Mustalaisien uskonnollisten olojen tarkasteluja – tapatutkimus uskontieteen pro gradu
Turussa 1998.
"Tutkittavan ilmiön, mustalaisherätyksen huippukauden, sen syiden ja seurausten tarkastelu on tuore ja ajalliselta perspektiiviltään kapeaalainen tapahtuma, mikä yhteisöllisenä ja yksilöllisenä ilmiönä on romaaneille vielä laajemmilta seurauksilta osin tiedostamaton.
Työ on luonteeltaan kulttuuriantropologinen tapaustutkimus, jonka kohteena on ollut Turun mustalaisyhteisön uskovaiset romaanit. Tutkimus keskittyy yksilö-yhteisö-kulttuuri-uskonto -muuttujien välisen dynamiikan tarkasteluun, mistä johtuen työtä voidaan pitää osin myös akkulturaatiotutkimuksena.
Mustalaisyhteisön uskonnollisten olojen luonnetta on pyritty tässä työssä selittämään ja jäsentämään lähinnä kahden hypoteesin avulla: 1. Uskonnollinen kääntyminen muuttaa romaanin ja romaaniyhteisön elintapaa; 2. Uskonnollisuuden lisääntyminen on yhteydessä mustalaisyhteisön eri rakenteisiin ja niiden muutoksiin. Tutkimusmenetelminä on käytetty haastattelua ja osittain osallistuvaa havainnointia. Deskriptiivisen tutkimusmetodin mukaisesti on kuvailtu mustalaisten historiallista vaellusta, käsityksiä romaanien uskonnollisista ja maagisista käytänteistä sekä mustalaisten ryhmäluonteisuutta ja etnistä vähemmistöasemaa. Kausaaliselitykset liittyvät ensisijaisesti hypoteesien todentamiseen."
Niin kutsuttu tiedemaailma, erityisesti yliopistojen humanistiset laitokset suoltavat alituiseen katkeamattomana virtana kaiken maailman graduja ja väitöskirjoja ja uskallan sanoa, että etsintä koskemattomista aiheista tehdä tutkielmia, on ollut jo pitkään samanlaista etsintää, kun uutistoimittajien etsintä tuoreista uutisista.
Tällaiset tutkielmat joiden pelkkä sisältö on kuivanlaatuista ja toistuvaan ja kaavamaista; –’Ottaen huomioon ja viitaten tuhon’, kieltä, joka jo koululaitoksien köyhdyttämän kielensä vuoksikaan ei voi olla kenellekään mielenkiinnon kohteena. Usein tuollaiset jutut ovat tehty vailla todellista tietoa ja ne ovat lähes poikkeuksetta kaikki luotu ja kirjoitettu tuolla papukaija kielellä, joka panee nuo jutut ja tutkielmat kuulostamaan siltä kun ne olisi tuhertanut kokoon yksi noista patologisen laitoksen vahtimestareista. Liioin ei noilla tutkielmilla ole merkitystä, eikä käyttöä muille kuin virallisille tilastoille.
Esim." Mustalaisyhteisön uskonnollisten olojen luonnetta on pyritty tässä työssä selittämään ja jäsentämään lähinnä kahden hypoteessin avulla:
1. Uskonnuolinen kääntyminen muuttaa romanin ja romaniyhteisön elintapaa; 2 Uskonnollisuuden lisääntyminen on yhteydessä mustalaisyhteisön rakenteisiin ja niiden muutoksiin."
Mitähän tällä kaikella oikein pyritään selittämään. Minulle yksinkertaiselle miehelle nämä jäävät arvoitukseksi. Lainaan tässä edesmennyttä U. Kekkosta ” Mitä luulette sellaisen kirjeen sisältävän jossa yksilomaan oli kuusitoista kappaletta ’ niinku’ sanoja.
Mitä esm; 1. kohdan väittämä tahtoo valaista? Sitäkö etteivät romaninaiset uskoon tuttuaan enää povaa., eivätkä myy viinaa.
