Sveitsin kantonimallia voisi soveltaa Suomeenkin. Nykyiset maakunnat olisivat kantoneja, ja kieliolot määräytyisivät kussakin asukkaiden enemmistön mukaan.
Satakunnan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan , Kainuun ja Lapin maakunnat ovat kaikki ehdottoman suomenkielisiä. Ruotsinkielisten osuus on 0,07 – 0,84 %. Näissä ”kantoneissa” ei ruotsia nykyisinkään kuule, ja ne olisivat ehdottoman suomenkielisiä.
Uusimaa, Itä-Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Keski-Pohjanmaa ovat alueita joilla asuu ruotsinkielisiä, mutta heidän prosentuaalinen osuutensa jää pieneksi. Myös nämä ”kantonit” määrättäisiin suomenkielisiksi, mutta ruotsille voitaisiin taata vähemmistökielen asema niissä seutukunnissa, missä heitä asuu.
Nykyisin Pohjanmaan rannikolla oleva Österbottens landskap on enemmistöltään ruotsinkielinen (51,2 %). Maakunta voisi jatkaa nykyiseen tapaan kaksikielisenä. Mikäli kaksikielisyys ei tule kysymykseen, maakunta voidaan muuttaa yksikieliseksi. Kun Kokkola liitetään maakuntaan, enemmistön kieleksi tulee suomi ja ruotsi jää alueelliseksi vähemmistökieleksi.
Ahvenanmaa jatkaa ruotsinkielisenä kantonina.
Näin toteutuisi Heikki Talan monivuotinen haave.
Satakunnan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan , Kainuun ja Lapin maakunnat ovat kaikki ehdottoman suomenkielisiä. Ruotsinkielisten osuus on 0,07 – 0,84 %. Näissä ”kantoneissa” ei ruotsia nykyisinkään kuule, ja ne olisivat ehdottoman suomenkielisiä.
Uusimaa, Itä-Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Keski-Pohjanmaa ovat alueita joilla asuu ruotsinkielisiä, mutta heidän prosentuaalinen osuutensa jää pieneksi. Myös nämä ”kantonit” määrättäisiin suomenkielisiksi, mutta ruotsille voitaisiin taata vähemmistökielen asema niissä seutukunnissa, missä heitä asuu.
Nykyisin Pohjanmaan rannikolla oleva Österbottens landskap on enemmistöltään ruotsinkielinen (51,2 %). Maakunta voisi jatkaa nykyiseen tapaan kaksikielisenä. Mikäli kaksikielisyys ei tule kysymykseen, maakunta voidaan muuttaa yksikieliseksi. Kun Kokkola liitetään maakuntaan, enemmistön kieleksi tulee suomi ja ruotsi jää alueelliseksi vähemmistökieleksi.
Ahvenanmaa jatkaa ruotsinkielisenä kantonina.
Näin toteutuisi Heikki Talan monivuotinen haave.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sveitsi on enemmän tai vähemmän aidosti monikielinen ja sillä on pitkät perinteet liittovaltiosta. Suomessa ruotsi on pelkkä lilliputti, kielipolitiikkaa tehtäköön sen mukaisesti.
Vaikka olikin sinänsä aivan asiallisesti esitetty, niin muistettakoon Sveitsin erilaisuus liittovaltiona Suomeen verrattuna. Sveitsissähän ei puhuta sveitsiä ollenkaan ;)
Mutta sekin sijaitsee Itämeren rannalla. Ainakin rotutohtorin mukaan:
Kirjoittanut: heikki_tala 19.4.2007 klo 10.22
Ilmeisesti valtioneuvosto tajusi 16.3.2004 jälkeen, että Suomeen ei kannata päästää Ranskan ja Tanskan mallia.
Minä puolestani suosittelen Ruotsin, Sveitsin ja muiden Itämeren rantavaltioiden kielipoliittista mallia.
Täällä on vuosikausia tarjottu SVeitsin mallia Suomeenkin. Sehän nimenomaan pönkittäisi suomen ja heikentäisi ruotsin asemaa. Sopiiko se suomenruotsalaisille vai ei? Onko kaikki, mitä ruotsinkieliseltä puolelta tarjotaan pelkkää pelleilyä?
Onhan toki Suomikin Itämeren rantavaltio.
Olen vuosia ihmetellyt tätä "Tala ja Itämeren rantavaltio Sveitsiä". Mitä sillä tarkoitetaan? Nyt se selvisi. Kysymys on siis Talan jostain kirjoituksesta jossa on kirjoitusvirhe. Ei siis ole kysymys siitä että Tala oikeasti luulisi Sveitsin olevan Itämeren rantavaltio.
Tämä kyllä paljastaa selvästi minkälainen henkilö on henkisesti tämä kirjoitusvirheestä jankuttava hyypiö. Tulee mieleen yksinkertainen koulukiusaaja joka on keksinyt mielestään hyvän v.ttuilun.
