Olen mietiskellyt, että onko loppujen lopuksi väliä sillä, että saadaanko lapset nuorena ja sitten koulutus ja töihin, vai ensin koulutus ja työt ja lapset. Tiedän että onhan siinä raha ongelmia, mutta milloin niitä ei olisi? Ikinä ei ole tarpeeksi rahaa ja toisekseen lasta ei kasvateta vain rahalla. Kunhan on ruokaa pöydässä ja lämmintä vaatetta, ei se lapsi sitä kaikkea tilpehööriä tarvitse mitä kaupoista tuputetaan.
Onhan se ehkä hiukan hankalempi opiskella kun on pieni ja kasvava lapsi, mutta hyvä puoli siinä on se, että sen lapsen kanssa voi viettää huomattavasti enemmän aikaa jos suorittaa opiskeluja mm etäopiskeluna ja esim ammattikoulun 4 vuodessa. Sitten töihin kun lapsi on jo eskarissa tai koulussa, jolloin lapsi on pidempiä aikoja pois kotoa. Loppujen lopuksi tulee kuitenkin samanverran työvuosia elämän varrella kuin mitä jos tekisit lapsen/lapset myöhemmällä iällä.
On totta, että jotkut teini-äidit olisivat saaneet odottaa vuoden tai vuosikymmenen ennen lapsen tekoa, mutta on ihmisiä jotka ei kasva ikinä aikuiseksi. Heillekö ei saa suoda sitä iloa mitä lapsi tuo tullessaan? Ja parisuhteet ovat nykyään sellaisia jotka joko pysyy tai ei pysy. On pareja jotka menee 19-vuotiaana naimisiin ja ovat loppuikänsä yhdessä kuin on niitäkin, jotka löytävät toisensa 28-vuotiaina ja eroavat paria lasta myöhemmin. Ikinä ei voi varmaksi sanoa että mitä tapahtuu.
Itse olen 18 ja viikolla 14. Olen vakaassa parisuhteessa ja puoliso on töissä, itse olen työtön eikä ole ammattia. Jokatapauksessa tiedän että me pärjätään ja meillä tulee menemään lapsen kanssa hyvin sillä me itse tiedämme olevamme valmiita vanhemmuuteen. Suhteestamme ei tietenkään ikinä tiedä vaikka nyt meneekin hyvin, ihan hyvin voidaan olla onnellisia loppuelämämme kuin että erotaan 5 vuoden päästä. Turha tulla tuputtamaan tilastotietoja tai tutkimuksia, ne eivät meidän elämäämme kuitenkaan paljoa hetkauta :)
Kaikille ihanaa loppusyksyä ja alkavaa talvea 2009!
Onhan se ehkä hiukan hankalempi opiskella kun on pieni ja kasvava lapsi, mutta hyvä puoli siinä on se, että sen lapsen kanssa voi viettää huomattavasti enemmän aikaa jos suorittaa opiskeluja mm etäopiskeluna ja esim ammattikoulun 4 vuodessa. Sitten töihin kun lapsi on jo eskarissa tai koulussa, jolloin lapsi on pidempiä aikoja pois kotoa. Loppujen lopuksi tulee kuitenkin samanverran työvuosia elämän varrella kuin mitä jos tekisit lapsen/lapset myöhemmällä iällä.
On totta, että jotkut teini-äidit olisivat saaneet odottaa vuoden tai vuosikymmenen ennen lapsen tekoa, mutta on ihmisiä jotka ei kasva ikinä aikuiseksi. Heillekö ei saa suoda sitä iloa mitä lapsi tuo tullessaan? Ja parisuhteet ovat nykyään sellaisia jotka joko pysyy tai ei pysy. On pareja jotka menee 19-vuotiaana naimisiin ja ovat loppuikänsä yhdessä kuin on niitäkin, jotka löytävät toisensa 28-vuotiaina ja eroavat paria lasta myöhemmin. Ikinä ei voi varmaksi sanoa että mitä tapahtuu.
Itse olen 18 ja viikolla 14. Olen vakaassa parisuhteessa ja puoliso on töissä, itse olen työtön eikä ole ammattia. Jokatapauksessa tiedän että me pärjätään ja meillä tulee menemään lapsen kanssa hyvin sillä me itse tiedämme olevamme valmiita vanhemmuuteen. Suhteestamme ei tietenkään ikinä tiedä vaikka nyt meneekin hyvin, ihan hyvin voidaan olla onnellisia loppuelämämme kuin että erotaan 5 vuoden päästä. Turha tulla tuputtamaan tilastotietoja tai tutkimuksia, ne eivät meidän elämäämme kuitenkaan paljoa hetkauta :)
Kaikille ihanaa loppusyksyä ja alkavaa talvea 2009!
Vastaukset 32
Vanhimmat
vähän samoilla linjoilla mennään. ja onko tää perustettu sen takia että teiniäidit ja vanhemmat äidit tappelee keskenään kummat on parempia ja huonompia.
kauheeta haukkumista koko ajan.
Luulis että vanhemmat ihmiset haluis tukea nuorempia näin isoissa asioissa, vaikka ei ehkä hyväksyisikään kaikkea.
ei ainakaan kenenkään elämä helpotu siitä että täältä saa lukea kaikkea paskaa.
ja muutenkin teiniäideillä ei varmaankaan kauheasti ole samassa tilanteessa olevia ystäviä keneltä voi kysellä neuvoa, ja sitten kun täältä tullaan apua kysymään, niin ei saa muuta kuin haukkuja.
ei tuola odotus palstalla tommoista ole.
itse 21vee ja rv34 menossa. en olis aikaisemmin lapsia halunnut, nyt kaikki asiat kunnossa,työpaikka,kiva koti ja mies. mutta en siinä mitään väärää näe,jos joka tahtoo nuorempana lapsia tehdä. nostan hattua kaikille alle teiniäideille ja isille, ei varmaankaan ole helppoa kaikkien ennakkoluuloisten kanssa elää..
Mutta et sitä sitä ikinä tajuaisi, sinulla kun ON jo maito maassa.
Toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää elämäsi varrelle. Tajuat näitä asioita sitten kun saavutat 40 vuoden iän. Nyt asiasta on turha kinata.
Mielestäni tuo nyt ei ole vastaus eikä mikään kun vain sanotaan että ON väliä. Mielestäsikö vasta 40-vuotiaana voi/saa tehdä lapsia? Olisi mielenkiintoista kuulla sinun kanta tähän asiaan koska noin kärkkäästi olet sanomassa vastaan, mutta perusteluja ei tule.
Ja toiseksi asiaksi, minulla ei ole maito maassa. Lapsi on suunniteltu ja haluttu meille. Minä tiedän että haluan olla äiti samalla tavalla kuin joku tietää haluavansa olla kokki tai pienkonelentäjä. Äitiys on minulle tietoinen valinta ja tiedän olevani paras mahdollinen äiti lapselleni. :)
"Periaatteessa ON väliä!
