Olen raskaana,8 r.viikolla.Teimme poikaystäväni kanssa testin viime maanantaina...kahdesti,emmekä voineet uskoa silmiämmä,kun testiin ilmestyikin kaksi viivaa...Teimme toisen testin...Se oli aivan samanlainen...
Nyt mietityttää...olemme seurustelleet puoli vuotta ja poikaystävä on 19.minä olen 3kk:n päästä 18.Nuoria.Liian nuoria vanhemmiksi?Meillä on täysin suunnitelmissa pysyä aina yhdessä.Hankkia perhe yms...Mutta nyt liian aikaista.
Itse haluaisin lapsen pitää,mutta poikaystävä on ehdottomasti abortin kannalla.Minua pelottaa,koska meidän tulisi päästä yhteisymmärrykseen,että voisimme olla yhdessä.Koska jos haluankin lapsen pitää...Hän jättää minut..Ei valmis isäksi.
Minun taas vaikea edes harkita aborttia...Saati sen jälkeen poikaystäväni kanssa elämistä.Kumpikaan meistä ei halua erota...ikinä..Mutta olosuhteet pakottavat...Jommankumman on joustettava...ja se ei ole ainakaan poikaystäväni....Pitäisikö sen olla minä?Rakastan avopuolisoani.
Nyt mietityttää...olemme seurustelleet puoli vuotta ja poikaystävä on 19.minä olen 3kk:n päästä 18.Nuoria.Liian nuoria vanhemmiksi?Meillä on täysin suunnitelmissa pysyä aina yhdessä.Hankkia perhe yms...Mutta nyt liian aikaista.
Itse haluaisin lapsen pitää,mutta poikaystävä on ehdottomasti abortin kannalla.Minua pelottaa,koska meidän tulisi päästä yhteisymmärrykseen,että voisimme olla yhdessä.Koska jos haluankin lapsen pitää...Hän jättää minut..Ei valmis isäksi.
Minun taas vaikea edes harkita aborttia...Saati sen jälkeen poikaystäväni kanssa elämistä.Kumpikaan meistä ei halua erota...ikinä..Mutta olosuhteet pakottavat...Jommankumman on joustettava...ja se ei ole ainakaan poikaystäväni....Pitäisikö sen olla minä?Rakastan avopuolisoani.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Niin,päätös on vaikea,mutta otathan huomioon että olette seurustelleet VASTA 6kk,se on sellainen elämän muutos että tee se harkiten ja kun olet 100PROSENTTISESTI VARMA.
Ja katsothan myös oletko valmis siihen,lue mun tarina"en kadu".
Tsemppiä ja voimaa teit sitten kumman päätöksen tahansa! =)
jos teet abortin ainoastaan poikaystäväsi painostuksesta, tulen katumaan sitä lopun ikääsi, tiedän, koska itse alistuin painoistuksesta aborttiin 10 vuotta sitten, ja vieläkin kadun, lopun ikääni. Et sinä nyt iältäsi niin lapsi enää ole, ettetkö nykyisillä tukijärjestelmillä kykenisi lastasi hoitamaan, poikaystäväsi ei ole arvoisesi, jos sinut painostaa aborttiin, itse en enää koskaan voisi valita lapseni tai kenenkään minua noin ymmärtämättömän välillä....Olen nyt kolmen kymmenen ja kun niin kovasti nyt toivoisin lasta, ei sitä vain kuulu, miten onnellinen olisinkaan nyt lapsestani! Tämä on vain puheen vuoro painostusta vastaan, ei aborttia, olen sitä mieltä, että abortti on hyvä ratkaisu silloin, kun NAINEN itse siitä päättää ja on varma mitä on tekemässä, silloin ei tälläisiä katumiksen tuntojakaan varmasti ole.
Poikaystäväsi ei ole arvoisesi???
Kukahan mahtaa olla? Semmoinen jolla ei ole omaa mielipidettä suvunjatkamisesta vaan tekee niinkuin haluat eikä vingu??
