sillä Vanhasen hallitus aikoo supistaa kansanopistoverkkoja kolmanneksella eli noin 29:llä ja sieltä jää sitten työttömäksi jokaista kansanopistoa kohden opetus-, toimisto-, siivous-, huolto- ja alihankintahenkilöstö (varmaan noin 20 henkilöä per kansanopisto) eli arviolta 580 henkilöä. Tämä on iso lovi paikallisten kuntien verotuloissa ja lisäys työttömyyskassojen ja sosiaalitoimen menoihin. Mihin tällaisella jatkuvalla supistamisella pyritään? Se ei ainakaan ole demokratiaa ja noudata kilpailuvapaan yhteiskunnan tyyliä vaan muistuttaa yhteistyövelvoitteineen jotakin ihan muuta, tulee mieleen neuvosto-Suomi? Yhteistyö on hyvä asia, mutta sen pitäisi perustua kunnioitukseen ja vapaaehtoisuuteen eikä pakkoon. Eli Suomesta häviävät ehkä Settlementti-, kristilliset-, poliittiset- ja humanistiset kansanopistot ja tilalle tulee EU-kansanopistot? Onko niin, että erilaisuutta ei suvaita nimeksikään ja erilaisilta ihmisiltä viedään tässä tasapäistämisbuumissa kaikki mahdollisuudet kehittää itseään muuten kuin punamultasosialismin hegemoniseen henkeen ja kontrollin alla?
Eikös se Kepun ohjesääntö ole: "Hajoita ja hallitse!"
Eikös se Kepun ohjesääntö ole: "Hajoita ja hallitse!"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Markkinataloudessa on yksityiset koulut ja sairaalat.
Toimiva yhteiskunta tarvitsee toimivat markkinat. Jos kaikki muutetaan markkinavaraiseksi, yhteiskunta lakkaa olemasta, mikä johtaa myös ennemmin tai myöhemmin markkinoidenkin epäonnistumiseen, kuten kilpailun vähenemiseen ja oligopoleihin, monopoleihin, kartelleihin, korruptioon ja varkauksiin, niinkuin Panamassa. Yhtä lailla myös toimiva yhteiskunta on mahdollinen vain, jos on toimivat markkinat. Iso kysymys on se, että nostaako opetustoimen yksityistäminen ja tuotteistaminen opettajien palkkatasoa. Jotenkin tuntuu siltä, että julkisella sektorilla palkkoja poljetaan, ay-toiminta on pelkkää korporatistia sopupeliä työnantajan kanssa, ja työolot entisestään huonotuvat. Elikkä siis eräällä tavalla rinnakkaista markkinoiden ja yhteiskunnan epäonnistumiselle.
Jos opettaminen tai kouluttaminen muuttuisikin lakisääteisestä kansalaisvelvollisuudesta kuluttajan / asiakkaan ostamaksi palveluksi, silloin tulee se periaate, että sitä saa mitä tilaa, eli jos haluaa saada laadukasta opetusta ja koulutusta, maksaa siitä pitkän pennin. Esimerkiksi toisen asteen koulutus muuttuisi tehokkaammaksi, kun sekä asiakkaat että palveluntarjoajat olisivat selvillä missä mennään ja kuka maksaa ja mitä palvelua ja koulutusta tarjotaan ja mihin hintaan.
On aivan selvää, että tulevaisuuden skenaario on se, että jonain päivänä koulutuksen maksullisuus Suomessa loppuu, kun niin monella muullakin alalla ilmaisuusperiaate on jo aika päiviä sitten lakannut. Tähän viittaa kaksi asiaa: ensinnäkin, opettajat kaikissa koulumuodoissa ovat tyytymättömiä alipalkkaukseensa ja työoloihinsa. Toiseksi, koulutettavat, oppilaat ja opiskelijat, eivät sitoudu tai motivoidu saavuttamaan sitä ammattitaitoa tai asiantuntijuutta, jota heille tarjotaan, koska heille ei muodostu taloudellisia kannustimia siihen. He joko tiedostavat, että millään ei ole mitään väliä, kun kuitenkin koulun tai kurssin suorittamalla pääsee läpi ja saa jonkinmoisen todistuksen, tai sitten he suhtautuvat välinpitämättömästi itseensä ja yhteiskuntaan ja markkinoihin (hällä väliä -mentaliteetti).