Mutta et sitä sitä ikinä tajuaisi, sinulla kun ON jo maito maassa."
Toivottavasti osaat lapsillesi perustella asiat paremmin, kun vaan sanomalla ettevät he ikinä tajuaisi. ja varmaan hekin myös nuorempia kun teiniäidit.?
"Tiedän että onhan siinä raha ongelmia"(lapsen kanssa aina enempi, lapsi kun on AINA yksi ihminen enemmän, ja vaatii AINA yksilöllisesti kaiken sen mitä normaali ihminen vähintään vaatii, mutta myös samalla vaatii sinun aikaasi, sillä olet lapsen äiti etkä tuttava/kaveri/sisko)
"Onhan se ehkä hiukan hankalempi opiskella kun on pieni ja kasvava lapsi"
jos meinaat suorittaa opintosi kunnialla, etkä vain "just ja just"- mentaliteetilla, niin on se nyt kympillä helpompaa ENSIN opiskella eikä olla samanaikaisesti äiti ja opiskella, se lapsi vaatii aikaasi ja aina et saa lasta halutessasi hoitoon, silloin sinä hoidat sen lapsen.
"Sitten töihin kun lapsi on jo eskarissa tai koulussa"
ai "noin vain sormia napsauttamalla" aiot päästä töihin?
moni opiskelut loppuun saattanut ei meinaa päästä töihin nykyään, ja sinä meinasit että menet vaan työpaikalle ja saat saman tien jonkin homman?
se ei ihan noin mene.
voit nyt alkaa puolustella että ei mene noin niilläkään jotka ovat tehneet kaavan mukaan, mutta heillä onkin se etuasema, että jos takana on työuraa, ja saa työpaikalta valmiiksi sitä ÄITIYSLOMAA, niin sen loman jälkeen pääsee takaisin töihin, koska äitiys ei ole edelleenkään pätevä syy irtisanomiselle.
näillä ihmisillä on suht vakaa pohja perheelle.
"Itse olen 18 ja viikolla 14. Olen vakaassa parisuhteessa ja puoliso on töissä, itse olen työtön eikä ole ammattia. Jokatapauksessa tiedän että me pärjätään ja meillä tulee menemään lapsen kanssa hyvin sillä me itse tiedämme olevamme valmiita vanhemmuuteen. Suhteestamme ei tietenkään ikinä tiedä vaikka nyt meneekin hyvin, ihan hyvin voidaan olla onnellisia loppuelämämme kuin että erotaan 5 vuoden päästä. Turha tulla tuputtamaan tilastotietoja tai tutkimuksia, ne eivät meidän elämäämme kuitenkaan paljoa hetkauta :)"
ikinä ei kukaan ole valmis vanhemmuuteen, se yllättää niin monella tapaa ettet uskokaan.
entäs jos lapsellanne tulee olemaan koliikki?huutaa niin päivät kuin yöt, millään et saa lasta hiljaiseksi ellei lapsi itse "päätä" niin?moni mies on siinä vaiheessa lähtenyt kun ei jaksa, ja moni nainen sairastuu synnytyksenjälkeiseen masennukseen.mutta eihän teille voi sattua niin...
kannattaa riisua ne vaaleanpunaiset lasit ennen lapsen syntymää, niin et pety niin pahasti, kaikki kun ei aina mene niinkuin kuvittelee..kuvittelet olevasi valmis vanhemmuuteen, mutta entäs sitten kun lapsi on konkreettisesti siinä jokapäiväisessä elämässäsi, niin juu, sinähän opiskelet samalla, niin ei tarvi sitä lastakaan ajatella, kyllä joku auttaa...
luulempa vähän ettei ap ihan jokaista asiaa jaksanut listata mitkä voi vaikeita olla.
itsekkös sitten paremmin koliikki lapsen kanssa pärjäisit? ja olisiko se helpompaa jos olisi äitiyslomalla töistä?
kyllä niitä työpaikkoja löytyy kunhan ei vaan liian nirso ole.
monia satoja lomautettu täälä,ja työttöminä pysyvätkin kun ei mikään muu työ kelpaa.
ja onko synnytyksenjälkeinen masennus jotenkin helpompi jos olet yli 30vee?
mietippä noita ja tule sitten uudestaan.
Minusta on mukavaa, etteivät kaikki ole noin negatiivisin mielin liikenteessä kuin eräät. Kumma juttu että teini-äideille listataan nuo kaikki ikävät asiat ja sanotaan "ET PYSTY PÄRJÄÄMÄÄN, TOIVOTTAVASTI OLET TYYTYVÄINEN KUN PILASIT OMAN JA VIELÄ SYNTYMÄTTÖMÄN LAPSESI ELÄMÄN" jne.
En ymmärrä että miksi tuo raha nousee joka ikinen kerta esille. En kiellä sitä et välillä voi olla tiukempaa, mutta jos kuitenkin pärjätään niin mikä on ongelma? Ei se lapsi tarvitse jokaista uutta lelua mitä kauppoihin ilmestyy ja muotivaatteita jo alle kouluikäisenä.
ja tuo oli mielestäni hyvä pointi, että nuori äiti ei kestä koliikkivauvaa tai synnytyksenjälkeistä masennusta vaan romahtaa, TOISIN kuin nämä vanhemmat ja HYVÄT äidit. Totta kai nuorilla vanhemmillakin on tuki omilta vanhemmilta, ystäviltä, sukulaisilta ja tietenkin on neuvola jossa neuvotaan ja autetaan mielellään parhaan mukaan. Mielestäni nuoremmilla vanhemmilla on jopa parempi tukiverkosto mitä vanhemmilla perheillä, tietenkin on poikkeuksia puolin ja toisin.
no minkä vastauksen haluatte kuulla?
kun ei kelpaa realistiset vastaukset!
ei kelpaa sellainen mahdollisuus että lapsi voi olla ihan oikeasti sairas, lapsi voi olla allerginen, lapsella voi olla koliikki, kehitysvammakin voi olla mahdollinen. mutta teini-äitien lapsethan ovat vain ja ainoastaan haluttuja, hiljaisia ja terveitä...
mutta nykyään kaikki on tehty liian helpoksi, minkään eteen ei tartte tehdä töitä itse.
aina tulee joka asiassa vastaan sosiaalitoimi, jos ei rahallisesti niin sitten jotenkin "kotiapuna", ettei äidin tartte "rasittua liikaa".
ennen kun lapsia tehtiin, niin heidät myös itse hoidettiin ja kasvatettiin. nykyään koulu ja kaverit kasvattavat lapsia, samalla kun vanhemmat istuksivat kotona rauhassa.jos lapsi käyttäytyy huonosti, syytetään kouluja, eskareita, kerhoja, toisia vanhempia, vaikka syy löytyy ihan sieltä peilistä.