Uskontulemisella ei noiden kummankaan kanssa ole mitään tekemistä, ne ovat luonnostaan pois jääneitä elon tulon keinoja.
On paljon yksityisiä, ja yleisiä koulukuntia jotka lausuvat yleispätevinä pitämiään kommentteja ja arvioita romanien kulttuurista ja sosiaalisesta historiasta. Enenemän kuin useimmilta näiltä kuitenkin jää puutumaan se sellainen omakohtainen ja pitkä kosketus kyseiseen asiaan ja lausuma jonka Englantilainen kirjailija Charles Dicken kerran antoi, on edelleen voimassa ”On olemassa kaksi maailmaa jotka eivät toisistaan mitään tiedä”.
Historia tunteen muutaman henkilön jotka olivat romanien tavoista, kulttuurista ja sosiaalisesta historiasta niin paljon selvillä kuin siitä ylipään on mahdollista olla.
Yksi näistä oli englantilainen kulkuri pappi, George Barrow, mies joka lapsuudesta asti tunsi syvää kiintymystä ja mielenkiitoa romaneja kohtaan ja vietti lähes koko elämänsä ajan näiden parissa kulkemalla romanien mukana eri maaosissa ja puhui romanien kieltä sen kaikissa muodoissa.
Kovin vähän on romanien kohdalla parempaan päin muutoksia sitten G.Barrownin päivien.
Turussa 1998.
"Tutkittavan ilmiön, mustalaisherätyksen huippukauden, sen syiden ja seurausten tarkastelu on tuore ja ajalliselta perspektiiviltään kapeaalainen tapahtuma, mikä yhteisöllisenä ja yksilöllisenä ilmiönä on romaaneille vielä laajemmilta seurauksilta osin tiedostamaton.
Työ on luonteeltaan kulttuuriantropologinen tapaustutkimus, jonka kohteena on ollut Turun mustalaisyhteisön uskovaiset romaanit. Tutkimus keskittyy yksilö-yhteisö-kulttuuri-uskonto -muuttujien välisen dynamiikan tarkasteluun, mistä johtuen työtä voidaan pitää osin myös akkulturaatiotutkimuksena.
Mustalaisyhteisön uskonnollisten olojen luonnetta on pyritty tässä työssä selittämään ja jäsentämään lähinnä kahden hypoteesin avulla: 1. Uskonnollinen kääntyminen muuttaa romaanin ja romaaniyhteisön elintapaa; 2. Uskonnollisuuden lisääntyminen on yhteydessä mustalaisyhteisön eri rakenteisiin ja niiden muutoksiin. Tutkimusmenetelminä on käytetty haastattelua ja osittain osallistuvaa havainnointia. Deskriptiivisen tutkimusmetodin mukaisesti on kuvailtu mustalaisten historiallista vaellusta, käsityksiä romaanien uskonnollisista ja maagisista käytänteistä sekä mustalaisten ryhmäluonteisuutta ja etnistä vähemmistöasemaa. Kausaaliselitykset liittyvät ensisijaisesti hypoteesien todentamiseen."
Niin kutsuttu tiedemaailma, erityisesti yliopistojen humanistiset laitokset suoltavat alituiseen katkeamattomana virtana kaiken maailman graduja ja väitöskirjoja ja uskallan sanoa, että etsintä koskemattomista aiheista tehdä tutkielmia, on ollut jo pitkään samanlaista etsintää, kun uutistoimittajien etsintä tuoreista uutisista.
Tällaiset tutkielmat joiden pelkkä sisältö on kuivanlaatuista ja toistuvaan ja kaavamaista; –’Ottaen huomioon ja viitaten tuhon’, kieltä, joka jo koululaitoksien köyhdyttämän kielensä vuoksikaan ei voi olla kenellekään mielenkiinnon kohteena. Usein tuollaiset jutut ovat tehty vailla todellista tietoa ja ne ovat lähes poikkeuksetta kaikki luotu ja kirjoitettu tuolla papukaija kielellä, joka panee nuo jutut ja tutkielmat kuulostamaan siltä kun ne olisi tuhertanut kokoon yksi noista patologisen laitoksen vahtimestareista. Liioin ei noilla tutkielmilla ole merkitystä, eikä käyttöä muille kuin virallisille tilastoille.