Toi on tosi paha tilanne ratkastavana, mutta asioitten puhuminen, melkein jonkun ulkopuolisen avustamana ei varmasti ole pahasta, neuvola varmasti auttaa niin että voitte puolueettomasti miettiä.
Mua harmittaa kun joku painostuksesta tekee päätöksen, mutta onko lapsi oikea päätös jos toinen ei sitä halua? Vain sinä? Perheen voi perustaa myöhemminkin yhdessä nykysen kanssa tai jonkun toisen, mutta päätös on tehtävä nyt teidän. Harkitse sitäkin jos pidät lapsen niin saatat joutua luopumaan miehestä vaikka hän sanookin ettei ikinä sinua jättäisi, ehkä hän jää. Paha kun ei ole kristallipalloa..
Meidän on hankala jossitella mutta mun vinkki on se että juttelette jonkun kanssa joka ei ole puolueellinen ja teette ratkasun yhdessä niin ettei toinen vain anna periksi, koska asia on miehesi ongelma yhtäpaljon kuin sinunkin. Teet sitten abortin tai et, puhu asia selväksi ja koita saada tukea!
Sitä ei tiedä oletko kolmekymppisenä lapsettomuushoidossa vai suurperheen äiti, tärkeintä on että kun teet päätöksen et katkeroidu!
...et ole ollut koskaan raskaana etkä ainakaan painostuksen alaisena. Kaikenlainen painostus oman tahdon vastaiseen toimintaan on väkivaltaa, kukaan, ei kukaan saa asettaa naista tlanteeseen joko minä tai lapsi, se on yksi raaimmista väkivallan teoista!
Pidä lapsesi ja elämän puolta. Isä sopeutuu tilanteeseen aikanaan. Jos ei sopeutuisi, niin ei se lapsen vika ole.
Kriisitilanteelta tuntuva asia voi muuttua jälkeenpäin suureksi onneksi. Äärimmäisen harva vanhempi katuu lastensa synnyttämistä. Jälkeen päin katsoen se on usein parasta mitä on tapahtunut.
et sinä voi mennä sitä päättämään toisen ihmisen puolesta. Et sinä tiedä, mikä hänelle on parhainta, hän itse tietää sen. Helppohan miehen on sanoa, tuollaisessa tapauksessa nainen joutuu yksinhuoltajaksi. Raskauden keskeytys on todellakin RASKAUDEN keskeytys, ihmistä ei vielä ole. Synnytetty lapsi on ihminen ja olisi kohtuullista lasta kohtaan, että hänet on tehty hänen itsensä takiaan, eikä siksi, että abortinvastustajafasisti haluaa naisen kärsivän seksin harrastamisesta.
Miehet tulevat ja menevät, lapset ovat ja pysyvät.
Kun kerran haluat lapsen, niin kuuntele sydämesi ääntä. Sitä et kadu. Jos teet niin kuin toiset haluavat, kadut varmasti. Näin on minulle itselleni elämässä monesti käynyt.
Jos miehesi jättää sut raskauden takia, ei hän ole sulle se oikea. Anna hänen mennä silloin omia polkujaan. Se on hänen valintansa. Valitse sinä lapsesi... uusia miehiä kyllä tulet kohtaamaan elämän teillä....
Mä en ikinä haluaisi tehdä vasten rakkaani tahtoa!
Siinähän ne lapset on joo, juoksee sun ja miehesi eri kotien väliä jos miehesi niitä joskus haluaa tavata, tai vähintään muistuttaa sua siitä miehestä, joka ei halunnut enää sua koska halusit enemmän lasta kuin elämää kaksin hänen kanssa..
Tosi itsekästä valita lapsi kun toinen sitä ei halua. Toisen kanssa voi yrittää jutella ja säilyttää suhde, mutta miksi tunkea väkisin?
Itse kuumeilin kolme vuotta vauvaa ja mies ei luovuttanut, hyvä niin! Tottakai saa haluta elämältään eri asioita, se ei tarkoita että toinen on väärä! Toinen on väärä silloin jos ei kunnioita toisen mielipidettä vaan tekee niinkuin itse haluaa.. Silloin on vain hyvä että mies lähtee kuvioista ja etsii paremman.
