työ ja tuska saada päiväunillekin kun peppuroi ja mekastaa aina päiväunien aikoihin. SAma juttu illalla. 1,4v aiakna on kahde KÄDEN SORMILLA laskettavissa päivä ja yäunet jolloin hän on yksin nukahtanut. en voi uskoa että monellakaan on näin vaikeeta. on hel...* kun vieressä olla ja toinen vaan mölyää sen puoli tuntia ja peuhaa. omaan sänkyyn vieresä istuen nukkui joskus alle 6 kk iässä saa nähdä millon oppii sinnekää nukumaan. tiiän kyllä paljonkin tuon ikäsiä jotka voi kuukahtaa leikkeihinsä illalla ja päivisin.
reilu vuotias ei nukhada koskaan YKSIN
nukuttamiseen kylläs
9346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei tarvitsekkaan nukahtaa yksin eikä puoli tuntia ole loppujen lopuksi pitkä aika olla vieressä.Kun itse asennoituu eri tavalla niin kaikki on helpompaa.Ajattele miten tärkeä olet lapsellesi nukahtamishetkellä.
lapsen äitinä. ota huomioon jos taaperoita on 2-4
kyllä sitä pystyy nukuttamaan vaikka lapsia on enemmän.
viel 2v5kk tyttöäkin ja itse nautin kun saa vaan pötkyillä ja olla.
Jos sua pitkästyttää, voit vaikka lukea hänelle iltasatua mutta mun mielestä tuon ikäinen "tarvii# vielä nukuttajaa.
Ei kai tuo nyt mikään ihme ole jos ei yksin nukahda, eikä tarvitsekaan nukahtaa. Mulla kaks lasta (3v ja 1v) ja aina olen nukuttanut, niin päivä- kuin yöunillekin. Onhan se joskus stressaavaa ja tiedän senkin että kaikkien muiden lapset kuulemma nukahtavat itekseen mutta oikeesti se ei ole kovinkaan pitkä aika kun lasta nukutetaan, muutama hassu vuosi... kaiholla muistelet muutaman vuoden päästä kun SAIT vielä nukuttaa suloisen taaperosi :)
Ei meilläkään ton ikäinen nukahda yksin, enkä ole siihen edes pyrkinyt. Mutta jos joka ilta nukuttamiseen menee puoli tuntia, niin se on musta aika paljon. Voisiko lisätä ulkoilua/aikaistaa päiväunia/
säännöllistää iltarutiineja/ rauhoittaa leikkejä illalla? Noi on ainakin meillä asioita, jotka vaikuttaa unen tuloon.
Kaksi lasta hoidin yhtä tuskaisten nukahtamisrituaalien kanssa tai vaikeampienkin kuin aloittajalla, mutta kolmannen syntymän aikoihin kuulin kasvatusperiaatteesta, jossa lapsen toiveita kuunnellaan syntymästä alkaen. Sovelsin neuvoa käytäntöön siten, että en koskaan "pakottanut" vauvaa nukkumaan haluamaani aikaan, vaan vein hänet sänkyyn vain, kun hän oli väsynyt. Ihan pienenä hän tietty nukahti rinnalle, mutta noin puolivuotiaasta vain laitoin pinnasänkyyn maitopullon kanssa, peittelin, annoin suukon otsalle ja menin pois sulkien oven perässäni. Jos itkua kuului, menin katsomaan oliko esim. maito loppunut, pullo pudonnut maahan, vauva hankalassa asennossa, tms. Jos ei mitään tällaista "korjattavaa" ollut, vaan hän yksinkertaisesti vain halusi pois sängystä, niin NOSTIN HÄNET POIS SÄNGYSTÄ ajatellen, ettei tainnut olla vielä kyllin väsynyt. Kunnioitin siis hänen omaa unentuntoaan ja -tarvettaan.
