Aloitin uudessa työpaikassa juuri parisen viikkoa sitten. Tätä ennen olen ollut lähes kaksi vuotta sairaslomalla ahdistuksen ja yleisen uupumisen vuoksi, siis kykenemätön töihin.
Uskoin vielä kuukausi sitten jaksavani tehdä nyt töitä, koin olevani levännyt sairaslomalla..
--
Alkuun työt lähtivät suhteellisen hyvin käyntiin, toki seuranani oli koko ajan alituinen jännittyneisyys ja pelko tulevista sos.tilanteista uusien työkavereitten kanssa. Ensimmäisellä viikolla käytin Opamox nimistä lääkettä koko viikon. Sitä oli määrätty minulle pari vuotta sitten pahimman ahdistuksen varalle.
Yritin olla lääkkeen kanssa säästeliäs mutta pillerit alkoivat loppumaan toisen viikon ensimmäisinä päivinä ja jäljellä oli enään muutamia pillereitä.
-Maanantaina menin sitten töihin "selvänä" ja yritin kestää ahdistusta. Tunti töissä sujuikin ihan hyvin kunnes en enään kestänyt vaan nakkasin naamaan kaksi Opamoxia ja loppupäivä sujuikin sitten kestettävästi.
-Tiistai-aamu tuntui järkyttävältä, sillä en ollut jännitykseltäni nukkunut koko yönä kuin reilut 2 tuntia.
Yritin valaa itseeni uskoa että kyllä tästä selvitään.. Mitä lähempänä töihin lähtö alkoikaan olemaan, tuntui oloni yhä pahemmalta. Opamoxeja en aikonut ottaa sillä halusin säästää niitä.
Tartuinkin sitten pulloon ja join pari kaljaa ja väkevän naukun. Rohkaistuin ja lähdin töihin. Ilmeisestikkään en ollut huomattavasti päihtynyt, sillä kukaan ei ainakaan huomauttanut töissä mitään.
-Keskiviikkona ahdistus vain paheni ja söin pari Opamoxia. Niiden vaikuttamana tutkin perusteellisesti koko lääkekaappini ja löysin sieltä vanhoja leikkausten jälkeisiä Panacodeja sekä Sirdaludeja joita joskus olin johonkin vaivaan saanut.
Tiesin ettei kolmiolääkkeitä saisi käyttää sekaisin, mutten muutakaan vaihtoehtoa nähnyt eikä ajatus seurauksista enään edes jaksanut pelottaa. Otin siis Opamoxejen päälle vielä niitä lääkkeitä. Lähdin töihin ja siltä päivältä on muisti hiukan hukassa, mutta en ole mitään kauheuksia kuitenkaan tehnyt, korkeintaan nuokkunut koko päivän..
-Torstai taas oli pahin päivistä ja syyllistyin taas samaan lääke-coctailiin kuin edellisenä päivänä, tosin päälle kiskaisin vielä pienen pienen tilkan viskiä. Töissä oksetti ja olo tuntui niin kamalalta että pelkäsin saaneeni jonkin myrkytyksen sekakäytöstä.
-Perjantaina olo oli niin ahdistunut etten edes mennyt öihin, ilmoittauduin sairaaksi..
Nyt sitten huomenna pitäisi taas olla töissä, enkä tiedä kuinka jaksaa sitä. Jostain syystä pelkään työkavereitani enkä saa puhutuksi heille sanaakaan, en pysty käymään heidän kanssaan edes kahvilla.
Nukkumisestakaan ei tule mitään, nukun nyt max. 5 tuntia yössä, en voi rentoutua hetkeksikkään kotosalla. Enkä edes tiedä onko minun järkeä edes käydä töissä jos en siellä selvinpäin kykene olemaan! Opamoxejakaan ei ole enään yhtään, lääkärikään ei sustu muuta kuin SSRI-lääkkeitä kirjoittamaan ja niidenkin tehoamiseen menee aikansa, enkä edes tahtoisi syödä niitä.
En tiedä mitä tehdä..Jäädäkkö taas sairaslomalle?
Tarkennan vielä siis, etten ole mikään kova paihteiden käyttäjä aikä ammattini ole kovinkaan "vastuullinen", en siis ole käytökselläni aiheuttanut vaaraa muille.
Uskoin vielä kuukausi sitten jaksavani tehdä nyt töitä, koin olevani levännyt sairaslomalla..
--
Alkuun työt lähtivät suhteellisen hyvin käyntiin, toki seuranani oli koko ajan alituinen jännittyneisyys ja pelko tulevista sos.tilanteista uusien työkavereitten kanssa. Ensimmäisellä viikolla käytin Opamox nimistä lääkettä koko viikon. Sitä oli määrätty minulle pari vuotta sitten pahimman ahdistuksen varalle.
Yritin olla lääkkeen kanssa säästeliäs mutta pillerit alkoivat loppumaan toisen viikon ensimmäisinä päivinä ja jäljellä oli enään muutamia pillereitä.
-Maanantaina menin sitten töihin "selvänä" ja yritin kestää ahdistusta. Tunti töissä sujuikin ihan hyvin kunnes en enään kestänyt vaan nakkasin naamaan kaksi Opamoxia ja loppupäivä sujuikin sitten kestettävästi.
-Tiistai-aamu tuntui järkyttävältä, sillä en ollut jännitykseltäni nukkunut koko yönä kuin reilut 2 tuntia.
Yritin valaa itseeni uskoa että kyllä tästä selvitään.. Mitä lähempänä töihin lähtö alkoikaan olemaan, tuntui oloni yhä pahemmalta. Opamoxeja en aikonut ottaa sillä halusin säästää niitä.