Nyt mahassa kasvaa maailman ihanin esikoinen viiden vuoden yhdessäolon jälkeen ja mikä parasta, mieskin haluaa tätä!
Mulle on tärkeää että molemmat on lähellä, mies ja lapsi. Mekin luvattiin ettei ikinä erota kun tavattiin ja hankaluudet kasvattaa ja syventää parisuhdetta, niin mä uskon. Saattaa olla että ero tulee joskus kymmenen vuoden kuluttua,ehkä ei erota koskaan, mutta varmaa on että tätä lasta rakastaa molemmat..
jotain häpyä, olet onnellinen (? ) vauvan odottaja, mitä ihmettä teet abortti palstalla?? Tietty katkeruus paistaa kirjoituksesi lävitse, onko raskautesi sittenkään niin odotettu...?
Olen raskaana, toivotusti.
Kolme vuotta kinusin enemmän tai vähemmän miestä innostumaan vauvasta, mutta mies piti päänsä, oltiin seurusteltu vuosi kun vauvakuume alkoi.
Vuosi meni tärppiä odottaessa kun mies oli "valmis" ja nyt kesällä saadaan vihdoin vauva..
Käyn ihan mielenkiinnosta näillä sivuilla. Aluksi pelosta siitä että jos sikiöllä olisi jokin vamma ja joutuisimme keskeyttämään raskauden, mutta se osoittautuikin vaan peloksi. käyn muillakin sivuilla.. =)
Katkera olen jokseenkin (jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa) niille, joilla ei riitä omaa kumppania kohtaan ymmärrystä (en keksinyt parempaa sanaa sille, mutta läheltä varmaan liippaa..) eli just tää kun nainen tulee raskaaksi, toinen haluaa pitää vauvan ja toinen ei. Ja katkeroitua voi kumpi tahansa, mies tai nainen, pitää sitten sen lapsen tai tekee abortin. En tiedä miten yleistä on että mies haluaa pitää lapsen, mutta nainen ei. Yleensä toisinpäin.
Onhan mun helppo tässä paasata, että päätöksen pitäisi olla yhteinen, mutta silti harmittaa ne päätökset, joissa päätetään tiukasti toista vastaan ja sitten sen kanssa pitäisi elää, rakastaa toista.
Voiko lapsen saaminen olla niin tärkeää, että toisen mielipidettä ei kuuntele? Toi ei tarkoita että luovuta, mutta parisuhteen pitäisi olla tasavertainen ja asia käydä läpi niin että suhteessa on mukava olla. Lapsia saa yleensä myöhemminkin, kaikki abortin käyneet eivät joudu käymään hedelmällisyyshoidoissa.
Ei ollut helppoa luovuttaa silloin miehelle kun hän ei lasta halunnut, oli vaikeaa antaa periksi kun pahimmillaan kuumotti, harkitsin pillereiden "unohtelua" eli jättää tahallaan ottamatta ja toivoa raskautta, mutta kun ajattelin mitä itse tykkäisin ajatuksesta synnyttää lapsi tilanteessa kun sitä ei toinen halua niin jatkoin pillereiden syöntiä.
Mies on sanonut, että hän varmaan olisi painostanut aborttiin silloin, mutta enpä usko.. loppujen lopuksi olisi antanut periksi.
Onneksi en ottanut riskiä. On todella mukava kun toinenkin on vieressä intoilemassa.
Mutta toi on vaan mun mielipide, kuunnella toista ja sanoa omat ajatukset toiselle niin että molemmat tiedetään missä mennään. Joskus rakkaus saattaa kuolla, mutta ollaan päätetty, että annetaan rakkautta ja substraalia suhteelle ja aikaa jos toinen sitä tarvitsee.
Kaikilla on omat kuvionsa, mutta tollanen on meijän meininki, eikä muilla tartte olla niin vaan omat sekotuksensa, koittakaa jaksaa rakastaa!
lapsen saaminen voi olla niin tärkeää, jotkut kokevat abortin murhana, ja painostuksen väkivaltana, mitä se onkin.