Kukaan muu ei naura, mutta idiooottia se ei haittaa.
aloittajalta , tällaiseen ns. Svetsinmalliin voitaisiin mennä ja heti , luulisin että suurin osa kansasta varmasti olisi tyytyväinen tällaiseen malliin niin suomenkieliset kuin myös suomenruotsinkieliset , kannatetaan !
Itseäni on valtiosääntömallina kiinnostanut Sveitsin kantonijärjestelmä. Nyt tietenkin tulee heti alkuunsa todeta, että kielipolitiikka ei ole se ensisijainen kiinnostuksen kohde vaan kantonien itsenäinen asema. Kyse on eräänlaisesta vahvasta maakuntien itsehallinnosta, jossa alueperiaateetteen ohella on olemassa liittovaltiotason perustuslaki. Kantonit pitkälti määräävät kielellisistä alueilla ja kielilainsäädännön velvoitteet vaihtelevat alueellisesti.
Entäpä, jos maakuntahallinnon lisäämisen yhteydessä siirryttäisiin maakuntien erilaiseen kielelliseen statukseen. Toisaalta jo nytkin kielelliset velvoitteet ovat erilaisia riippuen siitä, onko alue tai viranomainen yksikielinen vai kaksikielinen.
Mutta hieman Sveitsin kielioloista, joiden malli on aika mielenkiintoinen. Neljän kansalliskielen valtio on aika kuriositeetti.
Sveitsin liittovaltion perustuslain mukaan Sveitsin kansalliskielet ovat saksa, ranska, italia ja retoromaani ja valtion viralliset kielet saksa, ranska ja italia, Huomannette, ettei vähän puhuttua retoromania mainita virallisena kielenä liittovaltiotasolla, mutta se on kieli liittovaltion ja retoromaanisten kansalaisten välisissä suhteissa. Huomatkaa käsitepari kansalliskieli ja virallinen kieli. Lisäksi perustuslaki korostaa kielellisten yhteisöjen välisen yhteisymmärryksen ja kulttuurivaihdon merkitystä ja kehottaa liittovaltion tukemaan kahden erillisen kantonin toimia retoromaanin ja italian kielen suojelemiseksi. Uutuutena perustuslakiin tuli noin 10 vuotta sitten lisäys kielivapauden periaatteesta, mikä tarkoitti sitä, että oikeutta kielen käyttämiseen ei saa estää sekä määräys monikielisten kantonien tukemisesta. Jo aiemmin oli lainsäädäntötasolla todettu retoromaanin ja italian kielen tukemiseen annettavasta taloudellisesta tuesta.
Liittovaltion kolme virallista kieltä ovat parlamentissa käytettäviä kieliä ja lait ja tärkeät asiakirjat julkaistaan näillä kielillä.
Mielenkiintoista Sveitsissä on se, ettei siellä ole jostain syystä erillistä perustuslain säännöstä täsmentävää liittovaltion kielilakia. Tutkimisen arvoinen aihe olisi se, miten lainsäädännössä muun muassa kielelliset oikeudet toteutuvat asioitaessa tuomioistuimissa ja viranomaisissa.
Sveitsin kielilainsäädäntö kantonien itsenäiseen toimintavapauteen muun muassa kieleen ja opetukseen liittyvissä kysymyksissä ja kuntien itsehallinnolliseen oikeuteen kielellisten olojen muuttamisessa kielialueiden rajalla. Kun uusin edellä mainittu kielellistä vapautta koskeva perustuslain muutos on tullut voimaan, on myös voitava sovittaa yksittäistapauksissa voitava sovittaa yhteen perusoikeutena todettu yksilön vapaus valita käyttämänsä kieli ja toisaalta kantoni järjestelmän alueperiaatteen vaatimukset.
Edelleen on mielenkiintoista se, että kantoneilla on omat perustuslakinsa, joihin jopa sisältyy toisinaan määräyksiä kielestä. Sveitsissä on kaiken kaikkiaan 17 saksankielistä kantonia, neljä ranskankielistä ja yksi italiankielinen. Kolme kantonia on kaksikielistä, joista yhdessä saksankielinen enemmistö ja kahdessa ranskankielinen enemmistö. Lisäksi on yksi kolmikielinen kantoni.
Lukuun ottamatta liitovaltiotason työskentelyä käytettävä kieli Sveitsissä määräytyy alueperiaatteen mukaan. Kirjallinen toiminta liittovaltiotasolla määräytyy sen alueen kielellä, jota koskevasta asiasta on kysymys, mutta liittovaltion viranomainen voi vastata myös sillä kielellä, jolla siihen kohdistettu yhteydenotto on tehty.
Alueperiaatteen näkyvä sovellutus Sveitsissä on julkinen opastus ja viitoitus. Tienviitat ja kadunnimikilvet ovat yksikielisissä kantoneissa ja kunnissa yksikielisiä, mutta kaksi- tai useampikielisissä kantoneissa yleensä kaksi- tai monikielisiä. Pankaapa merkille, jos autoilette Sveitsissä!
