Kuinka iso vene se oli.
Harkimon Belmont
yksinpurjehtija
374215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
http://www.sy-belmont.com/?gclid=COzViIeYs50CFWAB4wodUgjBiA
Googlettamalla meni tasan 0,0051 sekkaa kun haki että se on 51 jalkainen swan.
Paljonkohan enemmän aikaa sait kulumaan tänne kysymyksen laittamiseen kuin että olisit googlettanut.
Uusavuton on paha, mutta superavuton ei osaa käyttää googlea.
Tarkoitus oli herättäää keskustelua yksinpurjehduksesta mahdollisimman neutraalilla tavalla, mutta vittuilua heti alkuun. Siis kenties antaa olla. 51-jalkaa riittää jos aikoo merille...
Belmont oli lyhennetty Swan 51.
No miksi ihmeessä et sitten kertonut haluavasi keskustella yksinpurjehduksesta? Miksi vain kysyt asiaa jonka tosiaankin olisit itsekin saanut helposti selville?
Idioottikirjoituksiin saa helposti samaa tasoa olevia vastauksia.
Mitä yksinpurjehdukseen tulee niin sitäkin on kovin erilaista. On lyhyitä päiväpurjehduksia suojatuilla vesillä, on hieman pitempiä muttei kuitenkaan yli kahden yön (Itämeri) ja sitten pitempiä (valtamerillä). Mistä miistä haluat keskustella? Emme me muut sitä voi tietää kun et kerro vaan kyselet tyhmiä.
Ennen Belmont of Finlandin kipparointia Hjallis oli mukana 1981–82 Kenneth Gambergin miehistössä samankokoisella S/Y Skopbank of Finlandilla (Baltic 51) ajetussa Whitbread Round the World -kisassa.
Tuon ensimmäisen kisaan osallistuneen suomalaisveneen koko miehistö (11 miestä):
Kenneth Gahmberg (kippari)
Stefan Gahmberg
Markku Bremer
Leif Ekman
Harry Harkimo
Bernt Hartwall
Timo Huttunen
Tapio Lehtinen
Aimo Mattila
Matti Salo
Markku Wiikeri
Näyttäpä tuo lilluvan nykyään Turun Aurajoessa, siihen on tehty
vakinainen laituripaikka. Tekevät charter-reissuja ?
...sekä Turussa että Helsingissä, www.sy-belmont.com
Kvg... katoin googlesta mut en saanu vastausta
Jatkamani piti
Että.mun kommentoinnista ei tuu mitään. Osa vaan näkyy
Mikä vene kirjassa 158 vrk
Alpo Ruuth?
Baltic 51. Kirjassa tulee kyllä ilmi, että ovat ensimmäinen suomalaismiehistö siinä kisassa eli Gahmbergin vene.
Kirjassa Purjehduskilpailu Maailman ympäri on enempi tietoa ja kuvia kaikesta valmisteluun yms. liittyvästä.
http://www.kirjapino.fi/wp-content/uploads/2015/05/purjehduskilpailu1.jpg
Hjalliksen reissusta taas on kirjoitettu rehellinen kirja "Hjallis":
http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1205_CIMG9518_2015129103939.JPG
Siinä hahmottuu aika paljastavassa valossa kuinka sankareita tehdään.
Kiittis. Luen just 158
Tässä ihan elää mukana
En tajua miten Harrya pidetään niin hurjana sankarina kun vetää tuommoisella jahdilla pallon ympäri?! Oliko siinä jotain ihmeellistä vai miks siitä jauhetaan vielä vuosikymmenien jälkeen?! Ei vissiin ihan maailmankuulu suoritus?
Hurja tai ei, makuasia. Mutta eipä suomalaisia pallon ympäri yksinpurjehtijoita kovin montaa ole.
Kirjottajalle "onsehurjavai" sanoisin, että tuollaisen kierroksen teko jää useimmalta täällä kirjoittavalta tekemättä - minä mukaan lukien.
Jos haluaa saada hieman esimakua aiheesta, voi esimerkiksi keväällä kun matalapainetoiminta on viellä voimissaan pyyhkäistä yksin non-stoppina Hangosta ulkokautta Rönneen ja takaisin.
Ihminen joka pystyy kymmeniä vuorokausia elämään yksin omien ajatustensa kanssa vaikei... tai kuten nykyisin sanotaan; "haastavissa" olosuhteissa, on jo pelkästään tässä mielessä melkoisen "hurja tyyppi"
Nuo tavallisten ihmistenkin tekemät pallonkierrot perheen ja/tai ystävien kanssa ovat ollet monille liian vaativia suorituksia ja jääneet erilaisten syiden, kuten sairauden, sosiaalisten ongelmien, veneen vikojen, tai taloudellisten ongelmien takia kesken.
Noissa cruising ympyröissä syntyy satoja kertomuksia, mutta useinmiten ne tarinat, jotka eivät tuota sankarisisältöä eivät tavoita suurta yleisöä, vaan jäävät mukana olleiden omaksi historiaksi.
Älkäämme siis aliarvioko ketään, jotka ovat noita reissuja tehneet - sankariainesta yhtä kaikki.