tässä ne haluamanne vastaukset:
"ei ette tarvitse missään nimessä rahaa, jos lapsen saatte, kyllähän sossu teitä auttaa tai kuka tahansa"
"ette missään nimessä tarvitse koulutusta mihinkään, siis mitä oikeesti koululla tekee missään vaiheessa,ei yhtään mitään, ihan huuhaata koko koulu"
"ei teidän tarvi olla aikuisia tai mitään kun lapsen saatte, ei lapsen hoidossa tarvi muuta kuin vaippoja ja tuttipullon ja ehk jotai vaatteita lapselle"
"siis kyllä te nyt pärjäätte, jos lapsi on oikeesti koliikkilapsi ni kyllä varmaan teiän äiti hoitaa sitä niin kauan kun koliikki menee ohi ja samalla voi ite vähä rentoutua frendien kanssa"
"miks luulette että edes erootte sun miehes kanssa, jos oikeesti toisianne rakastatte, ni ettehän te oikeesti koskaan eroo, onhan teillä ihana vauva 4ever"
"harvemmin nuorten vanhempien lapset on sairaita kuin noitten ikäloppujen mummojen, joten ei huolta että teidän lapsella mitään sairautta on"
"ei nuoret vanhemmat saa mitään masennuksia, ihan tyhmää edes ajatella moista"
"kyllä sä saat työpaikan mistä vaan kouluttamattomana, ei tarvi ees hakee töitä, kun sut soitetaan töihin jos sä niin haluut"
"siis ette te mitään hienoo kämppää tarvi, kyllä sellanen 30 neliöinen kämppä riittää, ja sossu voi maksaa sen vuokrankii"
kukahan sulle tommosia on mennyt väittämään? en usko että kukaan kuka lapsia alkaa tekemään, niin oikeasti noin ajattelisi.
taidaty itse ajatella vähän lapsellisesti asioita jos tosiaankin luulet tuon kaiken pitävän paikkansa.
kenties omia ajatuksiasi kun olit alle 20??
nyt alkaa menemään noi jutut vähän liian pitkälle, vai onko joku tosiaankin sanonut noin joskus?? jos on ni olis ihan mielenkiinnosta kiva tavata kyseinen henkilö.
ja toi yleistäminen on ihan perseestä, vielä kun noi mainitsemasi asiat ei ole yhtään realistisia, eikä KUKAAN ajattele noin!
menepä kelle tahansa teiniäidille sanomaan tällä palstalla ihan asiasta niin todellakin oletetaan noin(vaikkakin nuo ovat kärjistetysti, mutta rivien välistä kyllä voi lukea noin).
kaiken kommentin pitäisi olla vain "onneksi olkoon" ja "kyllä sä pärjäät".
tosiasia on, että lapsi on niin suuri muutos elämässä, että ei kukaan, HUOM. KUKAAN, ole koskaan valmis lapseen.
mieti nyt oikeasti vaikeaan tilanteeseen joku nuori ihminen ratkomaan asiaa, menee kuule aika lailla sormi suuhun, ja kysellään mielipiteitä niin palstoilla kuin läheisiltäkin, kunnes oikeasti ymmärretään sinne lääkärille mennä.
luullaan yleisesti nuorten keskuudessa aina, että kyllä joku mua auttaa. mutta silloin kun olet äiti niin ÄITINÄ OLET VASTUUSSA LAPSESI HYVINVOINNISTA, KASVATUKSESTA, KOULUTUKSESTA JA IHAN KAIKESTA MIKÄ LIITTYY LAPSEESI!
mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää.
kannattaa ihan järjelläkin joskus miettiä sitä "lapsentekoa", eikä vaan niin että itsellä on ns. vauvakuume ja poikkis on töissä niin kyllä sitä pärjätään.
nuorena elämä on vielä suht epävarmaa. elämä heittelee suuntaan ja toiseen, ei sellaiseen tilanteeseen kannata lasta tehdä.
lapsi tarvitsee pysyvyyttä, turvallisuutta, kodin, ruokaa, vaatteita, vaippoja,lelujakin, tutit, tuttipullot jne.
kannattaa ehkä miettiä itsekseen ennen lasta että; "mitä minä voin lapselle tarjota, minkälaisen elämän lapseni voisi haluta".
Anteeksi nyt mut mä en voi muuta kuin nauraa! Ymmärrätköhän itsekään miten naurettavia nuo sun väitteet on?
Vastaanpahan noihin, ihan että saisit muuta ajateltavaa :)
1. Minä en aio sossulta ottaa rahaa vaikka tarjoavatkin, olen itse tällä hetkellä töissä ja aion olla niin kauan kun synnytys sitten alkaa tai vain pystyn olemaan ja miehelläni on vakituinen ja hyvä työ joten raha ei meillä tule olemaan ongelma. Tietenkin tulee välillä olemaan tiukkaa mutta kelalta tulee tuet (uskomatonta mutta kyllä, nämä vanhemmat ja hyvät äiditkin saavat kelalta tukea, joten miksi minä en saisi ottaa vastaan näitä tukia?) ja kun pidän budjetin kuosissa niin pärjäämme.
2. Minä sanoin että aion mennä kouluun heti kun lapsi on tarpeeksi iso siihen että voi mennä esim puoleksi päiväksi tarhaan tai sit teen suurimman osan etäopiskeluna kotona.
3.minulla itsellä on kokemusta pienten ja isompienkin lasten hoidosta, joten en kuvittele että se helppoa tulisi olemaan, saammehan lisäksi apua isovanhemmilta. Eivätkö nämä hyvät ja koulun käyneet vanhemmat tarvitse apua keltään? Kumarran heille jos ovat tälläisiä super vanhempia :D
4.Asumme puolisoni kanssa kaukana molempien vanhemmista joten itse lapsemme hoidamme, vaikka lähellä asuisisivatkin.
5.Kuka on sinulle sanonut että näin ajattelee? ihan yhtälailla vanhemmatkin parit eroavat.
6.Heh, totta kai kaikilla lapsilla tulee olemaan korva tulehduksia ja nuhaa jne, tietenkin toivon ettei omalle lapselleni tule mitään vakavaa joka tarvitsee sairaalahoitoa. Ei kukaan oikeasti ajattele ettei mun lapsi sairastu, vaan toivoo ettei lapsi sairastuisi.
7.Miksi ajattelet, että nämä koulun käyneet ja hyvät vanhemmat ovat parempia hoitamaan masennuksensa? Tuo nyt mielestäni riippuu ihan ihmisestä itsestään eikä iästä.
8.Tuohon vastaan samalla tavalla kuin koulu väitteeseen. Ja jotkut äidit haluavat olla pitkään koti-äitinä eivätkä mene töihin jopa 10 vuoteen. Kyllä ne työmarkkinat kerkeävät monesti muuttumaan siinä ajassa.
