Olen todella alkuvaiheessa raskautta ja tuntuu välillä, että olen aivan neuroottinen kaikkien pelkojeni kanssa.. Keskenmenon pelko on suurin tällä hetkellä ja samalla pelkään myös jos vauvalla on joku vamma/kehityshäiriö.. en varmaankaan ole ainoa tuleva mami, joka miettii tällaisiä asioita..? kertokaa joku jos on ollut samanlaisia tuntemuksia.. siitä vois olla apua :)
kertokaa kokemuksia..
pelokas..
2564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Arvaa vaan onko mulla ollut noita pelkoja!!! Alusta asti pelko top10:n huipulla oli tuulimuna, keskenmeno ja kehityshäiriöt. Pelkäsin ja odotin, ja joka vessakäynnillä lähes pelolla odotin että huomaisin verta. Pelkäsin syöväni väärin, niin ettei alkio saa kaikkia ratkaisevan tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita. Pelkäsin myös, etten raskaana positiivisista raskaustesteistä huolimatta olekaan, kun ei ollut pahoinvointia. Kun vatsa kramppasi, pelkäsin että nyt tulee keskenmeno. Pelkäsin, että sikiö kuolee kohtuu, ja verenvuoto alkaa vasta monta viikkoa sikiön kuoleman jälkeen, näinkin kuulemma voi käydä!!!
Lykkäsin neuvolaan soittamista, sillä olin ihan varma, että tulee keskenmeno. Neuvolassa stressasin, kun ei saatu sikiön sydänääniä kuuluviin, vaikka viikkoja oli jo tasan 11. Samana päivänä kävin yksityisellä ultrassa, ja siellä masussa köllötteli pikkuinen sikiö! Sillä hetkellä helpotus oli valtava!!! Kaikki kun tuntui olevan ok, sydän löi ja sikiö oli oikeassa paikassa. Niskapoimuturvotustakaan ei näkynyt.
Vaikka tästä ultrasta on vasta kolme päivää, olen silti jo ihan paniikissa!!! Pelkään yhä koko ajan keskenmenoa, sillä vaikka se onkin harvinaista enää rv12:n jälkeen, niin siihen on vielä neljä päivää, ja senkin jälkeen menee pieni osa raskauksista kesken. Esim. raskaus voi mennä hyvinkin kesken vielä rv18-19!! Kovasti pelkään myös kehityshäiriöitä, pelolla ja innolla odotan toukokuun alussa olevaa rakenneultraa, ettei vaan ole mitään vialla.
Mutta näin olen tuuminut, että jos tosissaan stressaamaan alkaa, niin saa stressata koko raskauden. Ensin kauan aikaa keskenmenosta, sitten ennen aikaisesta synnytyksestä (erittäin ennnen aikaisissa synnytyksissä todella pieni prosentti vauvoista jää eloon), ja kehityshäiriöistä koko raskausajan.
Kun vauva sitten syntyy, saa yhä edelleen stressata niistä hemmetin kehityshäiriöistä ja muista sairauksista, eihän niitä kaikkia heti vastasyntyneellä todeta. Sitten saa stressata kätkytkuolemista, siitä osaako hoitaa vauvaa parhaalla mahdollisella tavalla jne.
Luultavasti lapsen jokaisessa kehitysvaiheessa saa stressata jostakin, eikä se varmasti lopu siihenkään kun lapsi täyttää 18, sitten sitä huolta vasta taas onkin!
Että näin minä tämän olen järkeillyt, yritän nyt vaan kovasti olla stressaamatta ja odottelen lisää viikkoja. Jospa minäkin joskus lapsen saan...
Toi on varmasti ihan normaalia että ajattelee ja pelkää alkuraskauden aikana. Olin itsekin viikot 5-8 ihan varma että ei tämä onnistu ja tulee keskenmeno jne. tai että en edes ole raskaana vaikka testi niin näyttääkin. Neuvolaan menin aika myöhään, vasta viikolla 11 ja sydänäänet olivat ihan mukavaa kuultavaa!! Nyt kun maha jo kasvaa ja pahoinvointi helpottaa niin olen aika luottavainen tän raskauden suhteen vaikka tietysti mitä vaan voi sattua mutta niinhän se on elämässä aina. Aion ainakin tänään mennä hakemaan kavereilta hoitopöydän yms, eli sen verran optimisti olen... Voimia sulle ja luota vaan itsees, se on varmasti sitkeä pikku veijari siellä sun masussa=)