Joku noista kisaajista katosikin matkalla. Yksinpurjehduksen rasittavuutta lisää se että kisassa on myös pidettävä vauhtia, joten ei varmaan ole mahdollista juuri nukkuakaan.
Eikös ties kuinka monta teiniä eri maista ole kiertäny pallon puolta pienemmillä paateilla? Ja vissiin pientä kilpailua on, että kuka nuorimpana ehtii? Onko se se suomalaisuus mikä tekee Harrysta jotenkin hurjemman (aikamiehen) noihin alaikäisiin verrattuna? Jos ois tarpeeksi rahaa ja tuommoinen belmontti, niin lähtisin saman tien, ja vaikka hangon ja rönnin kautta, kap horniahan kutsutaan maailmalla "pikku-hanko-rönniksi"..
Mutta kisassa ei pärjää jos nukkuu, vähiten nukkuva voittaa, sekapäisenä.
Tuskin lähtisit saman tien. Veikkaan että huonosti kävisi tuolla asenteella.
Onko jossain laitettu yksinpurjehtijoita hurjapäisyysjärjestykseen? Sankareita kaikki! Mitä hemmetin järkeä on täällä miettiä, kuka on toistaan hurjempi? Lapsellista.
Hurjemmasta päästä on norjalainen Erling Tambs, jonka kirjaa "häämatka valtamerten yli" luen parhaillaan. Hän lähti vaimoineen maailman ympäri vuonna -28 aidolla moottorittomalla ja radiottomalla Colin Archer-veneellä. Mukana ei ollut juurikaan karttoja eikä majakkaluetteloita. Kompassi toimi jos toimi. Satamiin pääsy perustui purjehtimiseen rannan lähelle ja majakkalaivojen nimien lukemiseen niiden kyljestä. Matkalla hän osti sekstantin, jolla saavutettiin 100 meripeninkulman tarkkuus. Matkalla syntyi pari lasta. Rahaa ei ollut oikein ruokaankaan. Tyynellä valtamerellä hän oppi säätämään veneen niin, ettei millään tuulella tarvinnut olla koko ajan ruorissa.
Oikeesti lähtisin vasta jäiden lähdettyä, asenne on kyllä kohdallaan!
En ymmärrä tuommoista ihmisenpalvontaa?! Onhan tuolla maailman merillä menossa vaikka miten paljon porukkaa pallon ympäri vaikka millaisilla kipoilla!
Tuollaisessa univajakkikisassa on haastavampaa purjehtia kilpaa kuin tukevassa humalassa, ei se ole helppoa.
No ei Joshua Slocumkaan ihan listan häntäpäässä ole. Mukana ollut vuohi söi merikartat, ajannäyttäjänä oli herätyskello pesuvadissa. Tulimaassa piti laittaa nupinauloja kannelle kun alkuasukkaat yritti tulla yöllä rosvoretkelle.
Slocumin kirjasta jäi mieleen lakoninen tyyli:
"Koska huhtikuun kolmantena oli sopiva tuuli, lähdin Bostonin satamasta purjehtimaan maailman ympäri"
Tuo on ulkoa muisteltu sitaatti, joten ei ole ihan sanatarkka, mutta ajatus on oikein. Joshua ei paljon isotellut tekemisiään.
Hän käytännnössä teki itse oman veneensä korjaamalla lähes juhannuskokko-kunnossa olleen veneensä ennen lähtöä.
Belmont on myynnissä, eiköhän avaus ollut avuton buffaus ennen näyttelyä edistää myyntiä!
Vene lyhennettiin kisaa varten alle 50 jalkaiseksi, onko sitä pidennetty uudestaan sittemmin?
Kun tuohon kisaan veneiden maksimipituus oli rajattu 50- jalkaan, niin perästä pätkäistiin tuo jalka pois. Ei ihan optimaalista mutta helppoa. Tuo tumppi pantiin sitten kisan jäleen takaisin. Joten myynnissä ei ole ihan sama vene kuin millä pallo kierrettiin...
Tuosta maailmanympäriveneiden koosta. Yksi pienimmistä tai ainakin kuuluisimmista lienee teini-ikäinen tyttö joka kiersi pallon 34-jalkaisella taisi olla pari vuotta sitten....
Pallonympäriveneiden koosta en tiedä, mutta Atlantti on ylitetty 165 cm pitkällä veneellä. Ja vielä "vaikeampaan suuntaan" eli Newfoundlandista Englantiin.
http://www.nmmc.co.uk/index.php?/collections/archive/fathers_day_the_smallest_boat_to_cross_the_atlantic
Eikös tuo paatti sitten ala kuitenkin olla jo "pommi" ikänsä puolesta, Niinkuin tällä palstalla nykyään sanotaan.....
No ei nyt ikänsä, mutta
a)pituutensa
b)syväyksensä
c)painonsa
ja edellisistä johtuvan
d)ylläpitokulujensa puolesta.
Hieno vene, muttei Suomen rannikolle.