Tartuinkin sitten pulloon ja join pari kaljaa ja väkevän naukun. Rohkaistuin ja lähdin töihin. Ilmeisestikkään en ollut huomattavasti päihtynyt, sillä kukaan ei ainakaan huomauttanut töissä mitään.
-Keskiviikkona ahdistus vain paheni ja söin pari Opamoxia. Niiden vaikuttamana tutkin perusteellisesti koko lääkekaappini ja löysin sieltä vanhoja leikkausten jälkeisiä Panacodeja sekä Sirdaludeja joita joskus olin johonkin vaivaan saanut.
Tiesin ettei kolmiolääkkeitä saisi käyttää sekaisin, mutten muutakaan vaihtoehtoa nähnyt eikä ajatus seurauksista enään edes jaksanut pelottaa. Otin siis Opamoxejen päälle vielä niitä lääkkeitä. Lähdin töihin ja siltä päivältä on muisti hiukan hukassa, mutta en ole mitään kauheuksia kuitenkaan tehnyt, korkeintaan nuokkunut koko päivän..
-Torstai taas oli pahin päivistä ja syyllistyin taas samaan lääke-coctailiin kuin edellisenä päivänä, tosin päälle kiskaisin vielä pienen pienen tilkan viskiä. Töissä oksetti ja olo tuntui niin kamalalta että pelkäsin saaneeni jonkin myrkytyksen sekakäytöstä.
-Perjantaina olo oli niin ahdistunut etten edes mennyt öihin, ilmoittauduin sairaaksi..
Nyt sitten huomenna pitäisi taas olla töissä, enkä tiedä kuinka jaksaa sitä. Jostain syystä pelkään työkavereitani enkä saa puhutuksi heille sanaakaan, en pysty käymään heidän kanssaan edes kahvilla.
Nukkumisestakaan ei tule mitään, nukun nyt max. 5 tuntia yössä, en voi rentoutua hetkeksikkään kotosalla. Enkä edes tiedä onko minun järkeä edes käydä töissä jos en siellä selvinpäin kykene olemaan! Opamoxejakaan ei ole enään yhtään, lääkärikään ei sustu muuta kuin SSRI-lääkkeitä kirjoittamaan ja niidenkin tehoamiseen menee aikansa, enkä edes tahtoisi syödä niitä.
En tiedä mitä tehdä..Jäädäkkö taas sairaslomalle?
Tarkennan vielä siis, etten ole mikään kova paihteiden käyttäjä aikä ammattini ole kovinkaan "vastuullinen", en siis ole käytökselläni aiheuttanut vaaraa muille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän tuollaista kukaan kestä!
Miksi pelkäät työkavereitasi?
Itselläni on ollut samantapaista ongelmaa, että tuttua on. Pelkään kaikkia ihmisiä, koska yritän miellyttää jokaista ja kärsin suunnatonta alemmuudentunnetta ihan kaikkien ihmisten suhteen. Tunnen olevani huonompi ja tyhmempi ja alempiarvoisempi kuin kukaan muu. Pelkään, että kukaan ei pitäisi minusta ja tyyökaverini puhuisivat pahaa selkäni takana.
No, niinhän ne puhuvatkin! Nyt yritän tutkia tätä sairaalloista miellyttämisen tarvettani, että voisinko päästä siitä eroon. Mahdotonhan on kaikkia miellyttää!
Kun olen nyt vähän päässyt tästä kammottavasta alemmuudentunteesta, olen alkanut huomata, ettei arvon kollegatkaan ihan täydellisiä ole, päin vastoin, niin hel...tin tyhmiä idiootteja toisinaan. Olen jopa alkanut ajattelemaan, että oikeastaan sovin joukkoon ihan hyvin. Ei tarvitse niin kauheesti hävetä, kun ei ne toisetkaan mitään täydellisyyksiä ole.
Onkohan näistä mun tuntemuksista apua sulle? En tiedä, mutta sanoisin sulle kuitenkin melkoisella varmuudella, että samanlaisia tyhmeliinejä ne sun kollegat on kuin kaikilla muillakin työpaikoilla. koita saada itsellesi perspektiiviä asiaan ja lopettaa jännittäminen. Nuo lääkkeet ja sekakäyttö vaan tuhoaa sua itseäsi!
Mun mielestä meille herkille ja aroille ihmisille ei anneta mitään arvoa tässä yhteiskunnassa, mutta meissä on paljon hyvää! Tärkeetä tietenkin olis löytää oma paikkansa. Tunnetko olevasi oikealla alalla? Ehkä pitäis löytää työ, jossa saa olla enemmän yksikseen?
burn outiin, koska et niiden kanssa saa nukuttua ja levättyä kunnolla.Etkö tiedä, millaisia haittoja niillä lääkkeillä on?Lueppa lääkeohjeesta tai hae netistä. Kaikille nykyään kirjoitetaan lähes kaikkiin psykiatrisiin oireisiin ssri-lääkkeitä piittaamatta oireistosta. Ja muistappa se että myöskin paniikkia,ahdistusta ja jännitystä nuossri-lääkkeet aiheuttavat. Menet kaiken aikaa ylikierroksilla.
Amerikoissa puolet käyttää ssri-lääkkeitä nykyään ja niillä vuollaan biljoonia rahaa. Tässä sulle muutama video,jotta totuus selviää.
http://www.youtube.com/watch?v=OyPuE314SDQ&feature=fvsr
http://www.youtube.com/watch?v=v7ZBR5ERO2E&feature=related
http://www.biovita.fi/uusi/news.php?lang=fi&id=595
http://www.youtube.com/watch?v=N0K2kWqFVFI