9. Mieheni on töissä joten meillä on hyvinkin varaa isompaan asuntoon, luultavasti muutamme lapsen saatua kolmioon ja silti pärjäämme taloudellisesti hyvin.
Jäin miettimään että mistä sinä nuo väitteet keksit? En oo ikinä kuullu että joku sanoisi "ette missään nimessä tarvitse koulutusta mihinkään, siis mitä oikeesti koululla tekee missään vaiheessa,ei yhtään mitään, ihan huuhaata koko koulu"
"ei teidän tarvi olla aikuisia tai mitään kun lapsen saatte, ei lapsen hoidossa tarvi muuta kuin vaippoja ja tuttipullon ja ehk jotai vaatteita lapselle".
Mutta mikäs siinä jos itse olet niin katkera muiden onnesta ja pitää tulla tänne nuoria äitejä mollaamaan :) Jospa vain kukaan ei ota itseensä noita asioita vaan osoittaa että olet väärässä.
Onneksi me teini-äidit pidämme yhtä tuollaisista ihmisistä huolimatta :)
no vissiin pidättekin yhtä te teiniäidit, kun lapsi on teille esine ja näyttelykappale(sekä todistusaineistoa siitä että sängyssä on oltu jonkun kanssa)
"kaiken kommentin pitäisi olla vain "onneksi olkoon" ja "kyllä sä pärjäät"."
näköjään pitää paikkansa tuokin, ainakin teiniäitien kohdalla, mitä täällä noita aikas uskomattomia "vahinkoraskausjuttuja" lukee, kun jotkut "ei tykkää" käyttää kondomia saati pillereitä tai mitään muutakaan ehkäisyä.ja sitten kun vahinko tapahtuu, pidetään lapsi mentaliteetilla "mummi hoitaa".
ÄITINÄ OLET VASTUUSSA LAPSESI HYVINVOINNISTA, KASVATUKSESTA, KOULUTUKSESTA JA IHAN KAIKESTA MIKÄ LIITTYY LAPSEESI!
tämän näköjään vain vanhemmat ihmiset tuntuvat tajuavan...toisin kuin eräät jotka laittavat lastansa hoitoon vähän joka paikkaan.ja tuloksen näkee aika hyvin, kun 10v lapset ovat kartsalla vetämässä kaljaa ja röökiä, kun äiti kattoo salkkareita.
"kannattaa ehkä miettiä itsekseen ennen lasta että; "mitä minä voin lapselle tarjota, minkälaisen elämän lapseni voisi haluta".
joo tuo vissiin oli tosi asiatonta...ei lasta pidä ajatella tuossa vaiheessa, vaan sitä mitä äiti haluaa...vai?
Saanen kysyä että mistä te nuo asiat ja ajtukset revitte? Onko se niin hankalaa ymmärtää että nuori äiti voisi olla hyvä äiti? saatteko te hyvän mielen kun tulette pätemään ja kertomaan että olemme kaikki samanlaisia, emme välitä lapsesta vaan työnnämme lasemme heti isovanhemmille kun siltä tuntuu?
Tunnetteko te edes teini-äitejä että teillä olisi jonkinlaista pohjaa näille väitteille? minä tunnen ihan yhtälailla hyviä ja huonoja äitejä kaikista ikäluokista. Miksette myönnä että myös vanhemmat äidit ja isät jättävät voivat jättää lapsensa heitteille? EI MISSÄÄN NIMESSÄ AIKUISET IHMISET NIIN TEE! Vain nuoret vanhemmat tai nuorena vanhemmiksi tulleet olevat tällaisia.
Häh? Mikä tämän jutun takana on? Voiko joku selittää että mihin te nuo väitteenne perustatte? Te ette tunne meitä, ettekä te voi tuomita meitä yhden tai kahden huonon teini-äidin perusteella. Ihan yhtä hyvin nuoret äidit voisisivat perustaa "oman kerhon" jossa haukutaan vanhempia äitejä ja isiä sen perusteella että tuntevat jonkun huonon vanhemman. Kun minusta tuntuu että täällä pyörii enemmän näitä aikuisia ja kypsiä ihmisiä haukkumassa meitä nuoria jotka kaipaavat neuvoja samassa tilanteessa olevilta.
Taitaa olla ja pahasti.
Itseltäni pääsi oikein kunnon nauru kun näin millaisen viestin jatkoksi olit oman viestisi postannut.
Onpa outo huumorintaju jos tuollaiselle naurat. Mä en ainakaa nää et miksi tuohon ei ois voinu vastaa noin? onpas nyt aikuisia immeisiä liikkeellä
yksi teiniäiti oli silloin paras kaverini, kunnes huomasin itsekin että en kelpaa kaveriksi jos en ole menossa klo 23 neidin kanssa ulos, tai kaljalle ja kyllä, hänellä oli jo silloin lapsi.
ei häntä oikeastaan perhe-elämä kiinnostanut, synttäribileissäänkin oli lapsia ja toki muita sukulaisia ja juomana alkoholia. kauhulla ajattelin että mitä jos lapsi menee ja kauhoo itselleen boolia..
toinen tapaus on siskoni alakerran naapuriperhe. nuori perhe, äiti tuskin kahtakymmentä.
mies huutaa yötä myöten ja välillä tapellaan niin äidin kuin lapsenkin kanssa.
he pitävät v.loppuisin bileitä joissa tuo pieni ehkä vuoden ikäinen lapsi on osallisena.
musiikki pauhaa täysillä aamukolmeen asti, lapsi itkee väsymystään, äiti ja isä huutavat lapselle "turpa kiinni"..tuo kaikki kuuluu todella hyvin siskoni perheen vuokrakämppään ja hän on asiasta ilmoittanut taloyhtiölle, mutta mitään ei asialle tehdä koska ovat sosiaalitapauksia.
kolmas tapaus on tuttavapiiristäni. likka "vahingossa" tuli raskaaksi, oli aiemmin kysellyt kaveriltaan mitä tukia lapsen kanssa saa..
nykyään hänellä on uusi mies, ei yhtään parempi kuin edellinen, juo yhtä paljon kuin äitikin, joka on pari lasta pykännyt maailmaan. lapset ovat mummilla hoidossa ainakin sen pari kolme kertaa viikossa. kun perheen näkee kaupassa niin aina on ostoskärryissä se kaljakeissi..
neljäs tapaus on likka joka humaltuneena harrasti seksiä silloisen poikakaverinsa kanssa.
mies oli entinen rikollinen ja huumeidenkäyttäjä mutta edelleen on alkoholisti.
mies joutui vankilaan vuodeksi, äiti sai sinä aikana lapsen jota hädin tuskin kykeni hoitamaan.
ja jos äiti tahtoi pitää bileet niin lapsi oli osallisena jälleen. loppujen lopuksi lapsen äitiä kiinnosti lasta enemmän alkoholi ja huolestuneet naapurit olivat soittaneet sosiaalitoimeen.