Ai jaa pommi....vai....entäs ennen sotia valmistetut veneet?Onkos ne siinä tapauksessa atomipommeja?
siihen aikaan tuo Belmont oli tupakkimerkki. Tuntuu oikeasti vähän hassulta yhdistää raikas meri-ilma ja purjehduskisa kessunpolttoon, mutta kaipa silloin meni täydestä. Muistan että joku sailori mainosti oikein naamallaan ja nimellään että miten tupakkia pitää olla paljon, se kun palaa nopeasti tuulessa. Olisko ollut Harkimo itse?
Tässä ollaan asian ytimessä.
Tuossa edellä on kirjoiteltu mm. rahasta, pään kestämisestä, veneiden koosta sun muista. Antti Arveen kirjassa Hjallis on kerrottu kivuliaan tarkasti, miten tämä koko "projekti" vedettiin ja loi samalla rahoitusmallinsa kautta pohjaa Hjalliksen tuleville hankkeille aina Hartwall-areenaan saakka.
Eli ensin piti saada rahat veneeseen, varusteisiin ja huoltoon. Belmontin saaminen pääsponsoriksi oli ratkaiseva lähtölaukaus homman onnistumiselle. Se tehtiin Suomessa ennennäkemättömällä hypetyksellä, johon hullujen vuosien alussa uinailevassa kekkoslandiassa tietenkin suhtauduttiin epäillen. Rahoituksen järjestämiseksi Hjalliksesta piti siis tehdä legenda jo etukäteen, mitä muut yrittäjyydessään vaisummat Skopbankissa mukana olleet vierastivat kun tiesivät kaverin meriitit. Siinä naistenlehdissä patsastellessa meinasi harjoittelutkin unohtua, mutta Hjallis luotti kuitenkin tuntemiinsa asinatuntijoihin ja sitä kautta homma oli hyvissä käsissä.
Hjallis ei missään nimessä ollut mikään nykyisenkaltainen asiaansa keskittyvä maailmanympäripurjehduksen ammattilainen kun jopa kuntoa kohentavat aamulenkkeilyt jäivät edustuksen jalkoihin. Itse etapeille valmistautuminen oli yhtä onnetonta ja johti aika aloittelijamaisiin erheisiin. Välillä koitettiin virheistä oppiakin, mutta sitten taas mukavuudenhalu voitti. Ihailtavaa oli etupäässä, ettei Hjallis "juhlinut" kilpailun aikana välisatamissa muiden venekuntien tapaan, mutta vietti kuitenkin tiivistä seuraelämää tuleviin haasteisiin enempiä keskittymättä.
Pitkä purjehdus maailman ympäri vaatii toki kanttia, mutta kirjan kertoman mukaan tuntuu, että tuurillakin oli osansa. Ilman mittavaa sponsorointia Hjalliksen haave maailman kiertämisestä yksin ensimmäisenä suomalaisena olisi epäilemättä kaatunut liian lyhyeen pinnaan ja ilman julkista häpeää ja kilpailuviettiä homma olisi varmaan katkennut kesken hullun hommana.
Hjalliksen asennetta kuvaa hyvin toisaalla missä lie venelehdessä kerrottu tarina Belmontin seuraavasta omistajasta, joka osti veneen ja pisti sen perhekruisailukuntoon. Vene oli siis muuten ihan kelpo joutsen, mutta oli jätetty peräpeilinsä ja sisustuksensa osalta vajaaksi kilpailua varten ja ne piti teettää loppuun. Vene oli ostettaessa siinä jamassa, että köysien kiinnittämisen jälkeen Hjallis ei ollut käynyt edes pyykkejään hakemassa ja jarrukalsareita löytyi vielä ties mistä sopukoista rempan edetessä.
Kirja oli mielestäni tämmöistä "projektia" silmällä pitäen hyvin painotettu, sillä itse purjehdus oli ehkä puolet-kolmasosa kirjan sisällöstä samoin kuin se ajallisestikin on noin isoa rahoitushanketta vedettäessä. Siloittelemattomasta sankarintekotarinasta jäi monella tavalla semmoinen hikinen sivumaku, ettei ainakaan itseä juuri vastaava rutistus kiinnostaisi.
Tosimiehistä kun on puhetta, niin neuvoisin seuraamaan tämmöistä tulevaa kilpailua, joka palaa tuon BOC challengenkin juurille:
http://www.cruisingworld.com/golden-globe-race-2018?gAWU1fecLrp9vhT2.03
Kilpailu on järjestetty hieman eri vinkkelistä. Aiemmin historiassa on kilpailun voitto tuntunut osallistujilta jopa niin turhalta, että ovat jatkaneet pysähtymättä reissuaan vielä toisen puoliskan maapalloa!
Kuulin että Hjallis vetosi aika kauan tähän purjehdukseen kun rahoittaville ei ollut oikein muuta vietävää. Urheiluhullut pankkimiehet sitten antoivat miljoonia kun ajat oli sellaiset ja kaveri oli kerran osoittanut että jaksaa purjehtia noin kovasti. No, hyvin hän sitä kannatti luotottaa ja nyt on näyttöä muustakin kuin harrastamisesta.