihasin itseäni yli kaiken, ja ajattelin että jos en olisi jänistänyt, olisin päässyt harrastamaan seksiä.
Sitten vihdoin ja viimein vajaat puolisen vuotta sitten tein sen ekaa kertaa. Umpihumalassa, jonkun randomin kanssa. Aika harva voisi sanoa tämän olevan mikään ihanteellinen eka kerta, mutta itsepä en vaan katunut yhtään. Itsetuntoni on kohonnut roimasti sitten neitsyys-päivien!
Sanokaa mitä sanotte, pitäkää pinnallisena huorana, ihan mitä vaan, mutta olen silti iloinen että pääsin tästä taakasta, neitsyydestä!! Se oli kamalan noloa olla kaveriporukan viimeinen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
vähän, miten siihen asennoituu. Jos ajattelee että se on noloa, niin silloin sinä alatkin vähitellen tiedustaa itsellesi että se on noloa. Minun mielipide taas on tämä, että vittuako sillä nyt on saatana väliä! En tajua, minua nyt ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa milloin joku on menettänyt oman neitsyytensä/poikuutensa tai että kuka on neitsyt. Minkä takia tästäkin täytyy tehdä näin iso numero? Joku nyt on päässyt menettämään neitsyytensä jo 13-vuotiaana, vau! Minäpä esittäisin tähän sellaisen kysymyksen että: Nii-in, Mitäs sitten!?
Miten olet tullut palstalle, alaikäisenä? Se on laitonta
Niin, oli se kamala taakka. Muakaan ei sillon vit**tanut. Sitten kun oli 20-vuotias tapasin ihanan miehen. Hän hyväksyi minut sellaisena kun olen, miellä oli maailman romanttisin suhteen alku ja kaikki oli ihanaa. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen alkoi meidän seksielämä. Seksi oli ihanaa. V**tu, että mä toivoin, että se ois ollut mun eka mies, eikä se hetken hyypiö (nooh, ihan jees se oli, mutta aivan samantekevä...), jonka naamaa en edes muista. Mä en tunnistais sitä, vaikka kävelis vastaan ja morjestais. Mutta että kavereita varmaan miellytti sitten kauheesti kuitenkin.
Jos mulla ois ollut joku itsetunto, mä oisin odottanut sitä miestä, ja jos mä oisin tajunnut, että sen kanssahan mä kaiken olen kuitenkin kokenut: ei se ole mitään seksielämää, että kännissä antaa jonkun panna itteään. No, mutta sen tietää vasta kun tietää, jos itsetuntoa ei ole, niin sitä ei ole.
Emmä pdä sua pinnallisena huorana, ihan sellasena normaalina, heikkoitsetuntosena tyttönä, joka antoi ikäänkuin kaveriporukan päättää omasta seksielämästään. Mutta näinhän se menee, harva nuori aloittaa seksielämäänsä oikeista syistä. Hyvä, että itsetunto on kohonnut, toivottavasti nyt sitten uskallat hieman tehdä jo omiakin ratkaisuja, ja sulla on sen verran hyvä itsetunto, että jatkossa uskallat olla jonkun arvoinenkin. Ei kannatakaan katua, se meni jo, ainoa mikä on, on sitten tuleva.
Ei se neitsyys mitään ratkaise, mutta seuraavaksi voitkin alkaa vertailemaan seksin harrastus määriä, kumppaneiden määriä, ulkonäköä kumppaneilla, ja sitä rataa... Ja aina löytyy joku kokeneempi. Sillä tiellä kun jatkat, ettet uskalla itse päättää mitä haluat, vaan toimit tavallaan "mitä muut ajattelee" ja "oonko mä yhtä hyvä kun muut", et tuukaan oleen hetkeen taas mihinkään tyytyväinen. Että ala vaan kasvattaan itsetuntoon jonkun muun pohjalta, kun sen, mitä muut on. Ja ootko sä verrattuna niihin mitä.
olen jo 19v enkä ole koskaan edes seurustellut! Olen semmoinen tylsä ja ujo, jonka ympärillä eivät pojat viihdy. Mullakin on ihan sama tunne, semmoinen häpeä. Aion varmaan tuota samaa keinoa, menen johonkin baariin, vedän lärvit ja toivon, että joku huomaisi minut. Ihan sama kuka, kunhan sais tän kokemattomuuden pois ja äkkiä! :/
Itse oon nyt 22v nuori nainen. Neitsyyden menetin vähän ennen 20v. synttäreitä irtosuhteessa kun olin päättänyt etten halua enää olla neitsyt. Syy ei kuitenkaan ollut se että olisin halunnut olla niinkuin kaveritkin koska kaveriporukassa oli tuolloin vielä mota jotka oli neitsyitä. Itse olin vaan utelias siitä mitä siinä tapahtuu. Kokemus ei mollut maailman ihanin, mutta ei kauheinkaan. Uteliaisuuteni sain kyllä tyydytettyä, vaikken mitään muuta saanutkaan.
Nyt 23v. olen elämäni ekassa (ja vikassa) seurustelusuhteessa. On ihana harrastaa seksiä poikaystäväni kanssa, johon voin luottaa. Voin tehdä ja sanoa mitä tahansa seksin aikana eikä tarvii pelätä toisen reaktiota. Jos jotain haluaa kokeilla niin ei tarvii yhtään ujostella tai arastella. Itsekin kuvittelin aluksi ettei miehet oo kiinnostuneet musta, sitten päätin etten välitä ja nykyisin poikaystäväni saa minut tuntemaan itseni maailman kauneimmaksi ja seksikkäimmäksi naiseksi. Ja hänen mukaansa yksi syy miksi ihastui minuun oli juuri koska olin itsenäinen, omat mielipiteet omaava ja hyvän omantunnon omaava nainen. Kaikki hänen exänsä olivat olleet juuri näitä epävarmoja tyttöjä, jotka tarvitsi poikaystävää vain omaatuntoaan kohottamaan.