lapsi huostaanotettiin.
tarvitseeko enempää luetella noita tapauksia, koska niitä riittää kyllä.
on monia teiniäitejä, tuttuja ja vähemmän tuttuja, jotka eivät ole lapsen kanssa pärjänneet.
vähemmän tunnen huonoja AIKUISIA äitejä, he ymmärtävät mitä lapsi vaatii, ja he ovat saaneet viettää nuoruuttaan, opiskella loppuun, tehdä töitä. he tajuavat perheen tärkeyden eivätkä pidä perhettä itsestään selvänä. he tajuavat myös panostaa perheeseen, sillä hyvä suhdekin vaatii töitä, eikä vain ulkonäköä ja pornoa makuuhuoneessa.
lapselle on enempi eduksi aikuiset, järkevät, kokeneet, koulutetut vanhemmat jotka ovat elämässään kokeneet niin myötä kuin vastoinkäymiset, kuin nuoret vanhemmat jotka eivät tajua elämästä hevonpeetä kun kuvittelevat että yksi vastoinkäyminen kaataa maailman.
No tuossa on jo pari esimerkkiä huonoista nuorista äideistä, mutta mielestäni sinulla on vaan huono "tuuri" ollu noiden kanssa. Etkö tunne muka ainoatakaan hyvää nuorta äitiä? Jos tunnet vain juoppoja ja narkkari vanhempia, niin ehkä tuttava piirissäsi on jotain vikaa?
Minun vanhemmat sisarukseni tulivat raskaaksi jopa nuorempina kuin minä ja heilläkin oli omat ongelmansa, mutta he selvisivät niistä ja ovat nyt onnellisiä ja lapset ovat tasapainoisia ja tyytyväisiä elämiinsä. Ihailen heitä, sillä he ovat vahvoja ja hyviä ihmisiä eikä lapsi pilannut heidän elämäänsä. En tietenkään itse sen takia ole nyt saamassa lasta vaan siksi, kun se tuntuu oikealta ja hyvältä ja tiedän, että pystyn siihen ja olen niin valmis äitiyteen kuin voin vain olla.
Olen 18 ja raskaana. Mieheni kanssa menee mahtavasti ja molemmat olemme työssä. Hyvä asunto on ja ihanat ihmiset ympärillä. En voisi olla onnellisempi. uskon ja tiedän että elämä tulee olemaan rankkaa eikä vain ruusuilla tanssimista, mutta kun joku asia tuntuu näin hyvältä niin miten se voi olla huono asia?
Mutta minulla ei tarvitse alkaa selittelemään asioita täällä, sillä minä uskon hyvään tulevaisuuteen ja siihen että pystyn tarjoamaan lapselleni hyvän elämän :) Jospa vain kaikki ei olisi niin negatiivisiä, miksei voida kannustaa ja antaa neuvoja eikä vain antaa esimerkkejä kuinka voi käydä ja käskeä riisumaan ne vaaleanpunaiset lasit. Maitohan on jo maassa, niinku eräs kirjoitti (tämäkin on kyllä suunniteltu raskaus eikä meille siis huono asia vaan iloinen ja kaunis asia)
mikä ihmeen pakko on yleistää että nuoret äidit sysää isovanhemmille lapsen ? jos pari nuorta äitiä tkee niin ei se tarkoita istä että me kaikki inin tekisimme ja jäin ihmettelemään 7. että vanhemmat äidit hoitavat paremmin masennuksesta?? Tepukka olis kiva vaihtaa vähän kuulumisia ja ajatuksia :)
itse olen teiniäiti ja esikoisemme kuuro keskonen, toinen lapsi tulossa ja voidaan vain TOIVOA ettei ole jompaakumpaa tai molempaa, ehkäpä vieläkin enemmän. vaan ei ole epäonnistumisia, on vain uusia mahdollisuuksia ja vaikka elämä ei aina mene niinkuin toivotaan ja suunnitellaan, niin eipä se ainakaan tuolla sun negatiivisuudella parane. positiivisuutta ja kannustusta peliin, kyllä me teinit pärjätään siinä missä vanhemmatkin äidit, koska me päätetään niin ja jaksetaan olla mitä ollaan vanhempien kritiikistä huolimatta. itse en voisi kuvitellakaan hankkivani lasta yli nelikymppisenä, se on mielestäni vastuutonta jos jokin! (oma isäni olisi nyt 68, mutta kuoli vuosia sitten. myös äitini on yli 60-vuotias ja niin sairas, että vaikka oman lapseni nuorena sain, hän tuskin tulee muistamaan isovanhempiaan muualta kuin kuvista ja tarinoista.)
Minkähän ikäisiin viittaat tässä tekstissäsi? Tai millä perusteella sanot, ettei teinivanhemmilla ole tarjota lapselle luettelemiasi asioita sitä kaikkea, mitä listallasi ei ole, mutta lapsi tarvitsee? Ikähän on vain numeroita ja jokainen ihminen on kasvatuksen, kokemusten ja yleensäkin elämän muovaama persoona, eikä siis yleistämisestä ole mitään hyötyä näistä erilaisista ihmisistä puhuessa. Koska olen teiniäiti, tunnen kymmeniä muitakin teiniäitejä, mukaanlukien myös oman äitini ja puolisoni äidin. Molemmat miehen kanssa oltiin kyllä täysi-ikäisiä esikoisen syntyessä (itse olin juuri 18 täyttänyt, mies 24), mutta silti mut luokitellaan vieläKIN teiniksi eli nämä yleistämiset koskevat myös mua. Tiesitkö, että JOKAINEN tuntemani teiniäiti on pärjännyt lapsensa kanssa niin, että vähintään ne perusasiat ovat kunnossa: koti, rakastava perhe, kaikki perustarvikkeet (lelut, vaipat, ruuat, vaatteet ja muu mitä vaan keksii lapsen tarvitsevan) ja perhe pärjää taloudellisesti, vaikka usein toki tiukkaa tekeekin (tosin tiukkaa tekee nyt melkeinpä kaikilla tuntemillani perheillä ja myös perheettömillä, iästä riippumatta). Suurimmalla osalla näistä perheistä on lapsen molemmat biologiset vanhemmat lapsen huoltajia ja yhdessä keskenään, lapsi suunniteltu (oikeasti järjen kanssa, vaikka on kyllä paljon näitäkin, että lapsi on ollut vahinko, joka on sitten yhdessä harkinnan jälkeen päätetty pitää. Samanlailla on vanhemmissakin pareissa näitä vahinkoja tullut eli eipä sitäkään voi iästä johtuvaksi huolimattomuudeksi leimata.) ja yhdessä aina hoidettu. Toki on monilla myös ongelmia joissakin asioissa, toisella parisuhteessa ja toisella töissä, mutta näin on kyllä monilla