Jaha, vai noin ajatellaan.. Miehen silti voi painostaa, tai no, pakottaa vanhemmuuteen? Eikö toi ole sama asia? Ei varmaan, mitä ne miehet ajattelee? Itteensä, ei sua ja sun äkillistä halua synnyttää lapsi? Mulla ei ole mitään estettä sille että tekee abortin tai tekee lapsen. On ratkaisu mikä tahansa, se on väärä jos toinen luovuttaa ja asia jää kaivertamaan tai tekee niinkuin itse haluaa, eikä kuuntele toista.
Jokasen ratkasun jälkeen pitäisi pystyä elämään ja nauttimaan elämästä!
Mielestäni syntymättömällä on yksi oikeus, se että syntyy paikkaan, jossa sitä ollaan valmiita rakastamaan.
Synnytä lapsi jos koet abortin murhana, mutta älä itke jos mies ei päätöstäsi kestä..
"Miehet tulevat ja menevät, lapset ovat ja pysyvät."
Siksi juuri lapsen hankkimiseen on suhtauduttava vakavasti.
Sulla on kyllä auttamattomattoman ärsyttäviä noi kirjoitukses aina... Mikä oikeus isällä on painostaa luopumaan lapsesta sen enempää, kuin äidillä oikeus pitää lapsensa vastoin isän tahtoa?
Mun mielestä kukaan tai mikään ei voi sanoa tai painostaa tuossa tilanteessa mitä tulee tehdä! Ei vanhemmat, ei mies, ym...
Ja tuosta vielä kun sanoit: "En voisi kuvitella toiomivani rakkaani tahtoa vastaan" Hei haloo nainen, kuka se on se mielipiteetön pelle? Mielestäni se joka on mieluummin valmis tappamaan oman lapsensa itkien, koska toinen ei sitä halua!
Olen kanssasi aivan samaa mieltä.
Vaikka itse olenkin jo yli parikymppinen niin mitä todennäköisimmin tekisin abortin jos nyt tulisin raskaaksi. Sekä miehellä että minulla opinnot pahasti kesken enkä tunne itseäni muutenkaan valmiiksi ottamaan niin suurta vastuuta toisesta ihmisestä.
Luulen että tänne kirjoittelee feministinaiset, jotka eivät kunnioita miehiä tai heidän mielipiteitään ja ajattelevat että lapsi on vain naisen "omaisuutta", sikiön isällä siis ei ole mitään sanottavaan asiaan haluaako hän ruveta elättämään toista ihmistä ja sitoa itsensä lapseen loppuiäkseen.
Kyllä toi on mun mielestä kamalaa painostusta jos nainen päättää pitää lapsen eikä välitä miehen mielipiteistä tai tunteista. Ei ole painostusta pelkästään se että mies tai omat vanhemmat sanoo että tee abortti, nainenkin voi osaltaan painostaa.
On minustakin väärin että mennään painostamaan toista, mutta sillon voisi pysyhtyä miettimään hetkeks omaa parisuhdetta ja sitä miksi toinen painostaa, puhutaanko tarpeeksi vai kuunnellaanko tarpeeksi vai mikä on? Painostaminen ei mun mielestä kuulu parisuhteeseen, asioista pitäis voida keskustella ja tehdä yhteinen päätös.
Ei varmaan ole helppoa olla tossa tilanteessa ja jokainen tietty tekee niinkun oikealta tuntuu..
Saatan olla mielipiteetön pelle jos tekisin abortin koska mies ei olisi valmis vanhemmuuteen, mutta se on mun näkemys, ei ehkä sovi kaikille, mutta itse en jaksaisi elää lapsen kanssa joka syntyy tilanteeseen kun mies ei ole valmis sitä rakastamaan. Jäisin ehkä yksin lapsen kanssa.
