Minua kiinnostaisi alkaa yliopistossa lukemaan psykologiaa lukion jälkeen. Haluaisin sairaalapsykologiksi, mutta googlettaessa mikään löytämäni sivu ei oikeastaan kerro asiasta erityisen tarkasti. Tekevätkö he muuta kuin kulkevat sairaalassa ja voivat mennä juttelemaan potilaille ja potilaat voivat mennä juttelemaan heille? Onko paljon paperityötä?
Kiinnostaisi myös tietää kauan kestäisi hankkia perustutkinto psykologiaan ja siitä sairaalapsykologiksi? Tiedän kyllä ettei se ihan viidessä vuodessa mene. Eri sivustot sanovat eri vuosimääriä. Myös mikä yliopisto minun kannattaisi valita? Asun pääkaupunkiseudulla mutta en usko että pääsisin Helsinkiin opiskelemaan, sinne on kuulemma hankala päästä. Myös mikä olisi sairaalapsykologin keskivertopalkka? Tietysti se riippuu potilaista, mutta arvioiden voisi palkan kai jotenkuten määritellä.
Kiinnostaisi myös tietää kauan kestäisi hankkia perustutkinto psykologiaan ja siitä sairaalapsykologiksi? Tiedän kyllä ettei se ihan viidessä vuodessa mene. Eri sivustot sanovat eri vuosimääriä. Myös mikä yliopisto minun kannattaisi valita? Asun pääkaupunkiseudulla mutta en usko että pääsisin Helsinkiin opiskelemaan, sinne on kuulemma hankala päästä. Myös mikä olisi sairaalapsykologin keskivertopalkka? Tietysti se riippuu potilaista, mutta arvioiden voisi palkan kai jotenkuten määritellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
-opiskeluaika normaalisti 5,5 vuotta (sis. pakollisen harjoittelun)
-psykiatrisessa sairaalassa psykologeilla on käsittääkseni yleensä ajanvaraussysteemi, eli potilaille annetaan keskusteluapua/potilaita tutkitaan esim. psykologisilla testeillä tietyn ajan puitteissa. Aikojen välissä psykologit kirjaavat havaintonsa potilastietojärjestelmiin. Sairaalassa psykologin työ on tiimityötä mm. psykiatrien, sairaanhoitajien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Muun henkilökunnan konsultointi ja palaverit vievät yllättävän ison osan työajasta.
-psykiatrian ja neurologian ulkopuolella on vähän psykologeja. Yleensä nämä kutsutaan ilmeisesti paikalle muun hoitohenkilökunnan tai potilaan toiveesta esim. kun potilas kohtaa vaikean sairauden, kuoleman ym. tai kun tarvitaan psykologin apua potilaan psyykkisen tilan selvittämisessä. Mitään käytävillä vaeltelua työ tuskin on. Tässäkin yhteistyötä on paljon muun henkilökunnan kanssa ja paperitöitä on tietysti jokaisen potilaskohtaamisen jälkeen. Jos psykologiksi haluaa, niin pelkästään tähän tehtävään ei kannata tähdätä. Näitä psykologeja on sen verran vähän ja toisaalta etenemismahdollisuudet tällä uralla ovat heikot. Palkkaus on varmaan sieltä huonoimmasta päästä, eli vastavalmistuneelle 2500-3000€/kk. Ainakin psykiatrian puolella moni suorittaa työnantajan laskuun psykoterapeuttikoulutuksen, joka mahdollistaa myöhemmin oman terapiavastaanoton perustamisen. Oma vastaanotto merkitsee parempia tuloja.
Kiitos todella paljon :)