tuntemillani aikuisillakin perheillä. En sitten osaa sanoa, onko se parisuhde varmempi 30-vuotiaana kuin 20-vuotiaana, kun itse tiedän yli ja noin 30 vuotiaita, jotka ovat raskaana jääneet yksin miehen jättäessä tai itse lähteneet suhteesta, sitten tiedän myös näitä pareja, jotka ovat nuorena alkaneet ja ovat vielä vanhoinakin yhdessä.. Eiköhän se ole ihan ihmisistä kiinni. Mitähän meinaa lause 'Luullaan yleisesti nuorten keskuudessa aina...' ? Enpä vaan itse ajattele esittämälläsi tavalla ja ihan JOKAINEN henk.koht. tuntemani teinivanhempi on itse asiansa ja ongelmansa ratkaissut eikä odottanut kenenkään ratkaisevat tilannetta puolestasi eli tuo on kyllä ihan jostain metsästä repäisty toteamus. Tottakai apua saa sitä pyytäessään, neuvolasta voi kysellä, jos on epävarma jostain, terveyskeskus, myrkytyskeskus ja jopa auttava puhelin on paikkoja, joista saa lisätietoja ja apua tarvittaessa, luotettavia lastenhoitajia saa tarvittaessa esim.MLL:lta ja perhentyöntekijätkin ovat olemassa, jos on tarvis. Usein apua kaipaava vanhempi voi soittaa myös omalle vanhemmalleen vaikka olisi itse miten vanha ja kysellä neuvoa tai auttavia käsiä, jos siltä tuntuu. Kuitenkin päätökset tehdään itse ja lapsi hoidetaan itse, vaan tyhmä on se joka ei osaa pyytää apua ja neuvoja tarvittaessa, vaan on ns.superäiti ja pärjää aina kaikessa yksin vaikkei oikeasti sitten pärjääkään.. Itse koen olevani lähes superäiti, koska osaan pyytää neuvoja niitä tarvittaessa ja jos en ole varma jostain kysyn rohkeasti apua esim.juuri toissapäivänä neuvolassa pyysin tsekkaamaan poikani leikkausarvet, jotta pääsin kevein mielin kylvettämään lasta ilman stressiä siitä, voiko niin jo tehdä, kun en asiantuntija ole noiden asioiden kanssa. Lääkärille myös olen aina soittanut heti, kun on yhtään siltä tuntunut, ilman pelkoa että itseni nolaisin tyhmillä kysymyksillä. Niitä ei edes ole, kun on kyse lapseni hyvinvoinnista. Mieluummin pelaan varman päälle kuin riskeeraan mtn. Vaan sormi suussa ei silti olla isojenkaan päätösten edessä.. Pieni syntyi keskosena, on ollut syntymästään saakka kuuro ja nopealla aikataululla on tehty suuria lapsen koko elämään vaikuttavia päätöksiä ja asioita, kun on kuntoutuksessa edetty, käyty läpi leikkaus ja kaikki siihen liittyvät asiat, eikä KERTAAKAAN ole tullut epäilystä omista voimavaroista ja jaksamisesta, vaikka yhtä aikaa leikkausten ja muiden kanssa stressaan raskauteni vuoksi, kun siinä ollut niin paljon ongelmia ja samaan aikaan pojan kuntoutuksen ja raskauden ongelmien kanssa on huolehdittava kodin ja parisuhteen hoidosta, arjen pyörityksestä ja kaikesta siihen liittyvästä, kaikesta siitä mistä normaalitilanteessa perheissä jaksetaan stressata ilman, että on mitään ongelmia minkään kanssa.. Alkaa tuntua tuo normaali perhe-elämä tähän verrattuna aika taivaalliselta vaan kun tätäkin sirkusta kerta näin taitavasti on saatu pyöritettyä, niin miksei saisi muutkin, kun vaan on tahtoa ja jaksaa yrittää? ;)
Lapsi on lahja Jumalalta, joka tulee kun on tullakseen ja kaikille ei tule ollenkaan. Melko turhaa meidän ihmisten miettiä, että minkä ikäisinä ja millaisissa olosuhteissa niitä lapsia "kannattaisi" saada. Jokaisella iällä ja elämäntilanteella on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos vertailen itseäni (ensimäinen lapsi 28 vuotiaana) ja tytärtäni (ensimäinen lapsi hiukan alle 19 vuotiaana, syntyi kuukausi sitten), niin uskoisin, että tyttäreni pystyy antamaan lapsellensa ainakin yhtä hyvän alun kuin mitä minä aikoinani pystyin. Hyviä tuloja, asuntoa ja työpaikkaa hänellä ei ole, mutta eipä ollut minullakaan. Ja jos sitä olisin jäänyt odottamaan, niin en olisi koskaan saanut ensimmäistäkään lasta. Mutta lapselle kyllä riittää matalampikin elintaso, kunhan perustarpeet tyydytetään.
Kun nyt katselen kuinka tyttäreni lastansa hoitaa, ja kuinka on itse aikuistunut viime aikoina, niin en voi muuta kuin todeta, että lapsi tuli juuri oikeaan aikaan. Ei hetkeäkään liian aikaisin.
T: Tiinaliina
että täällä sentäs on joku täysjärkinen liikenteessä. Luin muutaman kommentin tuolta aikaisemmin, ja pakko sanoa ettei näillä aikuisilla tosissaan ole mitään perusteita omille puheilleen. Tai jos on, niin ehkä yksi ihminen joka on käyttäytynyt huonosti lastaan kohtaan, laiminlyönyt jne. Niin sehän tietenkin tarkoittaa viisaiden mielestä, että näin on oltava siis jokaisen nuoren äidin arjessa.
Voivoi.. On se oikeasti sääli, ettei aikaihmiset keksi parempaa, kuin haukkua ja mollata nuoria. Ehkä sananne menisi perille, jos ette valistaisi sitä täällä netissä vaan tekisitte asialle jotain, jos se kerta teitä noin kovasti liikuttaa.
Ja vetoan edelleen tuohon, että vanhempiakin äitejä ja isejä kyllä on olemassa, ketkä eivät huolehdi lapsistaan vaan ne on laitettu johonkin laitokseen kasvamaan jne. Joten mikä on tähän "puolustuksenne", aikuiset vanhemmat? Sekö, että no niinkin voi käydä.
Niin todellakin voi käydä, ihan kenelle tahansa iästä katsomatta. Ei se lapsenhoito ole sen helpompaa 30 vuotiaana, kuin teininä.
Luulenpa, että lapsenhoito tulee olemaan henkisesti raskasta jo fyysisesti huonompi kuntoiselle vanhemmalle ihmiselle, kuin nuorelle ihmiselle kuka pitää terveydestään huolta jne.