Olin kolme vuotta mielipiteetön pelle kun jatkoin seurustelua saman miehen kanssa vauvakuumeillessani tai kun en hankkiutunut salaa raskaaksi vaan alistuin miehen mielipiteelle, minulle noi on asioita jotka on mulle tärkeitä. Pahaa teki kuumeilla yksin, mutta parempi se kun pakottaa toinen vanhemmuuteen.
sain 19-vuotiaana poikani.meillä on sujunut ihan hyvin.mieheni opiskelee ja käy välillä töissä.itse olen opiskellut ammatin ja aijon jatkaa opiskeluja äitiysloman jälkeen. jotkut ovat valmiita nuorina hoitamaan lasta ja jotkut eivät.nykyisin yhteiskunta mahdollistaa nuorillekkin lapsen kasvattamisen.rahat riittävät kun elää säästelijäästi ja käy välillä töissä.(jos opiskelee) kukaan täällä netissä ei voi tietää kuinka hyvä äiti olisit.kannattaa puhua jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa. yrittäkää sopia asiasta jokin kompromissi.voi olla mahdotonta, mutta älä tee päätöksiä kenenkään painostuksesta.jos teet abortin ja saat myöhemmin lapsen.se lapsi ei ole tämä jota nyt odotat.abortin jälkeen se on mennyttä eikä voi koskaan elää tässä maailmassa.jos haluat lapsia, niin mikset voi tehdä sitä nyt? ei kaikkea voi aina suunnitella tarkasti.ei myöskään silloin kun haluaa lapsen.anteeksi abortin vastainen asenteeni.ota selvää abortista ja toisaalta lapsen hoidosta ja raha-asioista jos lapsi tulisi.näin voit vertailla mahdollisuuksia.et välttämättä ole kovin nuori äidiksi.se on sinusta itsestäsi kiinni.toivottavasti tästä oli apua, eikä vain moralisointia.
Tässä tulee nyt vähän kokemuksia ja miehen mielipidettä asiaan.
Ymmärsin viestistäsi että kyseessä oli vahinko?
Minulla ja nykyisellä puolisollani kävi vahinko kun olimme seurustelleet melkein vuoden verran..
Minä tahdoin aborttia mutta silloinen tyttöystäväni olisi halunnut pitää lapsen.
Mutta kuitenkin sain "painostettua" hänet aborttiin, vaikka se oli varmasti vaikein päätös mitä hän on joutunut tekemään.
Abortin jälkeen alussa oli vaikeata mutta siitä selvittiin.
Tällä hetkellä nykyinen vaimoni on raskaana, mutta tällä kertaa molemmat haluamme tätä lasta.
Nyt on molemmilla työt ja muutenkin vakaa elämä.
Niin sen minun mielestäni täytyy olla.
Ollaan oltu yhdessä nyt viisi vuotta.
Tämä on tietenkin vain minun miehinen mielipiteeni, mutta meidän tapauksessa asiasta selvittiin ja ollaan vielä entistäkin onnellisemmin yhdessä eikä aikomustakaan erota.
Jos sattuu vahinko, kannattaa miettiä asiaa todella tarkkaan.. ja jos vain toinen haluaa lasta, on mielestäni väärin tehdä sitä.
Rakkaudella kaikesta selviää!
painostaa toinen aborttiin...hmmm...tiedätkö, joskus tuo tulee vielä eteen, ihan varmasti.
Se oli nimenomaan "painostamista".. ei painostamista. jos ymmärrätte eron..?
ja mielestäni miehellä on oikeus "painostaa" aborttiin jos vahinko on sattunut, jos äidilläkin on oikeus "painostaa" miestä olemaan isä.. vaikka ei vielä tahtoisi isä olla..
Nämä on inhottavia juttuja kiistellä.
Ensinnäkin ikänne puolesta ette ole "liian nuoria". Bailata ja opiskella ehtii myöhemminkin!Mieti tarkkaan mitä teet. Itse olen kokenut saman 20 vuotta sitten, sinun ikäisenäsi, ja kadun aborttia koko ikäni, koska en ole saanutkaan niin isoa perhettä kuin halusin. Mieti että et ehkä koskaan saa lasta. Jos päädyt aborttiin, ota ajoissa yhteys psykologiin tms. koska sitä tulet tarvitsemaan. Ja tiedätkö...sinä tapat yhden ihmistaimen, niin raaàlta kuin se kuulostaakin. Te selviätte varmasti lapsen kanssa. Ja jos poikaystäväsi ei ole tarpeeksi kypsä, Sinä selviät. En ole lukenut mitä muut ovat kirjoittaneet Sinulle, mutta menepä tuonne lapsettomuuspalstalle katsomaan viestejä ja mieti vähän. Kaikella rakkaudella, päätitte mitä tahansa!