Kantoneilla on lähes kaikissa suhteissa itsenäinen päätösvalta opetukseen liittyvissä asioissa,
Kunkin kantonin virallinen kieli on yleensä opetuksessa käytettävä kieli sekä ensimmäisenä opetettava kieli. Sen sijaan monikielisessä kantonissa opetuskieli ja ensimmäinen kieli yleensä määräytyvät kantonin sisäisten kielirajojen mukaisesti. Varsin monimutkaista, mutta ilmeisesti hallinnassa. Yleinen tapa on lisäksi, että ensimmäisenä vieraana kielenä on jokin muu maan neljästä kansalliskielestä.
Sveitsin järjestelmä kielipolitiikassaan on mielenkiintoinen ja se kytkeytyy toisaalta liittovaltiotason konstitutionaalisiin säädöksiin ja toisaalta alueperiaatteen mukaisesti kantonien itsenäiseen toimivaltaan. Kannattaa tutustua!
Oikeudenmukaisempi kuin Suomen rasistinen ruotsinkieltä suosiva malli.
Mitkä olisivat Sveitsin mallin edut Suomen malliin nähden. Mikä on yhteistä, mikä erilaista. Löytyykö ajatuksia kiinnostavaan analyysiin.
Kiitos Ioni hyvästä alustuksesta. Tuskinpa tänne Suomeen kannattaa tuoda Sveitsin hallintomallia; olemme kai samaa mieltä.
Kielipoliittisessa keskustelussa on Sveitsin esimerkkiä vilautettu pönkittämään ruotsin asemaa, ja vielä näinä päivinäkin jotkut kirjoittajat esittävät ruotsinkielistä hallintoaluetta Suomeen. Tällöin tietysti vaaditaan vastapainoksi täysin suomenkielisiä alueita, joita maassamme on paljon enemmän kuin kaksikielisiä rantakaistaleita. Ruotsin kieli katoaisi myös valtionhallinnosta suurimmassa osassa maatamme.
On sitä paitsi naiivi uskomus, että maassamme olisi joku ruotsinkielinen alue. Helsingin itäpuolella ovat Sipoo, Porvoo ja Loviisa olleet aikanaan ruotsinkielisiä ja ruotsalaisenenmmistöisiä, mutta näin ei ole enää. Pääkaupunkiseudulla on 100.000 muunkielistä ja ruotsinkielisiä vain 70.000. Helsingissä ja Espoossa viimeksimainittujen osuus on 6-8 %. Raasepori, Kemiö ja Turunmaa ovat ruotsalaisenemmistöisiä, mutta niiden suomalainen vähemmistö on toki merkittävämpi kuin Kokkolan kuuluisa ruotsalaisvähemmistö. Pohjanmaalla Vaasa on perinteisesti suomalaisenemmistöinen ja Pietarsaaressa ruotsinkielinen enemmistö on n. 56 % väestöstä. "Ruotsinkielisen" Pohjanmaan maakunnan (Vaasa ja rannikkokunnat) väestöstä vain 51,2 % on ruotsinkielisiä. Ei ole olemassa maantieteellistä svenskfinlandia, vaan se on se aatteellinen ilmapiiri, yhteisö, jossa ruotsinkielisemme elävät. Ihan OK.
Sveitsin esimerkkiin vetoaminen olisi ruotsinkielen asemalle kohtalokasta.
Ruotsalaissuomi on olemassa vain virtuaalisesti.
Sveitsin kantonijärjestelmä ei todellakaan ole kielipoliittinen ratkaisu vaan aluehallinnollinen ratkaisu, jolla on laaja historiallinen tausta. Liikenteellisesti rikkonaisessa maassa on aiemmin alueet olleet eristyneempiä toisistaan kuin nykyoloissa. On ollut perusteltua ja järkevääkin taata alueille varsin itsenäinen päätöksentekovalta ja rajata liittovaltion osuus hyvin keskeisille toiminta-alueille. Tyypillinen - vaikkakin sovellutuksiltaan vaihteleva - piirre liittovaltioille.
Analogiaa Suomessa voisi hakea mahdollisen maakuntaitsehallinnon kehittämisestä tai tietenkin Ahvenanmaan erityisasemasta.
Mutta olet eittämättä oikeassa siinä, että alueelliset kielijärjestelyt eivät ole ruotsinkielisen väestönosan edun mukaisia.
Mielenkiintoista Sveitsin mallissa on neljän kansalliskielen ja kolmen virallisen kielen malli. Liittovaltion tehtävien hoituminen virallisilla kielillä ja kantonien enemmän tai vähemmän erilainen kieliasema. Järjestelmään liittyy nimenomaan kielivapauden periaate, joka ei tarkoita sitä, mitä täällä on joidenkin toimesta väitetty, vaan oikeutta oman kielen käyttöön ja johon liittyi liitovaltion lainsäädäntötoimena monikielisyyden tukeminen kantoneissa.
Sveitsin kielien periaate on se, että kantonin virkamiehiltä ei vaadita muun kuin kantonin virallisen kielen hallintaa.
Suomen kielimalli on NIIN kohtuuton, että minkä MUUN maan tahansa malli olisi parempi!
Miksi tätä faktaa ei haluta myöntää laajemmin?