Itse olen 19-vuotias, saan esikoiseni tammikuussa. En polta, en juo, ennen raskautta kyllä poltin mutta lopetin, ja juonut en ollut yli vuoteen ennen raskauttani joten tuskin se tulee kovin vaikeaa olemaan.
Enemmän minä olen kuullut näistä tapauksista, joissa on huumeet ja alkoholi käytössä vielä raskauden aikanakin, suuremmissa ikäluokissa HUOM. SUUREMMISSA IKÄLUOKISSA!
Ei ole sattunut silmääni esim. lehtijutuissakaan, että teiniäiti olisi surmannut oman lapsensa, useimmiten jos tällaista on tapahtunut on ollut vanhempi äiti asialla nimen omaan rahaongelmien tai muiden ongelmien takia. Joten pointtini tähän on, että niitä ongelmia on joka tapauksessa pitkin elämää.
Onni on niille myötä, ketkä ovat kultalusikka suussa syntyneet, mutta kyllä näitä rahattomia ja ei ehkä niin hyviä vanhempia löytyy vanhemmistakin ikäluokista.
Että näin..
Kokeile tutkia asioita hieman laajemmin kuin Seiskan tai iltapäivälehtien tasolta. Seuraa uutisia ja tutustu virallisiin tutkimuksiin siitä, keillä Suomessa menee huonosti.
Suomessa erirtyisesti yhden huoltajan perheet ovat olleet jo pitlään taloudellisessa ahdingossa. Ja siitä taloudellisesta ahdingosta seuraa sitten muita ongelmia. Se tässä on se ongelman ydin.
Teinivanhemmuutta ei pidetä ihanteellisena sen kummemmin Suomessa kuin muissakaan kehittyneissä valtioissa. Kaikkialla siitä pyritään eroon mieluummin kuin lisäämäään ilmiötä, joka niin usein johtaa monenlaisiin vaikeuksiin.
Niin usein kuulee teiniäitien suusta lauseen "Tunnen useita teiniäitejä ja kaikilla menee hyvin..." Niin ehkä onkin. Asia ei vain ole noin yksinkertainen. Totuus pulmista ja ongelmatilanteista paljastuu nimittäin usein vasta muutaman vuoden jälkeen. Faktat niin perhe-elämästä kuin talousasioistakin tulevat esiin vasta muutamien vuosien kuluttua siitä, kun lapsia on hankittu. Kun sitä normaalia arkea aletaan pyörittää ja asuntovelkaa otetaan ja töitä etsitään ja on koulutus hankkimatta ja lapset ovat pieniä ja parisuhteessa tökkii... Niinpä.
Tällä yritän selittää sitä, että meidän vanhempien neuvoilla on USEIMMITEN syynsä. Ja suuri pulma on siinä, että erityisesti 15-20 vuotiaat ovat kaikkein haluttomimpia neuvoja vastaanottamaan. Missään elämänvaiheessa ei nimittäin se harhakuvitelma, että elämästä jotakin tietää, ole suurempi kuin juuri parikympppisellä.
Mitäpä tämä jankutus loppujen lopuksi auttaa? Harvoin näissä keskusteluissa ovat mukana ne, joilta parhaat neuvot tulisivat. Epäonnistujat ja tiukille joutuneet. He eivät netissä pyöri.
Kyllä se niin on, että vanhemmat aikuiset äidit yksinkertaisesti tietävät mitä on olla pienen lapsen kanssa - ihan vain syystä, että ovat sen itse kokeneet. Tietävät, mitä vauva maksaa, kuinka elämä kääntyy päälaelleen oli lapsi sitten toivottu tai ei - kukaan ei puhumalla usko, kuinka paljon lapsi sitoo vanhempiaan ja kuinka se oma elämä oikeastaan loppuu lapsen syntymään. Toki - kaikkihan sitä sanovat, että kyllähnä sitä pystyy harrastamaan, juhlimaan, opiskelemaan jne vauvan syntymän jälkeenkin, mutta vanhemmat äidit kokeneina tieätävät kyllä, ettei asia ihan niinkään ole. Vauva vie yllättävän paljon rahaa ja kaiken ajan, mitä on käytettävissä. Elämä siirtyy sen oman navan ympäriltä vauvan ympärille lähes loppuiäksi. 15-vuotias äiti, joka vauvakuumeissaan uhoaa olevansa hyvä äiti ja tulee toimeen omillaa vuotta vanhemman isukin kanssa unohtaa autuaasti se, että on vielä itsekin lapsi lain silmissä . ei siis nuori aikuinen vaan LAPSI. Tämä lapsen vanhemmat saavat vielä lapsilisiä. Ja tämä nuori lapsiäiti haaveilee omasta kodista suloisen vauvelin kanssa ja toki hoitaa koulut, vauvan, kodin ja käy mäkkärissä hakemassa ruokaa perheelleen, koska kyllähän sossu maksaa vuokrat ja muut ja kuinka kivaa on sitten sisustaa asuntoa ja ostella makeita kuteita vauvalle ja itselle. Puhuu, kuinka jaksaa leikkiä lapsen kanssa, valvoa koska on nuori ( koska on lapsi itsekin..).
Voi voi - vanhemmalle ammatinomaavalle työssäkäyvällekin naiselle vauvansaamisen tuoma elämänmuutos on järkytys - ja ihan oikeasti - ne nelikymppiset kyllä muistavat ja tietävät ja siksi pelkäävät omien murrosikäisten teiniensä vauvakuunmeita.
Ja hieman muotoilemalla olisi viestistäsi saanut hieman järkevämmän, mutta kun se järki ei jokaisen aikuisen päätä pakota, niin minkäs teet...
Tämähän nimenomaan onteiniäidit ja -isät palsta ja toki täällä käy muutama odottajakin keskustelemassa.
Heille on turhaa pärsätä lasten saamisesta nuorella iällä, kun se "vahinko" on jo tapahtunut.
Tottakai nuorilla ja lapsilla saattaa olla hieman liian ruusunpunainen kuva tulevasta, mutta niin sitä saattaa olla aikuisellakin.
Näistä elämän tosiasioistakin voi puhua rakentavammin, eikä "syyllistävään" sävyyn.
Eikö nuorempi äiti sitten muka tiedä paljonko lapsi kustantaa, kun hän on lapsen saanut?
Täytyyhän sekin muistaa että ne nuoretkin vanhemmat vanhenevat, eivätkä jää ikuisesti teiniksi vaikka kyllähän sellaisiakin ihmisiä löytyy ja heitä on niin perheeliä kuin lapsettomiakin.
Onhan se totta että sitä rahaakin tarvitsee ja rahan saanti vaikeutuu jos ei ole minkään sortin koulutusta.
"Rahan arvoista" työtä kun saa helpommin jos on koulutus, mutta kyllä sitä elämässää kerkee.