Esim." Mustalaisyhteisön uskonnollisten olojen luonnetta on pyritty tässä työssä selittämään ja jäsentämään lähinnä kahden hypoteessin avulla:
1. Uskonnuolinen kääntyminen muuttaa romanin ja romaniyhteisön elintapaa; 2 Uskonnollisuuden lisääntyminen on yhteydessä mustalaisyhteisön rakenteisiin ja niiden muutoksiin."
Mitähän tällä kaikella oikein pyritään selittämään. Minulle yksinkertaiselle miehelle nämä jäävät arvoitukseksi. Lainaan tässä edesmennyttä U. Kekkosta ” Mitä luulette sellaisen kirjeen sisältävän jossa yksilomaan oli kuusitoista kappaletta ’ niinku’ sanoja.
Mitä esm; 1. kohdan väittämä tahtoo valaista? Sitäkö etteivät romaninaiset uskoon tuttuaan enää povaa., eivätkä myy viinaa.
Uskontulemisella ei noiden kummankaan kanssa ole mitään tekemistä, ne ovat luonnostaan pois jääneitä elon tulon keinoja.
On paljon yksityisiä, ja yleisiä koulukuntia jotka lausuvat yleispätevinä pitämiään kommentteja ja arvioita romanien kulttuurista ja sosiaalisesta historiasta. Enenemän kuin useimmilta näiltä kuitenkin jää puutumaan se sellainen omakohtainen ja pitkä kosketus kyseiseen asiaan ja lausuma jonka Englantilainen kirjailija Charles Dicken kerran antoi, on edelleen voimassa ”On olemassa kaksi maailmaa jotka eivät toisistaan mitään tiedä”.
Historia tunteen muutaman henkilön jotka olivat romanien tavoista, kulttuurista ja sosiaalisesta historiasta niin paljon selvillä kuin siitä ylipään on mahdollista olla.
Yksi näistä oli englantilainen kulkuri pappi, George Barrow, mies joka lapsuudesta asti tunsi syvää kiintymystä ja mielenkiitoa romaneja kohtaan ja vietti lähes koko elämänsä ajan näiden parissa kulkemalla romanien mukana eri maaosissa ja puhui romanien kieltä sen kaikissa muodoissa.
Kovin vähän on romanien kohdalla parempaan päin muutoksia sitten G.Barrownin päivien.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lähinnä siinä pyritään katsomaan onko tekijä oppinut yhtään mitään mistään akateemisen opinahjonsa penkkejä kuluttaessaan. Tieteellisillä töillä, niillä ensimmäisilläkin, on aina tietty muoto eikä tutkimus ja sen avulla saavu tieto ole turhaa. "Omakohtaista ja pitkää kosketusta" harvalla on moneenkaan asiaan joita kuitenkin voimme käyttää elämässämme hyväksi koska joku muu on nähnyt tutkimisen vaivan ja tuonut tiedon kaikkien ulottuville.
kaikkilla on alituiseen eksymisen vaara, jos seuraamme kaikkia valoja meillä on satakertainen eksymisen vaara.
eksymästä.
jolla ei ole mitään lopullista päämäärää on jo hukkaantunutta.
Mitä moisilla ja selvästi tyhjänpäiväsillä tutkimisilla sitten pyritään kyseenalaistamaan, joka pitäisi olla kaiken tutkimuksen pyrkimys.
Monessa tapauksessa ne kyllä näyttävät olevan itseisarvo itsessään.
Tiedeusko itsessään ei paljoa eroa perinteellisistä uskonnoista.