Kysyn vaan että olisitko tällä hetkellä samassa asemassa elämässäsi jos olisit tehnyt silloin 20 vuotta sitten sen lapsen?
Olisiko sinulla sama ammatti, sama taloudellinen tilanne.. yms..?
Kyllähän se varmasti kaduttaa että on tehnyt abortin, mutta olet varmasti saanut paljon muita arvokkaita asioita elämääsi sen ansiosta että kuitenkin odotit sen lapsen tekemistä vielä..?
Ja kun sanoit että et ole saanutkaan niin suurta perhettä kuin toivoit.. jos olisit tehnyt lapsen silloin kun päätitkin tehdä abortin, asiat olisivat täysin eri tavalla ja ehkä et olisi saanut edes niin suurta perhettä kuin sinulla ehkä nyt on. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu jos tekee jonkun ratkaisun elämässään, voi olla että asiat menevät niin kuin suunnittelet tai sitten päinvastoin.
Tee abortti
-älä miehen takia, vaan itsesi takia-
sitten jätä koko mies!
Arvostele menestystäsi sen mukaan mistä sinun piti luopua saadaksesi se...
Minun neuvo on sinulle ota lapsi vastaan!!! niin kuin kirjoitit siitä tulee ongelma teidän suhteeseen ja mies haluaisi jättää sinut sen takia.. onko se mies sinun arvoinen jos se haluaa painostaa sinut sellaiseen mitä et itse halua ja sen tiedän että jos siihen painostukseen suostut kannat lopun elämääs niitä haavoja!!!
kuka seisoo silloin sinun rinnalla kun ajattelet että tuhosin ihmiselämän alun joka kasvoi minussa ja minusta..?? En saisi näin sanoa sulle, mutta elämän kokemuksella sanon, ei ole mitään varmuutta kuinka kauan teidän suhde kestää jos sen kestäminen jo nyt vaatii murhaamista!!'
Ymmärrän sen poikaystävän ajatuksia mutta totuus on se että se ei vielä tiedä mitä on sinulta vaatimassa!!!
TEE NIIN ETTÄ VOIT KATSOA ITSEÄSI PEILISTÄ MYÖS KYMMEN JA KAHDEN KYMMENEN VUODEN KULUTTUA!!!
ÄLÄ TUHOA ELÄMÄÄ NIIN ELÄMÄ EI TUHOA SINUA!!
TSEMPPIÄ!!!!!
Älä älä älä tee sitä! Lapsi ei pilaa kummankaan teijän elämää, mutta ajatelkaa miltä tuntuisi myöhemmin ajatella että keskeytitte oman, yhteisen lapsenne elämän. Ihan totta, olette täysi-ikäisiä,nuoria, mutta ette liian nuoria. Pärjäätte varmasti vauvan kanssa. Uusi elämä ei ole isän elämän loppu. Sinä se sitä lasta kantaisit, ei poikaystäväsi. Yritä saada hänet tajuamaan, teitä on siunattu lapsella! Sitä toiset yrittää ja toivoo vuosikausia ilman tulosta, teidät onnekkaat on valittu saamaan lapsi nuorina! Älä tee sitä, mitä katuisit koko loppu elämäsi, sydämesi surisi eikä siihen tulisi loppua. Ajattele, sisälläsi kasvaa uusi elämä, puolet siitä sinua, puolet poikaystävääsi. Kohta se jo potkii ja tuuppii niin että koko vatsa heiluu, sitä onnen ja rakkauden tunnetta ei voi sanoin kuvailla! Ja sitten, 9kk:n kuluttua teillä olisi jotain erikoista, mitä muilla ikäisillänne ei monesti olekaan =)