Omalla äidilläni oli ammatti ja työ, ennen kuin meidät lapset sai, mutta kävi kouluja silloinkin kun minä olin pieni. No toki hänellä oli paremmat lähtökohdat koska hänellä oli jo jokin koulutus ja ammatti, mutta me lapset emme estäneet hänen uutta koulutusta.
Vaikka itse en ole abortinvastustaja niin mielestäni on julmuutta painostaa tekemään abortti. Tämän "aborttikortin" otin mukaan siksi että mitäs muuta odottavat teinit voisivat tehdä jos eivät saisi saada lasta jos kerran raskaaksi ovat tulleet.
Jos näiden nuorten ja heidän lastensa elämä jotenkin huolettaa, niin aina voi antaa jotakin neuvoja siihen miten selviytyä parhaiten sekä omasta että lasten hoidosta. Saarnaamalla ei saa enää tässä vaihessa mitään aikaan, kuin ehkä jotain kapinointia.
Mitäs sitten kun omat lapsenne ovat teini-iässä, niin kasvatatteko heidätkin niin että käytätte metodeina väheksyntää ja mollaamista?
samaa mieltä. Ehkä tuo teidän viestinne, hyvät aikuiset, menisi perille jos ette itse puhuisi kuin kakarat täällä. "Olet teini, vastuuton, et osaa hoitaa lastasi hyvin" Jne..
"Vaikka itse en ole abortinvastustaja niin mielestäni on julmuutta painostaa tekemään abortti. Tämän "aborttikortin" otin mukaan siksi että mitäs muuta odottavat teinit voisivat tehdä jos eivät saisi saada lasta jos kerran raskaaksi ovat tulleet."
Tuo pisti silmääni tekstistäsi, ja totta on että tuollaisia lausahduksia on tosiaan tullut vastaan enemmän kuin yksi. Melko vastuutonta aikuiselta ihmiseltä "kannustaa" nuorta tekemään abortti, ihan kuin se olisi joku ratkaisu. Onhan se tietysti osaltaan, mutta ei nyt ihan niin kepein perustein.
Ja nyt joku sanoo, että käyttäkää sitten ehkäisyä. Jos ette tienneet, ehkäisykään ei takaa 100%:sta suojaa, vai oletteko tynnyrissä kasvaneita?
Jne.. tätä voisi taas jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta enpä jaksa tuhlata aikaani kun tuntuu että täällä on enemmän näitä syyttäviä sormia pystyssä, kun järkiäänellä puhujia.
En ymmärrä, minkä takia tällä palstalla vedetään aina tuo "SOSSU MAKSAA" -juttu?
Oletteko käyneet lukemassa esim. Äitien jutut -palstaa, tai ihan jonkun muun sivuston keskusteluja jossa myöskin vanhemmat äidit puhuvat, kun saavat jonkinmoista tukea sossusta.
Mutta jos nuorempi äiti saa rahallista tukea sossusta, se on paha paha asia ja lapsi kärsii siitä ja nuori äiti on ihan paska mutsi kun rahaa tulee sossulta.
Vanhempi äiti kun puhuu sossu tuestaan, ei tähän puututa mitenkään.
ei ole väliä
"nuori äiti on ihan paska mutsi kun rahaa tulee sossulta.
Vanhempi äiti kun puhuu sossu tuestaan, ei tähän puututa mitenkään. "
Tästähän täällä on puhuttu iät ja ajat. On se kumma, että nämä meidän viisaat ja vastuuntuntoiset aikuiset jauhavat täällä juuri tällaista sontaa, että teiniäideillä menee huonosti.. Koskaan ei ole sanottu, että vanhemmilla äideillä / isillä menisi huonosti!
Mutta, mitäs jos todellisuudessa asia onkin niin, että juurikin nämä viisaat vanhemmat äidit ja isät luulevat voivansa tarjota lapsilleen rahakkaan ja lelurikkaan lapsuuden, ja ajautuvat sitä mukaa itse rahatilanteessa alarajoille, siitä ei koskaan puhuta. Monestiko on lehdissä lukenut, että 34-vuotias äiti tappoi kaksi lastansa raha-ahdingossa, tai että 48-vuotias isä tappoi koko perheensä ja lopuksi itsensä velkojen takia.
Niin että näin.. Joopa joo, turhaahan tässä sormiaan kuluttaa, vanhemmat äidit ja isät pitävät nuoria vain roskasakkina, joille ei kuulu antaa lapsen tuomaa iloa elämään, ei siis ennenkuin on 25 ikävuotta tullut täyteen.. Miksei samantien tehdä uusi laki tästäkin, niinkuin esim. autokoulusta! Pitää olla tietyn ikäinen, saadaksesi tehdä lapsia, muuten sinua ei katsota siihen kykeneväiseksi..
Sitähän tuo vouhotus pohjimmiltaan on, teillä vaan on niin mustavalkoinen ajattelutapa, NIIN SIIS TEILLÄ, että jos yhdellä menee huonosti, niin automaattisesti menee kaikilla.
Todella fiksu ajattelutapa, todella..
"Miksei samantien tehdä uusi laki tästäkin, niinkuin esim. autokoulusta! Pitää olla tietyn ikäinen, saadaksesi tehdä lapsia, muuten sinua ei katsota siihen kykeneväiseksi.."
Koska sellaista lakia ei voida tehdä.
Perustuslakia pitäisi muttaa tällaisen lain kohdalla ja perustuslaki muuttuisi ihmisoikeuksien vastaiseksi.
Miten estää alaikäisten raskaudet, rikkomatta ihmisoikeuksia?
-Ei mitenkään.
Mitä sitten jos alaikäinen on raskaana, niin miten sitten meneteltäisiin?
Pakkoabortti on ihmisoikeuksien vastainen ja siksi lakia aikoinaan muutettiinkin.
Pakkoadoptiotkin ovat ihmisoikeuksien vastaisia joten mihin tällä laki mutoksella päästäisiin?
en ajatellut asiaa noin, mutta pointtini oli, että ei lastenteolle ole mitään "oikeaa ikää", joten sellaiset höpötykset pois! Naurettavaa..
tuohon lisään, että totta on, että 15-17 vuotiaat ovat omasta mielestänikin turhan nuoria lastentekoon, mutta ei ketään kuuluisi osoitella syyttävällä sormella jos kerta itse ollaan niin vastuuntuntoisia ja tietäväisiä aikuisia..
Oma mielipiteeni on edelleen, että itse olen tarpeeksi kypsä saamaan lapseni, täytän pian 20.
Niin ja nyt tuohon viimeiseen kommenttiini joku närkästynyt ikäihminen tulee jotain sanomaan, tiedän jo sen.. Antaa tulla vaan..
Mutta jos minun vanhemmuuttani jollain tapaa kyseenalaistetaan, niin haluan asialle jotain perusteita. Ja teillä kenelläkään ei niitä ole minulle antaa, joten turhaa vouhotatte..