Ihmeellistä on se, että tuosta tähän asti (tyttö on 1v 5kk) hän todellakin itse tietää milloin on väsynyt eikä vähääkään rimpuile nukkumista vastaan. Hän aivan huokaisee tyytyväisyydestä, kun päivällä tai illalla "pääsee" sänkyyn sen pullonsa kanssa ja niitä kertoja, kun nostan uudelleen pois sängystä tulee kerran pari KUUKAUDESSA. Myös aika on melko säännöllinen, yöunille noin 21 ja päikkäreille noin 12. Päikkäreiden kanssa tulee ehkä kerran viikossa suurikin heitto eli voi nukkua jo kymmeneltä tai vasta kahdelta, mutta en tee niistä numeroa, koska olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, ettei nukkumisesta tarvitse riidellä kuten kahden isomman kohdalla.
Eihän minulla ole kokemusta kuin tästä yhdestä, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tosin uskon sen toimivan parhaiten jos aloittaa ihan alusta, mutta miksei se toimisi myöhemminkin aloitettuna, vaikka joku vaikea ylimenokausi siihen väliin voi tulla, ettei lapsi sitten mene nukkumaan ollenkaan vaan kuukahtaa aina johonkin sohvan reunalle tai leikkien keskelle. Ihmiselle on kuitenkin hyvin terveellistä oppia kuuntelemaan omaa elimistöään ja nukkumaan sen verran kuin kroppa sitä vaatii.
Olen kahden lapsen (3v ja 1v) äiti ja tullut samaan tulokseen nim. lapsi.on.peili kanssa. Tämä "lapsen kuuntelu" toimii tosi monessa asiassa. Esimerkkinä kerron tästä meidän kolmivuotiaasta; vauvan ollessa tuloillaan neitimme (nyt 3v, silloin vajaa 2v) nukkui meidän vanhempien sängyn vieressä sivuvaunussa. Yritimme saada neitiä nukkumaan kauempana eli samassa makkarissa eri seinustalla pois meidän vierestä. Ajattelin että vauvan sänky tulee sitten siihen minun viereen joten ajatuksena oli "vierottaa" tyttö jo odotusvaiheessa pois siitä mun vierestä. Tyttö ei millään ois suostunut, kolme yötä nukuttiin toooosi levottomasti, ja luovutettiin ja siirrettiin tyttö taas viereen. Vauva syntyi ja neiti nukkui edelleen sivuvaunussa, vauva nukkui minun vieressä meidän sängyssä. Tytön ollessa 2,5v hän sitten suostui "siirtoon", ilman ongelmia. Nyt tyttö on 3v ja halusi eräänä päivänä että sänky siirretään omaan huoneeseen. Olin ihan äimänä, neiti oli ennen ollut jyrkästi sitä vastaan. Noh, sänky siirrettiin omaan huoneeseen ja muutaman kerran neiti sanoi ettei haluakaan mutta pienen houkuttelun jälkeen suostui, ei siis juuri mitään ongelmaa. Tyttö oli selvästi nyt asian mielessään sisäistänyt ja valmis tähän muutokseen. Aiemmin kun olisin alkanut toden teolla vierottaan niin oisin vaan saanut kuulla huutoa ja kiukuttelua mutta kun kuuntelimme lasta niin ei asiassa ollut mitään sen kummempaa. Kannattaa odotella ja KUUNNELLA lasta! Mukavaa syksyä ja tulevaa talvea kaikille sekä malttia lasten kanssa :)
Meillä esikoinen helppo tapaus. 6 kk iässä opeteltiin, ettei öisin enää tissiä tai pulloa. Sen jälkeen sänkyyn valveilla, hyväntuulisena oli siellä pöpätti tai muuta, mutta nukahti aina itsekseen. Myöhemmin iltasatujen kautta nukkumaan. Tämä kakkonen taas pienempänä vauvana ei vaatiut öisin ruokaa, mutta aina tähänkin saakka nukutettu sylissä maitopullolla. Kannetaan sänkyynsä kun nukahtaa. Ensin satuja sitten maitoa ja yleensä nukahtaa siihen eli helppo sinänsä, mutta ei tulisi kuuloonkaan viedä valvovana omaan sänkyynsä.